Mikä on kun ei taidot riitä – muisteluketju niille, jotka ovat jääneet harmittamaan

  • 14 741
  • 64

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
No niin. Poikamme maailmalla - ketjun Antti Mäkilää koskevan keskustelun innoittamana olen päättänyt että Ässät - osio tarvitsee ja ansaitsee yhden selkeästi retrospektiivisen ketjun, jossa muistellaan pelaajia jotka eivät ole syystä tai toisesta onnistuneet aikanaan Ässissä tai välttämättä muuallakaan ja joiden kohtalo on jäänyt jostakin syystä vaivaamaan ja kaivelemaan. Tarkoitus ei ole niinkään lytätä näitä kavereita kuin nostaa esiin erilaisia pelaajatarinoita ja pohtia sitä miksi kävi näin. Tämä siksi, että minua on ainakin aina kiinnostanut se miksi joku pelaaja x herättää tunteita kannattajassa y ja miksi joku toinen ei ts. mihin jonkun pelaajan sympatiseeraminen ja tähän liittyvät pettymyksen tunteet oikein perustuvat. Samaten olen yleisemmällä tasolla aina kiinnostunut kuulemaan kanssakannattajien Ässiin liittyviä muistoja ja tarinoita. Toivonkin siis varsinkin palstan vanhemmilta parroilta laajaa osallistumista ja mielenkiintoisia tarinoita vaikka tietysti myös nuorempien höyhennaamojen jutut kiehtovat jos ne vain ovat kiehtovia. Sen sijaan Valtteri Viljaseen tms. liittyvät kitinät ei ole erityisen tervetulleita ellei aiheeseen löydy aidosti uutta näkökulmaa. Ässät - osiossa on jo riittävästi valitusta siitä, kuinka Jyrki Aho on pilannut kaikkien elämän.

Jos ketjun aihe tuntuu jonkun mielestä haastavalta, vedän itse sopivan matalat pohjat keskustelulle.

Itseäni on nimittäin jo vuosia harmittanut nimenomaan Antti Mäkilän kohtalo. Mäksällä oli taitoa ja peliälyä yhdistettynä asiallisiin raameihin tavalla joka olisi voinut tuottaa hänelle vaikka millaisen kiekkouran. Miehestä näkyi liigassa silloin tällöin millainen pelaaja hän olisi voinut olla, mutta tämä kaikki tuli hänestä esiin korkeintaan 4 -5 pelin välein. Lopun aikaa Antti kauniisti sanoen ailahteli eikä kyse ollut edes siitä, että välillä tuli hyvä ja välillä huono jakso kuten nuorilla pelaajilla usein vaan yhdessä pelissäkin saatettiin kentällä nähdä kolme erilaista Antti Mäkilää. Mäkilän kohdalla on usein puhuttu huonosta kunnosta ja harjoitteluasenteesta, mutta jotenkin jäi vaikutelma että yläpää ei laajemminkaan ollut valmis ammattiurheilun vaatimuksiin.

Ja miksi juuri Antti Mäkilä? Varmaan ihan siksi, että hän kuului aikanaan monen kauhean vuoden jälkeen siihen nuorten Ässäkasvattien segmenttiin joka edusti jonkinlaista toivoa. Toivoa uudesta, raikkaammasta ja taitavammasta 2010 - luvun Ässistä jossa joukkueen menestyvän rungon muodostavat nuoret ja taitavat omat kasvatit. Osittain tämä näky toteutui, osittain ei, mutta Mäkilä on joka tapauksessa pelaaja jolle olisin toivonut hiukan parempaa kohtaloa jääkiekkoilijana.

Lopuksi toivotan kaikille ketjuun osallistuville mietteliään kaihoisaa ja vilpittömään jääkiekon rakastamiseen pohjautuvaa kirjoittamisen ja keskustelun iloa.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Lähimenneisyydestä tulee mieleen jo tuossa toisessa ketjussa mainittu Jesse Laaksonen, jolla olisi ollut ainesta ainakin Liigajyräksi. Isokokoinen kaveri ja jonkin verran myös taitoa löytyi. Ei sitten kuitenkaan jostain syystä koskaan ura lähtenyt lentoon, vaikka kaveri on "vasta" 28v

Samanikäiselle Niko Paloselle olisi toivonut pitkää Ässäuraa nelosketjun pommarina, mutta sekin homma jäi vaiheeseen.

