- Samankokoiset kaukalot kaikkiin halleihin
Sääntökirjan seuraamisesta ja lohkojaon poistosta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tämä kohta on kuitenkin mun silmissä yksi asia, joka saattaisi syödä kiinnostusta. Itse antaisin jopa mahdollisuuden suurentaa tai pienentää entistä suuremmissa raameissa:
* Kaukalon koolla on vaikutusta pelitapaan ja peliin itsessään. Lentokenttä tukee aivan toisenlaista peliä kuin pieni kaukalo. Tuota kautta otteluihin tulisi enemmän varianssia, kun peli itsessään eroaisi enemmän paikkakunnasta riippuen, ja joukkueita ei rakennettaisi aivan yhtä vahvasti ns. samaan muottiin.
* Kotiedun merkitys kasvaisi ainakin teoriassa, kun kotijoukke lähtökohtaisesti voisi kasata joukkueen juuri omalle kaukalolle sopivaksi. Kärjistän nyt hieman, mutta 30 kotivoiton kausi on varmasti faneille mukavampaa seurattavaa, kuin 18 koti- ja 12 vierasvoiton kausi. Vaikutus saattaisi myös näkyä positiivisesti viivan alla, jos kotietu muuttuisi merkittäväksi ja konkreettiseksi, sillä lähtökohtaisesti suurin osa halliin saapuvista kannattaa kotijoukkuetta (Tampere toki ihan selkeä poikkeus) ja suomalainen tykkää menestyksestä.
* Teoriassa olisi mahdollista, että seurat hakisivat pelaajia hieman laajemmalta "osaamisrintamalta". Isolla lentokentällä pelaava joukkue tuskin hyötyisi esimerkiksi ilkeästä hampaattomasta kanadalaispakista yhtä paljon, kuin pienessä askissa pelaava joukkue. Tämä saattaisi hyvässä lykyssä hieman laskea rivimiesten palkkioita, kun seurojen osalta kysyntä muuttuisi. Tähtipelaajat ovat toki sitten oma kategoriansa tässä kohdin, heidän osaltaan en usko mainittaviin muutoksiin.
Nämä tähtäävät siis siihen, että tuota on kiillotetumpi, ammattilaismaisempi ja sitä kautta houkuttavampi.
Periaatetasolla olen samaa mieltä tuosta, mutta käytännössä näen seurojen hyvinkin erilaiset asetelmat ongelmalliseksi. Nykyinen systeemi mahdollistaa sen, että tuloja kerätään pienemmistä puroista. Esimerkiksi Kärppien mainostäytteisiä paitoja olen pitänyt rumina, mutta itse toimintatavan ymmärrän hyvin. Tuota kautta Kärpät on saanut sitoutettua mukaan tukun pienempiäkin toimijoita, seuran tulovirrat eivät ole yhden lafkan toimarin päähänpistojen varassa ja vastaavaa. Varoittava esimerkki löytyi sitten hieman etelämmästä, kun Bluesilla ei kuulopuheiden mukaan ollut viimeisinä vuosina käytännössä minkäänlaista kontaktia alueen pienempiin yrityksiin. Tyylikäs paita ei paljoa lämmitä, jos siihen liittyvien seikkojen takia seuran talous kärsii.
Mitä taas itse toivon, niin...
Tulonsiirtoja Mestiksen suuntaan. Tämän voisi toteuttaa seuraavin keinoin:
* Televisioinnin voisi myydä pakettina, ja ohjata tuloja Mestikseen oikeassa mittasuhteessa. Pelkästään Mestiksen televisioinnista tuskin maksetaan maltaita, joten Liigan imagolla ja suosiolla tuota kautta saisi mahdollisesti kanavoitua. Samalla Mestis voisi tavoittaa laajemman yleisön, sopparin sisällöstä riippuen, mikä saattaisi helpottaa yhteistyömyyntiä.
* Maltilliset listahinnat lainasoppareille, riippumatta yhteistyösoppareista. Yhteistyösopparin turvin voisi jatkossakin siirtää pelaajan sarjatasolta toiselle nopeammin, mutta ei kuitenkaan ilmaiseksi. Jollain tonni per pelaaja per laina ei ole Liigaseuralle mitään käytännön merkitystä. Mestiksen jengeille noilla on kuitenkin merkitystä, kun pelaajabudjetit Mestiksessä (
yle) pyörivät satasen molemmin puolin.
