Kolumniketju

  • 3 656
  • 10

Mosabacka

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Minulla on kunnia avata JYPin palstatilaan kolumniketju. Kolumni tarkoittaa ajankohtaista, henkilökohtaiseen "oikeaan" näkemykseen perustuvaa mielipidetekstiä, jossa maustetaan ja pyöritellään mielellään vain yhtä johtoajatusta. Koska uskon monen jatkoaikalaisen kykenevän tuottamaan tätäkin tekstityyppiä, emme jää vain Keskisuomalaisen toimittajien ajatuksien varaan. Tähän ketjuun toivon seuraavanlaisia tekstejä: pitkiä, syvän mielen sopukoissa mureiksi kypsytettyjä ajatuksia, poikkileikkauksia JYPistä ja elämästä pääpiirteissään, nostalgisia muisteloita ja persoonallisia, ironisia tai jopa humoristisiakin näkökulmia akuuteista ilmiöistä. Ja jotta kevät ei jäisi tylsäksi tämän ketjun osalta, haastan SergeiK:n, Huerzon, FourFourtyn, Köpin ja Pakkiparin tuottamaan omat muhennoksensa tämän kevään aikana.

Yhden säännön ilmaisen vielä: keskustelut tämän ketjun kolumnien synnyttämistä ajatuksista jatkukoot pääsääntöisesti postauksilla tarkemmin määritellyissä ketjuissa. Toki syntyviä tekstejä voi arvioida, vain ja ainoastaan kriittisesti. Esimerkiksi Alatalosta keskusteltakoot enemmän Alatalo-ketjuissa, jokainen osaa lainata tekstiä kohdennettuihin ketjuihin. Ottakaa Köpin postauksista mallia.
 
Viimeksi muokattu:

Mosabacka

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Vaaka kallistuu, aikansa kutakin (missiota?)

Aivan aluksi: tikulla silmään sitä, joka vanhoja kaivelee. Tarkoitan tällä sitä, että eiköhän JYPin missiokauden ylenpalttisille hehkuttelijoille pahin rangaistus ole JYPin menestymättömyys. Ja jos joku oli jo etukäteen pessimistinen (tai realistinen), niin eikö nykyisen sarjasijoituksen pitäisi tuottaa loputonta mielihyvää oman mielipiteen täydellisestä oikeaan osumisesta. Tuossa mustavalkoiset ääripäät, joiden väliin mahtuu paljon harmaansävyisiä argumentteja. Omasta puolestani on sanottava, että omat ajatelmani ovat sijoittuneet mustavalkoisessa värikartassa moneen eri sävyyn.

Minkäs teet? Sijoitus on mitä on, ja playoff-viivakin on karannut yhdeksän pisteen päähän. Ja kun takaa-ajettavana joukkueena on juuri Ilves, joka pysyi viimeisimmässä ottelussa ylväästi pystyssä pienten puhurien ajan ja raateli JYPin pedon elkein, joulutauon jälkeiset valonpilkahdukset ovat sammuneet jo aikoja sitten. Nähtäväksi jää, että haudataanko missio kauden jälkeen hiljaisuudella vai yrittävätkö kär(ki)kkäät toimittajat saada teksteihinsä ko. ajanjakson laadun arviointia?

Alatalon kohtuullinen maine on hiipunut missiokauden aikana pohjalukemiinsa. Olen miettinyt, että onko Alatalo oikeasti hyvä valmentaja? Ajattelen, että saattaa olla, mutta lisäkysymykset hyökyvät tsunamin lailla. Kävikö niin, että pelikirja unohtui päivittää? Johtuuko JYPin menestymättömyys materiaalin heikkoudesta eli siitä tosiasiasta, että kukaan muukaan valmentaja ei olisi saanut JYPistä juurikaan parempaa joukkuetta? Pitäisikö se lausahdus paikkaansa, että pelaajabudjettiin suhteutettuna JYP on pelannut jo monta kautta yli odotusten ja nyt olisi siis "normikausi"?

Alatalon aika on joka tapauksessa päättymässä. Missiosta viis. Omasta puolestani kiitän Alataloa monen vuoden hyvästä valmennuksesta ja JYPin voittojen tuottamista hetkistä. Erityisesti muistelen lämmöllä kevättä ja suloisenkatkeraa playoffsarjaa Kärppiä vastaan. Se oli niin lähellä. Siinä keväässä oli yritystä.

