Tämähän se on se peruskysymys, jota jokainen urheilua seuraava joutuu miettimään vitutuksen keskellä. Kun minä aloitin KalPan seuraamisen ja tajusin jopa kannattavani joukkuetta, joutui melkein joka pelin jälkeen miettimään, että onko tämä ihan tervettä.
Mitään yhtä syytä en ole näiden kuuden vuoden aikana pystynyt nimeämään. Ehkä kaikki alkoi siitä, että jääkiekko oli meidän perheessä se juttu, johon minunkin oli lopulta mentävä mukaan. En tiedä oliko kyse tietoisesta valinnasta, vai satuinko vain istahtamaan olohuoneen sohvalle muun perheen jatkoksi kun telkkarista tuli jääkiekkoa. Torinosta se kaikki alkoi, urheilun ja jääkiekon seuraaminen.
Minä en ole kovin impulsiivinen ihminen. Tai no, osaan olla kiukkuinen ihan luonnostaan, mutta minua ei saa innostumaan helposti uusista asioista, enkä ole spontaani tai muutenkaan hurahda asioihin. Nuorempana(kaan) seinilläni ei ollut kuvia laulajista, näyttelijöistä tai muista tähdistä, eikä musiikki ole koko elämäni vaikka pidänkin siitä. Tätä taustaa vasten on niin vaikea käsittää miksi kaikista lajeista juuri kiivastahtinen, jopa väkivaltainen jääkiekko sai minut lopulta innostumaan.
Minä olen sitä mieltä, ettei suosikkijoukkuetta valita, se vain on suosikki. Syitä on tietenkin monia, mutta eihän minulle ollut olemassa muuta joukkuetta kuin KalPa, ihan jo kotikaupunkini takia. KalPaa kannatettiin, vaikka silloin aika harva teki niin. Sen jälkeen meno on muuttunut, KalPan pipoja näkee ihmisillä vauvasta vaariin ja se on hienoa. Samalla se on jotenkin arkipäiväistänyt KalPan osaksi Kuopion katukuvaa.
Edelleen joutuu aina välillä miettimään, että eikö olisi helpompaa jos ei seuraisi jääkiekkoa tai jos vain katsoisi pelit. Eräs kaverini, joka on kova KalPa-fani, mutta suhtautuu asioihin näennäisen analyyttisesti, sanoo pahimpien pettymysten hetkellä, että katsoo seuraavalla kaudella enää vain pelejä, ei lue ennakkoja, ei Jatkoaikaa, ei mitään. Tiedän aina, että kyse on vain puheesta, koska tavallaan jääkiekosta ja urheilusta ylipäänsä, menettää suuren osan nautinnosta, jos ei voi fiilistellä tulevaa peliä etukäteen, ja kaverini tietää tämän myös.
Kevät 2009 oli ehkä sitä kannattajan parasta ja pahinta aikaa näin KalPa-fanin näkökulmasta. Kausi oli mennyt yli odotusten ja joukkue iski vielä itsensä ehkä hieman yllättäen HPK:n nenän edestä välieriin. Tunnelma ennen ensimmäistä HPK-ottelua oli aivan uskomaton, vatsaa nipisteli ja jalat tärisi. Se sarja oli hieno kokemus, sitä ajatteli, että tämä on sitä oikeaa jääkiekkoa, tämän takia tätä jaksaa. JYP-sarja olikin sitten jotain täysin päinvastaista, se tarjosi tunteita, jotka voi vieläkin kaivaa muistinsa syövereistä. Pettymys oli valtaisa, mutta lopulta kausi päättyi pronssiin. Kannattajana saa elää hyvin vaiheikasta ja vuoristorataa muistuttavaa elämää, kun koskaan et tiedä mitä seuraavassa pelissä tapahtuu, millaisia muutoksia joukkueen pelaajalistassa tapahtuu- tai saako valmentaja kenkää hieman epäselvissä olosuhteissa. Kannattaminen on vähän kuin lukisit tosi hyvää kirjaa tai katsoisit elokuvaa, erona se, ettei niistä voi koskaan saada yhtä mahtavaa vitutusta kuin tappiollisen pelin jälkeen. Ja suurin ero on tietenkin se, että vaikka kuinka eläytyisit, et pääse osaksi tarinaa, kun taas istuessasi jäähallin katsomossa olet osa tarinaa.
Lopulta kaikki kiteytyy tuohon mahtavaan vitutukseen. Vuonna x joku kirjoitti Jatkoajassa jotakin tämän tapaista: Vitutus on hieno tunne. Se on voimakas, ei unohdu heti, ja taas sitä tietää elävänsä. Joten kun esimerkiksi viime keväänä vitutus oli viidennen KalPa-Blues pelin jälkeen huipussaan, koska jo silloin sen tavallaan tiesi vaikka ei halunnutkaan myöntää, että sarja oli kääntymässä Bluesille, jotenkin siitä kai nauttii. Siitä tunteesta, että et voi olla varma, että joukkueesi häviää kaksi seuraavaa peliä ja tekee kyseenalaista historiaa, ja sen mahdollisuuden takia raahaudut hallille. Siitä ajatuksesta, että jos kausi päättyy, haluat olla näkemässä sen katkeraan loppuun asti.
Ajattelin, että kirjoitan tähän loppuun lauseen, joka alkaa sanoilla "minä kannatan, koska", mutta huomaan nyt, että se on mahdotonta. Kai se on sitten niin, ettei kannattamista voi järkeillä.