Vaikka tomu ei ole kerennyt vielä edes laskeutua kisojen jälkeen, niin tässä oma analyysini turnauksen onnistujista ja epäonnistujista. Suomalaisia en ottanut mukaan, koska niitä on käsitelty jo monessa ketjussa, moneen kertaan.
Pettymykset
Alexei Kovalev
Huipputaitava, omaa yhden maailman parhaista laukauksista, mutta on ollut näiden kisojen suurin pettymys. Ei ole väläytellyt hienoja harhautuksiaan ja sai aikaan vain yhden pisteen ennen 'merkityksetöntä' pronssiottelua. Lähinnä vain turhautui ja hakkasi mailallaan kaikkea liikkuvaa. Miestä on ennenkin kritisoitu ettei pelaa täydellä potentiaalillaan, mutta sekin oli lähinnä Rangers-aikaa. Tämä kausi NHL:ssäkin on ollut melkoista vuoristorataa, mutta silti piste-per-peli saldo.
Pavel Bure
Suomen kouluttaja neljän vuoden takaa oli pettymys numero kaksi. Luontaisella maalintekijälle kaksi maalia, josta toinen puhuttu (ei mielestäni osunut kiekkoon mahallaan maaten pronssiottelussa), on aivan liian vähän Burelle. En tiedä sitten kuinka huonossa kunnossa kisoja ennen murtunut käsi oli. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten Burekin välillä puolusti, eikä kytännyt koko aikaa vastustajan sinisellä.
Chris Drury
Odotin paljon enemmän isossa kaukalossa tältä taitavalta, nuorelta Jenkiltä. Hyviä pelejä Coloradon paidassa, tosin tämä kausi ollut vähän vaisumpi kuin pari edellistä, mutta ajattelin, että olisi saanut pelin kohdalleen olympialaisissa. Ketjukavereissakaan ei ollut valittamista, kahdessa ensimmäisessä pelissä Roenickin ja Tkachukin kanssa. Toisessa pelissä joutui vilttiin kesken pelin ja sen jälkeen neloskenttään.
Hejduk, Reichel, Dvorak, Sykora, Elias
Tämä Tsekin viisikko ollut aika näkymätön. Ensimmäisen pelin jälkeen kenelläkään ei pistettäkään kolmessa seuraavassa ottelussa. Varsinkin Reichel ja Drorak olivat todella näkymättömiä. Kaikki ovat kuitenkin kasvaneet pelaamaan isossa kaukalossa ja varsinkin Reichelillä aiemmat kansainväliset näytöt ovat olleet erittäin hyviä. NHL:ssä kaikki pelaavat melkein piste-per-peli tahtia, joten saman olisi voinut olettaa jatkuvat ainakin joittenkin kohdalla. Kaatuiko Tsekin taival näissä kisoissa näitten miesten tehojen puutteeseen?
Venäjä
Vaikka pronssia voittivatkin, niin silti joukkueen kokonaisesitys oli minulle paha pettymys. Valko-Venäjä pelit poislukien tuolla hyökkäysmateriaalilla neljässä pelissä kuusi tehtyä maalia on melkoinen pettymys. Vaikka se oli tiedossa, että puolustuspeli on erittäin tiukkaa, niin ajattelin, että varsinkin ylivoimalla tämä taito olisi jyllännyt. Postiivista Venäjän joukkueessa oli sentäs parantunut yhteispeli ja puolustupeli. Vaikka tykkäänkin Pohjois-Amerikkalaisesta kiekosta enemmän kuin eurooppalaisesta, niin tuolle taidolle oikein käytettynä olisin suonut olympiakultaa mielelläni.
Ruotsi & Tommy Salo
Ei varmaan tarvitse laittaa perusteluja.
Slovakia
Vaikka systeemi ei ollutkaan reilu eikä oikeudenmukainen Slovakialla niin silti heidän olisi pitänyt selvittää itsensä jatkoon karsinnoista. Neljän vuoden kuluttua uudestaan Torinossa jossa kellään ei ole NHL-pelaajia?
Yllättäjät
Martin Havlat
Ottawan nuori Tsekki, joka oli NHL:ssä viime kaudella eli tulokaskaudellaan jo erittäin hyvä ja on jatkanut tällä kaudella kehittymistään. Pelannut ennakkoluulotonta ja röyhkeää peliä, jota on hyöstänyt taidolla. Voitti Tsekin sisäisen maalipörssin kolmella osumallaan, joista kaksi tärkeässä Kanada-pelissä. Poikkeuksellisesti taklaa tsekkinä myöskin paljon ja kovaa, tästä osoituksena taklaus Nylanderiin, josta lensi suihkuun, tosin aika helposti.
Brett Hull
Tänä vuonna jo 38-vuotta täyttävä, maalintekijäksi syntynyt Detroitin mies, on näyttänyt että vanhakin jaksaa ja osaa. Tämä jääkiekkokenttien Charles Barkley on sanonut pelaavansa enää rahan vuoksi, mutta yllättävän hauskaa hänellä näyttää olevan jäällä. Katsokaa kun USA:n joukkue tai mies itse tekee maalin, mikä hymy on naamalla. Näkee selvästi, että Hull nauttii vielä pelaamisesta ja varsinkin maalinteosta. Paransi puolustuspeliään Ken Hitchcockin alaisuudessa Dallasissa ja sen huomasi myös olympiajäällä.
John LeClair
Philadelphian järkälemäinen voimalaituri, jonka ajattelin olevan vaikeuksissa isolla jäällä. Maalin edessä ja kulmissa kokonsa ja voimansa ansiosta ehkä maailman paras. Tämän vastustajat ovat oppineet kantapään kautta. Tulee maalin takaa maalin eteen kiekon kanssa vaikka kaksi miestä roikkuu reppuselässä. Taklaa myös erittäin kovaa, parhaana ehkä kisojen paras taklaus jonka kohteena Venäjän Kasparaitis alkusarjan pelissä.
Valko-Venäjä
Ehkä kiekkohistorian suurin uroteko Miracle On Ice:n jälkeen, vaikka Salo sitä aika paljon auttoikin. Yritti vielä haastaa entisen isoveljensä pronssiottelussa, mutta siihen ei enää pystynyt. Kyllä pelaajat olivat tyytyväisiä neljänteenkin sijaan, joka tuli hyvin esiin hävityn pronssiottelun jälkeen. Kaikki pelaajat ja valmentajat olivat silti yhtä hymyä. Sääli että tippui A-sarjasta emmekä näe Valko-Venäjää kevään MM-kisoissa.
Pahimmat epäonnistujat joihin kuitenkaan en kohdistanut hirveitä odotusarvoja
Eric Lindros
Olen nähnyt pari Lindrosin peliä viimeisimmän aivotärähdyksen jälkeen ja mies oli tosi vaisu niissä peleissä. Äskettäin tullut polvivamma ei ainakaan nostanut odotuksiani. Aivotärähdyksen jälkeen olleissa 19:sta pelissä pisteitä vain kymmenessä ja näissä peleissä plus/minus-saldo näyttää -6. Jokohan tämän ennen niin hyvän ja kovan miehen ura alkaa olla ohi? Vain yksi piste kisoissa vaikka paikkoja riitti reilusti parempaan tulokseen.
Brendan Shanahan
Odotinkin Shanahanin olevan vaikeuksissa isolla jäällä, mutta näinkin heikko peli oli kieltämättä yllätys. Varsinkin Shannyn one-timerille olisi luullut olevan käyttöä ylivoimassa.
Turnauksen tähtiä joiden pitikin olla
Mats Sundin
Toronton isokokoinen sentteri, Ruotsin kapteeni ja pelin sielu. Mätti hirveät tehot, mutta ei pystynyt yksin pitämään Ruotsia jatkossa.
Jaromir Jagr
Washingtonin tähti pelasi aivan eri intensiteetillä maansa puolesta kuin NHL-kaukaloissa. Ei saanut muulta joukkueelta tarpeeksi apuja pitääkseen Tsekin jatkossa, tosin Khabibulin oli aivan loistava ja tiputti miltei yksinään Tsekin jatkosta. Jaksoi puolustaa ja pisti itsensä likoon, mikä ei ole tyypillisintä Jagria.
