Maailmanmatkalta on nyt kotiuduttu ja voisin hieman tiiviistää näkemyksiäni maista, joissa piipahdin:
1. Sri Lanka, 5 päivää
Muutama yö Colombossa ja muutama yö Hikkaduwassa, Colombosta eteläänpäin rannikkoa pitkin. Parhaiten maasta jäi mieleen ihmisten ystävällisyys, erityisesti turistia kohtaan. Kaikki auttoivat vilpittömästi ja mielellään meitä löytämään oikean sijainnin ja jos eivät osanneet itse auttaa, jäivät auttamaan etsimään henkilön, joka osaa auttaa. Vaikka tsunami pyyhki näiltä seuduilta sen 60 000 ihmistä, sekä vain muutama vuosi sitten päättynyt sisällissota aiheutti uhreja ja vahinkoa, osasivat ihmiset silti olla positiivisia ja omasivat "life goes on"-asenteen. Sisämaassa olisi ilmeisesti tekemistä ja näkemistä, mutta lyhyen ajan vuoksi emme siellä päässeet käymään. Maa on köyhä, mutta ihmiset rikastavat (vähän pliisu) kummasti Sri Lankaa ja mielelläni vierailen uudestaan paremmalla ajalla.
2. Singapore, 3 päivää
Taas hieman lyhyemmän ajan vierailu. Jos pitää metropoleissa palloilusta ja rahaa on, niin Singapore on varsin viehättävä. Suurkaupungin tapaan ihmiset ovat varsin etäisiä ja Marina Sands Bay-hotelliin ei päässyt enää edes uimaan, jollei ota huonetta. Nyt vain proletariaatin karsinassa pääsi näköaladeckille katselemaan ja koko kokemus oli ko. nähtävyydessä enemmän liukuhihnalla kulkevien köyhempien turistien läpijuoksutus. Jos ei ole massia päällä, tällä kaupunkivaltiolla on vähän tarjottavaa.
3. Indonesia, 3 viikkoa
Lämmintä, maisemat kauniita ja naikkosetkin monesti vetävännäköisiä. Erittäin iso miinus kuitenkin fiksereistä, joita on kaikkialla. Balin Kutalla kävellessä sinulle tarjotaan kaikkea Valiumista ja Viagrasta aina flipflopeihin ja fastboatteihin toisille saarille. Monesti oli vaikea luottaa kenenkään olevan vilpittömillä mielin tutustumassa, vaan monesti pienen chitchatin jälkeen taustalta paljastui halu järkätä fast boat sinne, minne olen seuraavaksi kertonut meneväni. Kutan Sky Garden nyt oli humppamestana suurin missä olen ikinä käynyt ja ainakin itselleni kokemuksen arvoinen.
Lombokin pääsaari taas oli siitä miellyttävä, että siellä oli vähän turisteja (toki low-season) ja sitä kautta myös tosi vähän fiksereitä yms. riivaajia. Myös tässäkin ketjussa jonkun mainitsema vihamielisyys turistia kohtaan ei juurikaan loistanut läsnäolollaan. Muutaman kerran selvästi joku nuori kloppi vittuili omalla kielellään aamuyön tunneilla, ilmeisesti esittääkseen ystävilleen, mutta eipä tuokaan vaarantunnetta herättänyt. Satuimme paikalle vielä aikaan, jolloin merimadot(?) rantautuvat vuosittain tiettyyn paikkaan Lombokin Kutalla, jonka ympärille on järjestetty suht massiiviset pippalot. Paikallaolijoiden määrästä kuulin arvioita kymmenestä kahteenkymmeneen tuhanteen ja oma veikkaukseni on siinä 15 000 nurkilla. Juhlinta kesti aamuneljän-viiden paikkeille, josta ihmiset siirtyivät rantaan haavien ja muiden vekottimien kanssa metsästämään kyseisiä matoja.