Yksi kaveri millä olisi myös ollut potentiaalia paljon parempaan oli Aki Juusela. Mutta hänelläkin tie vei Ässistä Mestikseen.
http://www.eliteprospects.com/player.php?player=39301
Jatkakaa.....
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
No niin. Poikamme maailmalla - ketjun Antti Mäkilää koskevan keskustelun innoittamana olen päättänyt että Ässät - osio tarvitsee ja ansaitsee yhden selkeästi retrospektiivisen ketjun, jossa muistellaan pelaajia jotka eivät ole syystä tai toisesta onnistuneet aikanaan Ässissä tai välttämättä muuallakaan ja joiden kohtalo on jäänyt jostakin syystä vaivaamaan ja kaivelemaan. Tarkoitus ei ole niinkään lytätä näitä kavereita kuin nostaa esiin erilaisia pelaajatarinoita ja pohtia sitä miksi kävi näin. Tämä siksi, että minua on ainakin aina kiinnostanut se miksi joku pelaaja x herättää tunteita kannattajassa y ja miksi joku toinen ei ts. mihin jonkun pelaajan sympatiseeraminen ja tähän liittyvät pettymyksen tunteet oikein perustuvat. Samaten olen yleisemmällä tasolla aina kiinnostunut kuulemaan kanssakannattajien Ässiin liittyviä muistoja ja tarinoita. Toivonkin siis varsinkin palstan vanhemmilta parroilta laajaa osallistumista ja mielenkiintoisia tarinoita vaikka tietysti myös nuorempien höyhennaamojen jutut kiehtovat jos ne vain ovat kiehtovia. Sen sijaan Valtteri Viljaseen tms. liittyvät kitinät ei ole erityisen tervetulleita ellei aiheeseen löydy aidosti uutta näkökulmaa. Ässät - osiossa on jo riittävästi valitusta siitä, kuinka Jyrki Aho on pilannut kaikkien elämän.

Jos ketjun aihe tuntuu jonkun mielestä haastavalta, vedän itse sopivan matalat pohjat keskustelulle.

Itseäni on nimittäin jo vuosia harmittanut nimenomaan Antti Mäkilän kohtalo. Mäksällä oli taitoa ja peliälyä yhdistettynä asiallisiin raameihin tavalla joka olisi voinut tuottaa hänelle vaikka millaisen kiekkouran. Miehestä näkyi liigassa silloin tällöin millainen pelaaja hän olisi voinut olla, mutta tämä kaikki tuli hänestä esiin korkeintaan 4 -5 pelin välein. Lopun aikaa Antti kauniisti sanoen ailahteli eikä kyse ollut edes siitä, että välillä tuli hyvä ja välillä huono jakso kuten nuorilla pelaajilla usein vaan yhdessä pelissäkin saatettiin kentällä nähdä kolme erilaista Antti Mäkilää. Mäkilän kohdalla on usein puhuttu huonosta kunnosta ja harjoitteluasenteesta, mutta jotenkin jäi vaikutelma että yläpää ei laajemminkaan ollut valmis ammattiurheilun vaatimuksiin.

Ja miksi juuri Antti Mäkilä? Varmaan ihan siksi, että hän kuului aikanaan monen kauhean vuoden jälkeen siihen nuorten Ässäkasvattien segmenttiin joka edusti jonkinlaista toivoa. Toivoa uudesta, raikkaammasta ja taitavammasta 2010 - luvun Ässistä jossa joukkueen menestyvän rungon muodostavat nuoret ja taitavat omat kasvatit. Osittain tämä näky toteutui, osittain ei, mutta Mäkilä on joka tapauksessa pelaaja jolle olisin toivonut hiukan parempaa kohtaloa jääkiekkoilijana.

