Ilmoitukset

Nimimerkki haukka on seuraavat kaksi kuukautta pelikiellossa syylistyttyään Jokerit-osiossa itsemoderointiin. Nimimerkin pitkä rikehistoria pidensi pelikieltoa huomattavasti.

Marjamäelle kenkää!

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Sörsseli, 28.04.2017 klo 16.05.

  1. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Lainaus:
    Jaa. No minä en kyllä ainakaan välitä miten jotkut Espanjassa tai Italiassa ajattelevat kenties jalkapallon tai koripallon kehityksestä, ja vannovat nykyään jonkun surkean nihilistipalloilun nimeen. Mutta itse voin todeta, että maku on noihin molempiin lajeihin mennyt lähes täysin, ja juuri siksi, että niissä on annettu aivan kohtuuttoman suuri painoarvo puolustuksen tärkeydelle, ja lähes joka valmentaja on joku nihilistirunkkari, joka ei paskaakaan välitä minkälaisella pelillä niitä voittoja otetaan.

    Ei paineistavan, aktiivisen ja rohkean pelitavan tarvitse tarkoittaa sitä, että pelaajien taitotason pitää olla jotain aivan maagista. Siihen tarvitaan kohtuullisesti taitoa, hemmetin kovaa luistelua (juuri näitä nuoria, nopeita ja ennakkoluulottomia pelaajia Marjamäki jätti iänikuisen kokemuksen ja nihilismin ihailun takia valitsematta riittävästi joukkueeseen) ja todellista asennepelaamista ja rohkeutta. Sitä peliä peluutti aikoinaan maajoukkueessa esim. Aravirta, eivätkä hänellä kyllä pelaajat läheskään aina olleet sen parempia mm-kisoissa mitä Marjamäellä. Silloin ennalta heikompia vastaan pelit hoideltiin lähes järjestään vasemmalla kädellä naureskellen, ja kovempiakin maita vastaan oltiin lähes aina aidosti kilpailukykyisiä. Ja nöyristelevä ulina siitä, ettei meidän taitotaso riitä pelaamaan kuin jotain passiivista runkkarikiekkoa, jätettiin kyllä ihan suosiolla Mestis- ja divarivalmentajille, mihin tuollainen paska oikeasti kuuluu.

    Tervemenoa lätkänkin seuraaminen, jos homman nimi on todella, että tämäkin hieno laji pilataan jalkapallon ja koripallon tavoin noiden valmentajien irvikuvien, eli nihilistirunkkareiden takia. Niitä vilisee kyllä lähes joka kulman takana nykyään...
     
    Viimeksi muokattu: 27.05.2017 klo 23.43
  2. Imagined Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jesse Puljujärvi, Jari Viuhkola, Kärpät
    samaa mieltä @Ippenator kanssa. Marjamäen ajatus jääkiekosta on vaan niin puolustusvoittoinen. Oli jo Kärpissä. Vaikkakin Liigassa sillä pärjäsi jos materiaali on kohdillaan. En varmaan tuo tähän keskusteluun yhtään mitään uutta mutta vituttaa vaan se passiivinen paska kun esimerkiksi keskialueella voisi tehdä jotain rohkeampiakin ratkaisuja. Tuntui kuin kärkipelaajilla jäi vähän kuti piippuun kun piti pelata niin höpsösti.

    Mun puolesta jalkapallo pitäköön suuret taktiikkafilosofinsa mutta jääkiekko on suoraviivainen tunnepeli ja mitä vauhdikkaampi (kmh) sitä parempi.
     
  3. paraspelaaja Jäsen

    Jalkapallo on sellainen peli kuin se on.
    Koripallo on sellainen peli kuin koripallo on.

    Myös jääkiekko on pelinä sellainen kuin se kullakin hetkellä on!

    Peli on peliä. Pelissä tarkoituksena on voittaa vastustaja, ja siksi peli kilpaurheilussa pyrkii muodostumaan sellaiseksi, että se maksimoi mahdollisuudet voittaa vastustaja.

    Ei yleisö suinkaan päätä, minkälainen peli mikäkin on. Sen päättävät he, jotka pelin luovat: siis pelaajat ja valmentajat.

    Toki peliä voi pelata hyvin monella eri tavalla, mutta sellainen pässinpäinen yleisönosa pitäisi kylmästi hiljentää, joka väittää tietävänsä, millainen peli vaikkapa jääkiekko on.
     
  4. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Lainaus:
    Sinähän se aika sankari olet, jos mielestäsi sananvapaus pitää ottaa pois. Erityisesti niiltä, jotka rahoittavat noiden "pelin tekijöiden" nihilistisen puuhastelun. Jatkakoot juu vaan samaan malliin, niin saadaan jääkiekossakin muutaman vuoden kehityksen jälkeen tyhjille katsomoille pelailla. Ja nihilistiukot sitten raivoisasti tuulettavat kannua nostellen hiljaisessa hallissa samaan aikaan, kun tervepäinen väki katsoo telkkarista jotain hyvää elokuvaa tai viihdettä paljon enemmän antavaa suosikkisarjaansa...
     
    Viimeksi muokattu: 28.05.2017 klo 12.22
  5. paraspelaaja Jäsen

    Lainaus:
    No, joo, olisihan hiljentäminen aika voimakas ratkaisu.

    Mutta ainakin pitää hellästi opettaa, että se, jos sinä väität, että jääkiekko on tämmöinen tai tuommoinen peli, on täysin eri asia kuin se, että sinä toivoisit jääkiekon olevan tämmöinen tai tuommoinen. Toivoa aina saa.
     
  6. ijuka Jäsen

    Lainaus:
    Jääkiekon, jalkapallon jne. tarkoitus on kylläkin viihdyttää yleisöä. Jos kukaan ei ole katsomassa, niin tuo pelaaminen sinänsä on täysin hyödytöntä ja merkityksetöntä, kuten myös voittaminenkin. Jos pelitaktiikoista tulee sellaisia, että se käy tylsäksi ja yleisö ei viihdy, niin peliä muutetaan. Peliä pelataan yleisön ehdolla, ei toisin päin.

    Muissa maissa Suomen moska tuskin menisikään läpi, mutta täällä jostain syystä vaan jaksetaan katsella Liigassa tylsääkin tylsempää kiekkoa. Sen takia Sveitsin ja Ruotsin sarjoissa varmaan pelataankin niin paljon mielenkiintoisempaa ja yksilötaitoja kehittävämpää kiekkoa. Ja ainakin Ruotsin liiga on jo selvästi Suomen Liigaa kovatasoisempi, ja ero vaan kasvaa kasvamistaan. Jos Suomessakin katsojat vaan eivät katsoisi mitä eivät halua katsoa, muutos olisi syntynyt jo aikoja sitten.


    Ja muuten, olet näemmä vieläkin jostain syystä liikkeellä sillä oletuksella, että tämä pelisysteemi on jotenkin erityisen tehokas. Suomi on historiallisesti pärjännyt paljon paremmin materiaaliin nähden, kun sillä on ollut erittäin kovatempoinen ja voimakkaasti luisteleva pelitaktiikka. Joten mitään perusteluja tälle(kään) oletukselle ei ole.
     
  7. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Lainaus:
    Huvittavaa, että tuollaista nyt suollat, kun sinähän täällä olet juuri se, joka kivenkovaan vänkäät millaista jääkiekko on. Totuushan ei kuitenkaan ole se, että jääkiekko olisi nykyään yleisesti tuota passiivista hidastelukiekkoa. Ruotsikin sen on ymmärtänyt hylätä, eivätkä pohjois-amerikkalaiset, tshekit tai venäläisetkään ole sitä koskaan pelanneetkaan.

    Ongelma on liigassa ja yleisesti hidastelupeliä suosivassa ja ihannoivassa Suomi-kiekossa. Tämä johtaa siihen, että pelaajatuotantommekin menee enemmän siihen suuntaan, ettei vahvoja luistelijoita enää arvosteta ja silloin pelaajamateriaalimme alkaa suuntautumaan sellaiseksi, jolla ei juuri nykykiekossa taistella kirkkaimmista mitaleista.

