Tuomarit tekevät päätöksensä, joiden mukaan pitää jääkiekkokaukalossa edetä. Välillä tulee puolelle jos toisellekin niitä vähemmän-toivottujakin tuomioita, mutta niin kauan kuin peliä nimeltä jääkiekko tuomitsevat ihmiset, tullaan virheitäkin näkemään. Errare humanum est, kuten latinaksi sanotaan.
Moni unohtaa sen puhtaisiin todennäköisyyksiin liittyvän tosiasian, että ennen pitkää nämä mieltä kuohuttavat tapaukset osapuolien välillä tasoittuvat. Kovia tuomioitahan on nähty Jukureidenkin osalta, mutta aina on ollut sama asia - ne on täytynyt vain hyväksyä. Vaikka niitä on ottelun jälkeen kuinka paljon puinut, eivät ne ole miksikään muuttuneet. On täytynyt unohtaa menneet ja laittaa nokka kohti uusia haasteita, kuten elämässä muutenkin, ajoittain vaikeastikin hyväksyttävien vastoinkäymisten kohdalla.
Paremmalla tähtäyksellä Tuomen laukaus olisi suuntautunut sentin alemmaksi ja ollut varma maali. Kukaan ei olisi kyseenalaistanut tapausta. Nyt Tuomi laukoi niin pirullisesti kiekon juuri yläriman tienoille, että pienelläkin tarkkaamattomuudella tuomari saattoi havaita sen osuneen ylärimaan. Itsekin olin paikan päällä katsomassa ja näin tilanteen maalina, mutta katselin sitä sen verran kaukaa, tasoltaan puolivälistä kaukaloa, etten voinut minäkään olla tapahtuneesta varma.
Nyt tilanne vain oli se, että Jukurit oli himpun verran parempi, teki selvät kaksi maalia ja ansaitsi pelillisesti voittonsa ollen hitusen tasaisessa trillerissä SaPKoa edellä. Ensi kerralla savonlinnalaisten on syytä toivoa kontolleen piirun verran selvempää maalia, koska Mestiksessä ei maalikameratarkistuksia ole ja täytyy tyytyä tuomareiden - välillä puusilmäistenkin - päätöksiin.
Case ei siis enää miksikään muutu, ja näillä mennään.