Let's go time – gong freedom

  • 91 185
  • 428
Me kerromme teille, seikkaperäisesti.

Taas kerran, matkalla Narvikiin.

Jaoimme hytin, kanssa lähtöhahmojen myyttisten.

Kohosimme sfääreihin, mellastimme melkoisesti.

Konduktööri avasti oven, kertoi olleensa viimeksi onnellinen Aribert Heimin viilettäessä.

Sitten hän poistui, tehden kuperkeikkoja pitkin käytävää.


Kiirunan yläpuolella, pääsimme ytimeen.

Oli ideoita, kaikkivoipan kauneuden kiehtoessa.

Vedimme vimmaisesti leukoja, valoilmiöissä.

Ikkunasta sinkoutui sisään, asioita käsityskyvyn ylittäviä.

Hytkyimme hikisenä ja manasimme maanisena.

Vittu, raapikaa naamaan!


Perillä, itkuisena ja kuitenkin elementissä.

Kumartelimme kukille ja lausuimme muutaman sanan tyhjyydelle.
 
Viimeksi muokattu:
Sitten Tromssa, vapaakansan lumouksilliset yöt ja villin moniarvoinen ote.

Pulpahtelivat siellä, poreilimme ja kylvimme hahmojen mielipuolisissa ulottovuuksissa.

Ne tulivat, mylvien.

Oli rikkauksia ja lausumme teille nyt ulkoa, Swanin tien.


Conbray, LB ja aina oksennusta kengissä, kultaiset uhrautujat,

Hei, nepataan se ulos kaukalosta ja sitten keskisormea, ylväästi.

Muistatteko, Orimattila 1997 ja painoi siellä pusikoissa, haulikosta.

Nyt saatana, raapikaa naamaan!


Aina kuitenkin tyhjää, emme tunne mitään ja olemme yksin.
 
Aina nähdessäni sinut, minä tuuletan.

Olin rikki, nyt vedän öisin vatsaa vessoissa naisten.

Kroppaa ja jälkeen kilometrien poljettujen, tuikkii kirkkaana lähtöguru.

Elävästi muistan, treenien jälkeiset nyrkkisessiot ja suihkun soutukilpailut.
 
Viimeksi muokattu:
Huh, perkeleelliset sävyt, maisemassa mielen.

Kop, Kop ja katsokaa, me nielemme tulta.

Haamuja hartaudella ja sielussamme, kukkii jaloruusuja.

Kartano puutarhoja, sydämessä ja tiltti, taivaista.
 
Viimeksi muokattu:
Etäältä heijastuu, pari tikkaava.

Intohimoa, hekumallista vuoropuhelua.

Ilmaisevat itseään, tavarajunan tärinässä.

Naulaavat, toe-to-toe maestrot.
 
Viimeksi muokattu:
Maailmanlopun jälkeinen hiljaisuus ja yhtä oksennusta, tämä elämä.

Simone!

Ruoki minua, tuota mielikuvia ja kerro tarinoita, pysähdyspaikoista.

Vessoista sekä teltoista, kun olit makuupussisa aivan yksin.

Kouristuksista sekä nytkähtelyistä ja me kuuntelemme, vireystilassa.

Vajosimme harmauteen, sorruimme ihmisiin pieniin ja teimme sen, ruusut unohtaen.

Emme edenneet, kepeästi bongaillen ja kuihduimme, vailla virikkeitä.


Taidan vetää tuossa lattialla vähän vatsaa.


Tikittää, nakkelemme kaiken ulos tuosta ikkunasta ja siihen ei ole kuin sekunteja.

Tärinät sekä värinät, lähtee kuin suoraan aloituksesta.

Sohvat sekä sängyt, kaapit irti seinistä.

Nollattu keho, nollattu mieli ja vatsanpohjassa, velloo.

Velloo vauhkona, mielipuolinen kiihko vapauden.

Kävelemme alas nuo rappuset, yläkroppa paljaana ja korvien välissä raikaa, Tuut Tuut!

Sykkii, kuorikaan sitä porkkanaa, me olemme vittu lanttukuningas!

Jo roihuaa, hulluna halajaa ja meistä jää jälkeen sykkivä kuolavana.


Taidan vetää tuossa nurmikolla vähän vatsaa.


Tupsahtaa taikapölyä, nostalgian kultahipuilla ja minkälaista se olisi, säkenöidä taas elinvoimasta?

Tarrautua kiinni sekä purra, olla väkivaltaisen eroottinen.

Sessioita sekä strategiaa, ammattietiikkaa onnellisten.

Lähtee tuhisten, taivaisiin ja pää keinuu, rytmikkäästi.

Kaniini juoksee rinkiä ympärilläni, se painaa kuin vimmattu ja kas, se on Ranskanluppa.

Levähdämme ja aina maailman ääriin, pyöräytämme huuleen kuin veljet.