    J. Jalonenkin pelasi mielestäni aivan liikaa meidän peli-paskaa, varsinkin miesten maajoukkueen kanssa, vaikka muilla tavoin onkin Marjamäkeä parempi valmentaja.

    Jalosen miesten maailmanmestaruus tuli osin sen ansiosta, että sattui sopivat joukkueet pudotuspeleistä vastaan, eikä niitä vastaan kyllä yhtä passiivisia todellakaan oltu, kuin Marjamäen aikana on oltu. Ruotsi pelasi vielä tuolloin suht kankealla joukkueella itsekin hidastelukiekkoa, joten aika otollinen oli erityisesti finaalivastustaja.

    Nuorten mestaruudessa Jalonen uskalsi onneksi antaa superlahjakkuuksiensa pelata vapaammin ja nopeampaa peliä, sekä ylipäätään osallistua enemmän pelitavan rakentamiseen. Ja toki hänellä oli tuossa joukkueessa aivan erityislaatuisen lahjakkaita yksilöitä aivan eri tavalla, kuin U20-joukkueissa on koskaan ollut.

    Joka tapauksessa, ei tuo meidän peli-paska ole millään tavalla osoittautunut ylivertaiseksi pelitavaksi, muuta kuin tappavan tylsyytensä osalta. Minulla on edelleen luottamus Marjamäkeen täysi nolla, mutta ymmärrän toki, että neljännen sijan jälkeen hänelle on käytännössä mahdotonta antaa kenkää. Ja sehän tässä huolestuttaa, sehän tässä huolestuttaa...
     
    Viimeksi muokattu: 28.05.2017 klo 14.39
  8. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Lainaus:
    Olet kyllä ijuka fiksu kaveri. Olen täysin samaa mieltä ajatuksistasi - taas kerran.
     
  9. Bafforosso Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK parhaimmillaan
  10. ijuka Jäsen

    Tuo itseasiassa liittyy mielestäni aika paljonkin Marjamäen valmennukeen, sillä Marjamäki on tämän Suomalaisen ajatusmaailman uranuurtajia. Suomalaisen jääkiekkoilun nykykulttuurissa ainoa asia joka jotain merkitsee, on kiekonhallinnan voittaminen ja maalipaikkojen määrä. Pelaajista halutaan vain ja ainoastaan kahden suunnan puurtajia, jotka pitävät kiekkoa hallussa enemmän kuin vastustajat. Yksilötaidot? Ei mitään merkitystä. Maalintekemisen taito? Ei mitään merkitystä. Koska kun pelejä pelataan vain ja ainoastaan kiekonhallinnan ja maalintekotilanteiden kautta, näillä asioilla ei ole mitään merkitystä. En edes tiedä miten on mahdollista, että ei herää ajatus, että ehkä jotkut kunnon maalintekijät jotka osaavat laukoa hyödyntäisivät niitä maalintekopaikkoja paremmin kuin kaiken maailman Salliset, mutta ei. Mieluummin neljännen ketjun puurtaja joka pärjää paremmin kiekonhallintatilastoissa kuin ykkösketjun maalintekijä, jolla kiekonhallintaan liittyvät osa-alueet eivät ole niin hyvin hallussa.

    Tämä Filppulan ihainnointi Suomessa on muuten avainesimerkki tästä ilmiöstä.

    Ja tämä tosiaan tuli äärimmäisen hyvin esiin pelaajavalinnoissa, vaikka jotkut Kärpät Marjamäki kisoihin toikin. Ja tietenkin kärjistin tässä viestissäni, mutta yllättävän vähän.
     
  11. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Niin, ja tyypillisesti yleisö viihtyy, jos oma joukkue voittaa ja ei viihdy, jos oma joukkue häviää. Pelitavalla ei ole paljoakaan asian kanssa tekemistä.

    Toki sitten ihmiset varmaan katselevat mieluummin hurlumhei-jääkiekkoa, jos vastakkain ovat joukkueet, joista kumpi tahansa saa voittaa. Mutta tämä taas ei ole niin iso asia. Joukkueille riittää, että omat fanit viihtyvät ja siihen pitkälti riittää voittaminen.
     
  12. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Jotenkin näistä teidän "meidänpelipaskaa" - ja bromance -henkisistä viesteistänne tulee mieleen laadukas komedialeffa "Nuija ja tosinuija".

    Useinhan Meidän peliä ymmärtäviä haukutaan liiallisesta pelikirjakeskeisyydestä, mutta kyllä tämä vastakkainen porukka on se, joka unohtaa kaiken muun merkityksen. Meidän peli on kaiken pahan alku ja juuri. Ilman sitä olisi voitettu kaikki mahdollinen. Oltaisiin vaan luisteltu kovaa ja lauottu kiekkoa maalille, ja miestä maalille ja läheltä ylös... Kun Suomen pelaamista verrataan tämän vuoden Ruotsiin tai Kanadaan, unohtuu tältä porukalta täysin, että esim. tänä keväänä materiaaliero oli jotain täysin käsittämätöntä luokkaa.

    Fakta on myös, että noina surkeina vuosina, kun Suomi ei meinannut millään saada ykköskierroksen varauksia draftissa, Suomessa vedeltiin junnuja myöten pystysuunnan lätkää. Kun Meidän peli (huom! rohkea ja kiekollinen versio siitä) otettiin käyttöön, alkoi myös juniorituotanto hiljalleen elpyä. En väitä, että tämä on vain Meidän pelin ansiota, mutta tuskin nämä asiat täysin vailla yhteyttä ovat. Tuollaisessa jukkajalosmaisessa Meidän pelissä pelirohkeus nimenomaan kiekollisena oli kuitenkin täysin "uusi" juttu suomalaisessa jääkiekossa. Ja kun junnu saa kiskoa peleissä aiempaa paljon enemmän kiekon kanssa, niin eihän se ihme ole, että alkaa taitavia pelaajia pukkaamaan. Meidän peli myös tarjoaa aidon mahdollisuuden pelata paljon kiekon kanssa, kun syöttösuuntia on koko ajan tarjolla jne.

    Oikeastaan sen havainnon täällä voi tehdä, että Meidän pelin luullaan olevan yhtä kuin Marjukan pelikirja tänä keväänä. Ei huomata, että tänä keväänä oltiin aika kaukana Meidän pelin oppi-isän Jukka Jalosen painotuksista, joita olivat esimerkiksi juuri pelirohkeus ja siihen liittyvä mentaliteetti uskaltaa pitää kiekkoa ja hyökätä. Tänä keväänä Marjukka kiskoi hyvin passiivista ja arkaa versiota Meidän pelistä, jossa rohkeus ja aktiivisuus loistivat poissaolollaan. Marjamäki teki pelikirjavalintansa todennäköisesti käytettävän materiaalin nuhaisuuden takia, koska World Cupissa Suomi pyrki pelaamaan huomattavasti kokonaisvaltaisempaa Meidän peliä (olkoonkin, että esimerkiksi avauspelaaminen oli todella rajoittunutta ja kankeaa, tässä varmaan oli osuutta myös apuvalmentajien pystysuuntataustalla). Tästä valinnasta Marjukkaa voidaan toki arvostella, mutta ei tämän kevään perusteella kukaan järjissään oleva ihminen voi ehdottaa Meidän peliä romutettavaksi. Siitä sen sijaan voisi ja pitäisi keskustella, että olisiko heikollakin materiaalilla voinut pelata hieman rohkeammin ilman, että tulos olisi kärsinyt. Itse sanoisin, että kyllä olisi voinut ja alkusarja olisi näin todennäköisesti ollut sujuvampi. Eri asia on se, että olisiko meillä sittenkään ollut mitään palaa näitä kaikkein kovimpia vastaan. Sitä voimme vain spekuloida.

