Toivolan viiden vuoden pesti Ässien urheilujohtajana päättyi siis vuodenvaihteeseen. Pientä yhteenvetoa voisi vetää seuran historian ensimmäisen urheilujohtajan ajanjaksosta.
Toivola aloitti tehtävässä vuodenvaihteessa 2011 valmennettuaan sitä ennen viimeisenä Pelicansia. Ensimmäinen joukkue, johon Toivola pääsi enemmän vaikuttamaan oli siis kauden 2011-12 porukka. Toivolan hankintoihin kuuluivat mm. Antti Raanta, Stephen Dixon, Radek Smolenak ja Sami Mutanen. Raanta aloitti Järvenpään kanssa tasavertaisena, mutta otti lopulta ykkösveskarin paikan ja huipensi Ässä-jaksonsa seuraavalla kaudella. Dixon ja Smolenak olivat liigan eliittiä, ja vaikka Smolenak kesken kauden lähtikin, oli onnistunut hankinta. Mutanen taas oli mielestäni yksi Toivolan parhaista kaappauksista pestinsä aikana. Loistavalla asenteella varustettu alaketjujen mies. Ei mikään nuori lupaus tullessaan, mutta pystyi kehittymään joka kaudella ja pelasi (hyvin todennäköisesti) uransa parhaat vuodet Porissa. Kauden aikana hankituista rosterin täydentäjistä Mark Lee täytti paikkansa, mutta Jakub Sindel oli pahan luokan huti.
Mestaruuskauden joukkue oli hyvä työnäyte Toivolalta. Dixonin jatkosopimus oli ehdottomasti kovin juttu ennen kauden alkua. Uusia tulijoita olivat mm. Jyri Marttinen ja Shaun Heshka puolustukseen sekä Daniel Brodin, Michael Ryan, Tuomas Pihlman ja Sami Lähteenmäki hyökkäykseen. Oikeastaan loistohankintoja kaikki. Marttinen ja Heshka puolustuksen liiderit, Ryan laatupelaaja hyökkäykseen, Brodin puolen vuoden totuttelun jälkeen mahtava asennepelaaja alaketjuihin ja Lähteenmäki projektipelaaja, josta oli odotettavissa suurempaa roolia myöhemmin. Ainoastaan Pihlmanin kausi oli tahmeampi kuin odotettiin, mutta keväällä täytti paikkansa. Kauden aikana oma kasvatti Joensuu tuli NHL-lockout keikalle, Dragan Umicevic kävi näpräämässä 9 matsia ja Eero Elo tuli Raumalta Poriin hakemaan suurempaa roolia. Kesken kauden tehdyissä hankinnoissa oli selkeää edistystä edelliseen kauteen verrattuna.
Kaudeksi 2013-14 joukkue meni uusiksi mestaruuden myötä. Avainpelaajista lähtivät Raanta, Heshka, Savinainen, Armia, Ryan, Uusikartano ja Brodin. Valmentaja vaihtui Karri Kivestä Pekka Virtaan. Ilmeisesti Toivolan oma suosikki valmentajaksi olisi ollut Jarno Pikkarainen, mutta hallitus halusi mielummin Virran. Valmentajavalinta ei osoittautunut oikeaksi ja tiet erosivat kauden jälkeen.
Maalivahtitandemiksi hankittiin kokenut Riksman ja projektivahdiksi Rasmus Rinne Mestiksestä. Riskialtis kaksikko, kun otetaan huomioon Riksmanin loukkantumishistoria sekä ikä ja Rinteen kokemattomuus. Riski myös kostautui osittain Riksmanin loukkaantumisten myötä ja Rinteelle tuli suunniteltua enemmän otteluita. Puolustuksessa uusia miehiä olivat mm. Colby Cohen ja Valtteri Parikka. Cohen oli paperilla ihan kohtalainen haku, mutta pää ei tainnut kestää Atlantin ylitystä. Parikasta taidettiin hakea useamman vuoden projektia. Hyökkäykseen tulivat Umicevic, Henri Heino, Niklas Hagman, Ziga Jeglic, Kamil Kreps ja Tuomas Huhtanen. Heino hyvä hankinta, ajatuksena AUK:n korvaaja. Hakki saatiin perhesuhteiden kautta, kredittiä kuitenkin Toivolallekin, että tuon tason mies Poriin saatiin. Ziga Jeglic vaikutti hyvältä hankinnalta, joka ajetaan rauhassa sisään ja kauden aikana sekä seuraavalla kaudella ottaa suurempaa roolia. Halusi kuitenkin lähteä kesken kauden jo muualle. Huhtanen ja Umicevic olivat jo ennestään tuttuja naamoja, tiedettiin mitä saadaan. Kreps oli haku kärkisentteriksi, mutta osin loukkaantumisten takia mies floppasi. Kauden aikana Toivola hankki Austin Smithin ja Christian Söderströmin hyökkäykseen, puolustuksessa kävi alkukaudella Alexander Ribbenstrand paikkaamassa loukkaantumisia ja myöhemmin riveihin liittyi Danny Groulx. Kesken kauden tehdyistä hankinnoista ainoastaan Smith täytti paikkansa, muut olivat pahan luokan huteja.
Kaudella 2014-15 valmennusvastuun otti taas Pekka Rautakallio, tavoitteena laittaa uusi projekti alulle ja saada edellisen kauden sekoittama korttitalo taas järjestykseen. Veskarikaksikko pysyi samana. Puolustukseen hankittiin uusina niminä kokenut jenkki Garrett Stafford ja U20 maailmanmestari Esa Lindell. Lindell oli loistohankinta, hankinnasta vastasi Toivolan sijaan kuitenkin lähinnä Kari Takko. Stafford oli huhujen perusteella enemmän tai vähemmän vainoharhainen, eivätkä otteet kaukalossa vastanneet avainpuolustajan roolia. Hyökkäykseen uusina niminä tulivat Aleksi Saarela, Michael Ryan, Juha Kiilholma, Jake Hansen ja Antti Kerälä. Saarela oli/on huippulupaus, josta ilmeisesti vähän maksettiinkin. Kuitenkin hyvä hankinta riskistä huolimatta. Kiilholma oli "helppo kotiutus" pitkän kierroksen jälkeen. Hansenista haettiin energialaituria, joka kykenee satunnaiseen pisteidentekoon. Kerälästä tiedettiin suunnilleen mitä saadaan, loukkaantumiset olivat kuitenkin vaikeuttaneet kesäharjoittelua. Ryanin (ja hänen loukkaantumishistorian) kanssa taas otettiin iso riski kalliilla kahden vuoden sopimuksella. Riski realisoitui pahemman kerran. Kesken kauden Toivola hankki vielä Mike Heddenin, joka voidaan laskea sarjaan "ihan hyvä hankinta kauden aikana".
Kuluvaksi kaudeksi veskariosasto meni jälleen uusiksi, nyt tandemina kokenut Ari Ahonen ja viimeistä askelta liigavahdiksi tavoitteleva Andreas Bernard. Toivolalta onnistuneet maalivahtikiinnitykset, varsinkin Bernard loistohankinta. Puolustukseen hankittiin täksi kaudeksi Mikko Viitanen ja Dallasin kautta Troy Vance. Viitanen tuo asennetta, mutta myös karmeaa luistelua ja kankeutta. Vance taas on onnistunut odotuksiin nähden hyvin. Kesken kauden on tullut vielä Mikko Vainonen puolustukseen, hakuna ihan hyvä, mutta rooli on liian suuri. Hyökkäykseen hankittiin ennen kautta Semir Ben-Amor, Matti Kuparinen, Toni Kallela, Arttu Ruotsalainen, Masi Marjamäki, Pat Mullane, Josh Gratton ja uudelleen Jake Hansen. Ben-Amorista tiedettiin aika hyvin mitä saadaan, Kuparinen oma poika, jolla kuitenkin rikkonaisia kausia alla, Marjamäen hankinta vaikuttaa "otettiin, kun oli mahdollisuus hankkia" tyyppiseltä tapaukselta. Arttu Ruotsalainen hyvä hankinta ja häneltä voitaneen pitkässä juoksussa odottaa eniten tämän kauden hankinnoista. Mullane vaikutti myös hyvältä ja harkitulta tapaukselta. Kallela näyttää paperilla "Lähteenmäkimäiseltä" hankinnalta, mutta ihan samaan tapaan ei taidettu kaveria skoutata, koska hankittiin vasta pitsiturnauksen kynnyksellä. Gratton ja Hansen taidettiin hankkia kesän lopuksi vain tuomaan leveyttä. Antti Kerälä hankittiin myös "uudelleen" kesken kauden Kuparisen paikkaajaksi.
Kun summataan Toivolan aika ja näytöt Ässien urheilujohtajana voidaan todeta homman hiipuneen pestin loppua kohden. Ensimmäisinä vuosina tuli hyvin skoutattuja Mutasia, Lähteenmäkiä ja Brodineja. Kokeneet kotimaisetkin hankinnat olivat tasoltaan Pileä ja Marttista. Viime vuosina taas on hankittu omia poikia Kiilholmaa, Kuparista ja Marjamäkeä, sekä kankea Viitanen. Hyvin skoutattuja mestishakuja ei oikeastaan ole ollut, varauksin Rinnettä lukuunottamatta.
Olisiko käynyt niin, että mestaruus vei Toivolaltakin sen suurimman palon ja alettiin ylittämään aita hieman matalammasta kohdasta. Hankinnoissa turvauduttiin enemmän tuttuihin, kokeneisiin kotimaisiin tai Ryanin kaltaiseen jo kaupungissa viihtyneeseen kaveriin. Ei ehkä riittävän kriittisesti huomioitu, että Ryan oli palatessaan kaksi vuotta vanhempi kuin ensi kertaa Poriin tullessa ja loukkaantumishistoria oli kuitenkin merkittävä.
Mielestäni tärkeä asia, joka on jäänyt vähälle huomiolle on esimerkiksi mestaruusjoukkueen ikärakenne. Jos arvoidaan (mielivaltaisesti) että pelaajien parhaat ikävuodet sijoittuvat n. 26-31 ikävuoden haarukkaan voidaan huomata, että mestaruusjengissä tähän sakkiin kuuluivat Heshka, Marttinen, Savinainen, Pihlman ja Mutanen. Juuri tuon iän ylittäneitä olivat Ude, Sammalkangas, Ryan ja Honkanen. Uusikartano oli selkeästi kokeneempi isähahmo. Parasta ikää pikkuhiljaa lähestymässä olivat Niemi, Sillanpää, Aaltonen, ja vähän myöhemmin Raanta, Lähteenmäki, Elo ja Brodin. Nuoruutta edustivat parikymppiset Armia ja Parkkonen. Kun vertaa tämän kauden joukkueen ikärakenteeseen, parhaassa iässä olevat ovat loukkaantumisten vaivaamat Kuparinen ja Marjamäki sekä Kerälä ja marginaalihyökkääjä Hansen. Muu porukka onkin lähinnä parin kympin molemmin puolin tai 33-36 vuoden iässä. Voidaan todeta, että odotusarvoisesti ainoastaan Kerälä todennäköisesti pelaa uransa parhaita pelivuosia, muut ovat vasta muutaman vuoden päästä lähestymässä niitä tai ne ovat jo menneet. Tästä joukkueen rakenteen "vääristymästä" mielestäni urheilujohtaja kantaa vastuun.
Jälkiviisaana voisi todeta, että se alunperin sopimuksessa ollut kolme vuotta olisi ollut sopiva aika Toivolalle joukkueen urheilujohtajana ja jatkosopimuksen sijaan olisi kannattanut lähteä muiden haasteiden pariin. Arvosanaksi antaisin Toivolalle ennen mestaruutta helposti kiitettävän, mutta mestaruuden jälkeisestä ajasta jotain tyydyttävän ja välttävän väliltä.
Loppuun kuitenkin vielä iso kiitos Mikalle, että hänen kokoamallaan joukkueella se kauan kaivattu pytty saatiin taas käymään Porissa!