Hallilta kotiuduttu, joten on lyhyen raportin aika. Halusin nähdä ennestään minulle tuntemattomat yksilöt molemmista joukkueista heti kauden aluksi, joten siksi minulla oli motivaatiota raahautua hallille puolueettomanakin katsojana. Erityisesti odotin vierasjoukkueesta Hirvosen, Tarasovin, Kivenmäen ja Killisen näkemistä, mutta valitettavasti vain yksi heistä oli pelaamassa. Tarasovin toki näin alkulämmittelyissä onneksi. Yleisöä oli reilut 6200 silmäparia. Ennen raporttiosuutta laitan oheen vielä erikoistilannekoostumukset, joista Ässien alivoimamiehitys meni osittain ohitse, mutta otin sen talteen niiltä osin kuin havaitsin:
TPS YV:
Budish
Filppula Korpikoski Holm
Larsson
Wirtanen
Lehtinen Nurmi Nättinen
Lukka
TPS AV:
Kuru-Väyrynen, Filppula-Korpikoski, Wirtanen-Nurmi, Suoranta-Karvonen
Forsström-Lukka, Anttalainen-Windlert, Kaskinen-Salonen
Ässät YV:
Mäkinen
Spink Salmio Spink
Stenqvist
Hedberg
Tiivola Hirvonen
Taimi Åkerström
Ässät AV:
Appelgren-Kivelä, Salmio-Mäkinen
Niemeläinen-Stenqvist, Marttinen-Åkerström
Molemmat joukkueet peluuttivat seitsemänsiä puolustajia Kaskista ja Salmelaa alusta asti, joten siksi puolustajaparit vaihtuivat läpi illan. Avauskymppi oli isäntien ja laukaukset kirjattiin suurin piirtein 11-4. TPS sai hyvin pelattua kiekkoja syvyydestä viivaan, mutta laukaukset viivasta kilpistyivät joko Aittokallioon tai menivät ruuhkan läpi ohi maalin. Korpikoski pääsi muistaakseni kertaalleen laukomaan slotista Anttalaisen viivalaukauksen jäätyä matkalle, mutta kapteenin laukaus meni vasemmalta ohi. Huolimatta Tepsin pelin päällä olosta Ässät teki avausmaalin ajassa 5:43, kun läpi ottelun hyvin yhteen pelannut vieraiden kolmosketju värkkäsi johto-osuman. Pitkällisen kulmarallin päätteeksi Rekonen pystyi pitämään Forrströmin selässään ja syötti sitten oikeasta laidasta rystyllä keskelle Salmiolle, joka jatkoi myös rystyllä kiekon painottomalle puolelle, jossa oli nousun tehnyt Varttinen ja tämä niittasi tarkalla rannelaukauksella kiekon etukulmasta sisään. Tuossa vaihdossa tosiaan Rekonen-Salmio kaksikko varsinkin pysyi vahvasti kiekon pidemmän aikaa päädyssä siten, että esimerkiksi Forrström oli vain matkustajana kyydissä selkäpuolella.
Jälkimmäisellä kympillä laukaukset tasoittuivat erän lopuksi lukemiin 12-11, kun vieraat saivat jauhaa ylivoimaa. Ensin Salonen kampitti hänet 1v1-tilanteessa haastaneen Tyson Spinkin. Reilun minuutin päästä Nurmen maila nousi Ässien päädyssä vieraiden pelaajan naamariin, joten Ässät sai jauhaa jopa kahden miehen ylivoimaa puolisen minuuttia tuloksetta. Vieraiden ylivoima oli kuitenkin todella mielikuvituksetonta ja ennalta-arvattavaa läpi ottelun, joten tulosta ei syntynyt, vaan isäntien alivoima toimi loistavasti. Wirtanen oli siinä avainasemassa varsinkin kahden miehen alivoimalla, kun hän ensin kuskasi kiekon toiseen päätyyn ja sitten vielä palautti sen omille alemmas keskialueelle kuluttaen aikaa kellosta. Tepsin selvitettyä alivoimansa se sai vuorostaan ylivoiman viisi minuuttia ennen taukoa hieman kyseenalaisella paikkojäähyllä, kun Nurmi kaatui kulmassa Marttisen jalkoihin. Yhtä kaikki Tepsin ylivoima oli myös tuloksetonta, kun Filppulan lätyt kohti Holmia oli scoutattu. Viimeisillä minuuteilla ei tapahtunut enää ihmeempiä, joten tauolle mentiin 0-1 lukemissa. Aiemmin mainittujen tilanteiden lisäksi mieleeni jäi yksi vaihto, jossa Hirvonen pyöritteli isäntien alakertaa kulmapelin aikana rohkeilla haastoilla, mutta haastojen päätteeksi Tirronen piti etukulman kiinni Hirvosen ajettua maalille. Vierasjoukkueen tilanteista jäi mieleen myös se, kuinka kertaalleen Mäkisella oli kohtalaisen hyvä paikka slotista. Ylipäätään Ässät osasi hyvin hyödyntää takaviistoja ja painottomia puolia hyökkäysalueen hyökkäyspelissään kuten Mäkisen maalipaikka ja Varttisen 1-0 maali osoittivat.
Toisen erän avauskymppi oli melko läpsyttelyä, vaikka inhoan käyttää tuota sanaa. Joka tapauksessa syöttöketjut olivat rikkonaisia ja vain muutaman kerran kumpikin joukkue loi puolittaisia paikkoja laidoista lähteneillä laukauksilla, mutta niiden torjumisessa Aittokalliolla ja Tirrosella ei ollut vaikeuksia. Laukaukset erässä olivat lopulta 19-11 eli isännät olivat lievästi pelin päällä ja saivat aikaan enemmän kulmapelejä, mutta kerta toisensa jälkeen kotijoukkueen hyökkäysalueen hyökkäyspelit tyrehtyivät laitojen lähelle tai sitten jos se sai kiekon viivaan, Ässien hyökkääjät blokkasivat uhrautuvasti laukauksia ja loput hoiti Aittokallio Ässien tukkiessa keskustan hyvin. Kertaalleen toki TPS oli lähellä tasoitusta, kun Larsson laittoi kovan syötön siniviivan vasemmasta kulmasta kohti oikeaa takatolppaa, mutta Nättinen ei aivan osunut hieman ilmassa tulleeseen syöttöön. Toisessa päädyssä Ässät hyödynsi omat harvat paikkansa paremmin, kun ajassa 32:42 Hedberg teki kauden toisen osumansa komean kuvion päätteeksi. Ensin Hirvonen voitti kiekon laidassa omille ja käynnisti 3v2-vastahyökkäyksen pystysyötöllä keskialueelle. Hedberg toi kiekon alueelle, jätti Taimelle, joka jakoi oikealle Tiivolalle ja tämän yhden kosketuksen jatko takatolpalle tavoitti Larsson-Lukka parin selustaan ehtineen Hedbergin, joka vei vielä rystylle maalin edessä ja nosti sitten yläkulmaan ohi voimattoman Tirrosen. Kaunis rintamahyökkäys kerrassaan. Maalin lisäksi Ässät sai pari maalipaikkaa, kun Windlert ja Larsson avasivat suoraan Ässät-pelaajien lapoihin lyhyen ajan sisään Tepsin alueella hyökkäyksiinlähdöissä, mutta Tirronen hoiti nuo tilanteet oikea-aikaisilla vastaantuloilla. Erän lopussa hän toki pomputti pari kiekkoa eteensä, mutta muutoin reboundkontrolli oli kiitettävää. Erästä jäi mieleen myös se, kuinka Ässät tarvittaessa purki kiekon omalta alueeltaan roikkukiekoillakin sen sijaan, että se olisi väkisin yrittänyt tulla kiekottelemalla pois, joten siksi TPS ei saanut vastaavanlaisia lahjoituksia kuin Ässät Larssonin ja Windlertin sysisurkeista avauksista paineen alla. Salmela-Varttinen kaksikko joutui roiskaisujensa jälkeen juuri pelaamaan yhden todella pitkän vaihdon erän puolivälissä.