Iloitkaamme kuitenkin lopulta saapuneesta talvesta.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
"Pelataan fiksusti"

Huhhuh. Oikein kutsu kolumnistiksi. No niin, kynä musteeseen ja...oho, korjauslakalle löytyi heti käyttöä.

Matti Alatalo on ottanut usein lehdistötilaisuuksissa ja lehtijutuissa esiin fiksun pelaamisen kertoen tappion syyksi, että "ei pelattu tarpeeksi fiksusti" tai vastaavaa. Ymmärrän, että fiksuudella tarkoitetaan taktiikan mukaista pelaamista ja pelin sääntöjen noudattamista, joka on tärkeää mutta silti - onko tyhmää olla liian fiksu?

Janne Hauhtonen kritisoi HIFK-siirtonsa jälkeen (ainakin piilotetusti) sitä, ettei JYPissä saa taklata tai (hieman sanoja suuhun pistäen) pelata kovalla tunteella. En ole pelannut jääkiekkoa millään sarjatasolla, joten en osaa sanoa kuinka pelaaja toimii jäällä pelitilanteissa, mutta voisin kuvitella, että jatkuva "ajatteleminen" ja fundeeraaminen kadottaa peliotteesta jotain olennaista. Niin katsojan kuin pelaajankin kannalta - kutsuttiin sitä sitten flow-ilmiöksi tai miksi tahansa. Peliin syttyminen ja fyysinen taklauspeli (jonka tässä rankasti kärjistäen yhdistän "tyhmäksi pelaamiseksi") saa (useammat) pelaajat pelaamaan kykyjensä äärirajoilla - ei liene sattumaa, että JYP on pelannut usean kauden ajan (tunnelmaltaan ja tasoltaan) parhaat kotipelinsä rymistelevää HIFK:ta vastaan?

JYP on fiksun ja reilun porukan maineessa, mutta ei voi välttyä ajatukselta, että viisaskin menee joskus vipuun. Ripaus enemmän tunnetta ja vapautta peliin tekisi varmasti ihmeitä myös Hippoksen apaattiselle tunnelmalle, jota laitojen rymistely herättäisi tehokkaasti. Samoin kävisi myös pelaajille, jotka syttyisivät pelaamaan nähtyään kovia taklauksia - ja tultuaan myös itse taklatuksi. Rumasti sanoen "tuotteen laatu" (phyi) paranisi, koska kiekollisen taidon kadotessa muihin kaukaloihin tilalle tulisi muita korvaavia ominaisuuksia. Tässä kolumnissa ei haikailla colosseumimaista sirkusviihdettä ylös tai alas sojottavine peukkuineen, mutta kieltämättä roima ripaus alkukantaisuutta olisi paikallaan. Tyydytti se kulttuuriministereitä tai ei. Tietenkin myös tuomaritoimintaa olisi reivattava askel fyysiselle pelille suopeampaan suuntaan, mutta tämä tuskin on kynnyskysymys.

Kuten JA:n artikkelissa on todettu, niin katsomoihin hieman tyhmempikin pelaaminen toisi tunteen muodossa lisäväriä - ja siten varmasti lisää maksavia katsojia. Jääkiekossa alkukantaisuus ja fiksuus yhdistyvät monella tapaa, mutta balanssin löytäminen noiden kahden ääripään välillä on vaikeaa. Nyt pelikirjateorioiden ja erilaiden virtausten keskellä on ehkä unohtunut yksi tärkeä asia - viihtyykö katsoja katsomossa vai ei? Siitä asiasta huolehtiminen olisi todella fiksua pelaamista koko jääkiekkotoiminnan kannalta - niin JYPissä kuin koko SM-liigassa - ja "tyhmempi pelaaminen" mielestäni oikea askel "tuotteen laadun" (phyi) parantamiseksi. (Olipas näppärä lopetus)
 

Groove Armada

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Starkin noutopihan parakki
Uusi termi

Suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun on viime aikoina juurtunut uusi sana,
pelikirja. Kyseisen termin pää-äänenkannattajan, Urheilulehden journalisti
Setteri, anteeksi Petteri Sihvosen mukaan jokaisella valmentajalla ja
joukkueella on sellainen.

