Kuvaatko koko ajan kaikkea?

[pernaveikko]

Seksivideoketjussa vanhempi jäsen JypFabu ihmettelee sitä, kun nykyään kaikki kuvaa koko ajan kaikkea. Ongelma on erittäin paha varsinkin Aasiassa, mutta yhtä lailla maailmanlaajuinen. Ihan mustimmassakin Afrikassa näkee ihmisillä kameroilla varustettuja kännyköitä mitä myös innokkaasti käytetään. Jotain menosta kertoo selfie-keppien olemassaolo, täysin käsittämätöntä miten sellaisia voi olla.

Esimerkkejä on tähän turha liikaa alkaa luetella, eiköhän useimmat ole niistä tietoisia. Mainitaan silti vaikka se kuinka keikoilla ei enää tarvita tupakansytyttymiä. Älypuhelinten valo korvaa ne. Sehän olisi jopa ihan toimiva ratkaisu, jos sitä luuria käytettäisiin vain valaisuun, mutta ei. Noin sata prosenttia siitä porukasta katsoo keikkaa kameransa kautta.

Olen lopettanut kuvaamisen melkein kokonaan. Matkustamisen ja tapahtumissa käymisen viehättävyys perustuu muistoihin ja ne muistot muodostuu paremmin, jos tilanteita ei seuraa linssin läpi. Tai käytä koko reissua miettimiseen mitkä kuvat laitetaan faseen.

Kyllä ennen oli ihan oikeasti parempi, kun oli 36 kuvan rulla mihin mahdollisesti mahtui 38 tai jopa 39. Joutui oikeasti miettimään mistä kannattaa kuva räpsäistä. Nykyään tai kuten sanoin enneminkin ennen sitä katsoi kuviaan jälkeenpäin eikä monista keksinyt mitään syytä miksi se oli otettu, kun siinä kuvassa ei mitään ole. Ne vähätkin kuvat olen huomannut myös aika turhiksi. Ei sitä kirkkoa tai aukiota tarvitse reissun jälkeen jostain kovalevyltä nähdä.

Olisi vielä pari asiaa tästä sekoilusta, mutta ei tehdä liian pitkää avausta. Äänestyskohdassa ei kysytä miksi kuvaat koko ajan, mutta syy olisi kiva kuulla.

 

[sampio]

En kuvaa kaikkea ja kokoajan, mutta pyrin nappaamaan muiston asioista, jos siltä sattuu tuntumaan. Kaunis maisema, nähtävyys, katuesiintyjä, lasten kouluvuoden päättäjäiset tai joku arkinen tilanne, kuten hyvin onnistunut ruoka-annos - aivan sama, nappaan kuvan, jos siltä tuntuu. Mun mielestäni muisto säilyy kivemmin niin ja tapahtuneeseen tulee palattua, kun vanhoja kuvia selailee joskus myöhemmin. Yleensä pyrin kuitenkin keskittymään kohteeseen pääasiassa ilman kameraakin, eli nappaan kuvan tai videonpätkän alta pois ja keskityn sitten itse asiaan.

 

[Vanha Len]

Semisti kuvaan tilanteita, jotka tulevat ns yllättäen. Suunniteltuja kuvia napsin vähemän. Siis sellaisia, jotka laitan vaikkapa jakoon somessa. Omaan kuvakirjastoon tulee kuvia ehkäpä muutama viikossa. Videokuvaa Otan kännykällä aika harvoin. Yleensä tyyliin "oho, orava tuli kurkkimaan aidan päälle, nappaa kivan filmin pätkän". Valokuvaus on kyllä muuten lähellä sydäntä. Aloitan aiheesta muutaman viikon päästä vieläpä opiskelun.

 

[alwahla]

En koskaan kuvaa ruoka-annoksia ja melkein yhtä harvoin otan selfieitä, koska viimeksi mainitut ovat yksi eniten ärsyttävimmistä ilmiöistä näinä päivinä. @sampio n tavoin otan kuvia muistoiksi sellaisista asioista, tapahtumista tai henkilöistä, jotka kolahtavat jollain tavalla.