Gilin saarillakin, jotka siis Lombokiin kuuluvat, tuli piipahdettua. Trawangan oli aika samanlainen kuin Bali Kuta, fiksereitä ja turistikrääsää. Sen sijaan Gili Meno oli paljon miellyttävämpi rauhallisuutensa ja luonnonläheisyytensä ansiosta. Siellä oli myös ihan mielenkiintoinen hippihostelli, jossa kerättiin sadevettä juomavedeksi ja olihan siellä suomalaiselle erityisen tutut paskahuussit, mitkä ilmeisesti monelle muulle turistille ovat ihmetys. He järjestävät myös maanantaisin siivoustalkoot rantaan ajautuvista ja styroksinpaloista he murtavat täytettä säkkituoleihin. Sinänsä ihan kunnioitettavan ekologista toimintaa, vaikken itseäni hippinä pidäkään, enemmänkin päinvastoin.
Kuitenkin Indonesian vierailijoille suosittelen lähtemään Balilta muutamassa päivässä helvettiin ja menemään jonnekin syrjäisille saarille, johon ei ukottajan käsi ylety, sillä ainakin tällaiset mestat olivat itselleni nautinnollisempia. Jos enää edes viitsin koskaan palata tähän maahan, menen suoraan jonnekin jorbatsooniaan, jossa saa olla luonnon keskellä ja vaikka surffailla tai jotain. Indonesia ei ole kaupunkimatkailua varten, ellei esimerkiksi heppi pystyssä fanita Kanarian saaria.
4. Uusi-Seelanti, 3 viikkoa
Kallis, monissa tapauksissa kalliimpi kuin Suomi. Satuimme vielä kriketin MM-kisojen kanssa samaan aikaan, jolloin kaikki hyvät majoitukset ja vuokra-autot olivat jo menneet alta. Kiertelimme molemmat saaret ja itse pidin enemmän eteläisemmästä juurikin sen luontonsa monipuolisuuden vuoksi, sekä ehkä eteläsaari oli myös kaiken kaikkiaan jotenkin omaperäisemmän tuntuinen. Pohjoissaari vaikutti hieman samanlaiselta jokapaikassa, mutta eteläsaarella saattoi muutaman tunnin ajon aikana sää ja lämpötilat heitellä merkittävästi, sekä kaupungit ja kylät saattoivat olla ihan erilaisia toisistaan.
Uutta-Seelantia täytyy kehua erityisesti vaeltamismahdollisuuksistaan ja muista aktiviteeteista luonnon ympärillä. Ennen Mt. Cookin alueen vuoristoilla vaeltamista en ollut ko. lajin ystävä, mutta kävelemisen ja mm. 2200 portaan kipuamisen jälkeen navakassa tuulessa jyrkänteeltä tuijotellessani edessä siintävää Mt. Cookia, sai se kyllä luonnon mahtavuuden edessä kumartuvan suomalaisen pohtimaan syntyjä syviä. Mt. Cookin vuoristo jäi ehkä lempipaikakseni koko reissusta.
Tässäkin maassa jos haluaa enemmän aktiviteetteja käydä läpi, on hyvä olla sitä massia päällä. Taloudellisista syistä skippaamani Nevis benji+swing maksoi yhteensä yli 200 euroa, joten tuntihinta aktiviteetille on melko kova. Niin sanottu touhutonni on hyvä ottaa päälle, jos aikoo pikkaisen tehdä muutakin kuin luonnon helmassa tepastella. Ravintolahinnat ovat Suomen tasoa ja jos aikoo itse tehdä safkansa, tulee varautua siihen, että kukkakaalistakin saatat joutua pulittamaan sen 4 euron verran joissain paikoissa. Toki perusraaka-aineet, joita maa itse tuottaa isommassa mittakaavassa ovat jonkin verran isänmaan hintoja halvempia.