    edit. Kyllä minäkin katsoin ihaillen Ruotsin ja Kanadan välistä vääntöä. Oi miten mahtavia pelaajia heillä on, kuinka taitavia, fyysisiä, nopeita, hyviä laukomaan, taitavia syöttämään, ottamaan kiekkoa vastaan vaikeissa asennoissa ja tilanteissa... Mutta eihän tuo finaali pelitavallisessa mielessä mitään mullistavaa tarjonnut. Tärkeintä oli saada kiekko mahdollisimman nopeasti pois omalta alueelta ja toivoa, että joku taikoo jotain tyhjästä hyökkäyspelissä. Ja tietysti sitten vastustajan virheistä yritettiin rokottaa. Peli oli ehkä näennäisesti nopeaa ja aktiivista (varmaan aika paljon tässä oli tekemistä sen kanssa, että pelaajat vaikka Suomeen verrattuna olivat toiselta planeetalta), mutta kun vähän pinnan alta rapsuttaa, niin oikeastaanhan tuollaisen pelaamisen pääfunktio on vältellä virheitä omalla alueella. Se on siis passiivista pelaamista, jossa kytätään vastustajan virheitä. Oikeastaan vasta jatkoajan loppupuolella alettiin ottamaan enemmän riskejä (havaijikiekkovaihe pelissä), kun tiedettiin rankkarien kuitenkin olevan aika epävarma tapa ratkaista mestaruutta.
     
    Viimeksi muokattu: 30.05.2017 klo 02.29
  13. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Lainaus:
    No, asioita voi toki ajatella monellakin tavalla. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin Nuija ja tosinuija-elokuvan tasoisena viihteenä nimenomaan sitä, että katsotaan jotain pallopelejä vain siitä näkökulmasta, että oma joukkue voittaisi aivan miten tahansa inhonihilistisellä passiivisella rupupelillä. Tai siis itse asiassa valehtelin. Nimittäin katselen kyllä itse asiassa mieluummin Nuija ja tosinuijan kaltaista elokuvaa aivan helposti, kuin edellä mainitun kaltaista jääkiekkoa.

    Henkilökohtaisesti vaihdan toiseen viihteen muotoon, jos kannattamani joukkue alkaa tietoisesti valita katsojalle erittäin epäystävällistä pelityyliä systemaattisesti vain siksi, että saisi näitä pallopelin suurvoittoja 1-0 tai 2-1 lukemin vastustajan pelin täysin sumputtaen ja jäädyttäen.

    Näin kun jatketaan, miten liigassa onkin jo pidempään tehty, niin voidaan olla varmoja, että liigapelaajien ja potentiaalisten maajoukkuepelaajien taitotaso ja kyky, pelata todellista nopeaa ja dynaamista uuden ajan kiekkoa, tulee keskimäärin heikkenemään jatkuvasti.

    Sitten voidaankin huoletta jatkaa ulisemista siitä, ettei me nyt tosiaankaan voida muuta kuin sumputtaa ja hidastaa peliä, kun ei meidän pelaajien taitotaso nyt vaan riitä muuhun. Unohtuu vaan se, että sitä saa mitä tilaa. Kylvetään Liigassa vaan sumppukiekkoa joka joukkueeseen, niin saadaan sitten maajoukkuekiekossa jatkossakin niittää entistä heikompaa viihteellistä arvoa ja vähitellen tulee sitten myös menestyminen säännönmukaisesti heikkenemään.

    Toivottavasti tässä asiassa kuitenkin herättäisiin kotoisassa liigassa ja alettaisiin suosia rohkeampaa ja nopeampaa taitokiekkoa. Alkaisi sitten yleisökin palata halleihin. Minäkin muiden muassa...
     
    Viimeksi muokattu: 30.05.2017 klo 20.00
  14. ijuka Jäsen

    Lainaus:
    Tämä ei vastaa omaa kokemustani. Pelityylillä on paljon merkitystä ainakin itselle. Esim. siitä syystä tykkään katsoa Venäjän maajoukkuetta ja tykkäsin katsella amerikan junnuja World Cupissa, vaikka en minä niitä erityisesti kannattaisi. Venäjän pelejä oli viihdyttävämpää katsella kuin Suomen, minkä itse näen kyllä ongelmana. Ja esimerkkinä nyt isäni jonka kanssa olen yleensä vuosikausien ajan katsellut kisat ei katsonut näitä käytännössä yhtään koska oli mielestään niin käsittämättömän surkeata ja tylsää kiekkoa.

    Ja se, että tämä systeemi olisi parempi siinä itse voittamisessa on myös erittäin perusteeton väite tässä vaiheessa. Se on itseasiassa johtanut historialliseen määrään tappioita ja huonoja pelejä.

    On kyllä mielenkiintoista miten jaksat kutsua objektiivisesti parempaa pelityyliä(Ja tuloksellisesti näin todistettua, NHL:ään asti) hurlumheikiekoksi "jossa molemmat voivat voittaa". Suomen peleissähän nimenomaa molemmilla joukkueilla oli voitonmahdollisuudet. Jopa Valko-Venäjällä, Slovenialla ja Norjalla. Kaikki pelit olivat tiukkoja. "Hurlumhei-kiekolla" näin ei olisi eikä historiallisesti ole ollutkaan.

    Mutta ilmeisesti joidenkin mielestä on hyvä kun aina saa jännittää jos joukkue sattuu häviämään kaiken maailman Slovenioita vastaan. Itseäni suunnitelmallinen keskikastittaminen ei innosta. Toivottavasti itse ainakin nautit ensi kauden annista.
     
  15. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Niin, siis sanoin, että oman joukkueen kannalta voittaminen on se oleellinen tekijä. Sen ymmärrän, että moni mieluummin katselee itselleen merkityksettömissä otteluissa mieluummin 10-8 päättyvää matsia kuin 1-0 -nyhjäystä. Tämän toki sanoin jo lainaamassasi viestissäni hieman toisin sanoin.

    Ja väitän, että isääsi ei Suomen pelityyli olisi harmittanut yhtään, jos Suomi olisi vaikka viime kevään kaltaisella materiaalilla edennyt voitosta voittoon (ei se peli ollut hääviä viime keväänäkään, muuten kuin puolustuksellisesti ja tuloksellisesti). Menestyminen on se oleellinen tekijä. Jos sitä ei tule, on pelityyli ja valmentaja paska, jos tulee, niin ihan sama miten pelataan.

    Niin, että tuo hurlumhei-jääkiekko on "objektiivisesti paremmaksi todettua"? Heh, no ei muuta kuin tutkimukseen linkkiä, niin katsotaan. Eikä pystysuunnan kohkaaminen ole aina hurlumhei-kiekkoa, kuten edellisissä viesteissä tänne olen kirjoitellut. Useinhan se on erityisen passiivista, virheitä välttelevää ja vastustajan virheitä kyttäävää. Tosin, Kanadan ja Ruotsin välisen finaalin jatkoajan jälkimmäisellä puoliskolla peli muuttui hurlumhei-kiekoksi, kun peli joka tapauksessa oli muuttumassa lähinnä kolikonheitoksi.

    En edelleenkään ihannoi Marjukan tämän kevään passiivista pelitapaa, mutta ei se ole mikään todiste Meidän peliä vastaan. Päin vastoin, ehkä se on enemmän merkki siihen suuntaan, että olisi palattava enemmän Meidän pelin juurille. Tarkoitan ennen kaikkea kiekollista pelirohkeutta, joka on Jukka Jalosen perusprinsiippi. Taisi viimekeväinen menestyminen Kojon puolustussumpulla olla jonkinlainen karhunpalvelus tälle kaudelle. Taisi sekä Tukka että Marjukka valita passiiviset pelivalinnat viime keväästä innostuneena. Siinä jäi vain se oleellinen huomaamatta, että silloin Suomella oli aivan poikkeuksellisen kova hyökkäyspää, joka auttoi kääntämään maalipaikkoja verratessa suhteellisen tasaiset pelit selviksikin voitoiksi.