Päätöserän alkuun Tiivola koukki itsensä jäähylle ja TPS kavensi ylivoimalla, kun Filppula lopulta sai lätyn läpi Holmille ja tämä naulasi kiekon ranteella lähes paikoiltaan vasempaan yläkulmaan. Maalinjälkeisessä vaihdossa isännillä oli heti paikka tasoittaa maalin kulmalta jonkun rightin yksilön toimesta, mutta valitettavasti en kyennyt havaitsemaan numeroa yläparvelta tuossa tilanteessa. Kuuden minuutin kohdalla puolestaan Tirronen oli hieman ulkona maalistaan ja Rekonen sai kiekon haltuunsa slotissa sekavahkon tilanteen lopuksi, mutta suti puolittain ohi kiekosta. Seuraavassa vaihdossa Väyrynen otti jäähyn hyökkäyspään kulmassa, mutta Ässien ylivoima oli edelleen todella köyhää ja kiekonliikuttelu hidasta sekä epävarmaa. Heikon ylivoiman jälkeen se kuitenkin jatkoi siitä, mihin jäi toisessa erässä ja pelasi tarkkaa prosenttikiekkoa toimittaen kiekot vain ulos omalta alueelta tarvittaessa roikuilla tai laidan kautta. Mainoskatkojen välissä sillä ei ollut suurtakaan hätää omalla alueella kuitenkaan, joten TPS otti siksi aikalisän jo vajaat neljä minuuttia ennen loppua ja Tirrosen pois maalista kolme minuuttia ennen loppua. Filppula kuljetti hetken päästä kiekon taitavasti alueelle Ässät-viisikon välistä, mutta sitten Rekonen riisti kiekon häneltä puhtaasti oikeassa laidassa siniviivan tuntumassa polkien karkuun iskemään kiekon tyhjiin ennen kuin Larsson ehti paikata. Tuo tyrehdytti isäntien kirin välittömästi ja noin kymmenen sekuntia ennen loppua vierailla oli uusi tilaisuus iskeä kiekko tyhjiin, mutta 1v1-tilanteessa vetopaikan itselleen luonut Ässät-peluri sijoitti kiekon hieman ohi vasemmalta, joten loppunumerot olivat 1-3.
Yhteenvetona voisi todeta, että TPS oli parempi vain erikoistilanteissa, mutta se ei riittänyt voittoon, kun Ässien puolustusalueen puolustuspeli oli tiiviimpää kuin isännillä. TPS loi valtaosan paikoistaan viivasta lähteneillä laukauksilla, mutta maalinedusruuhkasta huolimatta Aittokallio tai uhrautuvat hyökkääjät hoitivat valtaosan noista laukauksista. Viime kauteen verrattuna TPS oli mielestäni hieman ahnaampi menemään maalille useamman pelaajien voimin, mutta toteutus vain jäi piippuun. Viisikkopelaaminen toki oli sekavahkoa ja rytmitykset hakusessa, koska rintamana alueelle vyörymiset olivat kuitenkin melko vähissä, mutta ylempien viivelähtöjen kautta TPS sai pelin painopisteen siirrettyä kuitenkin kohtalaisen onnistuneesti aina vieraiden päätyyn, kun puolustaja avasi b-pisteiden yläkaarelta jompaan kumpaan laitaan siniviivan kulmaan ja siitä kiekko ohjattiin päätyyn. Päätypelaaminen oli myös kohtalaista ja se tosiaan tuotti noita paikkoja puolustajille varsinkin. Ässät puolestaan oli ehkäpä avauserän jälkimmäisellä puoliskolla ja toisen erän avauskympillä parhaimmillaan kiekollisessa pelaamisessaan, mutta muutoin sen pelaaminen oli tosiaan ajoittain melkoista roiskimista vain keskialueella. Siirtokiekkojen viljely toki toi kolme pistettä, mutta viisikkopelaamisen pitää kehittyä jatkossa varsinkin, mitä tulee keskialueen ylitykseen. Hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen toimi melko hyvin kolmelta kärkiketjulta, mutta ongelmana oli tosiaan kiekon saaminen Tepsin alueelle tarpeeksi usein, jotta liukkaat Spinkit, juonikkaat Hedberg-Tiivola-Hirvonen ja raamikkaat Salmio-Rekonen parivaljakot/-kolmikot pääsisivät hyödyntämään ominaisuuksiaan. Raportin loppuun kirjoitan tutusti lyhyesti kaikista pelaajista.