Mike Modano & Jeremy Roenick
Jenkkien tähtisentteripari, jotka ovat erinomaisia luistelijoita ja monipuolisia pelaajia. Molemmat löytyy NHL:n pistepörssin top-15:sta ja kunnostautuivat tässä turnauksessa etenkin pelinrakentelijoina. Lisäksi pelasivat erinomaista puolustuspeliä. Oli tuttu näky kun vastustaja lähti hyökkäykseen ja Modano luisteli kiekollisen pelaajan kiinni, nosti mailaa ja nappasi kiekon pois. Roenick hoiti aloitukset kovalla prosentilla ja alivoimalla molemmat pelasivat tärkeää roolia.
Joe Sakic & Mario Lemieux
Kanukkien 1-2-sentterit, jotka ovat tyyleiltään melko erilaiset. Sakic loistava luistelija, Lemieux taas aika heikko, mutta hänen avunsa ovatkin päässä. Uskomaton peliäly sekä syötöt, samaan ei pysty varmasti kukaan maailmassa. Voi vain kuvitella minkälainen Le Magnificent on ollut ennen syöpäänsä ja selkäleikkauksia. Sakickin on pelikäsitykseltään huippuluokkaa ja omaa loistavan, nopean laukauksen. Kumpikaan ei hirveämmin puolusta, mutta ei se heidän roolinsa olekaan.
Steve Yzerman
Koko uransa Detroitia edustanut, eräs NHL:n kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Tämä hiljainen, todellinen johtaja, nauttii Kanadassa erittäin suurta kunnioitusta. Uhrannut nuoruusvuosien mahtavat pistesaldonsa ja muuttunut todelliseksi all-around-pelaajaksi ja suureksi voittajaksi. Noussut puolustusspesialistiksi, mutta nakuttaa vieläkin pisteitä miltei piste-per-peli-tahtia. Hoitaa alivoimat ja kaikki oman pään tärkeät aloitukset. Yksi täydellisimmistä pelaajista mitä maa päällään kantaa.
Tässä mielestäni selkeimmät. Useampiakin olisi, mutta niistä saa kirjoittaa muut tai jos jaksan niin lisäilen niitä myöhemmin.
Pettymykset
Alexei Kovalev
Huipputaitava, omaa yhden maailman parhaista laukauksista, mutta on ollut näiden kisojen suurin pettymys. Ei ole väläytellyt hienoja harhautuksiaan ja sai aikaan vain yhden pisteen ennen 'merkityksetöntä' pronssiottelua. Lähinnä vain turhautui ja hakkasi mailallaan kaikkea liikkuvaa. Miestä on ennenkin kritisoitu ettei pelaa täydellä potentiaalillaan, mutta sekin oli lähinnä Rangers-aikaa. Tämä kausi NHL:ssäkin on ollut melkoista vuoristorataa, mutta silti piste-per-peli saldo.
Pavel Bure
Suomen kouluttaja neljän vuoden takaa oli pettymys numero kaksi. Luontaisella maalintekijälle kaksi maalia, josta toinen puhuttu (ei mielestäni osunut kiekkoon mahallaan maaten pronssiottelussa), on aivan liian vähän Burelle. En tiedä sitten kuinka huonossa kunnossa kisoja ennen murtunut käsi oli. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten Burekin välillä puolusti, eikä kytännyt koko aikaa vastustajan sinisellä.
Chris Drury
Odotin paljon enemmän isossa kaukalossa tältä taitavalta, nuorelta Jenkiltä. Hyviä pelejä Coloradon paidassa, tosin tämä kausi ollut vähän vaisumpi kuin pari edellistä, mutta ajattelin, että olisi saanut pelin kohdalleen olympialaisissa. Ketjukavereissakaan ei ollut valittamista, kahdessa ensimmäisessä pelissä Roenickin ja Tkachukin kanssa. Toisessa pelissä joutui vilttiin kesken pelin ja sen jälkeen neloskenttään.