    Uskon ja toivon, että ensi kaudella nähdään hieman rohkeammin pelivalinnoin operoiva Suomi. Se ei tarkoita päätöntä pystysuuntakohkaamista, vaan sitä, että pelissä näkyy Meidän pelin kaikki vaiheet. Ennen kaikkea kaipaan rohkeampia karvausvalintoja ja rohkeampaa kiekossapysymistä (ja sitä kautta voimakkaampaa pelin rytmittämistä) virheidenkin uhalla.

    Vielä heikkoja maita vastaan suoriutumisesta. On totta, että Kojon nopeammalla pelillä yhdistettynä rautaiseen puolustukseen heikot maat kaatuivat helpohkosti. Erityisesti viime keväänä. Tätä tosin edelleen auttoi Suomen poikkeuksellinen materiaali. Sekä Jukka Jalosen, Erkan että nyt Marjukan aikana ollaan usein oltu hieman ongelmissa pikkumaiden kanssa. Siihen suurin syy on näkemykseni mukaan se, että jotta peli valmistuisi ratkaisuotteluihin mennessä, täytyy sitä harjoitella alkusarjan aikana säntillisesti. Kun peli väistämättä on turnauksen alussa vielä sekavaa ja ajatuksellisesti hitaahkoa, aiheuttaa se ongelmia. Kuitenkin valmistuessaan peli auttaa sitten kääntämään kovat pudotuspelit voitoksi. Eli, Kojon peli on aika tasalaatuista heti turnauksen alusta turnauksen loppuun, Meidän peli valmistuu hitaammin, mutta nähdäkseni valmistuva tuote on lopussa laadukkaampi. Minusta tämä riski kannattaa ottaa, varsinkin kun huomioidaan, ettei Suomi ole onnistunut koskaan jäämään puolivälierien ulkopuolelle.
     
    Viimeksi muokattu: 31.05.2017 klo 04.49
  16. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Niin, kyllä minä ymmärsin sen jo aiemmin, että sinä et kykene katsomaan jääkiekkoa taktisesta näkökulmasta, vaan tarvitset vauhtia, väkivaltaa ja vaarallisia tilanteita. Mutta sinä olet vain yksi jääkiekon seuraaja (kai kuitenkin seuraat jääkiekkoa, edes telkkarista?), joka on ottanut omakseen roskalehtien ulinan liian tylsästä jääkiekosta. En muista lukeneeni yhtään artikkelia tylsyydestä menestyskeväiden jälkeen, mutta aina vaikeuksien ilmaantuessa ne kaivetaan esiin.

    Minusta pelin viihdyttävyys on lopulta käsi kädessä pelin panoksen, ei niinkään pelityylien, kanssa. Liigan pudotuspelit, MM-kisojen kovapanoksiset pelit, NHL:n pudotuspelit jne. Kun panos on tapissa, on peli automaattisesti ainakin itselleni riittävän viihdyttävää. Ei pelityyli jotain tammikuista ja tiistaista SaiPa-Ässät -peliä viihdyttäväksi muuta. Kun peli on väsynyttä, se on väsynyttä pelityylistä riippumatta. Kyllä minäkin olisin mieluummin katsellut MM-finaalissa peliä, jossa edes yritetään pysyä kiekossa ja hyökätä yhdessä, mutta onnistuin kaikesta roiskimisesta ja typeristä pitkistä syötöistä huolimatta silti viihtymään. Panos oli tapissa, siitä se kai johtui. Ja toki kentällä oli iso kasa laadukkaita yksilöitä.

    Suomalaisten heikkoon suoraluisteluun ja muuhun liittyen en näe niinkään ongelmaksi mitään pelitapaa tai sen puutetta, vaan ennen kaikkea painotukset yksilövalmennuksessa. Jos asiaa säännönmukaisesti treenataan ja sitä painotetaan läpi junnupolun (ja ennen kaikkea, jos junnu harjoittelee asiaa tavoitteellisesti omalla ajallaan), saadaan hyviä luistelijoita. Huomautan, että myös Meidän pelissä nopeat pelaajat erottuvat selkeästi edukseen, siinä on lupa karvata korkealta, hyökkääjät luistelevat paljon (eivät seiso unisesti sinisellä, vaan hakevat vauhdin alhaalta, luistelevat 60 metriä vastustajan päätyyn, pelaavat kulmamyllyn jne). Pienessä kaukalossa peli on enemmän stop/go -tyylistä, sen eurooppalaisjunnut joutuvat usein opettelemaan hieman kantapään kautta. Asiaan toki olisi mahdollista vaikuttaa täsmäharjoittelulla, mutta ymmärrän, että se jää monelta tekemättä. Isossa kaukalossa täytyy kaarrella enemmän ja pitää vauhtia yllä, jotta ei ole niin helposti pelattavissa ulos. Pikkukaukalossa kaveriin pääsee helpommin käsiksi, eikä toisaalta voi hirveästi kaarrella, koska ajautuu heti pelin ulkopuolelle. Jos haluat parantaa suomalaisten luistelussa näitä ominaisuuksia, pitää kritiikki loogisesti kohdistaa yksilövalmennukseen ja kaukalon kokoon. Kokonaan toinen kysymys on, onko Suomen junnutuotannon tehtävä tuottaa valmiita pelaajia NHL-seurojen tarpeeseen vai laadukkaita pelaajia ison kaukalon peliin maajoukkueessa. Minusta jälkimmäinen on oikea vastaus, mutta toki yksilö voi tukijoukkojensa avustuksella treenata myös änärin vaatimuksien mukaan.

    Minusta Liigan yleisömäärät ovat varsin hyviä muihin suomalaisiin pallopeleihin verrattuna. Luulen, että pelityylejä enemmän tuloksia tässä suhteessa saadaan aikaan esimerkiksi kokonaisvaltaisemmalla tapahtumalla, paremmalla markkinoinnilla tai vaikkapa runkosarjan pituutta lyhentämällä (enemmän panosta yksittäisessä ottelussa, jolloin pelejä ei ole niin helppoa jättää väliin). Minusta tuntuu, että lopulta on hyvä, ettei sinun kaltaisiasi kovin negatiivisia ja kaikesta parkuvia ihmisiä ole liikaa myrkyttämässä hallin ilmapiiriä.
     
  17. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Lainaus:
    Viimeisimmässä kirjoituksessasi paljastat ajattelevasi erittäin yksiulotteisesti jääkiekosta sekä myös näköjään ihmisistä.

    Avaanpa sinulle hieman taustaani, kun näköjään tunnepäissäsi lokeroit jo minut tiettyihin muotteihin, joihin en kyllä vain yksinkertaisesti sovi.

    Olen seurannut huipputason jääkiekkoa erittäin aktiivisesti jo kohta 30 vuotta. Olen aina seurannut mielenkiinnolla pelin ja pelitapojen muuttumista ja pyrkinyt aina tarkkaan ymmärtämään pelin erilaisia suuntauksia. Teen johtopäätökseni pelitavoista lähestulkoon ainoastaan peleistä itse havainnoimieni yksityiskohtien pohjalta. Toki olen mielenkiinnolla lukenut ja kuunnellut huippuvalmentajien analyysejä ja kommentteja peleistä ja pelityyleistä, mutta en kuitenkaan sokeasti niele tällaistenkaan tahojen näkemyksiä pelistä tai pelitavoista, jos ne sotivat selkeästi itse havainnoimiani asioita vastaan.

    Mainitsemiasi roskalehtiä (iltapäivälehdet, Urheilulehti ja muuta vastaavat tekeleet) en ole sitten kyllä edes lukenut ainakaan 15 vuoteen, joten niistä en todellakaan ole mielipiteitäni muodostanut.

    Väkivallasta ja vaarallisista tilanteista tai muutenkaan järjettömästä koohottamisesta en todellakaan jääkiekossa tai urheilussa muutenkaan pidä. Mutta en myöskään voi silti sietää hidastelevaa, varmistelevaa ja peliä jäädyttävää pelitapaa.

    Jääkiekko on nopea peli, jossa pitäisi mielestäni pyrkiä luomaan miesylivoimatilanteita äärimmäisen nopeasti aina kun sellaiseen paikka tarjoutuu. Uskon myös todella vahvasti siihen, että kova karvaus koko tiiviin viisikon tukiessa varsinaisia karvaajia aktiivisesti ja tiiviisti vastustajan päädyssä sekä keskialueella, on paras tapa pakottaa vastustaja virheisiin ja saada sitä kautta peliä käännettyä nopeilla ylivoima-vastahyökkäyksillä. Tämä on myös paras tapa puolustaa, koska vastustaja pääsee tällöin harvemmin edes tekemään pitkiä pyörityksiä omalle puolustusalueelle, kunhan vain pelitapa on tiivis ja hyvään luisteluun ja nopeaan pelinlukuun perustuva.

    Toki kiekkokontrolli on tärkeä asia, mutta se mistä olen juuri meidän pelin kannattajien kanssa eri mieltä on se, että lähden itse siitä, että kiekkokontrollia pitäisi olla mahdollisimman vähän omassa päässä. Pitäisi aina pyrkiä maksimaalisesti siihen, että kiekkokontrolli otetaan aktiivisuuden ja painostamisen kautta meille jo vastustajan päädyssä tai viimeistään keskialueella. Uskon siihen, että kiekkokontrollia ei saa koskaan antaa vapaaehtoisesti vastustajalle, ja vastustajan kiekkokontrolli pitää estää tai sitä pitää maksimaalisesti häiritä niin aikaisessa vaiheessa, kuin se vain suinkin on mahdollista, jotta erityisesti yksilötaidollaan häikäisevät joukkueet eivät saa Suomesta luonnollisilla vahvuuksillaan yliotetta. Näin toimimalla Suomi on käytännössä aina pystynyt aiheuttamaan esim. Venäjälle valtavia murheita, siitä huolimatta kuinka taitavia pelaajia Venäjällä on kulloinkin ollut joukkueessaan.

    Juuri sillä taidollisella altavastaja-asemalla, josta moni meidän pelin kannattaja valittaa, on äärimmäisen vaarallista antaa vastustajan saada paljoakaan kiekkoa Suomen alueelle. Jolloin myöskään kiekkoa ei kannata omalla alueella käytännössä koskaan kauaa pitääkään, koska taitavat vastustajat yleensä nykyään pyrkivät juuri kovalla karvauksella saamaankin itselleen kiekon jo valmiiksi Suomen päädyssä. Toki tämän estäminen on helpommin sanottu, kuin tehty, mutta kuitenkin antamalla vastustajalle avaimet käteen olemalla itse karvauksessa, keskialueella sekä omasta päästä kiekolla lähdettäessä passiivinen ja hidas, on kyllä vain syytettävä itseään ja omaa pelitapaansa, kun yksilötaidoltaan paremmat vastustajat sitten laittavat myllyjä järjestään päälle Suomen päässä.

    Ymmärrän aivan tarkalleen mistä meidän pelissä on kyse. En vain usko siihen pelitapaan ensinnäkin esteettisistä syistä, toiseksi filosofisista syistä (nihilismi vs rohkeus ja ennakkoluulottomuus) sekä kolmanneksi sen maalinteon ja pelinopeuden tappavan vaikutuksen takia.

    Näen pelin nykytilan ja tulevaisuuden aivan toisin kuin te ylianalyyttiset jääkiekkoshakkia ihannoivat meidän peli-hemmot. Sen kanssa pitää sitten vaan sinunkin elää. Suosittelen tekemään niin ilman suurempia tunnevyöryjä. Siten on mukavampi ja rennompi olla...
     
    Viimeksi muokattu: 31.05.2017 klo 16.06
  18. Viltsu Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Moni suomalainen huippuvalmentaja on tulevalla kaudella isojen haasteiden edessä. Itse asiassa esimerkiksi Jukka Jalonen oli jo viime kaudella hieman ulalla Jokereissa, miten ja millaiseksi pelitapa täytyisi rakentaa, että voisi menestyä. Ne keinot, mitkä Jukka Jalosella olivat aikoinaan maajoukkueessa, eivät enää vain toimi. Se on kylmä fakta. Jalonen yritti jollain tapaa pelin nopeuttamista, mutta käytännössä peli hidastui. Peli oli välillä sekamelskaa. Mitä tekee Jalonen, jää nähtäväksi.

    Antti Pennanen HPK, puhuu nykypelistä viisaita sanoja, kuten ollaan huomattu ja luettu. Mielenkiintoista nähdä, miten HPK:n peli kehittyy tulevalla kaudella. Verraten esimerkiksi Tapparaan, joka kaahaa ylivoimaisella materiaalilla Rautakorven johdolla. Pennanen kai ehdotti jokin aika sitten jonkinlaista suomalaisvalmentajien palaveria, jossa käytäisiin läpi ehdotukset, miten suomilätkä saataisiin mukaan kansainväliseen kehitykseen.

    Ulkomailla huippuvalmentajista ovat Kari Jalonen ja Erkka Westerlund. Kari Jalonen nyt tuntuu menestyvän, minne ikinä meneekin ja olipa pelin kehitys missä vaiheessa tahansa. Mielenkiintoista on nähdä myös Westerlund KHL:ssä. Westerlundhan on linjannut suomilätkää aika ajoin paljonkin, nyt mies on sitten itsekin taas sorvin ääressä vuoden tauon jälkeen.

    Kaiken kaikkiaan ei voisi tuleva kausi mielenkiintoisempi olla, mitä pelin kehitykseen tulee.
     
  19. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Hyvä tietysti, että pyrit havainnoimaan asioita itse, niin minäkin teen. On vain myös niin, että itse olen oppinut aika paljon vaikkapa fysiikasta lukemalla muiden löytöjä ja teorioita. Tuskin olisin kovin pitkälle päässyt yksinäni. Eihän jääkiekko"tiede" yhtä pitkällä ole kuin fysiikka, mutta hankalaa sitäkään on hahmottaa, ellei aktiivisesti pyri ymmärtämään jo valmiiksi pureskeltuja teorioita. Aika paljon ajattelustasi kertoo myös, että rinnastat Urheilulehden ja vaikkapa Iltasanomat tai Iltalehden samalle viivalle pelitapa-asioissa. Kun Urheilulehti on kuitakuinkin ainoa lehti Suomessa, jossa pelitapa-asiat ovat olleet aidosti analyysin kohteena jo pitkään. On hankalaa uskoa, että ymmärtäisit todella Meidän peliä tarkalleen, jos et ole lukenut esimerkiksi Petteri Sihvosen artikkeleita ollenkaan. Muissa aviiseissa ja valmentajien haastatteluissa Meidän peliä sivutaan tyypillisesti hyvin ylimalkaisesti.

    Lainaus:
    Ja mikähän tässä on ristiriidassa Meidän pelin (huom! En tarkoita Marjukan versiota tästä.) kanssa? Meidän pelin ensisijaiset pelitilannevalinnat ovat nopea tilan voittaminen ja ylivoimahyökkäysten hyödyntäminen sekä aktiivinen karvaus. Ja kaikki luonnollisesti tulee tehdä tiiviinä viisikkona. Meidän pelissä peliä suitsitaan siltä osin, että ei lähdetä hulluna karvaamaan, jos se on typerää. Tai lähdetä koohottamaan, jos se on typerää. Se, että Marjamäen pelikirjassa korostuivat passiiviset ja jopa pelokkaat ratkaisut, ei tarkoita, että se automaattisesti kuuluu Meidän peliin. Vertaa vaikka Jukka Jalosen pelirohkeuden korostamiseen ja niin poispäin.

