2005-2006 joukkue oli SE joukkue
Katsotaanpa aluksi mitä meillä oli:
Kauden alussa penkin taakse piti tulla King joka otti ja lähti ennenkuin edes pesti kunnolla alkoi, tilalle never heard Shedden. Rosterin kovin nimi oli Karalahti, säestäen Salmelainen ja Centomo (Centomo floppasi, tilalle Askey, joka olisi pitänyt sittenkin säästää loppuun asti.. )
Tällä rosterilla, näiden pelaajavaihteluiden ja sekoilujen ja arvostelun jälkeen kuka olisi ikinä uskonut mitalipeli-paikkaa? Tuskinpa tosissaan kukaan. Joukkue oli täysin nimetön, omia kasvatteja vahvistettuna parilla uudella hankinnalla. Tähän nähden uskomaton saavutus.
Vielä perinteiset + ja - kavereille jotka tekivät minuun vaikutuksen:
+ Tony Salmelainen = Ehkä HIFK:n paras pelaaja sitten Timo Pärssisen, upea runkosarja, vaisut playoffsit
+ Janne Hauhtonen = Salmelaisen säestämänä kelpo kausi, todisti loppujenlopuksi olevansa 1. centterin arvoinen, loukkaantumisten yms eri syiden takia välillä yössä ja laski tasoaan rajusti, mutta heräsi vielä lopussa tasolleen.
+ Arttu "Taikuri" Luttinen = Sai vastuuta kauden kovimman ketjun 3. lenkkinä ja kiitti vastuusta parhaalla mahdollisella tavalla. Upea kausi kaikin puolin, tärkeitä maaleja pleijareissa. Välillä näkymätön mutta tulosta tuli.
+ Toni "Luigi" Häppölä = Pääsi viimeinkin tasolleen ja vastuun myötä tulosta tuli. Upea alivoima-taistelija, tuloksena monta av-maalia ja hienoa esitystä. Jäämme odottamaan jatkoa..
+ Kim "Hirso" Hirschovits = Suurin yllättäjä allekirjoittaneelle. itse olen pitänyt Kimiä joukkueen turhimpana kaverina ja ikuisena floppina ja pilkan kohteena. Muutamia "kimimäisiä" hasardeja lukuunottamatta uskomaton kausi ja kehitys ja näytti että se potentiaali ja lahjakkuus siellä on ja odotti kukkaan puhkeamistaan. Ehkä Suomen lupaavimpia kavereita..
+ / - Jan "Janne" Lundell = Nostettiin 1. maalivahdiksi ja luotettiin miehen auttavan joukkueen loppupeleihin. Melkein sinne päästiin, valitettavasti juuri samaisen miehen pienten uinahdusten takia emme pidemmälle. Ei kuitenkaan se ratkaisevien pelien voittava maalivahti, liigan paras. 2. molari.
+ / - Jere Karalahti = Loukkaantumisista kärsineenä koko kauden lähes puolikuntoistena pelannut Jere silti illasta iltaan esitti sitä tuttua Jereä, vaikka kunto ja vauhti ei ollut ennallaan, silti oli se auktoriteetti ja liigan parhaimpia puolustia jälleen eikä pettänyt koskaan, paitsi pronssiottelussa. En tiedä miten suhtautua tähän katoamistemppuun jälleen. Sinänsä hyväksyn ja ymmärrän, sinänsä en. Mutta Jere on Jere. Shedden haukkui ainakin pystyyn, vaikka koko kauden ennen tätä tapausta lähes jumaloi miestä?
+ / - Doug Shedden = Värikäs, kuuma persoona joka todella toi väriä liigaan ja sitä kaivattua asennetta IFK:hon. Sai monta pelaajaa nostamaan tasoaan ja oli ehdottomasti paras valmentaja IFK:ssa sitten Summasen. Kuitenkin se paljon hehkutettu pelikirjan kapeus oli sittenkin totta ja se kostautui pitemmän päälle.
+ Patrik "Pate" Lostedt = Pelasi tai pitäisikö sanoa tappeli itsensä IFK-fanien sydämiin ja toisinpäin vihastutti toisten joukkueen kannattajia läpi kauden. Päällimmäisinä jäivät mieleen tapaukset TPS ("rip his fucking head off") ja Nickerson. Rooli-pelaaja.
+ Janne Laakkonen = Kauden paras "paniikkihankinta". Teki maaleja, liikkui, pelasi illasta iltaan kovaa ja oli kaikin puolin asenne-kaveri. Loppukaudesta hieman hiipui..
+ Robert "Scnappi" Schnabel = Kolossimainen jyrä puolustuksen lukkona joka oli Jeren ohella äijä ja päällikkö. Peruspelaamista, hyviä niittejä..
+ Järvinen, Saarinen, Laakso ja muut perusvarmat suorittajat joukkueesta
- White, Parsons, Murphy, Zion, Pikkarainen
= Whiten piti olla se ratkaiseva voima, ei sitä ollut. Tasaisen paskaa suorittamista alusta loppuun. Ei suurempia virheitä, loistava aloittaja, mutta ei myöskään ratkaisuja ja tulosta. Parsons antoi ajoittain viitteitä pelimiehestä mutta se harvoin esille tullut pelipää ei kuitenkaan ollut ehkä joukkueen arvoinen. Murphy nyt käväisi kääntymässä mutta olisi ehkä ollut Parsonsin tilalla se mies paikallaan. Kuka ties. Zionin piti olla uusi Zidlicky, jäi aika kauas siitä. Koko ajan paransi ja pudotuspeleissä loistavia esityksiä ajoittain, lievästi ehkä melkein plussan puolella jopa tämä mies mutta kuulukoon nyt sitten näihin epäonnistujiin. Suurin floppi minusta Whiten ohella on kuitenkin meidän NHL-mies, superlupaus, Hank Pikkarainen. Uskomattomia hasardeja illasta iltaan, uskomattoman paskaa merkkausta, syötöt ja avaukset lähes poikkeuksetta vastustajien lapaan.. ei huhuhuh..
Mutta kuten tuossa jo mainitsin, Askey olisi luultavasti ollut se puuttuva osanen. Lundell vaikka loistokauden pelasikin, ratkaisevissa peleissä hörppäsi ne helpot maalit paikoissa jossa niitä ei olisi saanut päästää. Siinä minusta suurilta osin "meni pieleen", loppu joukkueen säestäessä passiivisena ja haluttomana, laiskana jopa ajoittain. Ei vain löytynyt sitä viimeistä potkua ja draivia. Samalla pelikirjalla mentiin sokeina pelistä peliin, ensimmäiset SaiPa ja HPK-pelit kotona olivat ainoat matsit jossa oli sitä taistelevaa liikkuvaa IFK:ta. Muuten oltiin yössä ja pari potkua aina jäljessä.
Jos meillä olisi ollut Askey ottamassa kiinni nuo muutamat maalit ja voitot ja Jere pelannut ehjemmän kauden, pari parempaa vahvistusta, olisi kenties esitys ollut toisenlainen, mutta toisaalta taas .. tiedä häntä mitä olisi käynyt. Mutta turha tässä jossitella. Minulle tämä joukkue, näillä miehillä esittivät sellaisen kauden jota en tule unohtamaan vähään aikaan.
Loistava runkosarja, kotimatseissa illasta iltaan mahtava tunnelma, vierasmatsit joukkueelta sekä faneilta hyviä, megamatka Turkuun jotain vieläkin karvoja nostattavaa.. sitä ei unohda koskaan.
Ja mikä tärkeintä, viimein ne kauan tehneet tuloa - pelaajat nousivat sieltä, kiitos Sheddenin. Häbä, Hirso.. iso käsi teille.
Ensi kautta ja kuumia pelaajasopimuksia odotellessa jään jännäämään sivusta miten Ässille käy. Kävi miten kävi, TÄMÄ JOUKKE OLI MINULLE LÄHES KUIN MESTARI JOUKKUE. HIFK KAUDELLA 2005-2006 ON MINUN MESTARINI!!