Silkkiuikku
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lentävä Kalakukko
Etsiskelin tämän tyyppistä ketjua tai keskustelua. En löytänyt.
Lukemisharrastuksen myötä käteeni on etsiytynyt joitain lopettaneiden kiekkoihmisten urasta kertovia tarinoita. Kovanen, Karalahti, Ruutu, Jutila viimeisimpänä. Jokaisen kirjan kohdalla on ollut sellainen ennakkoasenne, että ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta kokemuksesta tiesin, että ihmisen elämä ei tarvitse olla edes kovin kummoinen, kun siitä saa taitavan kirjoittajan käsissä mielenkiintoisen tarinan. Siksipä luotin näidenkin kirjojen kohdalla siihen, että taatusti kirjat sisältävät mehukkaita tarinoita.
Kovasen kirja on omassa ulottuvuudessaan. Kirjan lukemisesta tuli vain paha olo. Surkea tarina. Tuota en soisi kenellekään. Kirja Karalahdesta vahvisti käsitystäni siitä, että mies itse sössi uransa omaa hölmäyttään. Tai ei tietenkään koko uraansa, mutta sen vähintään 10 vuotta maailman absoluuttisella huipulla vietetyn ajan.
Ruudun kirja oli mielenkiintoinen. Kuulun siihen ryhmään, joka juoksi median liekanarussa silloin, kun muodostettiin mielikuvaa Jarkko Ruudusta. Kirja avasi hieman toisenlaista näkökulmaa. Kirjan mahtipontisesta, Dantelta lainatusta nimestä huolimatta vahva lukusuositus kaikille. Varsinkin HIFK-ihmisille.
Sekä Karalahden, että Ruudun kirjassa käsiteltiin myös tätä ikävää, jo unholaan painuvaa Ben Amor-Peltonen casea. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että sekä Jeren, että JArkon välit Peltoseen ovat poikki Villen valinnan mukaisesti. Karalahti ei ole ollut osallisena koko tapauksessa, mutta ilmeisesti Peltonen on George W Bushin tyyliin käynyt läpi koko helsinkiläisen jääkiekkoverkoston ja vaatinut jokaista valitsemaan puolensa. Karalahti ei ole suostunut ottamaan kantaa koko asiaan, jolloin Peltonen on pannut välinsä poikki niin, että enää ei edes tervehditä. Sama Ruudun kohdalla. Jos todella on noin, niin Peltosen kohdalla pisteet rapisevat alas. Kuitenkin vahva paino sanalle JOS. Odotetaan nyt ensin se 15 vuotta ja kuunnellaan myös Peltosen näkökulma asiaan.
Kuin moni muu lukee näitä?
Lukemisharrastuksen myötä käteeni on etsiytynyt joitain lopettaneiden kiekkoihmisten urasta kertovia tarinoita. Kovanen, Karalahti, Ruutu, Jutila viimeisimpänä. Jokaisen kirjan kohdalla on ollut sellainen ennakkoasenne, että ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta kokemuksesta tiesin, että ihmisen elämä ei tarvitse olla edes kovin kummoinen, kun siitä saa taitavan kirjoittajan käsissä mielenkiintoisen tarinan. Siksipä luotin näidenkin kirjojen kohdalla siihen, että taatusti kirjat sisältävät mehukkaita tarinoita.
Kovasen kirja on omassa ulottuvuudessaan. Kirjan lukemisesta tuli vain paha olo. Surkea tarina. Tuota en soisi kenellekään. Kirja Karalahdesta vahvisti käsitystäni siitä, että mies itse sössi uransa omaa hölmäyttään. Tai ei tietenkään koko uraansa, mutta sen vähintään 10 vuotta maailman absoluuttisella huipulla vietetyn ajan.
Ruudun kirja oli mielenkiintoinen. Kuulun siihen ryhmään, joka juoksi median liekanarussa silloin, kun muodostettiin mielikuvaa Jarkko Ruudusta. Kirja avasi hieman toisenlaista näkökulmaa. Kirjan mahtipontisesta, Dantelta lainatusta nimestä huolimatta vahva lukusuositus kaikille. Varsinkin HIFK-ihmisille.
Sekä Karalahden, että Ruudun kirjassa käsiteltiin myös tätä ikävää, jo unholaan painuvaa Ben Amor-Peltonen casea. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että sekä Jeren, että JArkon välit Peltoseen ovat poikki Villen valinnan mukaisesti. Karalahti ei ole ollut osallisena koko tapauksessa, mutta ilmeisesti Peltonen on George W Bushin tyyliin käynyt läpi koko helsinkiläisen jääkiekkoverkoston ja vaatinut jokaista valitsemaan puolensa. Karalahti ei ole suostunut ottamaan kantaa koko asiaan, jolloin Peltonen on pannut välinsä poikki niin, että enää ei edes tervehditä. Sama Ruudun kohdalla. Jos todella on noin, niin Peltosen kohdalla pisteet rapisevat alas. Kuitenkin vahva paino sanalle JOS. Odotetaan nyt ensin se 15 vuotta ja kuunnellaan myös Peltosen näkökulma asiaan.
Kuin moni muu lukee näitä?