Lopuksi toivotan kaikille ketjuun osallistuville mietteliään kaihoisaa ja vilpittömään jääkiekon rakastamiseen pohjautuvaa kirjoittamisen ja keskustelun iloa.

Tämä ketju tulee varmasti olemaan mielenkiintoista luettavaa.

Antti Mäkilän lahjakkuus on mielestäni hyvin yliarvostettua tällä palstalla. Ihan kelpo liigapeluri hänestä olisi varmasti paremmalla työnteolla tullut, mutta mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia en hänessä koskaan ole nähnyt. Juurikin tuo peliälyn kehuminen kummastuttaa eniten, mutta kiekko kyllä pysyi mukana ihan hyvin.

Itseäni kiinnostaisi mistä jäi kiikastamaan aikanaan Matti Järvisellä. Häntä pidettiin melko lupaavana maalivahtina pienestä koostaan huolimatta, mutta pelit ja näytöt jäivät loppujen lopuksi melko vähäisiksi.
 

Quethas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Suomen maajoukkueet, Tampere United
Antti Mäkilän lahjakkuus on mielestäni hyvin yliarvostettua tällä palstalla. Ihan kelpo liigapeluri hänestä olisi varmasti paremmalla työnteolla tullut, mutta mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia en hänessä koskaan ole nähnyt. Juurikin tuo peliälyn kehuminen kummastuttaa eniten, mutta kiekko kyllä pysyi mukana ihan hyvin.
Olen yhtä aikaa samaa mieltä ja eri mieltä.

Eri mieltä olen siitä ainakin johonkin rajaan siitä, ettei Mäkilällä olisi ollut poikkeuksellisia ominaisuuksia jääkiekkoilijana. Ehkei mitään täysin poikkeuksellisia, mutta kädet kyllä olivat hyvät ja kiekko pysyi hienosti lavassa. Mailankäsittelyssä Mäkilä oli ässäurallaan joukkueen eliittiä ja kun päälle raamitkin olivat hyvät, olisi noilla ominaisuuksilla voinut luoda oikein hyvän uran.

Sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä peliälystä. Jos työnteko ei maistunut, niin kyllä tuo peliäly oli se toinen suuri syy miksei Mäkilä hienoa uraa tehnyt. Tuomas Huhtasesta muistetaan aina ne tilanteet, kun mies meni laput silmillä kohti maalia, mutta ilmeisesti Mäkilän kohdalla sama ominaisuus on joillain unohtunut. Tosin näillä kahdella oli se pieni ero, että jos Huhtanen sentään edes pyrki menemään kohti maalia, Mäkilä riplaili laput silmillä kiekon kulmaan. Sitten tulikin sormi suuhun, kun kulmasta kiekkoa ei saanutkaan oikein mihinkään.

Pelkkä taitotaso kun ei riitä jääkiekkoilijalle, jos peliä edistävät ratkaisut ovat vähissä.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
No toisessa ketjussa jo sivuutinkin, että kyllä minä olen jäänyt miettimään, mitä ihmettä Petteri Taskulle tapahtui? Ei hän mikään superluokan lupaus ollut, mutta silti.. toki hän nousi kunnolla edustukseen vasta siinä MOI 2006 kevään jälkeen seuraavalla kaudella, ja ne pari seuraavaa kautta olivat äärimmäisen vaikeita ja kaoottisia, kuten muistamme. Eli tavallaan aika oli "väärä" yrittää sitä isoa läpilyöntiä, mutta siltikin.. kaudella 07-08 näytti kuitenkin vielä siltä, että nyt tämä tästä lähtee, ja tuolloin Tasku oli vasta hädintuskin 22-vuotias. Mutta kauden lopulla alkoivat kuitenkin Mestis-visiitit ja seuraava kausi meni muistaakseni piloille loukkaantumisen takia (vain 16 ottelua TuTossa surkealla 1+0 tuloksella). Ja sitten seuraava kausi menikin jo kakkosdivarissa(!!), enkä ainakaan minä tiedä että alkoiko mies itse jo tuolloin jotenkin luovuttaa kiekkouran suhteen, alkoiko jokin siviilityö vain viedä mukanaan, vai yrittikö hän tuolla peliliikkellä vain epätoivoisesti vielä hakea vauhtia kiekkouralleen? Joka tapauksessa lopputulos oli, että sinne mies sitten unohtui, ja pelasi pari jäljellä olevaa kauttaan sellaisena keskinkertaisena Suomi-sarja pelaajana, vaikka paljon enemmänkin oli tarjolla..

