Leffojen edeltävät osat

[ms.qvist]

Jostain syystä Pier Paolo Pasolinin esikoistyö Saló: Taivaan 120 päivää ei saanut koskaan suuren suurta suosiota tai huomiota, jopa kovimmanluokan elokuvakriitikot lyttäsivät elokuvan ja ohjaajan täytenä nollana ja ihmettelivät mitä järkeä oli kuvata kolme tuntia pilvenhattaroilla hyppelehtiviä harppuja soittavia vienosti hymyileviä enkeleitä ja kömpelösti toteutettuja lampaita ja susia.

Elokuvassa enkelit, lampaat ja sudet kävivät yhtä ja elivät onnellista elämää tuntematta pahan olemassa oloa lainkaan. Elokuva oli kaikella tapaa onneton viritelmä taivaidenvaltakunnasta ja saamansa murskatuomion seurauksena Pasolini oli jo ostamaisillaan köyttä mutta päätti antaa itselleen uuden mahdollisuuden ja vuosien kuluttua hän ohjasi Saló: Taivaan 120 päivää -elokuvan jatko-osan Saló: Sodoman 120 päivää, mikä oli ryyditetty alastomilla miehillä ja naisilla, väkivallalla ja fasismilla - ja loistavalla yhteiskuntakritiikillä.

(Sivuhuomautuksena voidaan mainita etteivät kaikki ymmärrä jatko-osankaan hienoutta mutta siitä huolimatta leffa kuuluu elokuvahistorian merkkiteoksiin).

vlad.

 

[Ted Raikas]

Unelmien Täyttymys (alkup. nimi Fulfillment for a Dream (ohj. Warren Aravirtanofski)

Leffan alussa kolme kaupunkilaisnuorta vetää huumeita, mutta huomaavat, että se on täysin typerää touhua. Menevät katkaisuhoitoon, ryhtyvät mormoneiksi ja elävät täysipainoista elämää hymyillen ja polkupyörillä ajellen auringonpaisteessa. Lisäksi päähenkilön köyhä leskiäiti pääsee tv-visailuun ja voittaa siinä, rikastuu ja myös elää onnellisia eläkepäiviä Bahamalla.

***

Jatko-osa olikin sitten Warrenin tuntemattomamman serkun Darren Aronofskyn lohduton ja synkkä Requiem for a Dream, jossa kaikille käy huonosti.

 

[retiisi]

Minuuttini murmelina

Bill Murray herää joka aamu klo 6:00 ja kuulee radiosta kuinka kiva keli on. Juuri kun hän ehtii kuselle niin taas soi kello klo 6:00. Leffa kestää yhtä kauan kuin myöhemmin ensi-iltansa saanut Päiväni murmelina.

Ojat

Elokuva sijoittuu Ouluun ennen sotia. Puoltoistatuntisessa pätkässä nähdään muun muassa kaivuu töitä Plaanaojan varrella ja muualla Oulun seudulla. Elokuvasta ei juuri muisteta Vesa-Matti Loirin roolisuoritusta, vaan se muistetaan vasta myöhemmin julkaistussa elokuvassa Pojat.

 

[Cemetery Gates]

Kwai-joen lossi.

Ei ole itse keksitty, mutta juuri siksi helvetin hyvä. Ei kaipaa selityksiä.

 

[Iker]

Kivi

Vuonna 1915 kotimaisia elokuvamarkkinoita puhutteli ja hämmensi Kivi, varsin vähälle huomiolle jäänyt raadollinen kuvaus eristäytyneestä pikkupojasta perisuomalaisen maalaiskylän peltomaisemassa.

Vaikka elokuva oli tapahtumiltaan köyhä, Tauno Palon jo 7-vuotiaana näyttelemä esikoisrooli oli suorituksena virheetön, ja saavutti hienosti tarinassa haetun ankeuden ja maaseudun seesteisyyden. Kahden tunnin elokuva kuvattiin poikkeuksellisesti yhdellä otoksella, sen aikana pieni ja hiljainen poika seisoi ison kivenmurikan äärellä täysin liikkumatta omissa ajatuksissaan.