TPS
Ykkösketjusta Wirtanen osoitti olevansa tähän sarjaan todella laadukas kahden suunnan keskushyökkääjä. Sanoisin, että hän oli jopa Tepsin paras kenttäpelaaja, koska loistavan AV-työskentelyn lisäksi hän oli vahva kamppailuissa, liikkui yllättävän dynaamisesti, suojasi hyvin, voitti 66% aloituksista ja antoi varmoja syöttöjä omille. Vaikka näin hänet livenä myös viime kaudella TPS-nutussa, hän oli nyt vielä piirun verran parempi fysiikaltaan. Korpikoskella oli luonnollisesti myös kevättä parempi fysiikka, mutta jalkanopeus ei kyllä ikävä kyllä vakuuttanut. Ylävartalossa oli toki sen verran voimaa, että hän siirsi väkisin ajoittain heikompia sivuun tieltään, kun ehti. Pari laukausta maalin edestä jäivät kuitenkin pahasti piippuun jäänuoliaisiksi. Kiekollisena muutoin Korpikoski oli kohtalainen ja osasi kierrättää hyvin ränniä pitkin, mutta muutoin säväyttävät suoritukset jäivät vähiin. Filppula oli parin erän ajan melko vaisu, mutta sitten nousi esiin ylivoimalla saaden syötön isäntien kauden avausmaaliin. Lopussa sitten hän osoitti kahdet kasvonsa tuomalla ensin kiekon taitavasti alueelle, mutta sitten menettämällä sen pehmeytensä takia. Ylipäätään kuitenkin viime kauteen verrattuna hän ei vaikuttanut yhtä tehokkaalta liukujalta luistimillaan kuin parhaimmillaan. Kakkosketjusta Nättinen oli ehkä isäntien pirtein avauserässä. Hänellä oli pitkä ja taloudellinen liuku, mutta samalla nopeus ei kärsinyt. Hyökkäysalueella hän oli kiekollisena hyvä luoden paikkoja muille useimmiten viivaan. Hyvä sisääntulo Liigaan kuitenkin TPS:n väreissä, vaikka aloitusprosentti oli heikko 27,8%. Laitureista Holm oli pari erää melko pimennossa ja ainoa merkintäni hänestä oli hieman keskivertoa parempi liuku, mutta päätöserässä hän lopulta väläytti kiekollisiakin taitojaan laukomalla tarkan kavennusmaalin. Sitä ennen laukaukset olivat suuntautuneet vain päin. Nurmesta on puolestaan sanottava se, että hän oli kesän aikana mennyt selvästi eteenpään fysiikassa. Erityisesti tasapaino luistimilla oli parantunut, jonka takia hän oli todella vahva kamppailija laitojen lähellä ja kun torsossakin oli entistä enemmän voimaa, häneltä oli vaikea ottaa kiekko pois suojauksesta. Miinuspuolena olivat sitten muutamat melko käsittämättömät syötöt laitaa pitkin eteenpäin polven korkeudella, kun maltti ei riittänyt kunnollisen syöttöpaikan etsintään.
Alaketjuista Väyryseen pätee sama kuin Nurmeen eli hän oli entistä dynaamisempi ja mennyt kesällä selvästi eteenpäin fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Lisäksi hän pelasi aina tilanteet loppuun ja vei taklaukset maaliin kulmissa. Hän oli oikeastaan siis hyvin pelin sisässä, mutta muun TPS-miehistön tavoin hänenkin pelinsä kyllä sitten puuroutui laidoille, vaikka olemuksessa oli paljon hyvääkin. Terävyyttä oli Nurmen tavoin paljon enemmän pelaamisessa entiseen verrattuna. Kuru sentterinä oli ihan OK eikä pettänyt tai loistanut, vaan oli tasaisen vuotamaton kuten lähes aina. Hän osaa syöttää ajoissa ja löytää keskialueellakin vapaita lapoja, mutta hyökkäysalueella sitten luovuus on melko olematonta. Budish puolestaan oli myös mielestäni paljon vikkelämpi jalkanopeudeltaan viime kauteen verrattuna, jolloin se oli hänen selkeä heikkous, mutta nyt hän pystyi jopa leikkaamaan päätöserässä kerran vasemmasta laidasta keskelle ja laukomaan sitten haaston päätteeksi kiekon päätyverkkoon Aittokallion kypärän kautta. Positiivista oli siis se, että hän pystyi luomaan itse itselleen tekopaikan liikkeellään toisin kuin joskus muinoin, jolloin hän oli vain maalineduspelote. Nelosketjusta Suorannasta jäi mieleen se, että hän teki hyviä siirtoja paineen alaisena mies selässä, kun kiekko pelattiin hänelle ahtaaseen paikkaan joko siniviivan tuntumaan tai keskialueelle. Simon pystyi siis jatkamaan kiekon eteenpäin ammattimiehen tavoin eikä vuotanut, vaikka hänellä oli mies selässä. Toinen laituri Lehtinen sai jääaikaa ylivoimallakin vieläpä laukojen paikalla vasemmassa siivessä. Hän oli kohtalainen peluri, joka pystyy kyllä hoitamaan tuon nelosketjun laiturin roolin, muttei paljoa sitten enempää, vaikka ei hän mikään riippakivi ollut, koska jalkanopeus riitti kyllä ihan mukavasti, vaikka keskivartalo olikin hieman patukkamainen. Karvosesta puolestaan ei jäänyt oikein mitään mieleen. Näemmä hän voitti 60% aloituksistaan, mutta siinäpä se. Jääaikaa tuli hyökkääjistä vähiten 9:58 ja olemus oli tutun tasapaksu valitettavasti.
Puolustajista Larsson oli kuitenkin positiivinen ilmestys, koska pidän tuollaisista suhteellisen pienikokoisista, mutta vauhdikkaasti liikkuvista terriereistä, jotka osaavat liikuttaa kiekkoa lavasta lapaan. Lisäksi puolustussuuntaan Larsson ei ollut mikään turisti, vaan koostaan huolimatta osasi pitää useimmiten oikean etäisyyden hyökkääjän, vaikka hänet ja Lukka pelattiin kahville 0-2 maalissa, mutta ansaitusti hän oli kuitenkin ykkösylivoiman pyörittäjänä ja varmaankin tulee tekemään siinä ainakin kohtalaista tulosta, vaikka laukaus onkin keskiverto, mutta syöttötaito ja pelinäkemys erinomaisia. Välillä hänellä on toki liikaa itseluottamusta syötöissään, mikä saattaa johtaa vaarallisiin menetyksiin kuten toisessa erässä. Lukka oli selvästi terävämpi kaikilla osa-alueilla kuin viime kaudella, joten se oli ainakin rohkaiseva huomio TPS-kannattajille. Ei hän toki edelleenkään mitenkään häikäissyt, mutta liikkui jo huomattavasti paremmin ja tuki hyökkäyksiä paremmin kuin viime sesongilla kirjaten jopa viisi laukausta, kun Larsson puolestaan laukoi seitsemästi. Juuri tuo kaksikko erityisesti nautti siitä, että Ässät puolusti tiiviisti lähempänä maalia jättäen tilaa viivalaukauksille. Anttalainen oli kakkosparissa ahnas taklaaja, joka liikkui puolustajapariaan etevämmin ja oli hieman varmempi kiekollisena, mutta silti yleiseen tasoon verrattuna hän on keskivertotapaus varsinkin tassuiltaan. Windlert rinnalla oli hieman kookkaampi ja siten hitaampi. Hän antoi yhden pahan hassin toisessa erässä ja lisäksi pari viivakutia olivat todella pahasti osoitteettomia. Tavallaan siltikin pidin hänestäkin varsinkin pelin ensimmäisellä puoliskolla, mutta sitten suoritusvarmuus hieman putosi. Forrström vaikutti monen muun tavoin viime kautta jalkanopeammalta pelaajalta, mutta juoksi silti miehiensä perässä selkäpuolella ajoittain. Saloselta odotin rinnalla enemmän, mutta hän oli kyllä lievä pettymys kiekkovarmuudeltaan ja kyvyltään löytää hyökkääjien lapoja avauksillaan. Kaskinen puolestaan kirjasi seiskapakkina jääaikaa reilut kymmenen minuuttia, mutta jäi melko hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi. Tirronen oli maalivahtina hyvä ja otti ne, mitkä olivat otettavissa. Reboundkontrolli oli toisen erän loppua lukuun ottamatta kiitettävää. Torjuntoja toki tuli vain 17, mutta siitä huolimatta hän osoitti olevansa luotettava valinta maalin suulle runkosarjassa ja mahdollistaa sen, että TPS ei anna tasoitusta maalivahtiosastolla.