Hahmot nerokkaat ja kerromme sille, että iskussa ollessamme olimme yhtä tajunnanvirtaa.

Tihkuimme intohimoa ja toteutimme taipumusta, synnintäytteistä.

Puut heiluvat tuulessa, kun henget puhuvat ja jostain syystä, ne ovat aina puhuneet meille.

Omistaa sekä haalia, asioita sekä hetkiä kauniita.

Minä katson sinua, surullisempana kuin koskaan ja mitään ei peitellä ensilumella.
 
Ymmärsin sinua, rakastin aikaa yhteistä.

Hetkiä suuria, kun olimme kiehtovasti toistemme kaltaisia.


Olla ytimessä, olla itsestäänselvä.

Kummittelevat mielessä, trampoliinit.


Me HCH, olemme heikkona heittäytyjiin.

Olemme heikkona, David Jarramiin.
 
Miten onkaan polkumme häpäisty, minä otin sen raskaimmin.

Sinä loistit, varrella sen ja sinä palkitsit, jälkeen sen.


Intohimoisesti ja seinissä väreillä meidän, S sekä M.

Huomionkipeyden keskellä, roikkui nyrkkeilysäkki.


Tiesitte minusta, olit toteuttanut sekä luonut fantasioita.

Jarram, Belan sekä Davis, tarjoillen yltäkylläisiä hellyydenosoituksia.
 
Kukkoillen, ryöpsähti roihu kasvoille.

Öykkäröiden, ilmeikkäästi kirjoissa elävien.


Tunnekuohuissa ja yli äyräiden, liitoksista ratkeillen.

Syvää kiintymystä, Jarramista Davisiin.


Omavalvontasuunnitelmassa luki, kohtaamisia.

Luonnonmukaisesti, olemusta hyväillen.
 
Tuoksut vangitsevat, ne kiehnaavat vasten kylkeä.

Polttelu sormenpäissä, huumaava hulluus.


Jarram, muistijäljissä runollisia rikkauksia.

Haalia sekä vaalia, itselleen kuuluvia.


Salamoiden, lataus välillä hahmojen.

Sisustusideoita, tyhjiin kammioihin.
 
Lähtöromanttinen mytologia, tunteita sekä mielikuvia.

Kaikuja menneen, korostetun koristellusti ja keinuu kuin laineilla.



Kiimaoireilua, tämä on lupaus seikkailusta.

Kipinöinti murhaava, aina esiintymisvietin vietävissä.



Jarram sekä äärilaidan vapaaherra.

Bongailua, nupullaan olevia.
 
Kaksikot, kiehtovat kaksikot ja mielitietyt lemmikit.

Uskontunnustuksia ja yksittäisiä, kaikilla on yksittäisiä.


Jarram sekä Shine, silmää hivelevää tyylikkyyttä.

Oikoseltaan, latvaan ja tuulispäänä alas.


Me hihkumme, koemme tunteita onnen.

Tekisi mieli purkautua, elää se kaikki toteen.
 
Leijailee ilmassa, aisteja kutkutteleva rähinämomentti.

Myrsky nousee ja tunnemme, aaltojen kulkevan lävitsemme.


On tullut se päivä, kun maailma hymyilee meille.

Jokainen asia, tuottaa mielihyvää.


Kaikkivoipa raukeus ja katson ulos ikkunasta, tyhjälle torille.

Näen Jarramin heittävän linjurin sivuun ja ottavan roolia.
 
Muistoksi leiskumisista, annoin sinulle sen hampaan.

Olisin pitänyt itse, mutta minä välitän sydämistä.


Innottomat mielet ja lähtemisissä, alakuloinen vire.

Teurasautoissa, Jarramit.


Käsi hamuaa, löytämättä kultaa.

Se pelottaa.
 
Ilmestyi eteemme, putosi syliimme.

Odottamatta ja bongailimme, nautinnolla.

Tärisimme, me kuolasimme.

Sydän takoi, kuin joskus ennen.

Yhtä kananlihaa, vireystilaa.

Mielikuvia sekä fantasioita.

Porautui syvään, holvien ytimeen.

Aarteistojen ääreen ja kaikkialle leviten.

Hohkasi sekä hehkui, hullua miellyttämishalua.

Ja aivan hulluna, me lankesimme pauloihin.

Maa vavahteli, olimme mutkalla.

Kipristellen sekä sähisten, lähti tuhisten.

Emme pysyneet, aloillamme.

Terhakkuuden ehdoilla, uhkeuden armoilla.

Moukaroiden, vimmaisesti viuhtoen.

Raadellen sekä purren.

Ulvoimme, me murisimme.

Rykien, lopulta läähättäen.

Taikapölyä, kultahippuja.



Sadistinen O, Pezzetta vastaan Friend.

Tiltti lähtötaivaista, kukkaan puhjeten.

80-luvulle, mörköihin ja kummituksii.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös