Lapanen on tuossa tietenkin aivan oikeassa. Selkeästi on niin, että kaikki tähtää vain yhteen tiettyyn ajanjaksoon, eli kevään ratkaisupeleihin. Summanen tietää myös, että paskimmatkin marraskuun räpellykset unohtuvat useimmilta siinä silmänräpäyksessä kun Poikaa nostellaan suorille käsille. Ja jälleen käy myös kausikorttimyynti kuin siimaa. Ja tottahan se tietysti on, että joukkue punnitaan vasta sitten kun on tosi kyseessä.
Runkosarjaa ja sen yksittäisten pelien viihdearvoa ei saisi kuitenkaan aliarvioida. Totaalisen puutuneiden ukkojen väsynyttä rimpuilua ja kahvapainia ei jaksa millään katsoa niin paljon kuin sitä nyt tarjotaan. Minusta jotain on pielessä, jos jo hardcore-fanitkin alkavat keksiä tekosyitä, että voisi jäädä hallilta pois. Tai menevät sinne jo valmiiksi alistuneina odotettavissa olevaan sködään. Vain äärimmäisen harva peli herättää etukäteen oikein kunnon säväyksen. Itse asiassa ei yksikään runkosarjan matsi. Missään ei ole mitään jännitettä. Ei ole toivoakaan, että näkisi kotihallissa maalijuhlan. Huonointakin vastustajaa vastaan tehdään vain pari kolme maalia. Lopun aikaa puolustetaan ja lyödään kiekkoa päätyyn ja luistellaan vaihtoon. Koko pelin ajan on sellainen tunne, että kaikista eniten tapahtuu vaihtoaition edessä, jossa on koko ajan ukkoa menossa molempiin suuntiin.
Ei myöskään ole yhtään vastustajaa, jolla olisi yhtään sellaista pelaajaa riveissään, jota oikein erityisesti haluaisi tulla seuraamaan. Korpisalo ja Levonen olivat aikanaan sellaisia. Helvetin ärsyttäviä, mutta silti niin rakastettuja vastustajia. Ennen sai myös vapaasti viheltää ja buuata vaikkapa Jutille, joka louskutti leukojaan tai Helmiselle, joka oli silloin vielä liian taitava ja siksi ärsyttävä. Nyt tietenkin paheksutaan jo sitäkin, jos vihellät vastustajan pelaajalle. Hyi Sinua!
Peli on nykyisin vedetty sellaisiin kaavoihin, että yksilön vapaudelle ei ole tilaa. Jos joku pelaaja soittaa tuomarille poskeaan, kuten Aalto alkukaudesta, alkaa jumalaton paheksunta. Itse asiassa meidän pitäisi olla iloisia jokaisesta pelaajasta, joka edes hieman poikkeaa kaavasta. Kohta niitä ei ole yhtään.
No jaa, tilitykset sikseen. Jokerien peli paranee kyllä pikku hiljaa ja toivottavasti myös taklaukset lisääntyvät kun jalatkin alkavat toimia siinä määrin, että päästään edes taklausetäisyydelle. Ehkä sitten jossain vaiheessa edes kerran Jokerienkin hyökkäyskalusto värkkää jopa kuusi maalia kotiottelussa.