Ja mitä tappelu taitoihin tulee, niin totta on että Komarov ei ole häävi hanskaaja. Toisaalta onko sillä mitään väliäkään? Komarovin roolin kannalta on ihan sama ottaako pataan vai ei. Tosin pataan ottamalla saa vastustajan näyttämään mahdollisesti syylliseltä koko soppaan.
Vaikka sinällään en järin mielelläni lähde näihin vänkäämisiin pelaajista, joita omat rakastavat ja muut vihaavat, ajattelin muutaman ajatuksen kirjoittaa. Myönnän heti, että heillä on oma tärkeä roolinsa pelissä ja joitakin heistä voin jopa arvostaa pelasipa omassa tai vieraiden joukkueessa. Kyllähän kuitenkin jos pelaaja on kova ärsyttämään (mikä siis on taito sekin, kuten Shejbal yllä hieman kuvaili), tulee siitä osata myös vastata. En tarkoita sitä, että ärsyttävän pelaajan täytyy olla kova tappelija. Sen sijaan pelaajan tulee uskaltaa ottaa vastaan, jos joku haluaa tapella. Vähiten arvostusta saa siitä, että ensin ärsyttää parhaansa mukaan, mutta tappelun tullessa joko lähtee pois tilanteesta (joku voisi sanoa karkuun) tai menee jään pintaan "kilpikonnaksi". Näin pelaaja ansaitsee mielestäni rottamaisen pelaajan maineen.
Kaikkien aikojen roolipelaaja, josta Komarovkin varmasti hakee paljon mallia, Esa Tikkanen osasi pelata, ärsyttää ja käsitykseni mukaan tarvittaessa myös uskalsi puolustaa itseään. Korostaisin sanaa puolustaa itseään. Tappelijat ovat asia erikseen ja heidän tärkeydestä voi olla montaa mieltä. Hyvä kysymys on kuinka monta tappelijaa Bluesilla ja Kärpillä oli viime vuoden play-offeissa. Toki Bluesilla oli Lostedt, joka on erikoistunut enemmänkin häviämään tappeluita.
Komarov ei käsittääkseni ole kunnostautunut siinä, että hän uskaltaisi ottaa pataan, jos hänen temppunsa kentällä menevät jonkun mielestä liian pitkälle. Siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse. Jos pelaat likaista peliä/sääntöjen rajamailla, otat sen riskin, että jossain vaiheessa tulee pelaaja vastaan joka ei hyväksy otteitasi. Kun tämä kaveri haastaa rehtiin mie miestä vastaan tappeluun, on siihen uskallettava lähteä, jos on itse tilanteen enemmän tai vähemmän aiheuttanut. Toinen mielestäni hyvin ikävä piirre on Kari Sihvosen esittämä kahden pelaajan keskinäiseen tappeluun väliin tuleminen.
Loppuun voi varmaan todeta, että itse en Komarovia tai Sihvosta yllä mainituista syistä pelaajana erityisen paljon arvosta, mutta ymmärrän, että Lahdessa heidän rooliaan joukkueessa arvostetaan. Kyllähän näitä samanlaisia kavereita on liigassa ollut vaikka kuinka ennenkin. Hyviä esimerkkejä ovat Marco Tuokko ja Jani Kiviharju, jotka eivät suurta arvostusta Turun ulkopuolella paljon keränneet.