Vuonna 1995 Markku Pölönen ohjasi tähän tarinaan pohjautuvan jatko-osan Kivenpyörittäjän kylä, jossa Jarmo Mäkinen esitti ajan myötä vahvistunutta ja pienestä pojasta raavaaksi mieheksi kasvanutta kivenpyörittäjää.

 

[V-G-]

"Tassut kipeänä" kertoi tarinan koirasta, jonka tassut olivat niin kipeät, ettei kävelystä tullut mitään. Elokuva loppuu kohtaukseen, jossa valtava mies saapuu sakset kourassa koiran luo. Jatko-osa tunnetaan sekin tylsästi nimellä "Koirankynnenleikkaaja".

 

[kahden suunnan sentteri]

Tiedän mitä teet ensi kesänä. Highschool-porukkaa vainotaan, vaikka nuoret eivät vielä itse tiedäkään, miksi.

 

[Stigu]

Nauriinmetsästäjät

Renny Harlinin suurteos, jossa Robert De Niro, Christopher Walken ja John Savage näyttelevät terästehdastyöläisiä. Kaveriporukan elämän täyttää pääasiassa työnteko paikallisessa terästehtaassa, oluenjuonti ja metsästys, kunnes he joutuvat Vietnamin sotaan.

Tämä elokuva oli aikanaan Harlinin suurin floppi, ja johtui kriitikoiden mukaan kahdesta seikasta:

- Harlin oli sijoittanut tarinan alkuosan (ennen Vietnamia) Turenkiin, eikä ollut vaivautunut selvittämään, että Suomi ei ollut sodassa Vietnamin kanssa
- elokuvan legendaarinen kohtaus, jossa kolmikko lähtee viettämään viimeisiä hetkiä vapaalla Turenkilaiselle naurispellolle oli kriitikoiden mielestä jotenkin valju. Varsinkin kuvaus, jossa kolmikko palaa pellolta kotiin iso kuollut nauris Lada 1500:n konepellillä sai kriitikoilta moitteita

Harlin huutokauppasi elokuvan oikeudet jenkkilään, jossa nuo kaksi epäkohtaa muutettiin ja leffasta tuli jonkinlainen menestys.

 

[Leon]

Ocean's 1-10

Danny ryöstää Soderberghin pienen budjetin dogma-leffassa huoltoaseman. Keikka kuvataan kännykällä. Oikeastaan kyseessä ei ollut elokuva, vaan ihan oikea ryöstö. Kiinni jäivät. Keksivät kuitenkin julkaista homman leffana ja pääsivät posesta.

Jatko-osassa Danny saa kaverikseen Rustyn. Soderbergh kuvaa edelleen kännykällä, kun jätkät pelaavat keskenään sököä ja jakavat jatkuvasti pakan alta. Molemmat pääsevät omilleen.

Seuraavissa jatko-osissa mukaan tulee lisää possea. Vanha ukko, ärsyttävä juutalainen, pari kiintiö-neekeriä, ärsyttävä nörtti jne. Edes notkea pikku-kiinalainen ei saa sarjaa kunnon lentoon, vaikka onkin selvästi porukan hauskin jeppe.

9. osassa jannut tekevät jo kunnianhimoisen kasinokeikan. Jäävät kuitenkin oitis kiinni korttien laskemisesta ja saavat porttarin Bellagioon.

10. osassa kaverit järjestävät pyramidihuijauksen. Eivät kuitenkaan onnistu saamaan mukaan kuin toisensa. Danny jää voitolle, Rusty ja Reuben pääsevät omilleen, mutta muut jäävät luonnollisesti tappiolle.

Ja tähän sarjan piti päättyäkin, koska 10 on kiva tasaluku. Mutta sitten Soderbergh erehtyi katsomaan Spinal Tapin ja sai ahaa-elämyksen. "This goes to eleven!". Loppu on historiaa.

 

[JHag]

-Tynkäkynsi-Erkki. Timo Koivusalon vavahduttava draama kehitysvammaisesta Erkki-pojasta, jolle kynnetkään eivät kasva normaalisti. Tästä huolimatta Erkki pystyy tekemään uran kälviäläisen R-kioskin siivoojana. Elokuvassa on paljon psykedeelisiä ajanjaksoja, joissa nähdään Koivusaloa parhaimmillaan. Muutamassa kokeellisessa kohtauksessa ollaan jopa tilanteessa, jossa kuvassa ei näy sama asia minkä ääniraita kertoo. Erkki sanoo: 'Meillä on pihassa iso koivu' ja Koivusalo näyttää kuvassa nerokkaasti ja katsojaa haastavasti pienen koivun. Erkin roolin näyttelee Martti Suosalon veljen vaimon tuttu. Tämä mestariteos ostettiin samantien Hollywoodiin ja siitä muokattiin Saksikäsi-Edward. Koivusalo oli erittäin pahoillaan siitä, että elokuvaa ei tultu kuvaamaan Kälviälle, vaikka Steven Spielberg lupasi niin Tauno Äijälän kanssa käymissään neuvotteluissa.

 

[Iker]

Our first kiss

Romanttinen ja puhutteleva nuorisodraama 2000-luvun alkuvuosilta. Tarina kertoo kahden lukiolaisnuoren, Jessican ja Michaelin ihastumisesta ja rakastumisesta kesken nuoruuden ja tunteiden myllerryksen.

Molemmat nuoret ovat saaneet vanhoillisen kasvatuksen, ja elokuvassa käsitelläänkin varsin syväluotaavasti kykyä itsenäiseen ajattelumalliin mm. terveen seksuaalisuuden ja itsehillinnän suhteen. Elokuvassahan nuoripari syvästä rakkaudestaan huolimatta ei päädy harrastamaan seksiä, vaan vannovat sitoutumista toisiinsa ja päättävät täydentää suhteensa vasta saavutettuaan henkisesti kypsemmän iän ja elämänvaiheen.

Vuosia myöhemmin elokuvasta tehtiin useampi jatko-osa, joissa tämä nuoruudessaan itsehillintää ja kotioloista opittua vanhoillisuutta noudattanut pariskunta on edelleen yhdessä, ja huomattavasti vapaamielisemmässä parisuhteessa.

Tutuin noista elokuvista lienee Canalillakin yötarjonnassa varsin ahkerasti pyörinyt erotiikkapainotteinen jatko-osa Ass to Mouth 6.

 

[Stigu]

Eugene Miserables-Petit-Seine

Luc Besson teki aikoinaan useita elokuvia tämän saman hahmon ympärille. Eugene Miserables-Petit-Seine oli hieman alkoholisoitunut mies, jolta oli hampaitakin lähtenyt vuosien varrella ja tukka oli aina kampaamatta. Päällään Eugenella oli likaiset pussihousut ja repaleinen verkkopaita. Eugenen parhaat kaverit olivat autokorjaamotyöläisiä ja hänen muijansa nalkutti jatkuvasti. Eugene oli myös aikamoinen kulinaristi ja perso viinalle. Luc teki Eugenesta kymmeniä elokuvia, jossa hän mm. matkustaa Espanjaan, pääsee Ranskan presidentiksi, joutuu Muukalaislegioonaan ja kohtaa isänsä. Kaikille elokuville oli tyypillistä hyvin löyhä juoni, yksinkertaiset puujalkavitsit ja Eugenen kaatuilut ynnä muut akrobatiatemut, sekä erityisesti missijulkkisten käyttäminen elokuvissa.

Jostain syystä Eugenen slapstick-huumori ei uponnut ranskalaiseen yleisöön, joten Luc myi elokuvien oikeudet suomalaiselle Pertti Pasaselle.

 

[Surukuku]

Heinäkengät

Jörn Donner teki Timo K. Mukan omaeläkerrallisten muistiinpanojen pohjalta elokuvan, joka sijoittuu 60-luvun Suomen Lappiin nimeltä mainitsemattomaan syrjäkylään. Pääosissa ovat ohjaaja itse, Kristiina Halkola ja joukko lappilaisia alkuasukkaita.
Juoni lyhykäisyydessään noudattelee ennalta-arvattavaa linjaa, jossa tukholmalainen/suomenruotsalainen insinööripariskunta muuttaa mainittuun lappilaiseen syrjäkylään asumaan paetakseen liian vapaamieliseksi kokemaansa ruotsalaista kulttuuria. Tylsän ja hitaan kerronnan edetessä päähenkilöt vääjäämättä muuttuvat ympäristön houkutuksesta ja lopulta pariskunta on assimiloitunut täydellisesti alkuasukasväestöön ja sen elämäntyyliin, johon kuuluvat ryyppääminen, huoraaminen, salametsästys ja työttömyys.

Elokuvan kantamattomaksi osoittautunut teema kysyy laiskasti: Onko yhteiskunnan ulkopuoleelle asettuminen koskaan niin hirveän vaikeaa? Missä kulkee ihmisen viinansietokyvyn raja? Asuuko meissä kaikissa pieni lappilainen sosiaalipummi? Kuinka monta ihmistä kuuluu tuppirinkiin?
Elokuva saavutti aikoinaan vain vähän mielenkiintoa, ehkä lähinnä useimpien lappilaisten katsojien toteamuksien takia:
- "Sole poika mikhän tuo tuosa, mutta käyphä sie iltasella meillä kyläsä"

Sattumoisin Sam Peckinpahin vierailtua Sodankylän elokuvafestivaaleilla ja nähtyään elokuvan, hän kiinnostui aiheesta. Elokuvan juonellinen formaatti heräsi uuteen eloon Peckinpahin muokattua sitä tyylillisesti vastaamaan omaa linjaansa.

Olkikoirat pani ilmestyttyään kriitikot ja yleisön haukkomaan henkeään vääjäämättömällä väkivaltaisuudellaan ja sitä sensuroitiinkin useaan otteeseen ilmestymisensä jälkeen.

 

[Sistis]

Tuntematon alokas käsittelee erään konekiväärikomppanian miesten alokasaikaa erään paloaukean varrella. Elokuvan kliimakseista mainittakoon mm. korpraali Lehdon myöhästyminen viikon verran lomalta. Elokuva päättyy sulkeisjärjestysharjoituksiin. Viimeisenä kohtauksena kapteeni Kaarnan hahmo lähestyy ylväänä auringon suunnalta. Jatko-osassa lähdetäänkin sitten sotaan.

 

[Luulajanpuisto]

Ojat

Kuinka ollakaan, tätä samaa miljöötä on kuvattu myös elokuvassa Matalahko puro. Vuonna 1970 valmistuneessa tiivistunnelmaisessa jännärissä oululainen opiskelijanelikko päättää toteuttaa unelmansa: soutaa kahdella kumiveneellä plaanaojaa pitkin aina kaupungintalolle saakka.
Matka sujuu loistavasti ja hyväntuulisesti, onhan keskiolut vapautunut vasta edellisenä vuonna.

Mutta sitten, Karjasillan kohdalla, rähjäisestä puistosta saapuu paikalle odottamattomia vieraita. "Meijän kaupunginosan läpi ei ajeta autolla, eikä varsinkaan souvella venneellä"

Tästä alkaa armoton ajojahti, jonka aikana alkuasukkaat ammuskelevat ilmakiväärillä nuorten kumiveneitä, kuitenkaan osumatta.

Juonipaljastus päättyy tähän.

Pari vuotta myöhemmin valmistui Yhdysvalloissa elokuva, jota pidetään yhä klassikkona. Plagiointisyytteitä ei ole koskaan nostettu.

 

[JHag]

Matala joki. Amerikkalainen miesnelikko lähtee viikonlopuksi metsästys- ja kalastusretkelle turvallisen lyhyen matkan päähän siitä suurkaupungista, jossa he asuvat. Paikalliset ovat todella fiksuja ja kivoja ja eräs nuoriherra on jopa aivan virtoosimainen viulisti, joka viihdyttää paikallisia soittamalla Paganinia, Sibeliusta ja muuta ylentävää. Paikallinen väestö ottaa retkeilijät ystävällisesti vastaan ja yhteisllä iltatulilla jutellaan politiikasta, tähtitieteestä, eksistentialismista, ydinfysiikasta ja moraalisesta vastuusta. Kalaa tulee mukavasti, samoin riistaa ja näitä saalistetaan vain omiksi iltanuotiotarpeiksi. Viikonlopun jälkeen miesnelikko lähtee kotiseudulleen jäähyväisiksi iloisesti vilkutellen. Kaikki kokevat jotenkin kasvaneensa ihmisinä tuon viikonlopun aikana. Jatko-osa Syvä joki nimensä mukaisesti hieman syventää tätä tematiikkaa ja siinä asioiden ytimeen tunkeudutaan edestä ja takaa.

 

[Sistis]

Mies menneisyyden kanssa kertoo miehestä, jolla on menneisyys. Mies asuu Nurmeksessa ja on ammatiltaan metallimies. Miehen elämää varjostaa peliriippuvuus, joka myös johtaa lopulta avioeroon. Elokuva päättyy siihen kun mies lähtee Helsinkiin etsimään uutta elämää. Päästyään perille hän nukahtaa väsyneenä puistonpenkille.

Jatko-osa Mies vailla menneisyyttä alkaa sitten tältä penkiltä. Kolme kriminaalia pieksee miehen pahasti, ja tämä unohtaa kaiken menneisyydestään.

 

[Stigu]

Johanneksen evankeliumi.Nyt

Lauri Törhönen ohjasi vuonna 1978 elokuvan Johanneksen evankeliumi. Nyt. Se oli painajaismainen Vietnamin sotaan sijoittuva sotaelokuva, joka kertoi nuoresta kapteeni Willardista (Martin Sheen). Hän sai tehtäväkseen eliminoida neljän muun sotilaan kanssa Vietnamin viidakossa lopullisesti seonneen eversti Kurtzin (Marlon Brando). Kurzilla oli oma armeijansa joka kävi omaa sotaansa Kamputsean puolella rajaa, ja piti päämajaansa kiemuraisen joen varrella.

Törhösen elokuvalla oli kaikki ainekset klassikoksi, mutta hänelle kehkeytyi 1,5-vuotisen elokuvaprojektin kukuessa muutamia ongelmia:

- Elokuvan budjetti kusi heti alkuunsa, kun päänäyttelijöiksi palkattiin Sheen ja Brando. Tämän johdosta kaikki jokikohtaukset jouduttiin kuvaamaan Vantaanjoella ja Pitkän sillan kupeessa. Vietkong-sissien näyttelijöinä joduttiin käyttämään Pakilan hermoparantolan asukkaita ja Oulunkylän ala-asteen oppilaita. Kamputsea-kuvaukset jouduttiin tekemään Töölönlahdella.

- Talvi 1978 alkoi jo lokakuussa ja kesti huhtikuuhun asti. Vantaanjoki ja Töölönlahti olivat suurimman osan aikaa kuvauksista jäässä, ja tämä vaikutti luonnollisesti hieman elokuvan visuaaliseen lopputulokseen ja uskottavuuteen.

Törhönen sai teoksen lopulta kasaan, ja eräs Francis Ford Coppola näki sattumalta elokuvan ja ihastui elokuvan juoneen niin ettei muuttanut siitä mitään. Hän teki ainoastaan elokuvan jokikohtaukset uudestaan paikan päällä Vietnamissa, paikallisten avustajien kanssa. Lisäksi hän muutti elokuvan musiikkia, jossa Törhönen oli käyttänyt mm. Pelle Miljoonaa, Frederikkiä ja Bogart Companyä. Törhösen elokuvassa taisteluhelikopterien hyökkäyksen aikana vietnamilaiskylään koptereiden kaiuttimista soivan "Kop kop kop avaa rakas"-biisin Francis vaihtoi rohkeasti Wagnerin Valkyyrien sotaanlähtö -sävelmään.

 

[J.Grönvall]

Tuntematon alokas käsittelee erään konekiväärikomppanian miesten alokasaikaa erään paloaukean varrella. Elokuvan kliimakseista mainittakoon mm. korpraali Lehdon myöhästyminen viikon verran lomalta. Elokuva päättyy sulkeisjärjestysharjoituksiin. Viimeisenä kohtauksena kapteeni Kaarnan hahmo lähestyy ylväänä auringon suunnalta. Jatko-osassa lähdetäänkin sitten sotaan.

Eikös tässä leffassa ollut se aikanaan laajaa keskustelua herättänyt kohtaus jossa Lammio piti suksisulkeisia pyörävaraston katolla?

 

[Infamous]

Uskomaton Malkki

Torpan isäntä Antero Malkki uhmaa kohtaloaan ja juo kaksi päivää pannussa istunutta kahvia palatessaan pitäjältä. Kahvin maku on siedettävä, mutta illan myötä se muuttaa Anteron ihon kelmeänvihreäksi, ja hänestä tulee entistäkin pahantuulisempi. Huussissa käydessään hän lyö ladon seinään reiän.

 

[Vanha Len]

Hieman tuntemattomampi Arnold Schwarzeneggerin elokuva Conan Bar=Baari sai ensi-iltansa 2.12.1978. Tarina alkaa siitä kun nuoren Conanin kylään hyökätään ja mestan ainoa kukko surmataa tarpeetonta raakuutta käyttäen. Tästä Conan suuttuu mutta teini-iän ohitettuaan ajautuu ainoastaan ryypiskelemään ja kiertämään päämäärättömästi ympäri Hyboriaa. Maakunnan baarit tulevat tutuksi Conanille vuosien saatossa ja antisankarin maksaa sanoo lopulta "poks". Paikallinen noita hoitaa Conanin kondikseen erittäin tuskaisen yön jälkeen ja dokaaminen voi jälleen jatkua. Päälle käyvien spurgujen varalta Conanilla on luuseri-isänsä antama kahden käden harjanvarsi, joka elokuvassa näyttelee myöskin suurta roolia.

Vuosi elokuvan ilmestymisen jälkeen Arnold antoi haastattelun, josta seuraavassa pätkä suomennettuna:

"Mietimme Robin (Robert E Howard) kanssa, että vitut. Tehdään Conan uusiksi ja hieman vakavammalla otteella. Lisätään väkivaltaa ja kiihoittavia soturinaisia. Jättikäärmeet toimivat myös helvetin hyvin. Ja tietenkin kiintiöneekeri, joka on kuitenkin totaalisesti...siis totaalisesti Robin idea koska minä olen rasisti. Kahden käden harjanvarsi jää pois koska se on naurettava ase. Tilalle tulee joko mystinen pitkämiekka tai sitten puhallusputki. Mietimme tätä vielä Robin kanssa".

Lopulta Conan Barbaari ilmestyy 1982 John Miliuksen ohjaamana. Elokuva oli menestys edeltäjäänsä verrattuna.

 

[Beneway]

Epäaidosti outoa

Tunnettu kirjailija Albert Cockhitch alkaa yhtäkkiä kuulla päänsä sisällä outoja ääniä, kun hämmentävä kertojaääni kaappaa miehen elämän hallintaan. Ääni kuuluu Will Ferrellille, joka on työstämässä uusinta käsikirjoitustaan ja Albert on jumiutunut teoksen päähenkilöksi. Ferrellillä on tapana laittaa päähenkilönsä juoksemaan alasti pitkin maita ja mantereita, joten Albertin tulee löytää käsikirjoittaja nopeasti ja oikaista tämä tuleva tapahtuma.

Leffan jatko-osassa asetelma on tajuttu kääntää ympäri, sillä alkuperäinen versio ei syystä tai toiseta toiminut.

 

[Sistis]

Johanneksen evankeliumi.Nyt

Edelsikö tätä se Spede Pasasen ohjaama "Matteuksen evankeliumi.Kohta"?

Elokuva sijoittuu Venäjän sisällissodan aikaan. Elokuvan pääroolissa Vesku Loiri esittää vastavallankumouksellista sotilasta, joka kaatuu jokaisessa taistelussa todella hienosti, mutta säilyy silti mukana koko elokuvan ajan. Spede Pasanen on vallankumousjohtaja Leniniä muistuttava punapäällikkö Munin, joka on syönyt liikaa Bors-keittoa ja mennyt sekaisin - ainakin vatsastaan. Simo Salminen taas on kokki, joka on onnistunut keittämään tuon epäonnen keiton. Keitto onkin heitettävä Nevaan, ja se värjää joen punaiseksi aiheuttaen pahoja traumoja jokea soutuveneellä seilaavalle Loirin johtamalle vastavallankumouksellisten joukolle. Elokuvan huippukohtauksessa parvi vihaisia lokkeja hyökkää Loirin johtaman joukon kimppuun. Soundtrack tässä on Rainer Frimanin "Linnut". Elokuva loppuu hirvittävään räjähdykseen Veskun pantua tupakaksi vatsanväänteistä kärsivän Muninin sairasvuoteen äärellä...

Elokuva kuvattiin pitkälti sorakuopalla. Jokikohtaukset kuvattiin Vantaalla: Vantaanjoki oli Neva ja Korso Pietari.

 

[Vanha Len]

Yks Lumivalkia ja seittämä naperkulliaist on Virolainen animaatiotuotos, joka kertoo kauniista Lumivalkiast ja hänen eksymisestään seittämän naperkulliaisen mökkiin. Hyvyyden vastapainona nähdään ilkeä äitipuoli, joka päivittäin kysyy taikapeililtä "Ken on Massa, formulakusi"?

Walt Disney näki animaation aikoinaan Porvoon lyhytelokuva messuilla ja ihastui tarinaan niin, että osti oikeudet yhtiölleen. Myöhemmin ilmestyi Lumikki ja seitsemän pientä kääpiötä, joka onkin animaatioiden maailmassa vertaansa vailla.

Ja nykyisinhän me kaikki tiedämme kuka on Massa, formulakuski.

 

[Stigu]

Seven Hill-Bill Brothers

Reservoir Dogsin innoittamana Quentin Tarantino ohjasi heti tämän perään vuonna 1987 750 miljoonan dollarin budjetin elokuvan Seven Hill-Bill Brothers. Elokuva sijoittuu 1900-luvu alun Missisipin rämemetsään, jossa seitsemän veljeä (Bruce Willis, Brad Pitt, Harvey Keitel, Jeff Bridges, Nicolas Cage, Anthony Hopkins ja Steve Buscemi) elelevät ja oleilevat. Miehet ovat melko yksinkertaisia maalaisia, ja suurimman osan nelituntisesta spektaakkelista täyttää miesten käsittämätön möngerrys, naamanvääntö, kuolailu ja yleinen örvellys. Välillä puhutaan myös pillusta ja käydään metsästämässä ja tutustutaan viereisen kylän asukkaisiin.

Elokuva oli täydellinen floppi ja Tarantino myi sen ATK-bayssä (e-bayn edeltäjä 80-luvulla) suomalaiselle Jouko Elias Turkalle joka teki elokuvasta suomenkielisen version. Jouko otti elokuvasta ainoastaan pois pitkäveteiset miekkakohtaukset ja elävältä hautaamiset. Suomenkielistä elokuvaa kävi (näyttelijöiden ja ohajaajan itsensä lisäksi) katsomassa 23 henkilöä. Huolimatta siitä, että elokuva esitettiin televisiossa.