Hejduk, Reichel, Dvorak, Sykora, Elias
Tämä Tsekin viisikko ollut aika näkymätön. Ensimmäisen pelin jälkeen kenelläkään ei pistettäkään kolmessa seuraavassa ottelussa. Varsinkin Reichel ja Drorak olivat todella näkymättömiä. Kaikki ovat kuitenkin kasvaneet pelaamaan isossa kaukalossa ja varsinkin Reichelillä aiemmat kansainväliset näytöt ovat olleet erittäin hyviä. NHL:ssä kaikki pelaavat melkein piste-per-peli tahtia, joten saman olisi voinut olettaa jatkuvat ainakin joittenkin kohdalla. Kaatuiko Tsekin taival näissä kisoissa näitten miesten tehojen puutteeseen?
Venäjä
Vaikka pronssia voittivatkin, niin silti joukkueen kokonaisesitys oli minulle paha pettymys. Valko-Venäjä pelit poislukien tuolla hyökkäysmateriaalilla neljässä pelissä kuusi tehtyä maalia on melkoinen pettymys. Vaikka se oli tiedossa, että puolustuspeli on erittäin tiukkaa, niin ajattelin, että varsinkin ylivoimalla tämä taito olisi jyllännyt. Postiivista Venäjän joukkueessa oli sentäs parantunut yhteispeli ja puolustupeli. Vaikka tykkäänkin Pohjois-Amerikkalaisesta kiekosta enemmän kuin eurooppalaisesta, niin tuolle taidolle oikein käytettynä olisin suonut olympiakultaa mielelläni.
Ruotsi & Tommy Salo
Ei varmaan tarvitse laittaa perusteluja.
Slovakia
Vaikka systeemi ei ollutkaan reilu eikä oikeudenmukainen Slovakialla niin silti heidän olisi pitänyt selvittää itsensä jatkoon karsinnoista. Neljän vuoden kuluttua uudestaan Torinossa jossa kellään ei ole NHL-pelaajia?
Yllättäjät
Martin Havlat
Ottawan nuori Tsekki, joka oli NHL:ssä viime kaudella eli tulokaskaudellaan jo erittäin hyvä ja on jatkanut tällä kaudella kehittymistään. Pelannut ennakkoluulotonta ja röyhkeää peliä, jota on hyöstänyt taidolla. Voitti Tsekin sisäisen maalipörssin kolmella osumallaan, joista kaksi tärkeässä Kanada-pelissä. Poikkeuksellisesti taklaa tsekkinä myöskin paljon ja kovaa, tästä osoituksena taklaus Nylanderiin, josta lensi suihkuun, tosin aika helposti.
Brett Hull
Tänä vuonna jo 38-vuotta täyttävä, maalintekijäksi syntynyt Detroitin mies, on näyttänyt että vanhakin jaksaa ja osaa. Tämä jääkiekkokenttien Charles Barkley on sanonut pelaavansa enää rahan vuoksi, mutta yllättävän hauskaa hänellä näyttää olevan jäällä. Katsokaa kun USA:n joukkue tai mies itse tekee maalin, mikä hymy on naamalla. Näkee selvästi, että Hull nauttii vielä pelaamisesta ja varsinkin maalinteosta. Paransi puolustuspeliään Ken Hitchcockin alaisuudessa Dallasissa ja sen huomasi myös olympiajäällä.
John LeClair
Philadelphian järkälemäinen voimalaituri, jonka ajattelin olevan vaikeuksissa isolla jäällä. Maalin edessä ja kulmissa kokonsa ja voimansa ansiosta ehkä maailman paras. Tämän vastustajat ovat oppineet kantapään kautta. Tulee maalin takaa maalin eteen kiekon kanssa vaikka kaksi miestä roikkuu reppuselässä. Taklaa myös erittäin kovaa, parhaana ehkä kisojen paras taklaus jonka kohteena Venäjän Kasparaitis alkusarjan pelissä.
Valko-Venäjä
Ehkä kiekkohistorian suurin uroteko Miracle On Ice:n jälkeen, vaikka Salo sitä aika paljon auttoikin. Yritti vielä haastaa entisen isoveljensä pronssiottelussa, mutta siihen ei enää pystynyt. Kyllä pelaajat olivat tyytyväisiä neljänteenkin sijaan, joka tuli hyvin esiin hävityn pronssiottelun jälkeen. Kaikki pelaajat ja valmentajat olivat silti yhtä hymyä. Sääli että tippui A-sarjasta emmekä näe Valko-Venäjää kevään MM-kisoissa.
Pahimmat epäonnistujat joihin kuitenkaan en kohdistanut hirveitä odotusarvoja
Eric Lindros
Olen nähnyt pari Lindrosin peliä viimeisimmän aivotärähdyksen jälkeen ja mies oli tosi vaisu niissä peleissä. Äskettäin tullut polvivamma ei ainakaan nostanut odotuksiani. Aivotärähdyksen jälkeen olleissa 19:sta pelissä pisteitä vain kymmenessä ja näissä peleissä plus/minus-saldo näyttää -6. Jokohan tämän ennen niin hyvän ja kovan miehen ura alkaa olla ohi? Vain yksi piste kisoissa vaikka paikkoja riitti reilusti parempaan tulokseen.
Brendan Shanahan
Odotinkin Shanahanin olevan vaikeuksissa isolla jäällä, mutta näinkin heikko peli oli kieltämättä yllätys. Varsinkin Shannyn one-timerille olisi luullut olevan käyttöä ylivoimassa.
Turnauksen tähtiä joiden pitikin olla
Mats Sundin
Toronton isokokoinen sentteri, Ruotsin kapteeni ja pelin sielu. Mätti hirveät tehot, mutta ei pystynyt yksin pitämään Ruotsia jatkossa.
Jaromir Jagr
Washingtonin tähti pelasi aivan eri intensiteetillä maansa puolesta kuin NHL-kaukaloissa. Ei saanut muulta joukkueelta tarpeeksi apuja pitääkseen Tsekin jatkossa, tosin Khabibulin oli aivan loistava ja tiputti miltei yksinään Tsekin jatkosta. Jaksoi puolustaa ja pisti itsensä likoon, mikä ei ole tyypillisintä Jagria.
Mike Modano & Jeremy Roenick
Jenkkien tähtisentteripari, jotka ovat erinomaisia luistelijoita ja monipuolisia pelaajia. Molemmat löytyy NHL:n pistepörssin top-15:sta ja kunnostautuivat tässä turnauksessa etenkin pelinrakentelijoina. Lisäksi pelasivat erinomaista puolustuspeliä. Oli tuttu näky kun vastustaja lähti hyökkäykseen ja Modano luisteli kiekollisen pelaajan kiinni, nosti mailaa ja nappasi kiekon pois. Roenick hoiti aloitukset kovalla prosentilla ja alivoimalla molemmat pelasivat tärkeää roolia.
Joe Sakic & Mario Lemieux
Kanukkien 1-2-sentterit, jotka ovat tyyleiltään melko erilaiset. Sakic loistava luistelija, Lemieux taas aika heikko, mutta hänen avunsa ovatkin päässä. Uskomaton peliäly sekä syötöt, samaan ei pysty varmasti kukaan maailmassa. Voi vain kuvitella minkälainen Le Magnificent on ollut ennen syöpäänsä ja selkäleikkauksia. Sakickin on pelikäsitykseltään huippuluokkaa ja omaa loistavan, nopean laukauksen. Kumpikaan ei hirveämmin puolusta, mutta ei se heidän roolinsa olekaan.
Steve Yzerman
Koko uransa Detroitia edustanut, eräs NHL:n kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Tämä hiljainen, todellinen johtaja, nauttii Kanadassa erittäin suurta kunnioitusta. Uhrannut nuoruusvuosien mahtavat pistesaldonsa ja muuttunut todelliseksi all-around-pelaajaksi ja suureksi voittajaksi. Noussut puolustusspesialistiksi, mutta nakuttaa vieläkin pisteitä miltei piste-per-peli-tahtia. Hoitaa alivoimat ja kaikki oman pään tärkeät aloitukset. Yksi täydellisimmistä pelaajista mitä maa päällään kantaa.
Tässä mielestäni selkeimmät. Useampiakin olisi, mutta niistä saa kirjoittaa muut tai jos jaksan niin lisäilen niitä myöhemmin.