Itse tässä aloin kelailemaan tätä kulunutta 39-vuotta minkä aikana Ilves ei ole voittanut mestaruutta. Surullisen siitä tekee se, että eihän se ole edes ollut lähellä -80-luvun jälkeen. 1998 finaalit muistan hyvin ja silloin ei ollut mitään palaa HIFK:lle. Nyt on ollut jo muutama kausi kun jopa asiantuntijat ovat povanneet menestystä - ei olla oltu kuitenkaan edes lähellä mestaruutta. Itseä alkaa naurattaa jo kun vähän siellä sun täällä kuulee rupattelua, että kyllä se mestaruus kohta tulee. Itse voisin hieman kyseenalaistaa asian ja kysyä, että eikö ole mahdollista että tässä mentäisiin vielä seuraavatkin 40 vuotta ilman mestaruutta?
Toronto on voittanut edellisen mestaruuden kaudella 1966-67. Eli heillä tulee kohta täyteen 60-vuoden odotus jos ei seuraavan parin kevään aikana tule Stanley Cupia.
Vähän vaikea tässä tunneryöpyssä on keksiä mitään nerokasta, mutta jumankauta käyttäjä @Nestorin totuus kiteytti Antti Pennasta käsittelevässä-ketjussa hienosti mitä on Ilvesläisyys:
Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.
Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran.
Joku Tampereelle muuttanut joka pystyy katsomaan neutraalisti Tapparalaista ja Ilvesläistä työpaikallaan voisi kertoa, että tunnistaako Ilvesläisen siitä, että jos on tehnyt vaikka 3 tuntia excel-taulukkoa ja vahingossa sammuttaa koneen ilman tallentamista niin Ilvesläisen tunnistaa siitä että tokaisee vain ettei tunnu missään ja aloittaa alusta. Tapparalainen varmaan reagoisi voimakkaammin pettymykseen joka on tavallaan heille vieras käsite. Itsestä meinaan tuntuu, että tuo jatkuva pettymyksen tunteen käsittely vaikuttaa ihan arkielämään. Ei paljon pettymys tunnu takaraivossa, jonka esimerkiksi Ilveksen kautta koettu pettymyksen tunne on jo vallannut.
En avannut tätä ketjua sen takia, että minua kiinnostaisi Toronton menestys. Meidän ex-valmentaja vain löysi oivan seuran jota menestys kiertää vieläkin kauempaa. Avasin tämän ketjun vertaistueksi sille pettymyksen tunteelle mitä Ilves on saanut aikaan meissä Ilves-faneissa. Jos tänään yritän muistella hienoja Ilves-hetkiä niin ensimmäisenä tulee mieleen tämän kauden vierasreissu Vaasaan. Seuraavana tulee varmaan mieleen kun Ilves ja Tappara pelasivat maratooniottelun puolivälierissä 2017 kun voitolla olisi tiputettu Tappara ja menty välieriin. Tuo ottelu oli niin paljon täynnä toivoa, etten muista vastaavaa sen jälkeen. Sitten pitääkin mennä melkein vuoteen 2001 ja voitettuun pronssiin Kärpistä. Välissä oli pelkkää pettymystä, mutta toki myös hienoja pelaajia. Tämä näin nopeasti mietittynä ja pakko todeta, että onhan tuo lista vähän surullista luettavaa.
Toronto on voittanut edellisen mestaruuden kaudella 1966-67. Eli heillä tulee kohta täyteen 60-vuoden odotus jos ei seuraavan parin kevään aikana tule Stanley Cupia.
Vähän vaikea tässä tunneryöpyssä on keksiä mitään nerokasta, mutta jumankauta käyttäjä @Nestorin totuus kiteytti Antti Pennasta käsittelevässä-ketjussa hienosti mitä on Ilvesläisyys:
Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.
Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran.
Joku Tampereelle muuttanut joka pystyy katsomaan neutraalisti Tapparalaista ja Ilvesläistä työpaikallaan voisi kertoa, että tunnistaako Ilvesläisen siitä, että jos on tehnyt vaikka 3 tuntia excel-taulukkoa ja vahingossa sammuttaa koneen ilman tallentamista niin Ilvesläisen tunnistaa siitä että tokaisee vain ettei tunnu missään ja aloittaa alusta. Tapparalainen varmaan reagoisi voimakkaammin pettymykseen joka on tavallaan heille vieras käsite. Itsestä meinaan tuntuu, että tuo jatkuva pettymyksen tunteen käsittely vaikuttaa ihan arkielämään. Ei paljon pettymys tunnu takaraivossa, jonka esimerkiksi Ilveksen kautta koettu pettymyksen tunne on jo vallannut.
En avannut tätä ketjua sen takia, että minua kiinnostaisi Toronton menestys. Meidän ex-valmentaja vain löysi oivan seuran jota menestys kiertää vieläkin kauempaa. Avasin tämän ketjun vertaistueksi sille pettymyksen tunteelle mitä Ilves on saanut aikaan meissä Ilves-faneissa. Jos tänään yritän muistella hienoja Ilves-hetkiä niin ensimmäisenä tulee mieleen tämän kauden vierasreissu Vaasaan. Seuraavana tulee varmaan mieleen kun Ilves ja Tappara pelasivat maratooniottelun puolivälierissä 2017 kun voitolla olisi tiputettu Tappara ja menty välieriin. Tuo ottelu oli niin paljon täynnä toivoa, etten muista vastaavaa sen jälkeen. Sitten pitääkin mennä melkein vuoteen 2001 ja voitettuun pronssiin Kärpistä. Välissä oli pelkkää pettymystä, mutta toki myös hienoja pelaajia. Tämä näin nopeasti mietittynä ja pakko todeta, että onhan tuo lista vähän surullista luettavaa.