Yksinkertaistettuna se kokoaa yhteen kaiken sen, minkä me näemmä
katsomosta käsin jäällä tapahtuvan. Pelikirjaan on koottu erilaisia hyökkäys-
ja puolustuspelaamisen taktiikoita ja pelifilosofioita - kirjan sivuilta löytyy se,
miten joukkue missäkin tilanteessa toimii.

Tietäjien mukaan pelikirja on kuitenkin kuulemma vanha juttu. Yksinkertaiselle
ja kaikkien tuntemalle asialle on vain keksitty uusi nimi. Tätä mukaillen,
haluankin lanseerata suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun uuden termin. Se
koskettaa valmentajien ja heidän joukkueidensa lisäksi myös yksittäisiä
pelaajia ja jopa joukkueiden toimitusjohtajia, ollen siis pelikirjaakin laajempi
kokonaisuus.

Mikä se sitten on?

Se on jotain, mikä on lähes jokaisella valmentajalla. Sen voi jakaa muutamaan
eri osa-alueeseen. Joillakin se on 90-lukulainen, toisilla kehittynyt 90-
lukulainen. Moderneimmilla se on 2000-lukulainen, amatööri- tai pro-, joillakin
jopa allstar-tasoinen. Parhaiten sen saloja voi avata kuvailemalla kahta eri
ääripäätä, joista toinen hallitsee taidon suvereenisti, toisella se on vielä
lapsenkengissä.

Ääripää numero 1: Matti "Muikisteleva Kaljupää" Alatalo. Hänellä se ei
todellakaan ole 2000-lukulainen, tuskin edes kehittynyt 90-lukulainen, liekö
90-lukulainenkaan. Välillä herää epäilys, onko se vain ohut vihko täynnä
sanahelinää (ei mopolla mahdottomia)? Onko se tyhjä vihko (taistelu ei
riittänyt)? Joskus tuntuu, ettei sitä ole hänellä lainkaan (oltiin huonompia).
Tästä syystä Muikistelija onkin niin pidetty valmentaja.

Ääripää numero 2: Jukka "Autokauppias" Seppänen. Kyseinen toimitusjohtaja
on kehittynyt tällä osa-alueella huimasti tänä vuonna. Jo kauden alussa oli
selvää, että Autokauppiaan taito on 2000-lukulainen (eteenpäin on menty
taloudellisesti kaikilla mittareilla mitattuna). Tämän jälkeen Jukkis näytti
kykynsä siirtymällä hienosti pro-tasolle (A-junioreiden urheilullinen menestys).
Mutta ans' olla, kun talvella pamahti ennen lumia, kuin aikaisena joululahjana.
Harppaus allstariksi (Missio 2007 elää vahvana).

Kato, kun sä voit ymmärtää sen, mutta sä et välttämättä hallitse sitä.

Se on selikirja.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
JYP-laiva

Otetaan vertauskuva. JYP on laiva valtamerellä. JYP-laivan suunta on hukassa kompassin hajoamisen takia. Miksi tähän jouduttiin ja mitä on tehtävissä?

JYP profiloitui nuorten kasvattajana Matti Alatalon aikana. JYP oli kiva ja sinnikäs pikkuseura jolla ei ollut muista erottuvaa pelityyliä. Ilkeä kirjainyhdistelmä HMV kaikui vääräleukojen puolelta. Silti JYP yritti ja melkein onnistuikin. Matti Alatalon ensimmäinen kausi oli melkein jackpot. Painotus sanalla melkein. Kriittisellä hetkellä flunssa-aalto iski ja loukkaantumiset vaivasivat. Matti ei pystynyt luotsaamaan joukkuettaan ottamaan sitä tärkeintä voittoa, pudotuspelisarjan ratkaisevaa voittoa. Moni ajatteli tämän olevan lupaava merkki. Pieni ja piskuinen JYP pääsi runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon ja melkein pystyi tiputtamaan Oulun Kärpät jatkosta. Seuraava kausi on tietenkin parempi, vai mitä? Väärin. Markkinointi ei onnistunut saalistamaan lisää yhteistyökumppaneita. Alamäki alkoi. Kausi kaudelta pudotuspeleihin JYP ponnisti ja aina se ensimmäinen pudotuspelisarja jäi voittamatta. Alatalon aikana muutaman kerran pudotuspelisarjan voittaminen jäi yhden voiton päähän. Melkein onnistuttiin. Aina vaan melkein.

