Miksi moni ajattelee, että Klopp on luopunut gegenpressistä? Koska ei ole. Päin vastoin, Liverpool on tälläkin kaudella vastaprässännyt paljon; se on antanut vastustajalle sarjan toiseksi vähiten syöttöjä per puolustusteko (defensive action, PPDA) ja on niin ikään aivan kärjessä hyökkäyskolmanneksen taklauksissa. Pelaajien laatu on toki muuttunut sitten Firminon ja Manen aikakauden, mutta pelitapa ei, ja tämä laatuasiakin näkyy käytännössä vain siinä, miten hyvin Liverpool on hyödyntänyt paikkansa: Pool on laukaisupaikkojen rakentelussa hyvä, mutta maalien rakentelussa verrattain huono.
No, mikä tulee muuttumaan Slotin kanssa ja mikä ei?
Otetaan ensin samankaltaisuudet:
- Slotin Alkmaar ja Feyenoor luovat maalipaikkoja keskittämällä paljon, ja n. puolet keskityksistä tulevat laitapakeilta. Ei tarvinne avata yhtäläisyyttä.
- Laitapelaaminen: Slotin pallollisessa pelaamisessa laidoille luodaan hyvin samankaltaisia kolmioita kuin mistä Klopp on tullut kuuluisaksi. Laituri, laitapakki ja keskikenttäpelaaja tekevät pallollista rotaatiota, jossa yksi pelaaja on leveällä, yksi luo uhkaa välikaistalla syvyyteen ja yksi pelaaja tukee välikaistalla. Tässä ideana on paitsi vastustajan pakottaminen alivoimaiseksi laidalla (jos vastustaja vastaa overloadiin siirtämällä ylimääräisen pelaajan laidalle, keskelle syntyy tilaa jne.), myös se, että pallonmenetyksen hetkellä lähellä keskustaa on useampia pelaajia. Slotille on tyypillistä pitää yksi keskikenttäpelaaja toppareiden lähellä tukena, mutta tällainen rest defence -tyyli nyt on tyypillistä melkein kaikille valmentajille nykyään, pl. se toinen kalju hollantilainen.
- Juokseminen: Slotin Feyneoord on pistänyt parhaimmillaan kahdeksan pelaajaa kiinni to-del-la aggressiiviseen prässiin, siis kaikki paitsi topparit. Etenkin pallonmenetystilanteissa hän haluaa jokaisen hyökkäyksissä mukana olleen pelaajan kiinni vastustajaan välittömästi. Ns. määrällinen ylivoima ei pääty tähän; hän haluaa joukkueensa pitävän ylivoiman myös puolustuksessa. Jos korkea prässi ei ole mahdollinen, painttoman puolen laitahyökkääjä putoaa säännönmukaisesti puolustuslinjaan. Tämä kaikki (intensiteetti, aggressiivisuus, ylivoimat kaikilla kentän osa-alueilla...) tarkoittaa todella kovaa juoksemista, ja siksi tuota on kutsuttu Bielsa-palloksi. Jokainen Slotin joukkue on myös kärsinyt tästä, sillä intensiivinen prässi on jättänyt usein tiloja leveyssuunnassa, johon vastustaja on voinut pelata puhkovia syöttöjä. Laitapakit ovat todella isossa puolustusvastuussa.
(Onko tuo prässi sitten täysin yhtäläisyys-osion kamaa? En tiedä. Osittain on, osittain voisi sanoa Slotin tyylin olevan kokaiinilla ryyditettyä Kloppia. "Slopp"?)
Erojakin löytyy:
- Pelinrakentamisvaiheessa laitapakit pysyvät pääasiassa alhaalla, siis samassa linjassa toppareiden kanssa. Tästä on hurjan paljon klippejä eri taktiikkasivustoilla ja varmasti tulee lisää nyt kun Pool-pesti on varma. Ideana on, että laitapakit nousevat hyökkäykseen (varsin korkealle) hyökkäyksen edetessä, mutta eivät ole Klopin tyylillä hyökkäyksen ajureita.
- Keskikenttä tulee muuttumaan. Klopilla ei ollut koskaan varsinaista kymppipelaajaa, koska hänen filosofiassaan vastaprässi luo paremmin maalipaikkoja kuin parhainkaan kymppipelaaja koskaan pystyisi. Slotilla tilanne on toinen: hänen pelitapaansa on vakiintunut kymppipelaajan keskeinen rooli (de Wit, Szymanski...) sekä pallottomana että pallollisena. Laitetaanko tuohon sitten Szlobo vai Mäk Gälister, jännä nähdä, vai ostetaanko kokonaan uusi.
- Yllä olevaan liittyen, 4-2-3-1 -muodossa on keskeisenä kaksi pivot-pelaajaa, mikä on sekin hyvin poikkeavaa Kloppin tyylistä. Toinen on ns. destroyer/holder (esim. Wieffer) ja toinen sitten enemmän rakentava kasin ja kutosen hybridi (esim. Kocku). En ihmettelisi jos Liverpool hommaisi juurikin Wiefferin Slotin mukana, olisi erittäin hyvä hankinta.
Noilla alkuun. Tässä vaiheessa on ollut vasta pari päivää aikaa tutustua paremmin Slotiin, vaikka silloin joskus tuli jotain lueskeltua, kun miestä huhuttiin edellisen kerran Valioliigaan. Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen valmentajahaku, eikä pelkästään hyvissä tai varmoissa asioissa, sillä noita selkeitä heikkouksiakin on. Kiinnostaa eritoten nähdä, miten hän suhteuttaa toisiinsa realismin Valioliigan tason suhteen, oman tyylinsä sekä sekä sopeutumisen pelaajiston mukaan.