Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Kunnioitan kaukopartiomiehenä, satamajätkänä, lentopalloilijana, tohtorina ja myös presidenttinä, vaikka jälkimmäisessä pestissä onkin osittain kritisoitavaa.
Presidenttinä Koivisto sai aikaan paljon hyvää. Vaikka presidentillä saisikin olla nykyistä kovemmat valtaoikeudet sen takia, että presidentti on ainoa kansan suoraan virkaansa valitsema päättäjä, niin olihan Koiviston valitsema askel kohti parlamentarismia ainoa järkevä askel. Vahvassa ja hyväntahtoisessa diktaattorissa ei mitään vikaa ole, mutta sairas dementikko vallan kahvassa ja piha täynnä perseennuolijoita -asetelma sai jatkua ihan liian pitkään Kekkosen loppuaikoina. Koivisto oli ensimmäinen, joka vastusti Kekkosta pääministerinä ollessaan eikä eronnut vaikka Kekkonen niin halusi.
Lisäksi Koiviston linja neukkulandian romahtamisen aikoihin oli aivan oikea. Vähän harkitumpi ja hitaampi fundeeraaminen oli lopulta oikea ratkaisu, turha olisi ollut Suomen sännätä mitään veljeskansoja vapauttamaan ja Neuvostoliiton haaskalle välittömästi riekkumaan. Se olisi voinut mennä silloin läpi, mutta neukkujen... korjaan, venäläisten muisti on pitkä. Rauhallinen, maltillinen ote oli järkevä tuolloin.
Mahtui Koiviston presidentilliselle uralle toki virhearvioitakin. Yksi oli Kokoomuksen päästäminen hallitukseen, se on johtanut eriarvoisuuden kasvamiseen ja siihen, että Jyrki Kataisen kaltaisista otuksista voi tulla Suomen pääministereitä. Toinen, ja ehkä se kaikkein pahin virhe oli inkerin"suomalaisten" päästäminen Suomeen epämääräisestä nostalgiasyystä, jolloin ties mitä narkkaria ja suomea puhumatonta itärikollista tunki Suomeen noin vain.
On Manussa vain silti aivan omanlaistaan presidentillistä arvokkuutta ja karismaa, jota ei hänen jälkeensä tulleilla ole. Minulle Manu on viimeinen Suomen tasavallan presidentti, joka oli muutakin kuin pelkkä keulakuva tai räikeästi ideologiansa nimissä epätasa-arvoa ajava riivinrauta. Koivisto oli aikanaan valtiomies, ei päivänpoliitikko.
Presidenttinä Koivisto sai aikaan paljon hyvää. Vaikka presidentillä saisikin olla nykyistä kovemmat valtaoikeudet sen takia, että presidentti on ainoa kansan suoraan virkaansa valitsema päättäjä, niin olihan Koiviston valitsema askel kohti parlamentarismia ainoa järkevä askel. Vahvassa ja hyväntahtoisessa diktaattorissa ei mitään vikaa ole, mutta sairas dementikko vallan kahvassa ja piha täynnä perseennuolijoita -asetelma sai jatkua ihan liian pitkään Kekkosen loppuaikoina. Koivisto oli ensimmäinen, joka vastusti Kekkosta pääministerinä ollessaan eikä eronnut vaikka Kekkonen niin halusi.
Lisäksi Koiviston linja neukkulandian romahtamisen aikoihin oli aivan oikea. Vähän harkitumpi ja hitaampi fundeeraaminen oli lopulta oikea ratkaisu, turha olisi ollut Suomen sännätä mitään veljeskansoja vapauttamaan ja Neuvostoliiton haaskalle välittömästi riekkumaan. Se olisi voinut mennä silloin läpi, mutta neukkujen... korjaan, venäläisten muisti on pitkä. Rauhallinen, maltillinen ote oli järkevä tuolloin.
Mahtui Koiviston presidentilliselle uralle toki virhearvioitakin. Yksi oli Kokoomuksen päästäminen hallitukseen, se on johtanut eriarvoisuuden kasvamiseen ja siihen, että Jyrki Kataisen kaltaisista otuksista voi tulla Suomen pääministereitä. Toinen, ja ehkä se kaikkein pahin virhe oli inkerin"suomalaisten" päästäminen Suomeen epämääräisestä nostalgiasyystä, jolloin ties mitä narkkaria ja suomea puhumatonta itärikollista tunki Suomeen noin vain.
On Manussa vain silti aivan omanlaistaan presidentillistä arvokkuutta ja karismaa, jota ei hänen jälkeensä tulleilla ole. Minulle Manu on viimeinen Suomen tasavallan presidentti, joka oli muutakin kuin pelkkä keulakuva tai räikeästi ideologiansa nimissä epätasa-arvoa ajava riivinrauta. Koivisto oli aikanaan valtiomies, ei päivänpoliitikko.