Nyt JYP saattaa jopa jäädä pudotuspelien ulkopuolelle. On aika muuttaa suuntaa. On aika korjata kompassi, mutta miten? Korjaussarja löytyy jos sitä halutaan käyttää. Organisaatiotasolla on tehtävä muutoksia. Ihmisiä on siirrettävä uusiin tehtäviin. Joukkueeseen on saatava enemmän roolitusta. JYP-laiva on käännettävä uuteen suuntaan ja vaihtoehtoja on tasan kaksi. On joko palattava siihen imagoon, jossa JYP on nuorten kehittäjä. Pieni seura joka yhä ylös yrittää. Siinä ehkä joskus onnistuen. Toinen vaihtoehto on muutettava seuran imago täysin. Joukkue pitää kasata monipuolisesti painottuen kahteen ensimmäiseen kentälliseen, on pidettävä joukkueessa vähintään yksi rikurahikainen mutta ennen kaikkea on profiloiduttava joukkueeksi jolle suoraan sanoen ei vittuilla ilman seuraamuksia. Se vaatii valuuttaa enemmän kuin nykyisin on joukkueen rakentamiseen käytetty, mutta olen aivan varma jos joukkue rakennetaan oikein niin se herättää suuria tunteita ja elämyksiä. Juuri näitä tunteita ja elämyksiä yleisö kaipaa ja varmasti tulee sellaisia tunteita herättävää joukkueita katsomaan. Se taas tuo lisää valuuttaa.

JYP-laivan suunta voi olla oikea, jos JYP-varustamon johto vain niin haluaa. Ratkaisu on vain ja ainoastaan JYPin johdon käsissä. Riskihän se on, mutta riskejä on joskus pakko ottaa.
 
Viimeksi muokattu:

Mike Bossy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valtra & Massey Ferguson
Hurrikaanikiekko - I had a dream

Eletään helmikuun ensimmäistä päivää. JYP rimpuilee sarjataulukon sijalla 12, josta viimeiselle pudotuspelipaikalle on matkaa 12 pistettä. Joukkueen johto on osoittanut epäsuorasti, pelaajakaupan nimissä, ettei uskoa kauden tavoitteiden toteutumiselle enää juuri ole näkyvissä.

Ennen kauden alkua, kun joukkue oli muodostumassa, tuli mieleeni ajatus uudesta JYPistä, vallankumouksellisella tavalla pelaavasta Keski-Suomen ylpeydestä, Jyväskyläläisen jääkiekkoilun lippulaivasta. Hahmoitteilin tuolloin mielessäni visiota muutamaan otteeseen Jatkoaikaankin mainitsemastani termistä, hurrikaanikiekko. Aikeenani oli rakentaa projektistani kirjallinen selostus, mutta totuuden nimissä se kuivui kasaan ja jäi lopulta vain ajatuksen tasolle.

Koko idea hurrikaanikiekosta lähti liikkeelle jo tuona muinaisena aikana, kun JYPin pelaajamateriaalin runko alkoi muodostua. Villeimmissä visioissani JYP olisi tuleva pelaamaan fyysistä peliä voimakkaalla karvaus- ja taklauspelillä. Vastapainona tälle, kiekollisella puolella pelattaisiin nopeita rintamahyökkäyksiä ja lyhytsyöttöpeliä. Aikaisempien kausien vitsaukset, kuten hitaat lähdöt ja arka karvauspeli joutaisivat roskakoriin.

Mielestäni kaikki edellytykset edellä kuvatun kaltaiseen, moderniin peliin, olivat olemassa. Joukkueessa oli sopivissa suhteissa taitoa niin kiekollisessa pelissä, kuin häirintäpelissäkin. Joukkueessa näytti olevan runsaasti potentiaalia. Joukkueessa oli runsaasti vielä kehittyviä pelaajia, kuten Ossi Louhivaara ja Tuomas Vänttinen. Lisäksi joukkueeseen oli hankittu kokemusta muutaman Mestis-pelaajan ja paluumuuttaja Miska Kangasniemen muodossa. Hyökkäyksen lisäksi hyökkäävien sekä puolustavien puolustajien suhde oli lähes ihanteellinen.

