Mestarit kontra Saarisen joukkue

[krobbe]

Saarisen tulon myötä joukkueen peluutus muuttui melkoisesti. Kuten on aikaisemmin jo keskusteltukin puolustuksen alkukauden piirileikki oli melkoista kalabaliikkia. Tiedä sitten luopuiko Saarinen tuosta miehen perässä juoksusta vai alkoi se toimimaan loppukaudesta niin hyvin ettei se näyttänyt enää niin karmealta.

Saarisen lähtökohdat kauteen olivat melko heikot verrattuna mitkö olivat Rautakorvella mestaruuskauteen lähdettäessä. Rautakorvella oli valmis baletti jota alkaa johtamaan, kun taas Saarisella oli rippeet mestareista ja monta kysymysmerkkiä.

Saarisen avauksen ainoat meriitit olivat mielestäni omien junioreiden onnistunut sisäänajo ja vahva luottamus Venäläisen tekemisiin.

Suurin miinus tuleekin joukkueen pohjakunnon puolelta. Olen katsellut näinä luppoaikoina uudelleen viime kevään finaalit ja kyllä täytyy ihmettellä mihin on kadonnut viime kevään liike tämän kauden mestareista. Puistola, Barkov, Ojanen ja ennen kaikkea Kuki olivat todella loistavassa kunnossa, joka näkyi aivan eri tason liikkeenä viime kevään finaaleissa kun vertaa sitä tämän kevään (niin kauan kuin sitä kesti) kankeiluun ja puuskuttamiseen.

Eli onko tahdon portaat jäänet liian vähille, jos näin toivottavasti virheestä on otetu oppia tulevalle kaudelle.

 

[dude]

Viestin lähetti krobbe


Eli onko tahdon portaat jäänet liian vähille, jos näin toivottavasti virheestä on otetu oppia tulevalle kaudelle.

Vai onko otettu käyttöön ne tahdon portaat? Nuo kultaisen 80-luvun Rane-kiekon vankkumattomat tukipilarit, joita legendaarinen ZZTOPPARI käy ihailemassa sunnuntaiaamuisin auringon noustessa ja valaistessa Pyynikin harjua..

Rautakorpihan oli mestari saamaan parhaan mahdollisen irti Jannesta ja muista vanhoista ja kankeista äijistä. Ei ainoastaan määrällä, vaan myös laadulla. Mm. rullaluistelulenkit juoksulenkkien sijaan olivat Rautakorven teesejä.

 

[eagle]

Portaita tai ei, mutta luulen että jokainen SM-liiga seura harjoittelee suunnilleen yhtä usein ja paljon, mutta merkittävin asia on laatu ja harjoitusten teho/mielekkyys. Jos joukkueessa kaikki harjoittelevat samaa määrää ja samalla tavalla, niin ei mikään ihme että se ei kaikille sovi tai kaikkien kehitystä palvele.

 

[TBK]

Olen eaglen kanssa siinä samaa mieltä, että kuka tahansa, jopa minä osaan juoksuttaa miehet kuoleman porteilla asti, eli osaisin kyllä vetää todella kovaa reeniä, mutta tasokkaan ja laadullisesti hyvän reenin vetäminen on vaikeampaa. Minulla on pahat ennakkoluulot siitä, että kuinka hyvin juuri Saarinen tämän osaa. Hänen vahvuutensa on pelin anylysoinnissa, joten näkisin mielelläni hänellä mukanaan jonkun hyvän harjoitteiden vetäjän.

 

[krobbe]

Oli Saarisen tapa mikä hyvänsä, tulos oli huomattavasti heikompi tuolla kuntopuolella kuin Rautakorvella.

Ps. Tahdon portailla minä ymmärrän onnistuneen valmistautumisen kauteen oli se sitten juoksua tai käteen vetoa;)

 

[eagle]

Viestin lähetti HN
Tosi väärin luultu. Aivan mielettömän väärin.

Kumma kun itselleni on sanottu että yhtä paljon niitä harjoituksia on lähes seuralla kuin seuralla. Junioritasolla eroa löytyy, vaan ei aikuisissa. Nyt siis puhutaan kauden aikaisesta harjoittelusta, kesästä en niin paljoa tiedäkkään, mutta en usko että se olisi niin erilaista, kun kausikaan ei ole. Niin ja jos tiedät että olen noin väärässä, niin kerroppa ihmeessä sitten ne erot, ihan seuroittain. Vai onko tämä vain samanlainen "heitto" kuin ne faktat "euroopan parhaasta puolustajasta" jne.?

Ja mitä tulee tuohon toiseen, että kaikki tietävät, niin epäilen. Sen verran on persoonissa ja heidän valmennusmetodeissa eroa, että kyllähän harjoitteissakin on huomattavia eroja, sekä niiden painottamisessa. Tosin siitä olen samaa mieltä, että vaikeinta on motivoida pelaajat tekemään asioita, varsinkin uusia, niin että pelaaja menee sen "tietyn rajan" yli ja kehitystä tapahtuu.

 

[Kyylä]

Saarisen suurin kämmi menneellä kaudella lienee ollut se liian suurien asioiden muuttaminen kerralla. Kai nyt sentään mestarijoukkueessa on jotakin tehty oikein. Toinen asia on varmaan ollut negatiivisen palautteen määrä, mitä on kuuleman mukaan pukukopissa jaettu aika reippaalla kädellä. Ja jos on seurannut kommentointia julkisuudessa, niin taitaapa olla enemmän negatiivista palautetta joukkueelle kuin positiivista.