    Lainaus:
    Tässä on vähän ristiriitaisuutta. Omassa päässä ei saisi pitää kiekkoa, mutta kiekkoa ei missään nimessä pidä antaa vastustajalle. Katsomoonko se heitetään? No, tarkoitat ilmeisesti, että kiekko tulisi nopeasti dumpata vastustajan päätyyn ja lähteä ajokoirina (yleensä myöhässä, koska omassa päässä ei sinun mukaasi saa koota viisikkoa eikä muutenkaan munia) karvaamaan sitä takaisin. Eli kannatat tällaista vanhanaikaista ja melko toimimatonta perinteistä dump' n 'chase -kiekkoa? Suomi on toki aiheuttanut Venäjälle paljon murheita noin vuodesta 2006 lähtien. Mitäköhän silloin tapahtui? Ahaa, otettiin käyttöön Meidän peli! Venäjää ei suinkaan ole horjutettu korkealla karvaamisella tai nopealla hyökkäämisellä, vaan säntillisellä träpillä (johon Venäjän yksilöt hakkaavat päätään) sekä pelin "hidastamisella" ja kiekkokontrollilla (jolloin kiekko on poissa venäläisiltä). Oikeastiko argumentoit Meidän peliä vastaan sillä, että Meidän pelillä on Venäjä kaadettu viimeisen kymmenen vuoden aikana lukemattomia kertoja? Luulen, että samaistat nyt Meidän pelin ja Marjukan tämän kevään version siitä. Vähän kuin haukkuisit dekkari-tyylilajin, vaikka tarkoituksesi olisi haukkua Ilkka Remeksen dekkarit.

    Lainaus:
    On totta, että omalla alueella kiekottelussa on riskinsä, erityisesti heikolla pakkikalustolla. Mutta juuri Venäjää vastaan tämä on perinteisesti toiminut erittäin hyvin. Vaihtoehto on käytännössä luovuttaa pelivälineen hallinta lähes kokonaan vastustajalle. Ei vaikkapa venäläiset pakit paljoa siitä hätkähdä, kun Pihlström ja Kemppainen ryntäävät todennäköisesti myöhässä päälle karvaamaan. He laittavat kiekon rapasakasti liikkeelle, ja kas, heillä on todennäköisesti ylivoimainen hyökkäys käynnissä. Tulkitsen niin, että sinun maailmantuskasi liittyy ennen kaikkea tuohon, että on hurjaa katsella, kun oma joukkue rohkeasti kiekottelee ja pitää kiekkoa omalla alueella. Kiistatta se vaatii pelirohkeutta ja olisi toki toivottavaa, että jatkossa Suomella olisi hieman parempi puolustuskalusto tuota hommaa hoitamaan. On toki myös niin, että Meidän pelissä ideana on, että kiekottomat tarjoavat jatkovasti useampia syöttösuuntia, jolloin kiekottelu helpottuu (ja tiiviinä viisikkona pelatessa edes omalla alueella kiekon menettäminen ei ole välttämättä niin vaarallista kuin usein hoetaan). Usein myös vastustajan korkean karvauksen alta on fiksua avata valmiiksi mietityillä, nopeammilla avausmalleilla (vaikka pakki avaa rännin kautta laitaan, josta laituri jatkaa kiekon vauhdissa olevalle sentterille tms.). Olet sikäli oikeassa, ettei kiekotteluakaan tule suorittaa ylimielisesti, vaan joskus on viisainta vain roiskaista tms. (käytännön toteutuksessa on aina puutteita teoriaan nähden, siitä ne ongelmatkin juontuvat, eivät niinkään itse teoriasta).

    Lainaus:
    Minusta et aivan tarkalleen ymmärrä Meidän peliä, koska tulkitset sen jotenkin vain tämän kevään kautta. Jos ajatellaan Meidän pelin apostolin Jukka Jalosen teesejä, niin juuri rohkeus ja ennakkoluulottomuus sieltä tulevat ensimmäisenä. Sitä se kiekkokontrolli (esimerkiksi) vaatii. Meidän peli ei mitenkään tapa maalintekoa, koska rohkeasti toteutettuna jokaisen suoran hyökkäyksen tarkoituksena on tuottaa maalipaikka. En itse ole ikinä nähnyt niin dominoivia esityksiä maalipaikkojen suhteen (Suomen majussa) kuin Jukka Jalosen aikana parhaimmillaan. On myös aika yleisesti hyväksyttyä, että pelinopeuden kasvattaminen vaatii joskus sitä, että peliä ensin "hidastetaan", jonka jälkeen yhdessä on mahdollista tulla kiihtyvällä vauhdilla yli keskialueen kaverin päätyyn.

    Viimeisenä puutun vielä henkilökohtaisuuksiin sen verran, että toisaalta kutsut minua ylianalyyttiseksi ja toisaalta liian tunteelliseksi. No, voin auttaa sinua tässä näennäisessä ristiriitatilanteessa. Kyllä minä enemmän olen ylianalyyttinen. Kirjoituksiin on näet mahdollista lisätä tunteellisia ilmauksia ilman, että ihminen todellisuudessa on tunteiden vallassa. Ylianalyyttisyys on mielestäni erittäin positiivinen asia, koska se tarkoittaa minusta sitä, että ihminen kykenee jättämään tunteet ja mieltymykset sivummalle ja katsomaan asioita objektiivisesti ilman mutuilua. Jos vaitoehtona on heittää mielipiteitä jollain mutun ja analyyttisyyden yhdistelmällä, niin kyllä minä tuon "ylianalyyttisyyden" valitsen.
     
    Viimeksi muokattu: 31.05.2017 klo 17.02
  20. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Lainaus:

    Huhhuh, sinun kirjoituksissasi on aivan järkyttäviä määriä täysin vääriä johtopäätöksiä ja asiavirheitä. En nyt todellakaan jaksa kädestä pitäen alkaa kaikkia näitä korjaamaan, mutta otan nyt ainakin joihinkin nopeasti kantaa.

    Ensinnäkään, en todellakaan ole mikään dump and chasen kannattaja. Olen juuri viimeinen henkilö joka siitä voisi pitää, ja vihaan perinteistä vanhanaikaista kanukkikiekkoa lähes yhtä paljon kuin pelkistettyä meidän peliä.

    Kannatan mahdollisimman nopeaa suunnanvaihtopeliä ja myöskin mahdollisimman nopeaa avauspeliä omasta päästä lähdettäessä.

    Meidän pelin suuri virhe on mielestäni siinä, että niiden iänikuisten viivelähtöjen kautta annetaan vastustajan viisikolle myöskin nimenomaan kaikki mahdollinen aika järjestäytyä siten, että he pystyvät mahdollisimman tiiviisti ja systemaattisesti tukkimaan väylät edetä kiekon kanssa heidän alueelleen. Tuossa ei sitten päästä käytännössä koskaan hyödyntämään vastustajan sekasortoa, eikä siis sen takia saada koskaan aikaan aitoja ylivoimahyökkäyksiä.

    En ole sanonut olevani oikein rytmitetyn trap-pelaamisen vihaaja, mutta siihen kuuluu kuitenkin parhaimmillaan erittäin aktiivisen ja agressiivisen ja oikein sijoitetun karvauksen läsnäoloa, yhdistettynä äärimmäiseen nopeaan suunnanmuutospeliin, heti kun trapilla tai hyvin ajoitetulla kovalla karvauksella saadaan kiekko itselle.

    Tällaisen pelityylin mestari on Erkka Westerlund, joka edustaa minulle ylivoimaista valmentajuutta Suomi-kiekossa. Ja turha on todellakin tulla sitten väittämään, että Erkka olisi peluuttanut meidän peliä. Jos sellaista alat väittämään, olet menettänyt minun silmissäni kaiken uskottavuutesi jääkiekon ymmärryksesi osalta.

    Kakkosena Suomi-valmentajista pidän Aravirtaa, jolla toki myös on ollut omat heikot hetkensäkin, mutta kokonaisuutena arvostan kyllä hänetkin todella korkealle pelitavallisesti ja pelin kehittäjänä suomalaisesta näkökulmasta.

    Seuraavana minun listallani tulisi sitten toki sinunkin ihannoima Jukka Jalonen, mutta lähinnä siksi, että hän peluutettuaan maajoukkueitaan aluksi enemmänkin puhtaalla meidän pelillä ja melkoisen heikoin tuloksin, ymmärsi sentään nopeuttaa peliä merkittävästi ja tosiaan haki todellista pelirohkeutta, jota sinänsä kyllä arvostan.

    Loppujen lopuksi esim. Jalosen nuorten maailmanmestaruudessa joukkue ei pelannut paljoakaan ns. meidän peliä jatkuvine viivelähtöineen, vaan joukkueen peli perustui erittäin nopeaan ja rohkeaan suunnanmuutospeliin varsin usein.

    Jalosen miesten maailmanmestaruuskin saavutettiin enemmänkin hybridikiekolla, eikä senkään osalta voida puhua siitä varsinaisesta meidän pelistä, jota hän peluutti maajoukkueuransa alkuvaiheissa heikolla menestyksellä.

    Jalonen on myös viime aikoina myöntänyt, että hitaalla pelillä ei jatkossa enää välttämättä pärjää. Tästäkin syystä häntä on kyllä minunkin pakko arvostaa. Hän kun selvästi osaa oppia uutta, eikä vain jääräpäisesti hakkaa pelitapa-asioissa päätä seinään. Marjamäessä en valitettavasti usko tätä elementtiä olevan, joten uskon jokaisen kauden, jonka hän valmentaa, olevan hukkaan heitettyä aikaa Suomen maajoukkueen kannalta.

    Enempää en nyt jaksa tai ehdikään puuttua noihin ylimielisen väärin muodostettuihin johtopäätöksiisi ja lukuisiin asiavirheisiin. Kunhan totean vain vielä, että Venäjälle on kyllä suurimmat ongelmat aiheutettu juuri sillä ihailemallani Erkan pelitavalla, eikä suinkaan meidän pelillä, saatika ainakaan varsinaisella pelkistetyllä meidän pelillä.
     
    Viimeksi muokattu: 31.05.2017 klo 22.27
  21. Ippenator Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi, Ilves, Winnipeg, Minnesota ja Carolina
    Sellainen kommentti vielä, että Sihvonen on käsittääkseni varsinaisen vihaamani pelkistetyn meidän pelin varsinainen sanansaattaja, ja olen toki hänen kirjoituksiaan lukenut eri yhteyksissä ja kuullut hänen myös haastatteluissa puhuvan. Hän on minulle toki se suurin punainen vaate koko meidän peli-ajattelussa (Käkkäri-Laten lisäksi), ja varmaan myös suuri syy sille miksi koen Urheilulehden roskalehtenä, kun tietääkseni sinne kirjoittaa. En kuitenkaan tosiaan ole Urheilulehteä ainakaan yli kymmeneen vuoteen lukenut, joten en Sihvosenkaan kirjoituksia siellä ole lukenut. Lehti on minulla ollut jo ajat sitten boikotissa jo muiden henkilöiden takia (mm. Rönkä, Seppänen ja kumppanit).
     
    Viimeksi muokattu: 31.05.2017 klo 22.31
  22. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    On aika surullista, että syytät @Ippenator minua asiavirheistä, kun oma tekstisi on lähinnä yhtä virhettä. Olet tosiaan ymmärtänyt Meidän pelin täysin väärin ja pelkistänyt sen lähinnä viivelähdöiksi ja makaavaksi träpiksi, jossa ei muka hyödynnettäisi omia riistoja tai karvattaisi juuri koskaan. Ei tällaisella ymmärryksellä voi lähteä väittelyyn asian päällä olevien ihmisten kanssa.

    Erkka toden totta ei aluksi ollut Meidän pelin miehiä, kun koko käsitettä ei edes tunnettu vielä 2005, kun Suomi pelasi MM-kisoissa todella unista kiekkoa. Sihvonen etunenässä antoi tästä kovasti haipakkaa ja Torinossa Suomi pelasikin Erkan versiota Meidän pelistä tunnetuin tuloksin. Meidän peliin Erkankin menestys on perustunut, vaikka hän taitavana poliitikkona onkin korostanut yksilöitä ja pelaajien peliä ja muuta vastaavaa populistista höttöä. Hän oli kuitenkin erittäin taitava saamaan Meidän pelin periaatteita läpi pelaajistoon, siinä Jukka Jalonen ja Marjamäki ovat olleet kiistatta huonompia.

    Jukka Jalonen on Meidän pelin oppi-isä ja hän lopulta toteutti maajoukkueessa Meidän peliä täydessä formussaan. Hänelle erityisesti hitaiden hyökkäysten (viivelähtöjen!) rakenne oli koko peliä määrittävä seikka. Tuo rakenne tuotti paitsi erinomaista suorahyökkäyspeliä, myös hyvän puolustusvalmiuden tiiviin viisikon ansiosta. Puhumattakaan siitä, että mahdolliseen päätykiekkoon päästiin kolmelta kaistalta täysillä vauhdeilla, eikä kiekkoa tarvinnut ruveta jahtaamaan. Sinun jatkuvat nopeat lähtösi johtavat paljon tuollaiseen dump' n' chase -tyyliseen kiekkoon, halusit tai et.

    Ja Jukka Jalosen kiekko ei todellakaan ollut Bratislavassa mitään hybridikiekkoa, nyt vääristelet jo historiaa! Sihvosen perheessä taitaa olla tilastotkin asiasta tallessa, Suomi pelasi koko turnauksen ajan aivan poikkeuksellisen määrän viivelähtöjä ja muita peliä rytmittäviä tekoja (mutta silti tietysti valtaosan nopeita hyökkäyksiä, koska se on aina Meidän pelin ykkösprioriteetti, jos vain tilaisuus on!). Tämä sinun väitteesi paljastaa heikkoutesi pelitapa-asioiden ymmärtämisen suhteen. Tuon Bratislavan jälkeen Jalonen omaan ja monen muunkin makuun hieman laiskistui eikä enää jaksanut vaatia aivan yhtä säntillisesti erityisesti peliä hidastavien elementtien toteutumista. Seuraavat MM-kisat olivatkin varsin nimekkäältä joukkueelta kehnohko esitys, vaikka paljon pelastuikin tämän kevään tyyliin puolivälierävoitolla USA:sta. 2013 Jalonen terästäytyi ja Suomi aivan mikkihiiri-porukalla pelasi raikasta Meidän peliä koko kisojen ajan. Nuorten kisoissa pelattiin kyllä Meidän peliä, mutta Jalonen oli selkeästi painottanut lähinnä hyvärakenteista ja iloista hyökkäyspeliä. Puolustus saatiinkin kuntoon vasta jälkijunassa. Tämä oli hyvä ratkaisu junnupeleihin, miehissä tuo olisi johtanut katastrofiin paremmin puolustavien ja tilanteet paremmin hyödyntävien joukkueiden puristuksessa. Jalonen on tosiaan puhunut pelin nopeuttamisesta, kuten Marjamäkikin. Jalonen toteutti tätä viime kaudella Jokereissa, Marjukka tämän kauden EHT:lla ja tulos toden totta oli umpisurkea molemmissa tapauksissa.

    Sinun uskottavuutesi kokee myös tuosta aika kovan kolauksen, kun julistat koko ajan vihaavasi asioita. Sihvosta, meidänpelipaskaa ja viivelähtöjä. Tuota tunteellisuus teettää, asioiden analysointi rauhassa ei onnistu vihan takaa. Varmaan nyt vihaat minuakin, se tosin ei haittaa. Itse en vihaa sinua, tulen vain kovin surulliseksi, kun palstalla vaikuttaa paljon nimimerkkejä, jotka eivät ole oppineet mitään viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, vaikka kaikki johtavat suomalaiset jääkiekkovalmentajat ovat näitä prinsiippejä yrittäneet tavalla tai toisella opettaa.
     
  23. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Otan kiinni vielä tarkemmin näihin kommentteihisi.

    Samaan aikaan, kun julistat vihaavasi Meidän peliä, tuot kuitenkin julki makuasi, joka monelta osin on täysin Meidän pelin (huom! Ei edelleenkään yhtä kuin Marjukan versio siitä) mukainen. Pidät nopeasta suunnanmuutospelistä. Kukapa ei. Meidän pelissä nopea lähtö on aina ensisijainen ainakin silloin, jos tiedossa on ylivoimainen tai tasavoimainen hyökkäys. Sinusta on tylsää, että viivelähdöllä annetaan vastustajalle aikaa organisoitua. Totta tavallaan, mutta viivelähtö on jo alun perin valittu juuri siksi, että kaverilla on jo hyökkäyskoostumusta enemmän miehiä kiekon alla. Kun lisäksi tiedetään, että puolustus ehtii organisoitua aina hyökkäystä nopeammin, ei vastustajan paremmin organisoituun puolustukseen kannata enää hyökätä huonosti organisoidulla muodolla, vaan kannattaa organisoida rauhassa oma hyökkäys vaikkapa viivelähdön keinoin. Mutta edelleen, jos paikka on, niin tietysti pitää mennä nopeasti. Ja niin kaikki joukkueet valtaosan ajasta menevätkin, myös Marjukan Suomi.

    Sanot, että träppiin yhdistyy parhaimmillaan aggressiivista ja oikein sijoitettua karvausta. Ja että träpin riistosta pitää lähteä heti ylös. Minä enkä Meidän pelin teoria voisi olla enempää asiasta kanssasi samaa mieltä. Tämä on tietysti se pyrkimys aina! Mutta ainahan karvaus ei ole järkevää eikä träpistä saada aina riistoa, jolloin Meidän pelin muitakin variaatioita tarvitaan. Marjukan versiossa tämän aktiivisen karvauksen lähestulkoon olemattomuus oli minustakin suurin puute koko kisojen ajan.

    Meidän pelissä ideana on ollut suitsia perinteisempää pystysuunnan hokia nimenomaan siten, että ei kannata koko ajan koohottaa, vaan monissa tilanteissa peliä kannattaa rytmittää ja rauhoittaa. Erityisesti vältetään todella myöhässä tulevaa (ja saman tien vastustajalle ylivoimahyökkäyksen tarjoavaa) karvausta ja toisaalta tilanteita, joissa yksittäinen pelaaja puskee vastustajan kolmea tai neljää pelaajaa vastaan epätoivoisesti, minkä seuraus on lähes poikkeuksetta kiekon vapaaehtoinen luovutus vastustajalle.

    Minusta tuntuu, että lopulta olemme aika lähellä toisiamme jääkiekkomakumme suhteen ja väittelemme aika turhaan. Olet vain kovin negatiivinen Meidän peli -termin ja viivelähtöjen suhteen. Luulen, että tämä johtuu siitä, ettet täysin ymmärrä mitä Meidän peli pitää sisällään (erityisesti sitä, että myös Meidän pelissä nopeat lähdöt ja aktiivinen karvaus ovat aina ensisijaiset vaihtoehdot, vaikka välillä (kun aktiivisuudessa tai nopeudessa ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä) peliä myös rytmitetään) ja toisaalta sitä, mikä on idea viivelähtöjen takana (hyökätään vastustajan träppiä tai vastaavaa vastaan tiiviinä viisikkona, lyhyin syötöin, kaikilta kaistoilta siten, että keskialueella vauhti koko ajan kiihtyy -> seurauksena suora hyökkäys tai kulmamylly + puolustusvalmius on viisikon tiiviyden takia koko hyökkäyksen ajan hyvä, vaikka kiekko häplättäisiin vastustajalle). Ja luulen, että sinun viivelähtövihaasi liittyy pitkälti vihaasi Petteri Sihvosen persoonaa (tai ehkä oikeammin, Johtavan "persoonaa") kohtaan. Voit varmasti itsekin myöntää, ettei tuollainen lähestymistapa ole kovinkaan analyyttinen.

    Loppuun vielä maininta arvostamastasi (arvostan itsekin) Aravirrasta. Hänhän peluutti maajoukkueessa hyvin puhtaaksi viljeltyä pystysuunnan kiekkoa, joka perustui tiiviiseen puolustamiseen ja jatkuviin nopeisiin lähtöihin, oli järkeä tai ei. Tämä oli pohjana sille, että ensin Erkka ja Rami toivat omat uudistuksensa ja lopulta sitten Meidän peli valtasi ajatusmaailman. Eikä Aravirran toimissa ollut mitään vikaa, tuo pelitapa riitti varsin hyvin vielä tuohon maailmanaikaan eikä Meidän pelistä ollut vielä tietoakaan.

    Mutta mikä nostaa kovasti omaa arvostustani Aravirtaa kohtaan, on se, että hän otti vielä vanhoilla päivillään Meidän pelistä kopin. Ei hänestä mitään Jukka Jalosta tullut, mutta hän onnistui vaihtamaan vielä koulukuntansa, toisin kuin vaikka laskevan auringon kaverit, Tamminen, Heikkilä, Suhonen jne. Aravirta peluutti Pelicansissa ja Kärpissä vielä monipuolisesti rytmitettyä kiekkoa. Toki Aravirta vanhemmiten hieman löystyi eikä tulokset olleet kummoisia.

    Vielä viimeisenä asiana. Puhut paljon rohkeudesta ja ennakkoluulottumuudesta, mutta silti aistin, että esimerkiksi viivelähtöjen kohdalla sinua risoo juuri niiden riskialttius ja "omalla hengellä" leikkiminen. Eli tavallaan Meidän pelin pelirohkeus hieman tuntuu sinua hirvittävän. Lääkkeeksi tarjoat mahdollisimman nopeaa poistumista omalta alueelta, joka kuitenkin on aktiivisuuden sijaan tavallaan aika passiivinen ja pelokas teko (mistä Marjukkaa syytetään, toki ihan aiheesta). Tässä ei ollut mitään kettuilua, vaan ihan vain kiinnostavana huomiona.

    edit. On myös pakko kysyä yksi asia. Huomasin vasta nyt, että olet Ilveksen miehiä. Mites Karri Kiven pelitapa maistui? Onko ikävä edellisiä koutseja? Vihjeeksi annan, että Karri Kivi on Meidän pelin mies par excellence ja todennäköinen seuraava maajoukkueen koutsi. Ja Ilves pelasi todella paljon viivelähtöjä!
     
    Viimeksi muokattu: 01.06.2017 klo 03.12
  24. mjr Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkueet
    Pari ihan hajahuomiota keskusteluun: ensinnäkin "Meidän peli" on sangen tyhmä termi, josta saa hyvin staattisen ja muuttumattoman kuvan. Se ei ole myöskään kauhean informatiivinen. Kiekkokontrollipeli on ihan hyvä termi. Toiseksi kiekkokontrollin samaistaminen hitaisiin lähtöihin on myöskin omalaatuinen näkökulma. Ilmeisesti saamme kummastakin harhaanjohtavasta yksinkertaistuksesta kiittää harhaanjohtavien yksinkertaistusten Tonavaa, sketsihahmo Johtavaa Analyytikkoa (registered trademark). Olettaisin myös että sellainen konsensus edes vallitsee, ettei Suomen kannata lähteä pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan luistelu- ja maalintekokilpailuihin (koska häviämme ne noin 7-3)? Ja jos näin on niin silloinhan ollaan kaiketi otettu askel kohti jonkin tyyppistä kiekkokontrollipeliä.
     
  25. Perreault85 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Jokerit, monta Liigasta ja pari änäristä
    Itseasiassa Sihvonen on avannut Meidän Peliä juurikin eniten ja pystynyt aika tarkkaan määrittämään mitä se on. Luulen että se harhaanjohtava osuus on tullut ihan muiden ihmisten suusta, niiden jotka eivät Meidän Peliä ymmärrä. Kuten Jukka Jalonen vuosi sitten totesi, niin Meidän Peli on ymmärretty väärin. Itselle tosin se on vaikea ymmärtää, miten sen voi ymmärtää väärin, jos asiaan perehtyy. Ehkäpä juuri siitä perehtymisestä onkin kysymys. Itse käytän mieluummin sanaa reagointipeli, koska se kuvaa "Meidän Peliä" paljon paremmin.