Alustus
Halusin odottaa, että kaikki joukkueet (varsinkin Kärpät) saadaan suurinpiirtein valmiiksi ennen kuin julkaisen omat näkemykseni voimasuhteista. Näiden arvioiden laatimiseen meni noin kaksi viikkoa, jona aikana jouduin useasti tarkistamaan ja päivittämään tilannetta. Haluan korostaa, että erot joukkueiden välillä varsinkin sarjan keskivaiheilla ovat minimaalisen pieniä, sillä jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
I Kori: Runkosarjan voitosta taistelevat
1. IFK
IFK on edelleen omissa papereissani selvähkö ykkönen, vaikka harjoituspelit ovat hieman yskähdellen lähteneet käyntiin. Näistä kesähöntsyistä ei kuitenkaan voi tehdä kovin suuria päätelmiä kautta koskien, se on edelliskesinä nähty. IFK on ykkönen siksi, että näen sen kysymysmerkit pienempinä kuin kilpakumppaneilla ja lisäksi se on pystynyt tekemään huippuhankintoja (Bäckström, Eronen, Aaltonen) useimpien lähtijöiden (Husso, Auvitu, Zaborsky) tilalle. Toki Ramstedt ja Järvinen ovat vielä korvaamatta, mutta ainakin ensin mainittu korvattaneen ensisijaisesti joukkueen sisältä. Laituriosasto on Liigan vahvin ja Aaltonen on juuri sellainen pelaaja, joka pystyy ratkomaan tärkeitä pelejä omilla henkilökohtaisilla suorituksillaan, vaikka saattaakin kauden aikana välillä kadota kuvasta. Yhtenä mielenkiintoisena nimenä täytyy nostaa esiin myös lupaava 22-vuotias Miro-Pekka Saarelainen, joka voi hyvinkin lyödä tulevalla kaudella läpi. Peliaika tosin voi olla tiukassa. Pakisto on kiekollisesti aivan kärkipäätä mm. Tommi Taimin ja Teemu Erosen johdolla, mutta ehkä yhtä talonmiestä vielä Joe Finleyn lisäksi kaivattaisiin. Suurimmat kysymysmerkit kohdistuvat siihen, pystyykö Roope Hintz (tai joku muu) ottamaan ykkössentterin saappaat ja onnistuuko viime kausina vähänlaisesti pelannut Niklas Bäckström. IFK:n sentteriosasto (Hintz, Elkins, Leino, Nykopp) on kokonaisuutena erittäin tasavahva, joten mikäli paineet käyvät Hintzille liian suuriksi, voi nimellisenä ykkösenä toimia esimerkiksi Corey Elkins. Maalivahtipeli on siis ehkä se suurin kysymys, mutta samaa voi sanoa pääkilpakumppaneistakin (pl. Kärpät) eli IFK on siinä suhteessakin ihan hyvissä asemissa. Monet tuntuvat mielestäni hieman aliarvioivan Bäckströmiä, joka voi kunnossa ollessaan olla sarjan paras maalivahti. Pitää muistaa, että Nikke on viimeksi kuitenkin pelannut NHL:ssä, johon verrattuna Liiga on luvalla sanoen heikko sarja. Vähän vastaava tilanne oli oikeastaan Markkasen paluu SaiPaan (tapahtui suunnilleen saman ikäisenä), vaikka hän pelasikin Keski-Euroopassa välissä. Toki aika näyttää, mikä Bäckströmin pelivire ja kunto on, mutta halusin vain tuoda esiin, että lähtökohtaisesti kyseessä on tähtikategorian hankinta tähän sarjaan.
2. Tappara
Tapparan hyökkäyksestä lähti kauden jälkeen vain kolme pelaajaa (Dixon, Kuusela, Laine), mutta kaksi niistä oli käytännössä mestaruuden takuumiehiä. Tapparan resursseilla ei vastaavia ukkoja ole mahdollista hankkia ja seurassa luotetaankin siihen, että joukkueen sisältä nousee edelliskausien tavoin pelaajia, jotka pystyvät täyttämään lähtijöiden saappaat (vrt. viime kausi, jolloin Palolan, Jormakan, Malisen, Greenin, Erkinjuntin, Metsolan jne. lähtö piti olla mahdotonta korvata). Erityisesti Veli-Matti Savinaiselta, Jukka Peltolalta, Arttu Ilomäeltä, Jere Karjalaiselta, Jan-Mikael Järviseltä ja Henrik Haapalalta odotetaan tällaista tason (lue: roolin) nostoa. Kaikkien ei sitä tietenkään tarvitse tehdä, vaan riittää, että osa tekee. Myös Miika Heikkilä on potentiaalinen nousemaan kärkiketjuihin. Puolustuksessa kokemus ja suoritusvarmuus (Aalto, Kankaanperä) vaihtuivat osin nuoriin lupauksiin (Rantakari, Kemiläinen), mutta samalla jalkavuutta ja käsiäkin tuli lisää. Tapio Sammalkangas tosin hankittiin paikkaamaan lähtenyttä kokemusta ja on mielestäni erittäin tärkeä lisä joukkueeseen. Lisäksi uskon, että Aleksi Salonen tulee yllättämään monet (paitsi JYP-fanit) tulevalla kaudella. Pakisto onkin mielestäni vahvistunut suhteessa vastustajiin ja pidän sitä tällä hetkellä jopa Liigan parhaana kokonaisuutena. Hyökkäys ja maalivahtipeli sen sijaan ovat hieman heikentyneet suhteessa vastustajiin, varsinkin IFK:hon. Kaksikko Teemu Lassila – Dominik Hrachovina on pienoinen kysymysmerkki. Kumpi herroista pystyy kantamaan joukkuetta ykkösvahtina vai pystyykö kumpikaan. Joka tapauksessa Lassilan hankinta oli tärkeä, sillä nuori Hrachovina ei välttämättä vielä ole valmis ykkösvahdin paineisiin, joten kokenut konkari tarjoaa hänelle vielä tällä kaudella selkänojan. Hyökkäyksessä sentterinelikko on vahva ja erinomaisesti roolitettu (Lajunen, Ilomäki, Järvinen, Jasu), mutta laituriosastolta puuttuu se terävin kärkiosaaminen, vaikka Teemu Nurmi ja Martin Röymark tulivatkin. Kysymysmerkkejä on myös yksittäisten pelaajien kohdalla: pystyykö Karjalainen toistamaan 18 maalin kautensa vai oliko kyseessä pelkkä suonenveto, kuinka paljon Jani Lajusen tehot tippuvat Kuuselan lähdettyä rinnalta yms.
3. JYP
JYP on ollut omissa papereissani välillä Tapparan edelläkin ja aika tasaisissa merkeissä mennään. JYP:llä on laaja ja monipuolinen sekä hyvin roolitettu hyökkäyskalusto, johon J-P Hytönen ja Ossi Louhivaara olivat koko Liigankin mittapuulla huippuhankintoja. Toki lähtijätkin olivat melko kovia (mm. Nenonen, Lahti, Hubacek), mutta koska tulijat olivat vielä astetta kovempia ja monen kilpakumppanin hyökkäykset ovat vastaavasti hieman heikentyneet, kääntyy kokonaisuus reilusti plussan puolelle. Louhivaaran ohella kärkilaitureita ovat Jani Tuppurainen, Tuomas Pihlman ja EHT:llakin viime kaudella pelannut Joonas Nättinen. Edellä olevia säestävät mm. Janne Tavi ja Mikko Salmio. Sentteristöstä löytyy Hytösen ohella Anssi Löfman, Valtteri Hotakainen ja erittäin lupaava Antti Suomela. Myös Nättinen ja Henri Kanninen voivat tarvittaessa pelata keskellä. Lisäksi nelosen profiilipelaaja Janne Kolehmainen jatkaa. Pidänkin JYP:n hyökkäystä kokonaisuutena yhtenä Liigan parhaista. Kysymysmerkit kohdistuvatkin puolustukseen, joka kaipaisi mielestäni paria profiilipakkia lisää. Mikko Kaltevan ja Nolan Yonkmanin jälkeen on aika hiljaista, vaikka joukkueessa onkin huippulupaava Urho Vaakanainen ja edelleen kehittyvä Sami Niku. Myös Juuso Pullilla on oma potentiaalinsa. Maalivahtiosastolla Veini Vehviläinen on ollut nuorille tyypilliseen tapaan hieman ailahteleva, mutta kokemusta karttuu koko ajan lisää ja paineidensietokykykin varmasti paranee, kun hän joutuu koviin paikkoihin (vrt. Metsola, joka vasta viimeisellä kaudellaan oli maaginen pleijareissa). Pekka Tuokkolan hankinta toiseksi vahdiksi oli pienoinen yllätys, mutta toisaalta varsin riskitön sellainen, sillä koeaika jatkuu aina marraskuulle saakka. Jos näin säästettiin rahat pakkihankintoihin ja Tuokkola onnistuu täyttämään kakkosvahdin saappaat, niin sitä voi pitää jopa erinomaisena vetona. JYP:llä on omat kysymysmerkkinsä, mutta tosiaan varmasti myös varaa vielä tehdä hankintoja puolustukseen.
4. Kärpät
Paljon potentiaalia, paljon kysymysmerkkejä. Maalivahti-tandem Jussi Rynnäs – Sami Aittokallio on lähtökohtaisesti Liigan paras. Puolustuksen ydin (Kukkonen, Hakanpää, Heshka, Niemelä, Mikkola) on vahva, mutta kaipaa yhtä profiilihankintaa ollakseen sarjan parhaimmistoa. Nuori kiekollinen puolustaja Taneli Ronkainen on joukkueen kiinnostavimpia nimiä ja lyö todennäköisesti lopullisesti läpi tulevalla kaudella. Norjalaispuolustaja Nicolai Bryhnisveenistä en osaa vielä sanoa mitään. Hyökkäyskin alkaa näyttää jo todella paljon paremmalta Niklas Olaussonin, Jesse Saarisen ja Jari Sailion liityttyä joukkueeseen. Sitten niihin kysymysmerkkeihin. Joukkueella on uusi valmentaja (Suikkanen), uusi pelitapa ja pääosin uudet pelaajat. Suikkanen on suorasanaisuudessaan sellainen hahmo, joka varmasti jakaa mielipiteitä ja Kärppiin ei olekaan nyt ollut samanlaista kotimaisten huippupelaajien tunkua kuin Marjamäen aikoina. Suikkanen vaikuttaa lisäksi olevan selvästi Marjamäkeä enemmän tunne- kuin taktiikkapuolen valmentaja – NHL-tyyliä siis. Jos kaikki lähtee menemään hyvin ja joukkueeseen saadaan hyvä flow päälle, voi se kantaa vaikka miten pitkälle. Lasse Kukkonen ja Mika Pyörälä ovat varmasti erittäin tärkeässä roolissa jälleen kerran ja ovat ikään kuin joukkueen sisäisiä apuvalmentajia, mikä on Suikkaselle merkittävä etu. Myös pelaajiston suuri vaihtuvuus saattaa olla positiivinenkin asia, sillä nyt päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä. Valmennuksen lisäksi hyökkäys herättää edelleen kysymysmerkkejä. Mikael Ruohomaa ja Olausson olivat erinomaiset hankinnat, mutta nimet John Albert, Saarinen, Toni Kähkönen ja Mikko Lehtonen pistävät mietteliääksi. Saarinen on parhaimmillaan loistava, mutta vaikuttaa olevan hieman mielialapelaaja, aivan kuten JMA. Albertin taso Liiga-jäillä on testaamatta ja hän on ilmeisesti ainakin jonkin aikaa vielä sivussa nivusvaivojen vuoksi. Lehtonen ja Kähkönen ovat pelanneet parhaat kautensa joitain vuosia sitten ja molempien ura on ollut hienoisessa laskussa. (Sama pätee myös Shaun Heshkaan.) Jos ajatellaan Kärppien top 4 –laitureita tällä hetkellä, niin ne ovat Pyörälä, Lehtonen, Saarinen ja…? Yhtä kärkihankintaa kaivataan vielä (ellei esimerkiksi Albertia peluuteta laidassa). Taustalla tosin on lupaavia nuoria kuten Antti Kalapudas, Saku Mäenalainen ja Ville Leskinen, joilla on nyt loistava tilaisuus ottaa isompia saappaita. Myös nelosketju Kähkönen - Miska Humaloja - Sailio on oivasti roolitettu. Summa summarum on mahdollista, että Suikkanen piiskaa (verbaalisesti) Kärpät liitoon saaden pelaajista kaiken potentiaalin irti ja joukkue taistelee kotiedusta pudotuspeleihin. On myös mahdollista, että tietyt uhkakuvat realisoituvat ja joukkue ei vielä Suikkasen ensimmäisellä kaudella ole valmis aivan kärkikahinoihin. Suikkasen tyylissä valmentaa on nähdäkseni omat riskinsä. Tulosta Oulussa odotetaan tietysti heti ja hankintoja lienee edelleen tulossa, jonka lisäksi joukkuetta voidaan paikkailla vielä kauden aikanakin.