Ensi kaudeksi toivoisi Tapparaan löytyvän pari kiekollista hyökkääjää ja pari kohtuu varmaa pakkia. Maalivahtipeli onkin kunnossa. Saarinen tietty jää joukkueeseen; toivottavasti on oppinut läksynsä ja lähtee vähän nöyremmin tulevaan kauteen. Hulluinta olisi toivoa, että Jukka tulisi takaisin. Ei taida juopottelevien Lukko-johtaijien kanssa pärjätä...

Me taas kannustamme Tapparaa raivoisasti ja hyvän maun rajoissa ensikin kaudella. Tappara on Tappara tuli sitten välillä turpaankin...

 

[eagle]

Viestin lähetti HN
Okei. Kauden aikaisessa harjoittelussa ei ole suuria eroja määrällisesti. Sarjan tiivis pelirytmi ei anna tähän edes mahdollisuutta. Mutta kauden menestyksestä vähintään puolet tehdään kesällä.

Jep. Harjoitteissa on huomattavia(kin) eroja, mutta SM-liigatasolla yksikään valmentaja ei vedä yksissäkään harjoituksissa yhtäkään sellaista harjoitetta, jonka mielekkyydelle ei löydy ainakin tusinan kirjan nipun mittaista perustetta.

Erot syntyvät Pelisilmästä. Siitä, että aistii joukkueen henkisen tilan ja tietää, mitä milloinkin kannattaa tehdä. Siitäkään ei ole mitään hyötyä, ellei osaa/halua/pysty ylläpitää riittävää vaatimustasoa.

Noniin, nyt ollaan samoilla linjoilla. Kiinnostaisi oikeasti tietää enemmänkin kesäharjoitteista, määristä ja tavoista. Jos jotain infoa olisi tarjolla olisi mukava lukea siitä. Kesä on hyvin merkittävä, sanotaanko että SM-liigassa jopa ratkaisevaa aikaa, koska perustyö tehdään silloin. Edelleenkään en usko että määrissä ja kerroissa on merkittävää eroja seurojen välillä, mutta jos tiedät että on toisin voit toki valaista meitä/minua? Laadussa taas varmasti on eroa, yksilöllisyydessä ja mielekkyydessä. Tosin nämäkin asiat voivat muuttua sitä menoa kun liigassa alkaa olemaan vapaamatkustajia joiden pelaajat eivät saa palkkaakkaan.

Mielestäni Saarisen ero Rautakorpeen tuli parhaiten esiin joukkueen ilmeestä. Tapparan pelaajat&joukkue pelasi joukkueena, tietäen mitä tekivät ja sen aisti. Tämä varmasti päti myös harjoitteluun. Tällä kaudella täta ei ollut havaittavissa, valitettavasti.

 

[calvin]

Ei se ole vaikeuskysymys. Kaikki suomalaisen - tai minkä tahansa - valmennuskoulutuksen läpikäyneet koutsit tietävät, miten ja milloin on järkevintä treenata. Kaikilla on samat perustiedot rasituksen, ravitsemuksen ja levon oikean suhteen löytämisen tärkeydestä. Jokainen SM-liigakoutsi osaa nämä - kaikki - asiat paperilla.

Kyse on ennekaikkea vaatimustasosta. Siitä kuka osaa, uskaltaa ja haluaa vaatia joukkueeltaan tarpeeksi.

Olen aikalailla eri mieltä. Omakohtaisella parinkymmenen vuoden kilpaurheilu- ja harjoittelukokemuksella voin sanoa että oikein harjoitteleminen on vaikeaa. Se vaatii ennen kaikkea oman itsensä tuntemista ja sen oppii yleensä parhaiten kantapään kautta. Joukkueurheilussa joukkueen yksilöt oppii tuntemaan vain tekemällä töitä heidän kanssaan pitkäjänteisesti.

Jos ajatellaan Tapparaa ja joukkueurheilua niin olennaisinta on joukkueen pelaajien yksilöllisten erojen tunteminen. Tapparan valmennustiimissä jokainen voimavalmentajaa lukuunottamatta vaihtuivat tälle kaudelle. Lisäksi Tapparan harjoittelua muutettiin enemmän kestävyyspainoitteiseksi mikä ei välttämättä sovi kaikille pelaajille. Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa että määrällisten harjoitteiden kasvattamisella voi olla suurempi vaikutus negatiivisesti kuin tehollisten harjoitteiden kasvattamisella. Liiallisen määräharjoittelun seurauksena elimistöstöstä tulee piiloväsynyt, jossa kyllä jaksaa pelata ja tehdä töitä vaikka juhannukseen asti mutta tehoja ei saada irti. Ja minusta Tapparan pelit näyttivät juuri tältä, kuntoa oli mutta tehoa ja terävyyttä ei.

Sen lisäksi että vaatii, pitää osata myös perustella, miksi vaatii. Rautakorpi on tässä aivan kurko.

Rautakorpi oppi tuntemaan joukkueensa yksilöt vuosien varrella todella hyvin ja tätä kautta myös vaatimaan pelaajilta sellaista mihin tiesi heidän kykenevän. Sm-liigajoukkueen valmentaminen on vaativaa työtä ja kokonaisuuden pitäminen hallinnassa vaatii molemminpuolista luottamusta valmennuksen ja pelaajiston välillä. Rautakorpi saavutti luottamuksen näyttämällä että pystyy itsekin kehittymään ja oppii tehdyistä virheistä ja että suunta on koko ajan kohti menestystä. Oikeus vaatia pitää ansaita ja sen Rautakorpi teki vakuuttavasti.

Toivottavasti Tapparassa on valmennuksen ja pelaajien välillä käyty avoin keskustelu ja analysointi tästä kaudesta jotta ensi kaudeksi voidaan muuttaa niitä asioita joissa tällä kaudella tehtiin virheitä.