Kertokaa joku joka tietää, miksi Tasku lopetti uransa jo 26-vuotiaana? Löikö vain hanskat tiskiin todeten ettei tästä tule lasta eikä paskaa, vai loukkaantumisetko veivät miehen lopulta vääjäämättömään ratkaisuun? Vai löysikö vain siviilistä muuta mielekästä tekemistä?
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jesse Jyrkkiön urakehitys on myös jäänyt aika lailla siitä toivotusta tai edes odotetusta urakaaresta. Jesse lapioi parikymppisenä poikana yli 20 pistettä liigassa puolustajana ja nyt 28-vuotiaana on pelannut neljä ja puoli viimeisintä kautta alemmissa sarjoissa. Potentiaalia olisi ollut helposti ihan KHL-kaukaloihin useamman vuoden ajaksi, mutta aina vaan ei voi onnistua. Luistelusta, fysiikasta ja asenteesta se Jyrkkiön kohdalla on jäänyt eniten kiikastamaan. Saas nähdä voiko tuolta Euroopan kierrokselta vielä jonain vuonna nousta liigaan takaisin.

Edit. Kaivellaan nyt muistoja hieman paremmin, kun nostalgiahammasta kolottaa... Parhaiten Jyrkkiö on jäänyt mieleen viimeiseltä ässäkaudeltaan, jolloin pitkän penkityksen päätteeksi nousi takaisin pelaavaan kokoonpanoon ja ylivoimaan Dixonin ja Zaborskyn kaveriksi Lukko-otteluun Isomäessä. Tästä linkistä kohdasta 2:10 eteenpäin voi ihastella, mitä Jyrkkiön peli parhaimmillaan oli. Ässät - Lukko 6-3 2.12.2011 (Urhotv) - YouTube Kiekko haltuun viivalla, hyvällä itseluottamuksella kärkikarvaajan haastamista jatkuvasti päätä ylhäällä pitäen ja lopulta nappisyöttö maalin eteen Zaborskylle. Tuon pelin jälkeen olin aivan varma, että Jyrkkiö nousee takaisin edelliskauden tasolle, mutta ikinä ei Jesse pelannut liigassa enää yhtä hyvää peliä.
 
Viimeksi muokattu:

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä peliälystä. Jos työnteko ei maistunut, niin kyllä tuo peliäly oli se toinen suuri syy miksei Mäkilä hienoa uraa tehnyt. Tuomas Huhtasesta muistetaan aina ne tilanteet, kun mies meni laput silmillä kohti maalia, mutta ilmeisesti Mäkilän kohdalla sama ominaisuus on joillain unohtunut. Tosin näillä kahdella oli se pieni ero, että jos Huhtanen sentään edes pyrki menemään kohti maalia, Mäkilä riplaili laput silmillä kiekon kulmaan. Sitten tulikin sormi suuhun, kun kulmasta kiekkoa ei saanutkaan oikein mihinkään.

Varmasti aika on hiukan kullannut muistoja, mutta kun tämä Huhtanen kerran nousi esiin, niin ehkä Mäkilään liittyvä perspektiiviharha johtuu hiukan siitä(kin), että siinä missä Huhtanen tosiaan painoi laput silmillä maalia kohti, Mäkilä ainakin yritti syötellä kiekkoa myös ketjukavereille. Tämä ei tietenkään tarkoita samaa kuin peliäly mutta kuitenkin.