5. Tonga, rapia viikko
Köyhä saarivaltio, jossa on halpaa, sekä ihmiset ovat lihavia ja laiskoja. Myös ko. kansalle häppä maistuu, mutta ero on siinä, että he ovat juodessaan iloisia, toisin kuin nämä meidän kotimaamme sankarit. Eräskin ukko tuli baarista pihalle minua tuijottaen ja siksakkia kävellen, pysähtyi eteeni ja katsoi minua ilmenkään värähtämättä ja sen jälkeen alkoi vain hymyilemään, yritti tervehtiä (ei pystynyt oikein puhumaan), sekä paiskasi kanssani kättä. Suomessa oltaisiin samanlaisessa tilanteessa oltu melko todennäköisesti hippasilla. Muutenkin ihmiset niin huppelissa kuin selvinkinpäin ovat varsin lunkia sakkia ja helposti tutustuttavia, eivätkä ole yrittämässä hyötyä sinusta millään tapaa.
Mainittakoon, että vegeille Tonga on haastava paikka, sillä siellä ei oikeastaan pääkaupungin ulkopuolella ole sellaista kuin vegemättö ja esimerkiksi Euan saarella meidän oli vaikea löytää itse raaka-aineita, että itse ruokaa laittaisimme, sillä jostain talosta saat jotakin ja toisesta taas toista, varsinaisia kauppoja ei ollut muutakuin pieniä kiinalaisten pitämiä kioskeja, joista sait pesuaineita ja Pringlesejä. Tyydyimme siis talon fish&chipseihin ja "chick&chipseihin". Eua varsinkin oli melkoista maaseutua ja kaupallisten kyytien loistaessa poissaolollaan saimme kyydin poliisilta majoituspaikkaamme. Eualla myös esimerkiksi sika jaloissa pyörimässä kesken ruokailun ei ollut ennennäkemätöntä. Varsin viihtyisä mesta ja hyvä paikka päästä latautumaan uuvuttavan Uuden-Seelannin jälkeen.
Tongalla on syytä ottaa myös huomioon, että jos haluaa Euaa kauemmille saarille, se maksaa aika paljon, vaikka maa noin muuten suhteellisen halpa onkin. Myös kannattaa varautua aikataulunmuutoksiin, siltä Eualta lähtömme viivästyi puolellatoista päivällä, koska merenkäynti oli liian kovaa ja lentokone oli paskana.
6. Cookin saaret, viikko
Samanlainen mesta kuin Tonga, mutta rikkaampi, kalliimpi ja modernimpi. Ihmisistäkään ei ehkä irronnut ihan samanlaista hilpeyttä ja hyväntuulisuutta kuin tongalaisista, mutta samasta puusta nuo on kuitenkin veistetty. Pääsaarella sinänsä ei aivan mahdottomasti ole nähtävää, mutta jotain mielenkiintoisia paikkoja kuitenkin, kuten Italian mafian ja paikallisen pankin yhteistyössä rahoittama hotelli, joka jäi viittä vaille vajaaksi Italiassa tapahtuneiden pidätysten ja rahavirtojen päättymisen johdosta. Pääosin kuitenkin paikka on rantsussa viettämistä varten ja ohuen otsoonikerroksen myötä kannattaa muistaa ottaa erityisen väkevät rasvat mukaan, sillä tämä on niitä paikkoja, joissa jotkut palavat varjossakin.
7. LA & Venice Beach, 6 tuntia
Pitkä vaihtolento antoi mahdollisuuden piipahtaa Venice Beach kävelemässä päästä päähän. Paikka on oikeastaan juuri sellainen kuin televisiosta saa käsityksen. Hoboja, höyrähtäneitä ja huumehörhöjä. Paja haisi joka paikassa ja vastaan tuli tavallisen massan ja turistien seasta tasaisin väliajoin mitä ihmeellisempää tallaajaa. Eräskin ukko pyöräili jalkakäytävän vierustaa, ölisi kovaan ääneen ja näytti keskisormea jalkakäytävällä käveleville ohi ajaessaan. Kaiken kaikkiaan mieleenpainuva kokemus ja Los Angelesin tutkiminen tulee varmasti ajankohtaiseksi, kun Pohjois-Amerikan reissu on suunnitelmissa.