Suomalaisissa valmentajissa on se huono homma, että ne pääsääntöisesti kehittää peliä, jolla pärjää SM-Liigassa. Kahvaliigassa pärjää oikein hyvin tuolla epäjääkiekolla, koukkimisella, roikkumisella ja pelin vauhdin tappamisella. Siinä on vain se pieni ongelma, että se pelitapa ei oikein riitä kovemmissa ympyröissä pitkässä juoksussa varsinkaan ja siksipä ei noita suomalaisia valmentajia mitenkään revitä ulkomaisiin sarjoihinkaan, vaikka omaa ylivertaisuuttaan Vierumäeltä usein toitottavatkin. Ja vielä isompi ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun pelaajatkin pusketaan siihen epäjääkiekon muottiin jo nuorelta iältä asti, jonka seurauksena suomalaisilla kiekkoilijoilla ei enää taidot muuhun riitäkään satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Noidankehä on siltä seisomalta aika valmista kauraa. Tai siis on jo aika pitkään ollutkin.
Suomalainen pelaajamateriaali ja sen taidollinen heikkous on tasan seurausta siitä, minkälaisia kiekkoilijoita Suomessa halutaan kasvattaa. Nykyisen epäjääkiekon (vai pitikö sitä nyt kutsua "meidän" peliksi?) pelitavallisen valinnan laittaminen pelaajamateriaalilta altavastaajan piikkiin, on valmentajalta suora myöntäminen sille, että pelaajia (ja itse valmentajana yhtenä isona syypäänä) on valmennettu aika päin helvettiä junioreista asti jo pitkän aikaa. Suomessa valmentajan urakehitys on mennyt pitkään pelaajien taidollisen kehityksen edelle ja seurauksena on 300 anttipihlströmiä, joista suurin osa tosin ei osaa edes luistella samalla tasolla kuin anttipihlström ja päälle sitten 5 laineahopuljujärviheiskasia, jotka ovat kehittyneet luoviksi pelaajiksi huolimatta vallitsevasta valmennuksesta. Ei se mitään sattumaa ole, että Ruotsista tulee ihan toisissa määrin taitavia ja luovia pelaajia.
Sitä saa mitä tilaa. Marjamäki on ollut myös istumassa oikein keskeisellä tilaajan pallilla tässä kehityksessä.