Tässä kuitenkin piili kuoppa, johon hurrikaanikiekko putosi ja lopulta tuhoutui. Joukkueen runkoa voidaan nyt verrata hedelmäpuuhun, josta puuttuu hedelmät. Joukkueen rungon ympärille JYPin johto ei onnistunut kokoamaan ainesta, joka olisi ollut tuleva ratkaisemaan ottelut. Kuopasta, johon JYPin jalka putosi, nousi ylös vielä tikapuut. Nämä tikapuut olivat hurrikaanikiekon mukainen pelifilosofia ja -taktiikka. Joukkueen aikaisempien kausien heikkoudet eivät kuitenkaan olleet poistuneet, vaan näkyivät yhä räikeämpinä kokemattoman joukkueen tähden. Oman soppansa keittoon toki heitti myös itse Matti Alatalo.

Hurrikaanikiekkoon kuului voimakkaasti roolitettu kokoonpano ja peliesityksiin nojaava peluutus. Kuten sanotaan, mihin seepra raidoistaan pääsisi. Alatalo toisti aiemmilta kausilta tutut erheensä ja virheensä, jotka sotivat hurrikaanikiekon pääperiaatteita vastaan.

Ollakseni rehellinen, minun täytyy sanoa, että kauden aikana lausumani analyysini JYPin pelistä ovat menneet enemmäin tai vähemmän metsään. Haukuin muun muassa Matti Alatalon pelikirjan alimpaan helvettiin. Kuten pelikirja-sanan uusi isä, Petteri Sihvonen, on sanonut pelikirjan näkee parhaimmin pelien aluissa, kun pelin tuoma rasitus ei ole sotkenut konsepteja. Olen ajoittain nähnyt JYPin pelaavan hyvinkin mallikkaasti, nopein hyökkäyksin ja vastaiksuin. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka JYPin peli on toiminut välillä lähes hurrikaanikiekon lailla, niin se on ollut sitä ajoittain. Pelin taso on muuttunut pelien sisällä laidasta laitaan, mikä on estänyt suurempien piestepottien saapumisen Jyväskylään.
 
Viimeksi muokattu:

Hele

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Matti Alatalo - Yhden kauden illuusio?

Sädekehä Matti Alatalon pään päällä näyttäisi olevan katoamassa viimeistään tämän kauden esityksien jälkeen. Tuota sädekehää Matti on kantanut kaudesta 2002-2003 alkaen, jolloin JYP pelasi sensaatiomaisen kauden ja oli pudottaa Oulun Kärpät välieristä. Nyt tuo illuusio poppamiehestä, joka nosti Feenix-linnun tuhkasta, on kadonnut. Tuo joukkue oli yksi kovimmista JYP-joukkeista moneen vuoteen, eikä samaan olla pystytty tähän päivään mennessä. Oliko tuo lähtölaukaus suurelle illuusiolle?

Nyt eletään kautta 2006-2007 ja näen, että Matin ja JYPin yhteinen taival on tulossa tiensä päähän. Ei Matin valmentajataidot ole varmaankaan mihinkään hävinneet, mutta JYP kaipaa uusia tuulia, koska ilmatila valmentajan ja joukkueen välillä alkaa olemaan ummehtunut. Joukkue on viettänyt Matin kanssa kuherruskuukautensa jo ajat sitten ja suhteesta on tullut arkinen. Ei ole enää intohimoa, ei kiimaa, ei tuloksia. Missä on se "no respect"-asenne?

Matti nousi yhden kauden perusteella Suomen valmentajakentän kuumimmaksi nimeksi. Pelaajat ympäri Suomea ilmoittivat, että haluaisivat Matin alaisuuteen kehittymään. Matti hioi kulmikkaista kivistä timantteja. Pihlman, Immonen, Virtanen, Korhonen ja kumppanit kasvoivat Matin alaisuudessa tähtipelaajiksi. Matti Alatalo oli tehnyt JYPistä mielenkiintoisen ja pelaajia vetävän joukkueen. Vai oliko JYP tehnyt Matista mielenkiintoisen valmentajan?