 

[UnenNukkuja]

Vastasin "kyllä", vaikka oikeastaan "ei" on lähempänä totuutta. Kännykkä kulkee mukana aina, nyt olen löytänyt itsestäni hieman turistin piirteitä, kun nappaan kuvia maisemista. Kotikaupunki on tuohon mieluisa, samoin luonto. Kaikkea en julkaise, liitän blogiin joskus. Myös yhtäkkiset mielenkiintoiset tilanteet on totta kai kiva ikuistaa. Kameran käytössä olen laiska, mikä nyt taitaa aika yleistä olla nykymaailmassa. Kaupunkilomalla kävin alkukesästä, siellä tuli toki turistina nappailtua kamerallakin kuvia.

Kovana livekeikkojen tsekkaajana ahdistun nykymaailman menosta, jossa muut kuuntelijat haluavat videoida keikkoja. Melkein tuntuu, että häiritsen kuvaajaa, kun haluan vaan ottaa itse rennosti keikan. Eli tuollaista tapahtumaa harvemmin tulee kuvattua. Aivan alussa pikaiseen nappaan kuvan, pysyy jonkinlainen muisto.

 

[Yläpesä]

Kuvien snäppäily silloin tällöin ei ole mitään. Jenkeissä on ainakin yksi kaveri joka kantaa selkäreppua, johon tallentaa videolle kaiken päivittäisen tekemisensä. Päällepuettava teknologia on Noksunkin intresseissä ja samalla linjalla näyttää Googlekin yhä jatkavan:

Google awarded creepy patent to record and store your entire life | ITProPortal.com

Elämän kaikenaikaa jakamista yritin keskusteluttaa 2007. Silloin ei ollut kovaa innostusta asiaan.
Online Sharing - elämän jakaminen | Jatkoajan keskustelupalsta

 

[ernestipotsi]

Omasta mielestäni kuvaan kohtuu paljon. Ainakin enemmän mitä aiemmin. Pakko oli ihan tarkistaa puhelimesta ottamien kuvien määrä vajaan viimeisen vuoden ajalta (syyskuun alussa hankin uuden luurin).
Kamera ja pikaviestimet (375+158 kuvaa)
Vanhempia kuvia dropboxissa n. 800

Tyttöystäväni on ottanut viimeisen kahden kuukauden aikana lähes 10 000 kuvaa. En ymmärrä

 

[RonSwanson]

En kuvaa käytännössä mitään, vaikka kuulun tähän älypuhelimen kanssa aika paljon aikaa viettävien sukupolveen. Viimeisimpänä esimerkkinä oli pari viikkoa sitten olleet festarit (Ilosaarirock), niin ei siinä tuhannen tuubassa olisi tullut mieleenkään kuvata keikkoja. Paljon tärkeämpää oli hyppiä ja riehua, nauttia ylipäätään fiiliksestä.

Vähän olen kavereillekin ihmetellyt sitä, että olen käynyt esim. ManUn matseissa muutaman vuoden sisään kahdesti, ja siitä ei näy minkäänlaista "todistetta" Facebookissa tai Instagramissa :) Ei jalkapallo-ottelusta pysty nauttimaan, jos pitää kännykkää kädessä ja miettii kuvakulmia yleisöstä tai matsista. Molempiin palveluihin lisään kuvan ehkä kerran vuoteen.

 

[MikGo]

Joskus napsin kuvia. Videokuvaa en ota melkein koskaan. Ei ne fiilikset kuitenkaan kellekkään muille aukea kuin mitä tilanteissa itselleen. Facebookit muutenkin on täynnä samanlaisia esim. festarikuvia kaikilta. Lähinnä kaikista parasta on kuvata lähinnä itselleen niin voi sitten fiilistellä jälkeenpäin.

 

[Varis]

Tyttöystäväni on ottanut viimeisen kahden kuukauden aikana lähes 10 000 kuvaa. En ymmärrä

Anteeksi mitä? Tuo tarkoittaisi yli 150 kuvaa päivässä, eli jotain kymmenen kuvaa per hereillä oltu tunti. Mulla on paljon kysymyksiä.

Mitä se tekee niillä kuvilla? Pystyykö se tekemään yhtään mitään dokumentoimatta tekemisiään? Miten sillä riittää kuvien ottamisen välissä aikaa tehdä jotain sellaista, josta edes voi ottaa kuvia? Eikö lähipiiriä ärsytä tuollainen?

Mulla on ollut nykyinen puhelin kaksi kuukautta ja olen sillä saanut näköjään viisi kuvaa aikaiseksi. Mulla ei ole varsinaisesti mitään tätä nykyajan selfiekulttuuria vastaan, mutta tuo ernestipotsin tyttöystävän esimerkki on vähän jo hc-kamaa.

 

[pernaveikko]

Anteeksi mitä? Tuo tarkoittaisi yli 150 kuvaa päivässä, eli jotain kymmenen kuvaa per hereillä oltu tunti. Mulla on paljon kysymyksiä.

Minulla on vain yksi kysymys. Onko aasialainen?

Heh, toisessa ketjussa onkin näköjään vastaus:

Onko kenelläkään kokemuksia hyvästä suomen kielen oppikirjasta (/harjoituskirjasta)? Tai muusta itseopiskelumateriaalista?
Lähtötaso on käytännössä nolla ja ns. aikuisopiskelijasta olisi kyse. Tyttöystävälle lahjaksi aion tuollaisen ostaa.

 

[Gneisenau]

Olen rajoittanut kuvaamista mutta välillä kyllä räpsittyä ihan liikaa ja täysin turhista aiheista.

 

[Johnny B. Goode]

Olen viimeisen 10 vuoden aikana ottanut vissiin kolme kuvaa, kaikki nykyisestä vaimostani, joitka olen sitten laittanut luuriin taustakuvaksi. Videokuvaa en ole ottanut ikinään mistään.

 

[ernestipotsi]

Anteeksi mitä? Tuo tarkoittaisi yli 150 kuvaa päivässä, eli jotain kymmenen kuvaa per hereillä oltu tunti. Mulla on paljon kysymyksiä..

Kyllä tämä valitettavasti ihan totta on.
Pelkästään 5 päivän Suomen road tripin aikana kuvia kertyi noin tuhat. Ja pernaveikon kysymykseen vastauksena, että on.
Osittain suuri määrä selittyy sillä, että samasta paikasta otetaan aina se noin 10 kuvaa josta sitten valitaan säilytettäväksi se paras. Mutta joo...kaikki ruoat kuvataan, kuten muukin tekeminen. Pahimpia ovat koiranpennut ym elukat. Kerran menin vahingossa lipsauttamaan, että ksylitolia valmistetaan mm. koivuista ja seuraavat puoli tuntia meni skutsissa täydellistä puuta etsiessä.

 

[Individual]

Aloitin kuvausharrastuksen tämän vuoden tammikuussa hankkimalla Nikonin D3200 aloittelijan järkkärin. Ei se mukana ole tosiaankaan koko ajan, mutta esim. Berliinin reissulla oli kivaa hahmottaa sitä kaupunkia vaihteeksi etsimen läpi ja opinkin sen myötä pari juttua kuvaamisesta. Luonnollisesti "kamera" mikä aina on mukana on kännykkä ja sillä tulee myös talletettua kaikkea metkaa mitä havaitsee. Pääosin ne otokset päätyvät sitten Instagramiin, jonka kuvissa on muutenkin ehkä hieman henkilökohtaisempi tatsi. Mutta vastauksena ketjun kysymykseen, niin en kuvaa koko ajan kaikkea, koska kaikki ei ole koko ajan lainkaan kiinnostavaa, ja oma elämäni ehkä vielä vähemmän. Asiat mitkä itseäni kuvatessa kiinnostaa ovat: geometria, sommittelu, staattisuus, rujous ja rumuus.

Hups, piti klikata siis: "Ei"

 

[JYP#44]

Kyllä sitä tulee räpsittyä aika paljon kännykän kameralla. 95% kuvista jotain "fiilis-kuvia" yms turhia kuvia. Ja nekin kaikki tulee jaettua whatsappissa kavereille, yleensä juuri läheisimmän kaveriporukkani wa-ryhmään. Turhia kuviahan ne ovat, yleensä juuri jotain kaljatuopin/pullon kuvia, darra-selfieitä tai jotain hauskoja tilannekuvia. Muita sosiaalisia medioita en nykyään juuri päivitä tai kuvia niihin lataile, mutta whatsappissa sitä tulee tehtyä. Meitä kun on useampi kaveri samassa ryhmässä, niin kyllä huononakin päivänä varmaankymmenen kuvaa tulee yhteensä eri henkilöiltä ryhmään ladattua. Sitten taas jos on vauhti päällä niin se voi olla helposti jopa sata kuvaa saman päivän aikana. Turhaahan tuo on, mutta eräänlaista ajanvietettä.

 

[Hauptmann]

Selfieitä en napsi. Ruuasta otan kuvia joskus ulkomailla ja Suomessakin, jos on oikein herkullisen näköinen annos.

Ulkomailla ollessa pitää tietysti ottaa kuvat tärkeimmistä nähtävyyksistä. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että ottaa New Yorkin matkalla kuvia Vapaudenpatsaasta, Madison Square Gardenista, Prudential Centeristä, Empire State Buildingista jne. On mahdollista, että en koskaan enää matkusta New Yorkiin.

Helmikuussa tuli Münchenissä otettua yli 500 kuvaa ja reilut 10 videota 8 päivän reissulla. Se oli ehkä vähän liikaa kuvia niin lyhyelle reissulle.

Tiivistetysti voisi sanoa, että Suomessa en juurikaan kuvaa kaikkea, mutta ulkomailla tulee otettua ehkä liikaa kuvia. En ymmärrä, että mitä järkeä on jossain rock-konsertissa tai muussa vastaavassa tapahtumassa kuluttaa koko konserttia pienen kännykkäkameran läpi kuvaten. Tosin en ole ikinä käynyt missään rock-konsertissa tai festareilla ja tuskin käynkään. Ei vaan kiinnosta.

 

[Sanainen arkku]

Äänestin kyllä, mutta en kuvaa ihan kaikkea. Sen sijaan talletan informaatiota, kuten työvuorolistat, kuvaamalla ne. Töissä saatan kuvata esimerkiksi lapselle äkillisesti nousseen ihottuman (mistä eräs lääkäri-isä oli sekä yllättynyt että kiitollinen). Saatan myös kuvata pysäköinnin, jos epäilen että viereinen auto on vaarassa kolhia omaani.

Somessa jaan fiiliskuvia tyyliin lumen peitossa olevan naapurin punaisen kuplavolkkarin. Itseäni en julkaise. Selfiemania on todella outoa.

 

[penkinlämmittäjä]

Kuvaan aivan liian vähän kaikkea. Harmittaa vietävästi, ettei esimerkiksi meidän nuorimmasta kissasta ole juurikaan pentukuvia. Tuossa kun katselin vaimon ottamia kuvia kahden muun pentuajoilta, niin rupesi harmittamaan. Hienoja maisemia ja mukavia hetkiä ei tule juurikaan tallennettua. Pitäisi opetella kuvaamaan enemmän. Hääjuhlaan piti kaivella käyttökelpoisia kuvia vuosi sitten. Eipä niitä turhan montaa ollut, valitettavasti.

 

[Osmo Rapeli]

Äänestin kyllä, mutta en kuvaa ihan kaikkea. Sen sijaan talletan informaatiota, kuten työvuorolistat, kuvaamalla ne.

Tämä ja kuvankaappaukset ovat arvokkaita ulkomailla matkustaessa, jos suunnistaessa ei ole nettiä, karttaa tai reittiohjeita käytössä.

Toisena erittäin arvokkaana piirteenä kamerassa ja kännykän kamerassa pidän vanhojen tavaroiden kuvaamista (tämä ei ole mikään semipensis- tai maturejuttu). Jos miettii vanhoja tavaroita penkoessa voiko jotain hävittää, on hyvä ratkaisu valokuvata kyseiset rajatapaustavarat ja pistää ne sitten kaatopaikalle tai kierrätykseen. Esimerkiksi joku vanha vaate, piirustus, Hippo-mitali. Tavarat joilla ei tee mitään, mutta niissä on joku hyvä muisto. No se muisto pysyy kamerassa tallessa, muttei aiheuta muuton yhteydessä lisärastia 1000 muun "hyvän muiston" kanssa.

 

[kalkkifredi]

Viimeksi olen tainnut kuvata vuonna 2009. Sillon vielä harrastin valokuvausta järkkärillä. Sain pari kuvaa johonkin galleriaan näytille ja ajattelin, että siitä voisi tulla yksi rahalähde lisää, mutta paskat se mitään poikinut. Piakkoin sen jälkeen myin kameran pois.

Ikinä en päässyt tähän älypuhelimien siinä mielessä, että hyödyntäisin jotain sovelluksia tai muuta vastaavaa. Nehän on niin isojakin, ettei niitä viitsi kantaa missään mukana.

 

[pernaveikko]

Nyt hieman eri näkökulmaa tähän sekoiluun median puolelta. Kotijoukkueen World Cup final ja luonnollisesti kisapubi tupaten täynnä paljon ennen ottelun alkua ja media paikalla runsain joukoin. Ne olivat paikalla sillä kyseessä oli kaupungin johtava sporttibaari. Eli sama asia kuin olisi Helsingin Sports Academyssa.

Yhden skriinin alle oli asetettu iso tv-kamera missä paloi se punainen valo koko ajan. Sitä oli myös ohjailemassa, ei suinkaan mikään tietokone, vaan sellainen ihan kivannäköinen parikymppinen tyttö. Kuvasivat siis yleisöä koko pelin ajan. Olin juuri siinä keskellä eli kuvassa koko ajan ja aavistuksen se alkoi vituttaa. Ymmärrän toki, että tuossa tallennetaan vain aikalaismuistoja ja jossain uutisissa näytetään joku kymmenen sekunnin pätkä. Sitten kymmenen vuoden päästä joku tekee dokumentin missä näytetään minuutti tai pari.

En silti tajua tätä loputonta kuvaamista. Entä jos olisi kuvannut vain vaikka vartin ja sitten sammuttanut kamerat? Eikä tuo edes ollut ainoa kamera, kun toisellakin skriinillä näytti olevan vastaava meno. Ja onko tämä siis se mitä nykyajan mediakoulutuksen saaneet nuoret tytöt tekevät työkseen?

Mitä tapahtui "What happens in Vegas, stays in Vegas"?

(Annoin myös lausunnon radioon, kun mikki tungettiin naamaan, mutta ei se live ollut. Kunhan vain tallensivat.)

 

[Vintsukka]

Kävin eilen Ismo Alangon keikalla. Otin ekan biisin aikana neljä kuvaa, joista poistin saman tien keikan jälkeen kolme. Tuon yhden voi pitää muistona, vaikka tuskin sitä mihinkään tulee talteen laitettua, eli kestää yhtä kauan kuin puhelin.

 

[JYP#44]

Kävin eilen Ismo Alangon keikalla.

Cheekin stadionkeikkaa katsellessani olen ihmetellyt miten niin monet teinitytöt katselevat sitä keikkaa puhelimen näytön läpi. Ensin ostetaan kallis keikkalippu, sitten jonotetaan tunteja hyviä paikkoja ja lopulta mennään vain räpläämään puhelinta sinne. Okei valokuvaamisen vielä ymmärrän, mutta sitten ne jotka päivittelee yleisöstä käsin kesken keikan Instat, Facet ja Whatsappit, niin tekis mieli kysyä että eikö sitä voi tehdä keikan jälkeen? Eihän se puhelin kädessä edes onnistu mitkään taputtamiset jne. Tai no, Cheekin keikalla taitaa riittää kun kirkuu koko kurkustaan.

 

[UnenNukkuja]

Cheekin stadionkeikkaa katsellessani olen ihmetellyt miten niin monet teinitytöt katselevat sitä keikkaa puhelimen näytön läpi. Ensin ostetaan kallis keikkalippu, sitten jonotetaan tunteja hyviä paikkoja ja lopulta mennään vain räpläämään puhelinta sinne. Okei valokuvaamisen vielä ymmärrän, mutta sitten ne jotka päivittelee yleisöstä käsin kesken keikan Instat, Facet ja Whatsappit, niin tekis mieli kysyä että eikö sitä voi tehdä keikan jälkeen? Eihän se puhelin kädessä edes onnistu mitkään taputtamiset jne. Tai no, Cheekin keikalla taitaa riittää kun kirkuu koko kurkustaan.

Tätä ihmettelen nykyään monilla keikoilla. Sitten kilpaillaan, keneltä on mikäkin määrä pätkiä youtubessa näiltä keikoilta. Minäkin saatan koittaa yhden kuvan napata keikalla. Sitten huomaan sen tärähtäneen ja unohdan yrittämisen siihen. Keskityn nimenomaan taputtamiseen ja mukana lauleluun. Eräässä tapahtumassa juuri jouduin hieman nolostumaan, kun seurustelukumppanini nousi lavalle pokkaamaan palkintoa, minä hölmö vaan keskityin tuohon tunnelmaan, meinasi unohtua valokuvaaminen.