En pidä Dickensonia minään vässykkänä fyysisesti, melkeinpä päinvastoin. Harva pelaaja pystyi horjuttamaan Dickensonia fyysisesti Mestiksessä. Dickenson ei itse taklaa, mutta tuon näen vain pelaajan omana tietoisena ratkaisuna. Dickenson oli - varsinkin Mestiksessä - ratkaisija. Hän ei tuhlannut aikaansa ja energiaansa taklaamiseen, vaan keskittyi tekemään maaleja. Dickenson oli ikään kuin yksilöurheilja joukkueessa ja Sportin valmennus antoi asian olla niin. Pelasi järkyttäviä minuutteja ja yli minuutin vaihtoja. Mestiksen runkosarjassa energia ja taito riitti. D team-playoff-peleissä ei enää riittänyt.
Jos ja kun roolia ei löydy ylemmistä kentistä, ongelmia tulee puolustamisen kanssa. Jos jatkaa omaa kyttäilyään punaviivalla ja varastaa puolustuspelaamisesta, koutsit ei varmasti kattele kauan. Sportissa Dickenson oli niin tehokas, että tuota katsottiin läpi sormien. Ja aiheesta, voittihan Dickenson koko sarjan tehotilaston.
Dickenson on tosi vahva suorassa luistelussa. Liuku on hyvä ja nopeus on yllättävää, sitä ei oikein meinaa huomata kuin vasta sitten, kun pakki jää jälkeen. Luisteluvoimassa ja nopeudessa ei yksilötasolla ole kovin suurta eroa Mestiksessä ja liigassa, joten jos Dickenson saa rinnalleen oivaltavan sentterin, joka pystyy heittämään kiekkoa vauhtiin, voi sieltä tulla onnistumisiakin. Dickenson ei ole erityisen hyvä viimeistelijä, vaikka tehopisteet sitä väittäisikin. Hän vain sai kokeilla niin saatanan monta kertaa, että osa väkisin upposi. Hän myös haluaa tehdä maaleja ja ratkaista. Siinä on se iso ero suomalaisiin peruspelaajiin.
Jotenkin Dickenson niin hyökkäysorientoitunut pelaaja, että on vaikea nähdä onnistumista Pelicansissa.