Eipä se peli paljon parantunut edellisestä, harmi että vastustaja parani huomattavasti. Alku oli lupaavaa, paine kestettiin, mutta kun itselle tarjoutui ratkaisupaikat, niin miten kävikää. Kaveri rokotti heti kun hetken herpaantuminen tuli. Ens kerralla sitten...
Hunters-ottelu oli kyllä todella harmillinen helvetin lupaavan alun ja avauserän jälkeen. Johonkin se tatsi sitten ensimmäisellä erätauolla katosi ja vastaavasti vieraat saivat hengen päälle. Huntersille toki kaikki kunnia, sillä joukkue liikkui ja taisteli hienosti sekä sai Titaanien pelaamisen näyttämään huonolta kaksi viimeistä erää. Kyllähän meidän jengi edelleen yritti, mutta kun mihinkään ei päästy alkoi se kiristää pääkoppaa toden teolla. Sitten yksi karkea virhe omalla sinisellä, josta vastustaja rokotti iskien lähes heti perään toisen nyytin katkaisi käytännössä sen kamelin selän vaikka lopussa vielä Titaaneille tarjottiinkin kavennus/tasoitusmahdollisuuksia.
Maalipaikkoja luodaan edelleenkin kiitettävään tahtiin ja se puolestaan luo turvallisuuden tunnetta edes jotenkin, sillä jos paikkoja ei saataisi luotua niin olisi lähes täydellinen mahalasku lähellä. Nyt vain niistä tekopaikoista ei laiteta kiekkoa sisään alkukauden tahtiin ja tämä on alkanut näkyä kylmästi pistesarakkeessa pidemmän päälle. OKK-matsi oli toki poikkeus sääntöön, mutta pitkässä juoksussa tämänkaltainen paikkojen tuhlailu alkaa syödä miestä, sillä vastustaja ennen pitkää kuittaa takaisin, kuten Huntersia vastaan karulla tavalla kävi.
---
Kyllähän tuossa Titaanien pelaamisessa pistää kylmästi silmään se fakta, että joukkue ei ole viimeisen kuukauden aikana päässyt kunnolla harjoittelemaan normaalilla miehistöllä. Ukkoa on mennyt ja tullut kuin saluunan ovista, kiitos jatkuvien loukkaantumisten ja muiden esteiden, jotka ovat haitanneet pelaamista.
Ei ole ihme, että pelaajat piiputtavat pahasti, kun he tulevat viikon töissä/armeijassa/sairastuvalla viettämänsä ajan jälkeen perjantaina viimeistelyharjoituksiin ja pelaavat lauantai/sunnuntai-akselilla kaksi peliä. Tokihan tämä on Suomi-sarjassa realiteetti ja siihen pitää vain tyytyä, mutta se korpeaa niin perkeleesti kun oikeasti tietää mikä potentiaali tuossa jengissä on jos se vain pääsisi ehjänä harjoittelemaan kuvioitaan sekä pelaamaan tutuilla kentällisillä.
Tämänkaltainen ruljanssi ei ole helpottanut yhtään valmennuksen taakkaa ajaa pelitapaa pelaajien pääkoppiin, kun kentälliset ovat kokoajan muuttaneet muotoaan. Laadukas harjoittelu kun on kaiken perusta (niin pelaat kuin harjoittelet) ja sitä ei olla nyt pystytty tekemään, koska välillä treeneissä on ollut kaukalossa reilut 10 jannua + A-junnuista hätäavuksi hälytettyjä tuuraajia, jotta edes jonkinlaiset treenit on saatu vedettyä läpi.
Pahiten pelaajien poissaolo on näkynyt ylivoimapelaamisessa, jossa ei olla viime kierroksilla nähty stabiileja yv-viisikoita pyörittämässä peliä sekä takomassa kiekkoa häkkiin. Ylivoimapelillä kun nykyaikana tiukat matsit ratkotaan, niin tämä on ollut Titaanien pelaamisessa yksi suurimmista kompastuskivistä viime peleissä ja se on todella suuri harmi.
Illi toivoi Hunters-pelin jälkeen, että joukkue saisi alle ehjän harjoitusviikon, jotta se voisi iskeä täydellä teholla Ketterän kimppuun ensi lauantaina. Noh... eilisen perusteella näin ei tule käymään, sillä nopealla laskemisella harjoituksista puuttuivat viime aikojen vakimiehistön jäsenistä
Janne Ruohola,
Joonas Tiainen,
Juha Virolainen,
Ossi Häkkinen,
Teemu Somppi,
Jami Miettinen,
Joonas Jääskeläinen,
Eemeli Arola,
Joni Kulmakivi,
Jesse Pehu,
Ilkka Heikkilä sekä keikkamies
Taneli Maasalo ja Venäjällä ilmeisesti edelleenkin viisumiasioitaan ratkova
Anton Kuznetsov. Yhteensä siis
11+(2) jannua pois harjoituksista... missä on mun pullo, sillä ei tässä enää tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa.
Yritä nyt tuosta sitten repiä huumoria ja pyrkiä kampeamaan hurjassa liidossa oleva Ketterä ensi lauantaina Näreharjun homeisessa ladossa nurin. Aikamoisen käärmekeitoksen saa valmennus keitellä, jotta noin repaleisen ryhmän "liimaa yhteen" toimivaksi kokonaisuudeksi Imatran kärkitaistoon. Noh... toivossa on hyvää elää ja uskohan ei lopu ikinä!