Tiivistettynä siis pidin erityisesti Tirrosesta, Larssonista, Wirtasesta, Nättisestä sekä Nurmen, Väyrysen ja Budishin lisääntyneestä dynaamisuudesta.
Ässät
Aittokallio oli maalissa positiivinen yllätys ja torjui varmasti nuo viivasta tulleet laukaukset ruuhkasta huolimatta. Irtokiekkojen kontrollointi oli pääosin hyvää. Lämmittelyissä ehdin lyhyesti nähdä myös Tarasovin ja hän ei noin parin minuutin aikana päästänyt yhtään kiekkoa ohitseen, kun pelaajat kolmesta jonosta vuorotellen yrittivät ohittaa hänet maskittomilla laukauksilla. Hän peitti kulmat täydellisesti ja hanskakäsi poimi sitten ne kiekot, jotka eivät kolahtaneet tasapainoisen vankkaan kehoon. Puolustuksessa ykkösparissa Niemeläinen oli todella hyvä ja mieleeni jäi toisen erän lopusta tilanne, jossa hän meni päätykiekon perään mies selässään, mutta tyynen rauhallisesti loistavan ylävartalon fysiikan ansiosta Niemeläinen pystyi suojaamaan kiekkoa nojaamalla samalla hyökkääjään ennen kuin hän jätti kiekon maalin taakse puolustajaparilleen noudettavaksi. Pieni, mutta voittava teko pelin sisällä, koska häneltä ei kiekkoja juuri riistetä laitojen lähellä. Stenqvist oli rinnalla hyvin liikkuva rightin puolustaja, jolla oli todella pitkä maila, jonka takia laukaukset olivat vähän pehmeitä sekä ranteella että lämäten. Syötöt olivat kuitenkin teräviä, mutta hieman epätarkkoja ajoittain varsinkin ylivoimalla. Kakkosparissa Taimi oli ajoittain vähän pulassa, kun ensiaskeleet eivät olleet enää niin räjähtäviä kuin aikoinaan HIFK-aikoina, mutta siltikin hän pelasi melko ehjästi ja keräsi myös syötön voittomaaliin. Ylivoimalla hän oli kohtalainen kiekonliikuttaja, mutta samanlainen loistokkuus kuin HIFK-paidassa tosiaan puuttuu. Marttinen oli rinnalla melko fyysinen ja otti innolla hyökkääjät vastaan siten, että hän sohi käsillään ylävartalollaan yrittäen sekä hidastaa että taklata yhtä aikaa. Päätöserässä hän jäi hetkeksi jään pintaan painimaan Korpikoskenkin kanssa tuollaisen ylävartalopainin päätteeksi. Kiekollisena hän oli riittävä ainakin tänä iltana ja tosiaan muiden tavoin tarvittaessa vain nöyrästi purki kiekon pois omalta alueelta vaikka sitten pitkänä. Kolmospari täydensi puolestaan hienosti toisiaan. Åkerström oli isokokoinen, mutta samalla kiekollisesti vähintään keskivertopuolustaja. Hän liikkui myös melko sulavasti ja sai painavan laukauksen ansiosta ylivoima-aikaa. Varttinen teki komean maalin tarkalla laukauksella ja oli klassinen hyökkäävän puolustajan prototyyppi, jolla on toki vielä tekemistä sen suhteen, että hänestä tulisi Liigassa oikeasti alati vaarallinen hyökkäyssuuntaan, mutta kiekolliset taidot siihen ovat olemassa, kunhan vain fysiikka kehittyy ja jalkanopeutta tulee vielä piiru lisää. Seiskapakki Salmela oli vieraiden selvästi heikoin ja usein hänen ollessaan jäällä TPS sai aikaan kulmapelejä. Kulmissa hän oli ajoittain rähmällään ja syöttövarmuus oli heikohkoa paineen alla. Silti hän toki pelasi kolme minuuttia enemmän kuin Varttinen jostain syystä.
Hyökkääjistä ykkösketjusta jäi mieleen se, että kumpikin Spinkin veljeksistä leipoi kiekkoa todella näyttävästi täydessä vauhdissa ja myös kulmarallien aikana. Laituri Tyson toki pari kertaa antoi heikon viimeisen syötön sen jälkeen, kun hän kulmapelissä valui kulmasta siniviivan tuntumaan ja yritti suojauksesta jakaa poikittain omille siniviivaa pitkin. Ylivoimalla veljesten panos siipimiehinä jäi vähäiseksi. Mäkinen täydensi ketjun tuollaisena tilaa tekevänä duunarina, joka oli ylivoimalla puolestaan maskimiehenä. Ei hän kuitenkaan mikään puukäsi ollut, vaan pystyi pitämään kulmaralleja elossa kohtalaisesti ja kamppaili vahvasti, kun ylävartalo oli voimakas. Kakkosketju pelasi hyvin yhteen päästyään hyökkäysalueelle, josta oli osoituksena se 0-2 osuma. Tiivola oli tasapainoisen oloinen keskushyökkääjä kaikilla osa-alueilla. Aloituksiakin hän voitti 57,9%. Syötöt olivat painavia ja tasapaino luistimilla sen verran hyvä, että laitojen lähellä häntä oli ja on vaikea horjuttaa. Hirvonen väläytteli avauserässä kiekollisia taitojaan yhdessä vaihdossa pyörittäen isäntien puolustajia syvyydessä. Toisessa erässä hänen kohokohtansa oli se 0-2 maaliin johtaneen hyökkäyksen käynnistys ja päätöserässä puolestaan yksi hyvä stoppi oikeassa laidassa ja sitten kiekon siirto keskialueelle, jonka ansiosta hän sai puolustaa johtoa myös silloin, kun TPS haki kavennusta ilman maalivahtia. Kiekonkäsittely oli joka tapauksessa pehmeää, joten olin tyytyväinen näkemääni. Hedberg oli ehkä vähän pimennossa lukuun ottamatta hienoa maaliaan. Toki tilastojen mukaan hän kirjasi kuusi laukausta, mutta ehkä sitten keskityin niin paljon tarkkailemaan Hirvosta, että Hedberg ei juuri herättänyt tunteita. Toki hänelläkin kiekko pysyi kivasti lavassa hyökkäysalueen hyökkäyspelissä ja lisäksi kulmissa hän oli kohtalaisen hyvä kombinaatiopelaaja pystyen lyhyisiin syöttöihin pienessä tilassa.
Alaketjuista kolmonen yllätti totaalisesti eheydellään ja teki ansaitusti pari maalia. Laiturit Salmio ja Rekonen olivat todella kamppailuvoimaisia sotureita. Salmio varsinkin ihastutti lisäksi melko raamikkaalla olemuksellaan, jonka ansiosta häneltä oli vaikea riistää kiekkoa. Rekonen oli ehkä piirun verran liikkuvampi ja kirjasi jopa viisi laukausta sekä 1+1 tehot osuen tyhjiin. Tuo kaksikko alusti näyttävästi 0-1 osuman myös. Keskellä Kulmala oli uusi tuttavuus, mutta hänelläkin oli kyllä yllättävän hyvin jo voimaa ylävartalossa, joten hän pystyi punnertamaan esimerkiksi keskialueella laitaa pitkin eteenpäin jonkin matkaa sivupaineesta huolimatta ja osoitti siten kuuluvansa SM-liigaan. Peliaikaa toki tuli vain 9:22 ja aloitusprosentti oli heikko 33,3%, mutta aihioita on niin sanotusti olemassa parikymppisellä sällillä. Nelosketjusta Appelgren jäi mieleen siitä, että hänellä oli vahva maila ja lisäksi hänen tapansa suojata kiekkoa oli nojata paineen antajaan, mutta jalkanopeutta ei ollut tarpeeksi maalille punnertamisia varten. Laiturit Juhola ja Kivelä kirjasivat yhteensä yhden laukauksen ja heidän ainoa antinsa oli oikeastaan vain energinen pörrääminen.
Tiivistettynä siis pidin erityisesti Aittokalliosta, Niemeläisestä, Åkerströmistä, Tiivolasta, Hirvosesta ja kolmosketjusta.