Mutta jottei totuus unohtuisi, Matti ja JYP onnistuivat kuitenkin päästämään monta lupaavaa pelimiestä pois, jotka jälkeenpäin nousivat muualla huipulle. Esimerkiksi nimet Mustonen, Mäenpää ja Hauhtonen puhkesivat kukkaan vasta lähdettyään JYPistä.

Kauden 2002-2003 jälkeen JYPissä ei ole pelannut yhtään Tsekkiä, josta oli kuitenkin tullut ennen kyseistä kautta tärkeitä vahvistuksia JYPille; Bednar, Ton, Chlubna, Nikolov, Cech sekä lukuisat muut aiemmin. Kauden 2002-2003 jälkeen JYPin kaikki ulkomaalaisvahvistukset ovat tulleet Kanadasta. Uskon että tämä on ollut pitkälti Matin toive. Kanadalaiset ovat joukkuepelaajina nöyriä ja pitkälti Matin näköisiä. Tsekit sen sijaan ovat itsekkäitä ja kurittomia. Eikö se ole aika rajoittava tekijä, jos ulkomaalaisvahvistuksen pitää olla kanadalainen? Siksikö tällä kaudella ei ole ollut yhtään ulkomaalaisvahvistusta?

Samaan aikaan kun Matti on joukkueensa kanssa ajanut omaa vuoristorataansa, Hippoksen lehtereillä on istunut toimitusjohtaja-Seppäsen vierellä maajoukkueen apuvalmentaja Risto Dufva. Monesti aiemmin JYPiin tarjolla ollut valmentajan läsnäolo on laittanut huhumyllyn jälleen pyörimään. Viimeisimmässä haastattelussa Dufva jopa myöntää, että on kiinnostunut ja on jopa toiveikkaana valmentamisesta JYPissä tulevaisuudessa. Ennen tätä hän on ehtinyt jo kieltäytyä muunmuassa HPK:lle samaisesta kunniasta.

Dufva on luonnollisesti kauden mittaan tarkkaillut miehiä maajoukkueeseen, mutta onko hän samalla tarkkaillut ja koonnut Seppäsen kanssa ensi kauden JYP-joukkuetta. Ilmoittaako JYP kauden päätyttyä, että sopimus Alatalon kanssa on purettu yhteisymmärryksessä ja Dufva nimetään JYPin päävalmentajaksi. Mene ja tiedä.
 
Viimeksi muokattu:

kimmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, FC Barcelona
Hele kirjoitti:
Sädekehä Matti Alatalon pään päällä näyttäisi olevan katoamassa viimeistään tämän kauden esityksien jälkeen. Tuota sädekehää Matti on kantanut kaudesta 2002-2003 alkaen, jolloin JYP pelasi sensaatiomaisen kauden ja oli pudottaa Oulun Kärpät välieristä. Nyt tuo illuusio poppamiehestä, joka nosti Feenix-linnun tuhkasta, on kadonnut. Tuo joukkue oli yksi kovimmista JYP-joukkeista moneen vuoteen, eikä samaan olla pystytty tähän päivään mennessä. Oliko tuo lähtölaukaus suurelle illuusiolle?

Nyt eletään kautta 2006-2007 ja näen, että Matin ja JYPin yhteinen taival on tulossa tiensä päähän. Ei Matin valmentajataidot ole varmaankaan mihinkään hävinneet, mutta JYP kaipaa uusia tuulia, koska ilmatila valmentajan ja joukkueen välillä alkaa olemaan ummehtunut. Joukkue on viettänyt Matin kanssa kuherruskuukautensa jo ajat sitten ja suhteesta on tullut arkinen. Ei ole enää intohimoa, ei kiimaa, ei tuloksia. Missä on se "no respect"-asenne?

Matti nousi yhden kauden perusteella Suomen valmentajakentän kuumimmaksi nimeksi. Pelaajat ympäri Suomea ilmoittivat, että haluaisivat Matin alaisuuteen kehittymään. Matti hioi kulmikkaista kivistä timantteja. Pihlman, Immonen, Virtanen, Korhonen ja kumppanit kasvoivat Matin alaisuudessa tähtipelaajiksi. Matti Alatalo oli tehnyt JYPistä mielenkiintoisen ja pelaajia vetävän joukkueen. Vai oliko JYP tehnyt Matista mielenkiintoisen valmentajan?