Sarja avoimeksi sopivin reunaehdoin:
* Mestiksen jengeille mahdollisuus hakea auditointi Liigakelpoisuudesta kauden alla. Tulokset julkistetaan niiltä osin sensuroimattomana kuin se vain on mahdollista; esimerkiksi yksittäisten yhteistyösopparien arvoa ei tarvitse kertoa, mutta kattava kokonaiskuva tulee antaa. Yksi auditointi on voimassa "isossa kuvassa" 3-5 vuotta, auditoinnin läpäissyt seura kuitenkin velvoitetaan toimittamaan suppeampi materiaali kauden kynnyksellä, jotta varmistetaan ettei dramaattisia muutoksia ole tullut.
* Jos Mestiksen voittaa auditoinnin läpäissyt joukkue, pelataan karsinnat. Periaate on, että paras seitsemästä pelaa seuraavana vuotena Liigaa. Jos Mestiksen voittaa joku muu, ei karsintoja pelata vain pelaamisen takia. Tällöin Liigajoukkueella on panoksena välttää karsintoihin joutuminen, vaikka lopulta karsintoja ei pelattaisikaan.
* Auditoinnin kriteerit pitää olla realistisella tasolla. Esimerkiksi junnujoukkueiden sarjataso pitää huomioida siinä mittakaavassa, kun sillä on merkitystä. Jollain Ö-junnujen joukkueen nykysijoituksella ei ole mitään merkitystä seuran Liigakelpoisuuteen seuraavalla kaudella. Hallin koolle pitää asettaa minimirajat, mutta minimirajojen pitää olla siedettävät: pieni halli on seuran oma ongelma, ei Liigan. Jos seura pystyy pyörittämään liigatasoisesta jengiä pienestä hallista käsin, niin go for it. Tekniikan osalta mahdollisuus hakea siirtymäkautta, kunhan on uskottava suunnitelma miten hallin tekniikka saadaan liigatasoiseksi.
* Mestiksen ratkaisevan finaalin ja karsintojen ensimmäisen matsin välille 7-10 päivän lepoaika. Tänä aikana nousua hakeva joukkue voi nostattaa hypeä kaupungilla, vetää henkeä raskaan pleijarirupeaman jälkeen ja uskottavin lähtökohdin neuvotella esi- ja aiesoppareita yhteistyökumppanien kanssa. Jos edessä on karsinnat, seuralla on huomattavan paljon paremmat kortit kädessä kuin keskellä runkosarjaa.
Lopputulemana uskon Mestiksen kehittämisen tukevan Liigaa:
* Karsinta- ja putoamismahdollisuus ylläpitävät seurojen tarvetta pelata tosissaan vielä pleijaripaikan karattua. Tämä vähentää ns. turhien matsien määrää selkeästi. Talouden kannalta en näe tässä suurtakaan ongelmaa, sillä karsinnat tuovat vähintään kaksi kotipeliä, eikä yksittäisen kalliin pelaajan kauppaaminen yleensä ole suurikaan ongelma: se yksittäinen pelaaja voi esimerkiksi loukkaantua muutenkin. Vastuu jääköön seuroille siitä, millaisia riskejä ovat valmiita ottamaan.
* Mestiksen budjettien nouseminen mahdollistaa alemman sarjatason pelaajille paremmat mahdollisuudet harjoittaa lätkää ammattimaisesti. Tämä taas nostaa pelaajien tasoa, ja luo sitä kautta enemmän kilpailua Liigan osille: pelaajatarjonnan kasvaessa rivimiesten palkkiot on mahdollista pitää maltillisemmalla tasolla ilman, että urheilullinen puoli kärsii.
* Mestiksen kehittyessä ei putoaminen enää olisi suora taloudellinen katastrofi. Suuri kolaus toki, mutta ei automaagisesti tarkoittaisi lappua luukulle ja kiveä haudalle. Sen sijaan Liigalle olisi hyvä tavoittaa suurempi yleisö ajoittain vaihtuvien seurojen muodossa: Liiga kiinnostaisi entistä enemmän Mestisseurojenkin paikkakunnilla. Samoin faneille nousu on vähintäänkin mestaruuteen verrattavissa oleva hetki, joka varmasti luo uskoa omaan toimintaan.
Isossa kuvassa antaisin enemmän valtuuksia ja velvollisuuksia seuroille. Jos joku kokee kykenevänsä toteuttamaan asian paremmin omalla tavallaan, niin go for it. Aivan sama onko se poikkeava kaukalon koko, omalaatuinen tapa sopia yhteistyösoppareita tai esimerkiksi rakentaa pienestä hallista huolimatta erilainen tulorahavirtojen lähde. Ei tämän tarvitse olla mitään sosiaalikiekkoilua, jossa kaikille on tarjolla samaa. Mielummin vaikka musiikkimaailman tyylinen sekoitus, jossa yksi soittaa jazzia, toinen punkkia ja kolmas räppää.