Noh odotellaan nyt mitä tapahtuu pistääkö Salonoja joukkueen pystyyn mihin sarjaan tahansa, niin eiköhän silloin ole kaikista uskottavin kiekkojoukkueen omistaja taloudellisella pohjalla suomessa. Espoossa yksi parhaista juniori myllyistä, minkä pohjalta voi rakentaa myös tulevaisuutta. Tässä toivoisin että mikkelistä huuteliat on hiljaa "samoilla säännöillä kun muut" sieltä puuttuu käytännössä raha, junioritoiminta ja uskottava yleisö potentiaalikin. Minä kyllä peukutan heti Espoon puolesta kun joukkue on pystyssä ja USKOTTAVA omistaja peräsimessä. Siinä se salonojan joukke on kun mikä tahansa muukaa liiga joukkue, uskon siihen sata kertaa enemmän kuin Kapasen Kalpaan, Toivakan Jukureihin, Seppälän Jyppiin, "Nurmisen" Pelicansiin, ilvekseen. Saipan, HPKn Ässien KooKoon tai Sportin omistuspohjasta ei hirveästi ole tietoa Lukko on vakaalla pohjalla RTKn ansiosta, HIFK on aina HIFK, Kärpät ja Tappara ei notku ensimmäisenä, TPS on nykyään kysymysmerkki. kaikki muut sitä samaa sakkia kuka tippuu milloinkin talouskurjimukseen
Miksi Salonoja on sinun mielestäsi erityisen "uskottava" omistaja verrattuna johonkin muuhun? Tekeekö sen siis mielestäsi pelkkä taloudellinen varallisuus? Onko muita tekijöitä, joka tekee omistajatahosta tai -tahoista uskottavia? Onko Jokereiden oligarkkiomistajat (de jure -vähemmistöomistajat, tiedetään) uskottavia? Entä olisiko esimerkiksi joku arabimiljardööri uskottava omistaja suomalaiselle jääkiekko- tai vaikkapa jalkapalloseuralle?
Yksittäiset, rikkaat enemmistöomistajat ovat mahdollisuus, mutta aina myös riski. Riski siinä mielessä, että he voivat päättää seuraa koskevista asioista mitä heitä sattuu kulloinkin huvittamaan ja kuinka mielivaltaisesti tahansa ja voivat halutessaan lamauttaa operatiivisen johdon täysin eikä heillä ole tarvetta kuunnella esimerkiksi kannattajia, yritysyhteistyökumppaneita tai muita maksavia asiakkaita, jollei heitä itseään nyt vain satu huvittamaan. He ovat siis kyseisessä liikeyrityksessä puhtaasti diktaattoreja. Näinhän voidaan sanoa jostakin random pienyrittäjästä hänen oman yrityksensä kohdalla, mutta erona urheiluseuraan on se, että useimmiten urheiluseuran sugardaddy on rikastunut muilla tavoin ja urheiluseuraan laitettavat rahat ovat ns. peanuts, joilla ei ole mitään käytännön vaikutusta kyseisen henkilön omaan varallisuustilanteeseen. Normi pienyrittäjän henkilökohtainen toimeentulo on puolestaan hyvin usein riippuvainen omasta yrityksestään ja hänellä on siis intressi tehdä kannattavaa liiketoimintaa ja johtaa yritystä hyvin.
Mitä tulee yleisesti ottaen urheiluseurojen sugardaddy-omistajuuteen, niin siinä on myös vakava markkinavääristymien riski. Jalkapallossa tämä on realisoitunut: joidenkin omistajien käytännössä pohjattomista taskuista voidaan maksaa tähtitieteellisiä siirtokorvauksia välittämättä seuran liiketappioista, joka on johtanut pelaajien palkkatason hallitsemattomaan nousuun ja seurauksena siihen, että taloudellisesti järkevästi hoidetut tai järkevään taloudelliseen toimintaan pyrkivät seurat eivät pysty kilpailemaan niiden kanssa huippupelaajista.
Mitä tulee Bluesiin, niin toivon kaikesta sydämestä, että seura pelastuu vaikka Salonojan avulla ja vaikka siten, että vauhtia haetaan alemmilta sarjatasoilta. Espoon mallikkaasti hoidettu junioritoiminta ja Bluesin kannattajat ansaitsevat liigajoukkueensa. Salonoja on lisäksi osoittanut, ettei hänellä ole intressiä olla puhdas sugardaddy: siitä huolimatta, että hän edellisellä omistajarundillaan panosti joukkueeseen paljon ja kiistämättä omalla toiminnallaan nosti palkkatasoa, hän lopulta lähti Bluesista taloudellisiin tappoihin kyllästyttyään. Voi siis olettaa, että mikäli Salonoja ottaa Bluesin haltuun, hänellä on nytkin intressi pyrkiä pidemmällä tähtäimellä taloudellisesti järkevään liiketoimintaan.