@regularflex, olisin voinut laittaa myös Jyrkkiön ketjun avaukseen, mutta en halunnut pilata ketjua heti kättelyssä Jyrkkiöön liittyvillä vittuiluilla. Luistelu, asenne ja fysiikka ovat tietysti oma juttunsa, mutta vähän on jäänyt myös mietityttämään ovatko Ässien jälkeiset seuravalinnatkin olleet kaikki ihan oikeita. Esimerkiksi siirtyessään Kiven Ässisstä Rautakorven Tapparaan JJ meni käytännössä ojasta allikkoon, Isomäen popparikulholta Hakametsän vastaavaan. Läppäriltä käsin on tietysti helppo neuvoa, mutta ehkä tuossa vaiheessa olisi kannattanut mennä johonkin pienempään seuraan jossa olisi saanut varmemmin peliaikaa.
 

mjarkko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Mika Rontti, Ruosniemen Rafalski. Jos olis jatkunut pyöräilyä harjoituksiin ja lähtenyt muualle kuin Jokereihin niin ura olisi saattanut jatkua pidempään. Jokereissa ei päässyt pelaamaan vaan putosi kokoonpanosta.

Pienemmässä seurassa peliaikaa enemmän, kuten tuossa edellä Jyrkkiön kohdalla.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Paljon on tuttuja nimiä joiden vähäistä peliaikaa itsekin ihmettelin. Mutta kaipa sitten liian moni jätti työnteon vähiin tai sitten ei vain sopeutunut valmennuksen sapluunaan. Kyllähän tuota 1989 syntyneiden C-junnujen mestarijoukkuetta (tai oikeastaan kaikkia ikäluokkia 87-90) olisi pitänyt saada hyödynnettyä vielä paremmin. Täällä oli kuitenkin varsin hyvät porukat ja varmasti hyvä valmennuskin, joka auttoi mm. joukkueissa vain marginaalipelaajina olleet Mikael Ruohomaan ja Niko Peltolan maan kiekkohuipulle. Varsin monta yksilöä noista porukoista on jo mainittukin, joten ei tarvitse varmaan enempää sanoa.

Pari vanhempaa pelaajaa kuitenkin tulee mieleen jotka eivät kyenneet käyttämään kaikkea potentiaaliaan...

Kari Syväsalmi pelasi A-junnuissa reilusti yli pisteen per ottelu tehoilla ja Mestiksessä (vai oliko se vielä silloin divari) liki pisteen keskiarvolla. Liigasta paikan ottaminen tuntui vain ylivoimaiselta ja kun tuo 90-luvun loppu oli muutenkin "muiden pojat" projektia ei saanut enää edes näyttöpaikkaa liigasta.

Timo Salonen oli vähän samanlainen tapaus, tosin pelasi liigaa liki 400 ottelua mutta ei kuitenkaan koskaan noussut maajoukkuetason pelaajaksi jota hänestä odotettiin. Jäi sellaiseksi kolmosketjun pelaajaksi liigaan vaikka käsittääkseni mitään vammoja ei ollut hidastamassa kehitystä.

Ja kaipa myös Rauli Raitanen pitää mainita siinä mielessä että oli Ketolan ja Ruutun jälkeen seuraava porilainen sentteri josta odotettiin NHL -pelaajaa. Ei vaan sitten lopulta sinne yltänyt vaikka ivaajista huolimatta pelasi liigassa sellaisella pistekeskiarvolla että moni nimimieskin oli kateellinen. Sama keskiarvo oli mm. juuri Floridaan sopimuksen tehneellä Henrik Haapalalla. Ilmeisesti Rauli oli vaan liian huono harjoittelija ja ehkä inan flegmaattinenkin vaikka siinäkin osa on normaalia seisomakatsomon paskaa.

Ja sen verran voisi kyllä Jyrkkiöstä todeta samoin kuin muutkin että seuravalinnat ovat tainneet olla hiukan vääriä. Lisäksi jonkinlainen nöyryys ja kärsivällisyys on puuttunut. Olin lähes varma että Rocky olisi hänestä koulinut huippupakin kun ominaisuudet olivat sellaiseksi (esim Matukka on kaukana parhaimmillaan olleesta Jyrkkiöstä), mutta joku vaan ei natsannut. Enemmän uskoisin että kyse oli henkilökemioista kuin pelitavallisista asioista.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Kertokaa joku joka tietää, miksi Tasku lopetti uransa jo 26-vuotiaana? Löikö vain hanskat tiskiin todeten ettei tästä tule lasta eikä paskaa, vai loukkaantumisetko veivät miehen lopulta vääjäämättömään ratkaisuun? Vai löysikö vain siviilistä muuta mielekästä tekemistä?

En tiedä taustoista, mutta moni HC Satakunnan joukkuetta lähempää seuranneista sanoi ihan suoraan että kaveri ei ollut tosiaankaan mikään joukkuepelaaja. Luvian II divari kaudella Tasku dominoi sarjaa aivan miten tahtoi. 18 ottelussa yli kolmen pisteen keskiarvolla. Eikä seuraava kausi Suomi-Sarjassakaan ollut mitenkään heikko vaikka ei ihan samanlaiseen vauhtiin päässytkään. VIimeisellä HC Satakunnan nimellä pelatulla kaudella oli ehkä sitten jo motivaatio-ongelmia
 

Flyingbird

Jäsen
Suosikkijoukkue
TUTO Hockey, Mestis, SJS
seuraava kausi meni muistaakseni piloille loukkaantumisen takia (vain 16 ottelua TuTossa surkealla 1+0 tuloksella).

Loukkaantumisista en tiedä, mutta Tuto purki sopimuksen kyseisen kauden marraskuussa. Syynä se, että oli kaikkea muuta kuin vahvistus ja huhujen mukaan kallis mies Mestikseen.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Timo Hakanen - onnistui vakuuttamaan Sharksin scoutit 6.kierroksen varauksen arvoisesti, mutta liigaura ei vaan koskaan ottanut tuulta alleen. Neljän vuoden yrittämisen jälkeen Tapparan kautta Itävaltaan, sieltä vielä kerran yrittämään Isomäkeen ja sitten neljäksi vuodeksi Ruotsin 1. divarin Skövdeen. Ruotsin divari (3s sarjataso) oli Hakaselle juurikin hyvä paikka, jossa pääsi loistamaan suunnilleen piste per peli tahdilla. 08-09 kauden pelaili vielä yhtä sarjaporrasta alempana, mutta vaatimattomin tehoin.
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Pari vanhempaa pelaajaa kuitenkin tulee mieleen jotka eivät kyenneet käyttämään kaikkea potentiaaliaan...

Timo Salonen oli vähän samanlainen tapaus, tosin pelasi liigaa liki 400 ottelua mutta ei kuitenkaan koskaan noussut maajoukkuetason pelaajaksi jota hänestä odotettiin. Jäi sellaiseksi kolmosketjun pelaajaksi liigaan vaikka käsittääkseni mitään vammoja ei ollut hidastamassa kehitystä.

Timollehan tuli varsin vakava polvivamma kaudella 1998-99 (HIFKiä vastaan?). Tuon polvivamman vuoksi kehitys pysähtyi ja myöhemmin urakin päättyi 27-vuotiaana. Potentiaalia olisi tosiaan ollut aika paljon parempaankin. Tepsiä vastaan Turkuhallissa playoffseissa tehdyt 2 maalia olisi kiva löytää jostain videolta.

Mitenkäs vanhemman polven patakannattajat muistavat myöhemmin kaukalopallokentillä dominoineet Mika Ahonkiven ja Petri Koskenkannon? Aikalaiskertomusten mukaan Koskenkannolta oli mahdotonta riistää kiekkoa ja Ahonkivestä olisi tullut vaikka kuinka hyvä pelaaja, jos vain elämäntavat olisivat olleet yhtään paremmat. Pitääkö paikkaansa vai onko aika kullannut muistot? Sittemmin kamppailulajeissa kunnostautunut Tomi Harell oli käsittääkseni myös varsin lupaava pelimies.
 

mjarkko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ja kaipa myös Rauli Raitanen pitää mainita siinä mielessä että oli Ketolan ja Ruutun jälkeen seuraava porilainen sentteri josta odotettiin NHL -pelaajaa. Ei vaan sitten lopulta sinne yltänyt vaikka ivaajista huolimatta pelasi liigassa sellaisella pistekeskiarvolla että moni nimimieskin oli kateellinen. Sama keskiarvo oli mm. juuri Floridaan sopimuksen tehneellä Henrik Haapalalla..