Mutta jottei totuus unohtuisi, Matti ja JYP onnistuivat kuitenkin päästämään monta lupaavaa pelimiestä pois, jotka jälkeenpäin nousivat muualla huipulle. Esimerkiksi nimet Mustonen, Mäenpää ja Hauhtonen puhkesivat kukkaan vasta lähdettyään JYPistä.

Kauden 2002-2003 jälkeen JYPissä ei ole pelannut yhtään Tsekkiä, josta oli kuitenkin tullut ennen kyseistä kautta tärkeitä vahvistuksia JYPille; Bednar, Ton, Chlubna, Nikolov, Cech sekä lukuista muut aiemmin. Kauden 2002-2003 jälkeen JYPin kaikki ulkomaalaisvahvistukset ovat tulleet Kanadasta. Uskon että tämä on ollut pitkälti Matin toive. Kanadalaiset ovat joukkuepelaajina nöyriä ja pitkälti Matin näköisiä. Tsekit sen sijaan ovat itsekkäitä ja kurittomia. Eikö se ole aika rajoittava tekijä, jos ulkomaalaisvahvistuksen pitää olla kanadalainen? Siksikö tällä kaudella ei ole ollut yhtään ulkomaalaisvahvistusta?

Samaan aikaan kun Matti on joukkueensa kanssa ajanut omaa vuoristorataansa, Hippoksen lehtereillä on istunut toimitusjohtaja-Seppäsen vierellä maajoukkueen apuvalmentaja Risto Dufva. Monesti aiemmin JYPiin tarjolla ollut valmentajan läsnäolo on laittanut huhumyllyn jälleen pyörimään. Viimeisimmässä haastattelussa Dufva jopa myöntää, että on kiinnostunut ja on jopa toiveikkaana valmentamisesta JYPissä tulevaisuudessa. Ennen tätä hän on ehtinyt jo kieltäytyä muunmuassa HPK:lle samaisesta kunniasta.

Dufva on luonnollisesti kauden mittaan tarkkaillut miehiä maajoukkueeseen, mutta onko hän samalla tarkkaillut ja koonnut Seppäsen kanssa ensi kauden JYP-joukkuetta. Ilmoittaako JYP kauden päätyttyä, että sopimus Alatalon kanssa on purettu yhteisymmärryksessä ja Dufva nimetään JYPin päävalmentajaksi. Mene ja tiedä.


Erittäin hyvä ja varsin oikeassa oleva kirjoitus.

Itse mietin tuota kuviota myös. Haastattelussa Dufva sanoo että JYPin valmentaminen kiinnostaa ja toivottavasti toteutuu joskus. Mielestäni erittäin positiivista. Sillä juuri Dufvan kaltaista "käskijää" JYP juuri nyt todella tarvitsee. Ja uskaltaisin väittää, että Dufva on taktisesti meidän Mattia edellä. Myös Dufvan pelaajienkehittäjän kyvyt tunnetaan, ne ovat jopa Matin tasoa. Jukurit on viime vuosina kehittänyt todella pitkän listan nykypäivän huippukiekkoilijoita.

Mutta se kuvio, että Dufvalla olisi jo sopimus, siihen en usko. Mutta ensi kauden jälkeen taas - kyllä, ehdottomasti Dufva meille!
 

Mosabacka

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kiitoksia

Esitän tässä vaiheessa suuret kiitokset kolumnien kirjoittajille (Huerzo, Pakkipari, Hele, Groove Armada ja Mike Bossy) ja pakko se on kai sallia pientä kommentointiakin tämän ketjun puitteissa. Odotan jännityksellä, että osallistuvatko loputkin haastamani nimimerkit hienoihin kirjoituksiin. On nimittäin paljon mukavempi lukea edes kohtuullisella ajatuksella tehtyjä tekstejä kuin keskimääräistä puolisutaistua näpyttelyä. Edelleen ketju on kaikille sallittu, vaikka en tajuakaan kaikkia erityisesti kutsua kirjoittelun saloihin. Mutta miten olisi kolumnin paikka, Pee, kummitus tai kimmo?
 

