Laitetaan nyt tähän vielä tuota luistelutekniikka ja nopeusasiaa, kun ei tällaiselle viitsi omaa ketjua perustaa. Ja pysytään esimerkinomaisesti Jukuri -pelaajissa niin ei mene täysin väärään vihkoon.
Me tavalliset katsojahan emme juurikaan voi analysoida pelaajien nopeuksia ja tekniikoita muuta kuin otteluissa nähdyn perusteella. Jotkut seuraavat tietysti harjoituksiakin.
Otteluiden perusteella on erittäin vaikeaa verrata eri pelaajien suhteellisia ja absoluuttisia nopeuksia keskenään ellei jopa mahdotonta. Mielestäni tämä ei ole edes tarpeen. Tilannenopeus ratkaisee.
Jukurit peluutti ainakin viimeisen Jokipoika -ottelun tilaston mukaan kärkihyökkääjiään ja kärkipuolustajiaan lähes saman verran:
Asplund: 21:36
Ahonen: 21.31
Akkanen: 21:06
Järviin: 18:20
Piipponen: 19:21
(Savolainen): 19:51
Partanen: 17:50
Näillä nyt ei juuri ole merkitystä muuten kuin se, että peluutus on todella tasaistaja. Usein kärkipakki pelaa reilusti enemmän kuin hyökkääjät.
Varsinkin jos puolustaja pelaa huomattavasti suuremmat minuutit kuin hyökkääjä ei ole mitään mieltä vertailla näiden välisiä luistelunopeuksia. Puolustajalle on tietenkin edullista säästellä ja hyökkääjälle on edullista repiä kaikki likoon niinä minuutteina joita hän jäällä on.
Pelaajilla on erilaisia roolituksia ja pelityylejä. Voimalaitureita, rakentavia sentteritä, puolustus- ja kontaktipelillisiä hyökkääjiä... ja mitä kaikkea. Erityylisten pelaajien absoluuttiset luistelunopeudet ottelussa vaihtelevat paljon. Jos kaikki vain kaahaisivat suoraviivaisesti pelistä ei tulisi mitään. Tai onhan niitä pelejä nähty, jossa kiekko kiinnostaa enemmän kuin peli ja tuloshan on mitä mielenkiintoisin. Lasten ulkopeleissä usein kaikki kaahaavat sata lasissa kiekon perässä eikä tässä mitään pahaa ole, muttei se sovi ainakaan enää Mestikseen.
Jos nyt ajatellaan Järvistä ja sitä että joskus näyttää kuin hän olisi hidas, jää jälkee hyökkääjästä ja joutuu roikkumaan jäähyn niin tämä kertoo enemmän pelitilanteesta kuin Järvisen nopeudesta. Tuplanopeus tietysti hyödyttäisi, mutta kaikkea ei voi saada. Järviin on profiloitunut ainakin osittain peliä tekeväksi, ylöspäin rakentavaksi ja hyökkäyksiä tukevaksi puolustajaksi. Tällainen puolustaja on altis viisikon ajoitusvirheille. Kun puolustajan liike suuntautuu voimakkaasti hyökkäyssuuntaan hän on riistojen ja katkojen sattuessa erittäin haavoittuva. Myös aktiivinen hyökkäyspelaaminen voi kostautua hyökkäysalueella jos vastustaja kykenee kääntämään peliä nopeasti.
Jos vaikka Järviin on juuri tuonut kiekkoa keskialuueelle, syöttänyt, katsonut että hyökkäystä on edelleen tuettava ja liikuttava aktiivisesti hyökkäyssuuntaan, ja vastustaja saakin nopean käännön, laidat ovat vapaat, kiekkoa liikutetaan pelaajalta toiselle hyökkäyssuuntaan ja Järvisen laidasta mennään keksialueen yli, niin puolustaja on tässä tilanteessa pulassa. Hänen täytyy muuttaa liikesuuntaa pikaisesti vastakkaiseksi ja kiekottomat vastustajan pelaajat saavat ottaa vapaasti vauhtia hyökkäyssuuntaan. Tästä tilanteesta pitäisi ottaa kiekollinen mies kiinni omassa laidassa polkien etuperin, kaventaen laitaakohti ja saada joko kontaktilla mies pysähtymään tai kiekko pois niin hommaa riittää. Näissä tilanteissa puolustaja usein näyttää puujalalta. Vaikka kyse on enemmänkin pelitilanteen ja reagoinnin aiheuttamasta ajoitusongelmasta. Monimutkaistako? Tietenkin.
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä että keskimäärin yksittäinen pelaaja joko elää tai kuolee viisikon yhteistoiminasta riippuen. Tämä on tietysti karmea yleistys, mutta siinä piilee paljon totuutta. On niin helppa etenkin haukkua yksittäisiä pelaajia kun joukkueella ei mene hyvin. Ja se meille suotakoon.
Vielä noista luistelutekniikoista: Puhuvatkohan pelaajat näistä? Vertaillaanko niitä? Tietysti junnuna monella on esikuvia ja varmaan katsotaan jalkojenkin vipellystä.
Puhutaan paljon pelikäsityksestä ja pelisilmästä, tilannetajusta ja ajoituksista. Luulisin että kun putki kulkee, liike on helppoa ja vaivatonta eikä vaadi liikaan energiaa niin noille alussa mainituille jää enemmän aikaa. Eli hyvä ja monipuolinen luistelutekniikka näkyykin ei siinä miten jalat vipeltävät vaan siinä, miten vaivatonta oman roolin täyttäminen on ja miten oikea-aikaisia ratkaisut ovat. Eli katselkaapa joskus kun peli ratkennut sitä miten jokin pelaaja jalkojaan käyttää. Tai voihan sitä katsoa vaikka peli olisi kuinka kiihkeässä vaiheessa. Kannattaa.