Mitään ottamatta Raitaselta pois, mutta tuosta on sen verran aikaa, että pisteitä ei voi verrata nykypäivään ihan yks-yhteen (Vaikka Tamminen niin tekeekin). Raitasen olis kyllä kannattanut lähteä kokeilemaan ison veden taakse.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Ja kaipa myös Rauli Raitanen pitää mainita siinä mielessä että oli Ketolan ja Ruutun jälkeen seuraava porilainen sentteri josta odotettiin NHL -pelaajaa. Ei vaan sitten lopulta sinne yltänyt vaikka ivaajista huolimatta pelasi liigassa sellaisella pistekeskiarvolla että moni nimimieskin oli kateellinen. Sama keskiarvo oli mm. juuri Floridaan sopimuksen tehneellä Henrik Haapalalla. Ilmeisesti Rauli oli vaan liian huono harjoittelija ja ehkä inan flegmaattinenkin vaikka siinäkin osa on normaalia seisomakatsomon paskaa.

No en tiedä pistäisinkö Raitasta suoranaisesti ihan tämän ketjun otsikon alle, Raitanen nyt vain oli aikanaan niin pahasti ihmisten hampaissa. Aloin seuraamaan kiekkoa aktiivisesti juuri noina hänen kultavuosinaan 90-luvun alussa, ja muistan vain edelleen ne "lyö sitä käsilaukulla" -huutelut sun muut.. tilastollisesti hän ei ehkä tähän ketjuun tosiaan kuulu, koska tällöin kuuluisi myös hänen ikätoverinsa Jokke Heinänen, joka taas oli kuitenkin pelaajana monien mieleen vaikka käytännössä Raitanen ja Heinänen olivat kiekkoilijana aivan samantasoisia. Molemmat muuten lopettivat uransa varsin aikaisin, vain karvan yli kolmekymppisinä, mikä sitten lieni siihen syynä..

Sen sijaan täällä jo mainittu Timo-kaksikko Hakanen ja Salonen sopivat tähän ketjuun, koska heidän uransa jäivät kyllä aikalailla pannukakuiksi suhteessa siihen, että paljon enemmänkin olisi ollut tarjolla

Kiitos muuten kommenteista Taskun suhteen, en ollut kuullutkaan että ongelmia olikin sitten asennepuolella, jotka sitten ehkä motivaatio-ongelmina vaikuttivat myös uran lopettamiseen noin nuorena kuin se loppui.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
No en tiedä pistäisinkö Raitasta suoranaisesti ihan tämän ketjun otsikon alle, Raitanen nyt vain oli aikanaan niin pahasti ihmisten hampaissa.

Minä kyllä pistäisin, juurikin tuon jälkimmäisen lauseen takia. Raitasta on kuitenkin luonnehdittu yhdeksi lahjakkaimmista Ässäkasvateista kautta aikojen, mutta ilmeisesti aika ei ollut silloin kypsä hänen tyyppiselleen pelaajalle. Toki voi myös olla että ne käsilaukkujutut eivät tulleet ihan tyhjästä.

Raitasen lopettamisen syytä en kuolemaksenikaan muista, mutta Jokke Heinäsen ura päättyi pahoihin selkävaivoihin.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Toki voi myös olla että ne käsilaukkujutut eivät tulleet ihan tyhjästä.

Siis mihin nyt viittaat? Pientä tarkennusta, koska kyllähän Porissa nyt monet jutut lopulta aika tyhjästä tulevat..
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Siis mihin nyt viittaat? Pientä tarkennusta, koska kyllähän Porissa nyt monet jutut lopulta aika tyhjästä tulevat..

Raitanen oli kokoonsa nähden verraten pehmeä pelaaja, harrasti näyttäviä, mutta ei aina niin peliä edistäviä kikkoja kiekon kanssa, ja esitteli mielellään pitkää tukkaansa vaihtopenkillä. Vähemmällökin on päästy porilaisen yleisön hampaisiin.

Mutta syvemmällä tasolla kyse on siitä, että sinänsä komeasta urasta huolimatta jotakin jäi puuttumaan. En tunne miestä niin hyvin että voisin sanoa, mutta oma vaikutelma on ollut että yläpää ei ollut han samalla tasolla kuin vaikka Jari Korpisalolla.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Raitanen oli kokoonsa nähden verraten pehmeä pelaaja, harrasti näyttäviä, mutta ei aina niin peliä edistäviä kikkoja kiekon kanssa, ja esitteli mielellään pitkää tukkaansa vaihtopenkillä. Vähemmällökin on päästy porilaisen yleisön hampaisiin.

Olin tosiaan noihin aikoihin vasta kymmenen tai hiukan yli, mutta Raitasen pehmeän pelityylin kyllä muistan. Mutta tuolloin lapsena ei tietenkään sillä tavalla tullut kiinnitettyä huomiota tai oltua kiinnostunut miehen muusta yleisestä olemuksesta tai pelitavasta, ja nyt jo näin pitkälle yli kolmekymppisenä muistikuvat Raitasen pelaamisesta ovat haihtuneet. Mutta johan tuolla menolla on saanut Porissa vaikka minkälaisen pojan maineen, sitä en epäile..
 

Pratu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Raitasen ura voisi todellakin olla aika erillainen jos olisi hyväksynyt Winnipegin sopimustarjouksen kesällä 1992. Kun Raitanen ei sopimukseen suostunut joutui Winnipeg tyytymään pienempi kokoiseen ja heikommat mm-kisat 92 pelanneeseen Zhamnoviin. Joskus käy mielessä mitä jos 92-93 Winnipegissä olisi pelannutkin ketju Tkatchuk-Raitanen-Selänne.
 

Phaneuf#3

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Tampa Bay Lightning
Jussi Peltomaa, Mika Halava ja Atte Valli tulee mieleen ainakin, jotka olivat erittäin lahjakkaita, mutta jotain jäi uupumaan. Myös veskari Matti Järvinen jäi ikuinen lupaus tasolle.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Järvisen Matin kohdalla jonkinlaista roolia kehityksessä - tai sen puutteessa - näytteli varmasti se, että A-junnut pelas tuolloin divarissa ja pelin taso oli kohtalaisen surkeaa. Järvinen oli myös auttamatta liian pienikokoinen sen aikaisten normien valossa. 2004 Järvinen sai näytönpaikkansa Lankun kakkosena, mutta kun kiekko ei tarttunut, niin sitten lainattiin maalinsuulle Teemu "kirvesmies" Lassila. IMO muutaman vuoden vanhempi Jarno Parkkinen oli lupaavampi mv-aihio.
 

Laksatiivi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Karri Kivi
Menee ehkä enemmän toisen ketjun puolelle, mutta osaako joku vanhempi Ässä-fani tarinoida, mitä Samu Wesslinille kävi?
Muistelin hänen taonneen hyvin pisteitä ja hänen nimi pyörikin usein ala-asteen sähly yms. peleissä - oli siis monen suosikki. Jotain kuitenkin tapahtui, ja hän hävisikin parin vuoden jälkeen maailmankartalta.
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Menee ehkä enemmän toisen ketjun puolelle, mutta osaako joku vanhempi Ässä-fani tarinoida, mitä Samu Wesslinille kävi?
Muistelin hänen taonneen hyvin pisteitä ja hänen nimi pyörikin usein ala-asteen sähly yms. peleissä - oli siis monen suosikki. Jotain kuitenkin tapahtui, ja hän hävisikin parin vuoden jälkeen maailmankartalta.

Jotenkin muistelisin, että Wesslinillä oli viimeisen ässäkautensa aikana selkävaivoja, joten tuo nyt ainakin voi olla yksi syy pikaiseen poistumiseen kaukaloista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös