Aina aika ajoin kuulee perusteluja, usein ihmisiltä jotka eivät jääkiekkoa seuraa, että tappelut pitäisi poistaa lakikirjan voimalla. Eli nyrkillä lyöminen kaukalossa täyttäisi pahoinpitelyn merkit. Onko tosiaan näin? Yhteiskunnassamme on kyllä lakinsa koskien fyysisen koskemattomuuden rikkomista, mutta on myös sallittu eri urheilulajien kohdalla poikkeukset näihin sääntöihin. Kehässä saa lyödä, häkissä saa potkia, matolla saa vääntää. Jääkiekossa on pelin sisällä sallittu kahden halukkaan pelaajan pudottaa hanskat ja lyödä toisiaan. Ei kuulu lajiin koska sääntökirja kieltää? Kieltää toki ja rangaistukseksi tästä suorittamisesta voit saada pelirangaistuksen, tai poikkeustapauksissa, 1-2 ottelun pelikiellon. Näin on lajissa nimeltä jääkiekko linjattu ja arvotettu.
Kun nyt urheilussa, pelin sääntöjen ja käytäntöjen puitteissa, on sallittu fyysisen koskemattomuuden rikkominen, miksi jääkiekon kohdalla, pelin täysin tunnettujen käytäntöjen mukainen, kahden halukkaan osapuolen nyrkiniskujen vaihto, muuttukin yhtäkkiä pahoinpitelyksi. Mihin se perustuu? Johonkin? Ei mihinkään? Mielipiteen esittäjä ei vain satu tykkäämään lajista, tai tappeluista siinä, ja vetää opportunisesti tuon pahoinpitely-kortin ja lain esiin?
Toinen asia joka joskus hyppää silmille. Kiekkokaukalon tapahtumien vertaaminen elämään sen ulkopuolella. Toki, jääkiekko EI ole yhteiskunnasta irrallinen saareke, jonka rajojen sisällä voisi mielivaltaisesti tehdä mitä huvittaa. Kiekkoyhteisö ei ole vuosien saatossa osannut hoitaa epäkohtien käsittelyä, tiedottamista ja vuoropuhelua ulos ammattimaisesti, tästä on koitunut paljon hallaa. Mutta ei nyt mennä siihen sen syvemmin. Tapaus Ben-Amor räikein esimerkki, mitä kaukalossa saa ja ei saa tehdä. Ja mikä täyttää pahoinpitelyn merkit. Koodi, jolle nykyään tupataan naureskelemaan, on kuitenkin ollut olemassa. Jos ees muutaman viikon on jaksanut lajia seurata, hahmottaa melko selkeästi mitä tuo taikasana Koodi noin suurin piirtein pitää sisällään.
Mikä vertailussa kaukalon ulkopuolelle korpeaa: vertailut kaduille ja nakkikioskijonoihin. Tää on vissiin olevinaan älykäs ja validi argumentti. Se erohan kaukalon sisäisille tapahtumille ja kadulla tapahtuville tapahtumille on, että kaukalon sisällä ollaan kontrolloiduissa ja valvotuissa olosuhteissa, omalla suostumuksella, hyvin tiedostaen mihin ollaan ryhtymässä. Sen sjaan kadulla tai nakkikioskijonossa klo 3:30 aamulla vallitsee hieman epämääräisemmät säännöt ja lait. En omaa tarkkaa tilastotietoja, millaisia pelkoja tappelut jääkiekossa aiheuttaa pelaajille. Tiedän että ns. enforcerien keskuudessa aiheuttanut unettomuutta ja stressiä. Mutta jos ajatellaan että järjestettyjen tappeluiden ja useamman kerran viikossa hanskansa pudottavien pelaajien aika, ainakin Suomessa, on ohi, rajaan tämän ulkopuolelle. Mutta nyt kerran, kaks kaudessa joku Liigakiekkoilija pudottaa hanskat, lyö ja tulee lyödyksi, jääkö hänelle pelkotiloja ja vaikuttaako se hänen myöhempään elämään myös kaukalon ulkopuolella? Pahoinpitelyn uhriksi joutuminen kadulla tai nakkikioskijonossa on usein hyvinkin traumaattinen kokemus josta toipuminen voi ottaa aikansa. Ja joka jättää jälkensä ja vaikuttaa käyttäytymiseen ja elämään joskus rajoittavasti. Että kun tää nakkikioski-kortti vedetään esiin, niin tajuavatko nämä älyköt minkälaisia asioita ovat vertailemassa?
Pelaajien turvallisuus. Lajin imago. Uuden sukupolven nousu, sukupolven joka on kasvanut ulos machosta tappelukulttuurista. Siinä ihan oikeita syitä joiden takia tappelut voisivat poistua kokonaan. Henkilökohtasesti spontaanit kiehahdukset piristää aina iltaa. On Liigan rangaistusjärjestelmän asia katsoa ettei kultturi ala rehottomaan. Eikä niin Suomessa tule enää käymään. Sen sijaan, lakikirjaan vetoaminen, vertaileminen nakkikioskijonoihin, on ehkä tyhmemmästä päästä argumentteja. Halventaa kaikkia osapuolia, erityisesti näitä lausuvia pässinpäitä itseään.