Köpi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers
Organisaatiosta puuttuu jotain - Jukka Holtarin kokoinen aukko täyttämättä

Huomasinpa vasta nyt, että Mosabacka on heittänyt minullekin haasteen, joten ei kai siihen voi olla vastaamatta.

Nyt siis eletään helmikuun alkua 2007, otsikkoa mukailleen vuotta kaksi aikaa jälkeen Suomen parhaan pelaajakoordinaattorin, joka toi JYPiin mm. Jarkko Immosen, Jari Korhosen, Eric Perrinin (tosin mutkan kautta), vain näin muutamia mainitakseni. Tämä kaikki tapahtui kaudelle 2002-03 ja moni hehkutti silloin SM-liigan tulokasvalmentaja Matti Alatalon maasta taivaaseen, Holen pysyessä (omasta halustaan kenties?) taustalla ja antaessa suosiolla kunnian Alatalolle, joka ko.kaudella vei JYPin 2000-luvun parhaaseen sijoitukseensa.

Holtari jatkoi työtään ja löysi edelleen liigatason pelaajia JYPin, lähimpänä täysosumaa tuore SM-kultamitalisti Jaakko Uhlbäck, joka saapui Jyväskylään syksyllä 2003.

Vaikka Alatalon kalju kiilteli mediassa, Holen merkitystä JYPin organisaatiolle asiaan perehtyneet JYPille eivät missään vaiheessa kiistäneet ja kun Holtari melkein tasan tarkalleen kaksi vuotta sitten (14.02.2005) ilmoitti lähtevänsä perhesyiden takia pk-seudulle ja melkein välittömästi sen jälkeen nimitettiin samaan rooliin Bluesin organisaatiossa, moni ihmetteli JYPin ratkaisua jättää Holtarin paikka toistaiseksi paikkaamatta, mutta ymmärsivät, että kauden 2005-06 joukkueeseen uusi pelaajakoordinaattori/UTJ ei kerkiäisi vaikuttamaan. Ja oletettiin, että uusi UTJ palkataan viimeistään syksyllä 2005.

Tämä oli siis tilanne kaksi vuotta sitten, joten palataan tähän hetkeen. Holtarin paikka on edelleen täyttämättä ja kritiikki tätä JYPin ratkaisua on missiokauden floppauksen myötä entisestään yltynyt. Ei voi sanoa, että JYP on totaalisen epäonnistunut hankinnoissaan, mutta ne Holtarin aikaiset täysosumat ovat puuttuneet.

Ihmetystä herättää myös se, että missään vaiheessa JYPin seurajohto ei pelaajahankintojen yhteydessä (tai yleensä muussakaan jutuissa) ole ottanut kantaa/myöntänyt, että Holtarin paikan täyttämättä jättäminen oli virhe.

Tällä perusteella tuntuu, että kaikkialla muualla tiedostetaan pelaajakoordinaattorin tärkeys JYPin kaltaiselle pikkuseuralle, paitsi JYPin seurajohdossa. Tämä voi tietysti osittain olla talouden sanelemaa pakkotilannettakin, mutta jotenkin tämäkin ratkaisu jättää JYPistä sen saman tunteen, kuten monessa muussakin asiassa viime aikoina. Mennään sieltä mistä aita on matalin ja missä voi säästää.

Pelaajahankinnoista ainakin osittain vastuussa oleva omistaja-toimitusjohtaja vaatii lehtien palstoilla joukkueelta enemmän. Olisiko kenties ensin syytä oikeasti panostaa pelaajascouttaukseen?
 
Viimeksi muokattu:

Biski

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, The Hammers
Köpi kirjoitti:
Tällä perusteella tuntuu, että kaikkialla muualla tiedostetaan pelaajakoordinaattorin tärkeys JYPin kaltaiselle pikkuseuralle, paitsi JYPin seurajohdossa.
Kertokaapa joku asiaan perehtymättömälle, onko kaikissa muissa (pikku)seuroissa pelaajakoordinaattori? Onko esimerkiksi HPK:lla tai Saipalla Holtaria vastaava kaveri töissä? Kysyn ihan sen takia, että en tosiaan tiedä miten yleisiä pelaajakoordinaattorit ovat SM-liigassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös