Kolahtaako klassinen musiikki?

[MustatKortit]

Lainaan härskisti omaa viestiäni kun en viitsi samaa asiaa uudelleen naputella. @MustatKortit , mikä on sinun näkemyksesi asiasta. Oletko huomannut että länsinaapurin musiikki-ihmisillä olisi jonkinlainen trauma tuosta että heillä ei ole kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua klassisen musiikin såveltäjää? Ture Rangströmiä Sibelius piti parhaana ruotsalaisena säveltäjänä mutta eivät hänenkään teoksensa ole jääneet elämään.

Tosiasia on se, ettei Ruotsilla ole yhtään Sibeliuksen tai vaikkapa Griegin tasoista seppää. Sibeliuksen kommentit Rangströmistä ovat tiedossa, mutta mielestäni turhan vieraskoreaa Jannelta. Jos musiikkia nyt jollain lailla haluaa arvottaa (ei toki tarpeellista), niin voimme alkaa tarkastella näiden eri säveltäjien tuotannon esittämisen määrää maailmalla ja kyllä mielestäni myös nuottien myymistä voidaan pitää merkkinä jostain. Eihän ruotsalainen pääse näissä lähellekään.

Ei Ruotsissa asiasta kuitenkaan mitään traumaa ole, vaan asiallisena ja hyvän itsetunnon omaavana kansana osaavat päin vastoin arvostaa mm. suomalaista Sibeliusta.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että samalla kun säveltäjää ei Ruotsista samaan kategoriaan löydy, niin heillä kuitenkin on klassisen laulun (ja oopperan) puolelle asettaa kovempi nimi kuin yksikään Suomen vastaavista: eräs maailman kautta aikain lahjakkaimmista tenoreista, eli Jussi Björling. Suomella ikävä kyllä huipputenoreita ei juuri löydy, vaikka mm. sopraano- ja basso-osasto (sekä kapellimestarit) ovat kunnossa.

 

[bebeto]

Tosiasia on se, ettei Ruotsilla ole yhtään Sibeliuksen tai vaikkapa Griegin tasoista seppää. Sibeliuksen kommentit Rangströmistä ovat tiedossa, mutta mielestäni turhan vieraskoreaa Jannelta. Jos musiikkia nyt jollain lailla haluaa arvottaa (ei toki tarpeellista), niin voimme alkaa tarkastella näiden eri säveltäjien tuotannon esittämisen määrää maailmalla ja kyllä mielestäni myös nuottien myymistä voidaan pitää merkkinä jostain. Eihän ruotsalainen pääse näissä lähellekään.

Ei Ruotsissa asiasta kuitenkaan mitään traumaa ole, vaan asiallisena ja hyvän itsetunnon omaavana kansana osaavat päin vastoin arvostaa mm. suomalaista Sibeliusta.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että samalla kun säveltäjää ei Ruotsista samaan kategoriaan löydy, niin heillä kuitenkin on klassisen laulun (ja oopperan) puolelle asettaa kovempi nimi kuin yksikään Suomen vastaavista: eräs maailman kautta aikain lahjakkaimmista tenoreista, eli Jussi Björling. Suomella ikävä kyllä huipputenoreita ei juuri löydy, vaikka mm. sopraano- ja basso-osasto (sekä kapellimestarit) ovat kunnossa.

Toki Jussi on kaikille tuttu, oli äitivainaan suosikkilaulaja sentään. Mutta mietin tuota asiaa lähinnä siinä valossa että Ruotsilla on niin paljon pidemmät perinteet kulttuurissa ja sivistyksessä kuin Suomella että olen kuin klapil päähä lyäty miten Ruotsista ei ole koskaan noussut ainuttakaan kansainvälisesti tunnettua klassisen musiikin säveltäjää. Perinteet ja historia kuitenkin puoltaisivat tuota skenaariota.

 

[Klose16]

Ei Ruotsissa taideta osata, vaikeahan tuota muuten on selittää. Suomesta on tullut lukuisia säveltäjäseppiä.

Tottakai. Olen melko ahkera Beethovenin, Mozartin ja Chopinin kuuntelija, erikoistunut pianokonserttoihin.

 

[alwahla]

Savonlinnan Oopperajuhlat alkavat taas piakkoin, mutta valitettavasti tällä kertaa en pääse niitä katsomosta ihailemaan, koska en ole lippua sinne hankkinut. Kuuntelen sitten konserttia linnan ulkopuolella.

Viimeiset kolme kesää on tullut noilla kekkereillä käytyä ja joka kerta orkesterin aloittaessa soittamaan olen vaipunut jonkinlaiseen transsiin. On se vaan niin hieno kokemus!

 

[Gneisenau]

Hans Pfitznerin tuotanto pyörii vähintää kerran kuukaudessa ja tämän lisäksi tulee nautittua Brahmsin, Wagnerin ja Sibeliuksen tuotoksista.

 

[MustatKortit]

Ympäri maailmaa on juhlittu Sibeliuksen juhlavuotta, 150 vuotta tullut täyteen säveltäjäneron syntymästä. Todella laajasti Sibben töitä tunnetaan (ja juhlitaan) myös ulkomailla. Kohtaan työssäni paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa ja eritoten angloamerikkalaisissa maissa Janne on tunnettu tekijä.

Paljon olen saanut kysymyksiä siitä, kuinka nationalistisena koen Jannen tuotannon. En nyt ala tässä perkaamaan läpi vastauksiani, mutta olen kautta rantain pyrkinyt saamaan heidät kuuntelemaan myös Sibeliuksen pianotuotantoa. Tämä osa Sibeliuksen musiikista nauttii mielestäni aliarvostusta. Esitin aikanaan Sibeliuksen puusarjan Saksassa eräässä matineassa, ihmiset olivat ihan täpinöissään, että onpa kaunista musiikkia, emme ollenkaan tienneet, että säveltäjältä löytyy tällaistakin!

edit. Timo Koivusaloa aina dissataan (joskus myös syystä), mutta hänen Sibelius-elokuvansa on ihan asiallinen. Suosalo näyttää ihan satasen setelin Sibbeltä ja tietysti elokuvan sound track on aivan huippu. Itse tykkään eniten noista Kämpissä tapahtuvista kohtauksista, Leinon, Gallen-Kallelan ja muiden hyvien typpien seurassa.

 

[bebeto]

to 3.9.2015 | RSO Musiikkitalossa | TV | Areena | yle.fi Viime torstaina eli siis toissapäivänä nähtiin Teemalla konsertti uudesta Musiikkitalosta, Sibeliusta ja Ahoa oli ohjelmistossa.Sibeliuksen viulukonsertosta kuultiin mielenkiintoinen versio solistina Elina Vähälä. Tämä YLE:n tapa toteuttaa näitä konserttilähetyksiä saa minulta varauksettoman kannatuksen. Teoksia selitetään auki väliajalla ja konsertin päätyttyä. Tällainen tavallinen tallaajakin saa musiikista paljon enemmän irti ja kokee monia ahaa-elämyksiä. Loistavaa Yleisradio. Näin sivuhuomiona sanoisin että TF ei häpeä yhtään RSO:n soinnille tänä päivänä. Hannu Lintu rakensi Tampereelle hyvät pohjat jolta Rouvalin on helppo ponnistaa ja viedä orkesteria eteenpäin.

 

[nummenkallio]

Kolahtaa. Tietyssä paikassa. Kun ajelen joka aamu lännen suunnalta töihin Pasilaan, kuuntelen Radio Classicia. Ruuhkassa ajaessa on pakko kuunnella jotain rauhallista. Kotimatkalla soi sitten rokki, hevi, metalli ja ties mikä.

 

[Timbit]

Vanhemmiten on tämä musiikki alkanut kiinnostaa, kun vielä reilut kymmenen vuotta sitten sitä tuli kuunneltua lähinnä jouluisin. Suoraan voin myöntää, että juurikaan en klassista musiikkia tunne, mutta sehän on vain positiivinen ongelma. Aikaa on vaikka kuinka opiskeluun, ja materiaalia on erittäin paljon tarjolla.

 

[bebeto]

6.10. Teeman Elävä arkisto: Sibelius | Yle Teema | yle.fi Tämä ilta YLE Teemalla on omistettu Sibeliukselle. Vanhoja mielenkiintoisia filmejä, arkistojen aarteita.

 

[Baldrick]

TedTalkseissa on hyvä esitys siitä, kuinka klassinen musiikki on kaikille. Esitys on hauska, viihdyttävä ja opettavainen ainakin vähemmän klassiseen musiikkiin tai musiikkiin yleensäkin teknisesti perehtyneelle. Suosittelen kaikille klassisen musiikin suurkuluttajista pelkästään Cheekiä ja JVG:tä mopoautoissaan paukuttaviin teiniremuajiin.

Benjamin Zander: The transformative power of classical music - YouTube

 

[bebeto]

pe 23.10 Tampere-talo

Tampere Filharmonia
Nikolaj Znaider, kapellimestari
Saleem Ashkar, piano

Pjotr Tsaikovski (1840-1893)
Pianokonsertto nro 1 h-molli op.23
I Allegro non troppo e molto maestoso
II Andantino semplice
III Allegro con fuoco

Väliaika

Antonin Dvorak (1841-1904)
Sinfonia nro 6 D-duuri op.60
I Allegro non tanto
II Adagio
III Scherzo (Furiant): Presto
IV Finale: Allegro con spirito

Tänään tuli avattua syksyn konserttikausi. Mennään vanhan kaavan mukaan ja lainataan käsiohjelmaa: "Kirjoittaessaan ensimmäistä pianokonserttoaan vuosina 1874 ja 1875 Tsaikovski oli jo saattanut kantaesitettäväksi kaksi ensimmäistä sinfoniaansa. Vaikka keskeisimmät baletti- ja oopperateokset odottivat vielä säveltämistään, oli Tsaikovski todistanut kynänsä taipuvan rakastettaviin orkesteriväreihin aina lamaannuttavasta epätoivosta suurimpaan rakkauteen. Pianokonserton alkutaival oli kankea: Tsaikovski suunnitteli teoksen huippupianisti, Moskovan konservatorion johtaja Nikolai Rubinsteinin esitettäväksi, mutta tämä ei konserttoon tykästynytkään. Murheellisuuteen ja ujouteen taipuvaisesta Tsaikovskista tapauksen on täytynyt tuntua murskaavalta, mutta hän ei luovuttanut eikä nöyrtynyt, vaan pikemminkin suivaantui ja torjui Rubinsteinin tuomion täysin.

Kapellimestarina ja pianistina maailmanmainetta niittänyt Hans von Bulov puolestaan ihastui konserttoon ja kantaesitti sen Benjamin Johnson Langin johdolla Bostonissa 25. lokakuuta 1875, siis lähes päivälleen 140 vuotta sitten. Menestyksekkään kantaesityksen jälkeen Tsaikovski korjaili teostaan pariin otteeseen ja viimeisteli lopullisen version vasta seuraavan vuosikymmenen lopulla. Konserton voittokulku jatkui. Rubinsteinkin luopui lopulta jyrkkämielisyydestään ja esitti konserttoa useaan otteeseen.

Teos on täynnä hurjaa tunnetta ja toisaalta kevyen kaunista orkesteri-ilmaisua. Ujostelematon virtuoosisuus tulee esille jo ensimmäisissä soolokadensseisissa, kun taas mietteliäisyys kätkeytyy muun muassa hitaan osan avaavaan lumoavaan huilumelodiaan. Tanssillisiin tunnelmiin päästään finaaliosassa; Tsaikovski käytti sävelmateriaalinsa pohjana ukrainalaista kansanmusiikkia. Konsertto päättyy todelliseen loppuhuipennukseen, jonka on täytynyt saada kantaesitysyleisö riehaantumaan 140 vuotta sitten. Loppuhuipennustakin tunnusomaisemmat ovat teoksen avaustahdit, jotka konserttiyleisöt ympäri Eurooppaa tuntevat samalla tavoin kuin Joutsenlammen keskeiset teemat. Näihin asioihin ei kuitenkaan pidä jäädä jumiin: "Ensimmäinen asia, joka Tsaikovskin pianokonsertosta tulee mieleen on se, että teos on todellinen superhitti. Se tunnetaan todella hyvin, ja juuri siksi meidän pitäisikin pysähtyä ja katsoa sitä aivan uusin silmin, kuunnella uusin korvin", illan pianisti Saleem Ashkar pohtii."

Olihan hieno ilta ja konsertti. Tampere Filharmonia on kovassa tikissä ja palestiinalais-israelilainen solisti Saleem Ashkar soitti erittäin intensiivisesti ja tunteikkaasti. Ja tosiaankin tuo konserton avaava teema on varmasti kaikille tuttu vaikka ei olisi koskaan klassista musiikkia aktiivisesti kuunnellutkaan. Se on tuttu mainoksista, elokuvista , TV-sarjoista, you name it. Teoksen loputtua aplodeista ei meinannut tulla loppua ja parin bravo-huudahduksen ja neljännen lavalle taputuksen jälkeen kuultiin lyhyt mutta erittäin kaunis ja herkkä encore, väliajalle poistuessamme kuulin jonkun mainitsevan Mendelhssonin. Loistava konsertti ja jatkan tuosta Dvorakista tuonnempana.

 

[bebeto]

YLE Teemalla parasta aikaa käynnissä Sibelius-viulukilpailun finaalin ensimmäinen päivä. Missasin kaksi ensimmäistä kilpailijaa mutta näin kesken kaiken lähetykseen mukaan hypänneenä, onhan julmetun kova taso jälleen.

 

[Fordél]

Sibeliukseen liittyen, osaisiko joku sanoa, että mikä Sibeliuksen sävellys soi YLE TV1:n Sibelius-mainoksessa, jossa Sibelius toteaa: "Älkää koskaan kirjoittako mitään tarpeetonta nuottia, sillä jokainen pitää elää"?

 

[Fordél]

Itse itselleni vastaten, yllä mainitussa YLE:n mainituksessa soi Sibeliuksen 5. sinfonian (sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82) finaalin alkupuolen teema. Vastaus löytyi YLE:n asiakaspalvelusta. Hienon kuuloinen teos ja täytyy kuunnella sitä oikein hartaudella.

 

[Radiopää]

Yle Fem -kanavalta alkoi juuri Nobel-konsertti.

 

[bebeto]

Itzhak Perlman - Sibelius Violin Concerto - YouTube

Minun suosikkijuutalaiseni soittaa Sibben viulukonserton, olkaa hyvät.

 

[bebeto]

"Ehkä mulla on ADHD omalla tavallaan" – Santtu-Matias Rouvali rauhoittuu, kun musiikki on hänen näpeissään | Yle Uutiset | yle.fi

Tässä mainio juttu Tampere Filharmonian ylikapellimestarista.

 

[MustatKortit]

Tuli tuolta joululaulu-ketjusta mieleen, että kuulin tuossa YL:n joulukonsertissa uutta laulajalupaustamme, eli baritoni Aarne Pelkosta, ensi kertaa siis livenä.

Pelkonen on ehtinyt voittaa Sibelius-laulukilpailun ja kunnostautunut tuoreella urallaan erityisesti Lied-tulkitsijana. Pelkonen oli varsin poikkeuksellinen solistivalinta YL:n konserttiin, sillä yleensä valinta on osunut (nais)sopraanoihin.

Aivan huikeaa tykitystä, mukana ruotsiksi laulettu O helga natt, eli Oi jouluyö.

 

[Turder]

Viime aikoina on alkanut kolahtamaan. Oikeastaan parisen vuotta olen autossa kuunnellut Classic FM:ää ja sitten tullut seurattua telkkarista joitain konsertteja. Syksyllä käytiin Wienissä klassista kuuntelemassa ja sen jälkeen töissä ollut taustamusiikkina youtuben tunnin parin mittaiset koosteet. Pikku hiljaa kuitenkin enemmän ja enemmän. Enemmän kuitenkin sellaisena tunnelma- ja rauhoittumismusiikkina, ei niinkään kuuntelemalla kuunneltua.

 

[bebeto]

Mendelssohn, Violin Concerto In E Minor, Op 64, Perlman, Violin - YouTube

Katselen tässä Nelosen leffaa ja tämä pomppasi esiin, intohimoista, voimakasta ja kaunista.

 

[bebeto]

Perjantai 11.3.2016 klo 19
Tampere-talon Iso sali

Tampere Filharmonia
Rafaele Payare, kapellimestari
Vikingur Olafsson, piano

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Pianokonsertto nro 1 C-duuri op. 15
I Allegro con brio
II Largo
III Rondo:Allegro

väliaika

Richard Strauss (1864-1949)
Alppisinfonia op. 64

Yö
Auringonnousu
Nousu vuorelle
Tulo metsään
Vaellus puron varrella
Vesiputouksella
Näky
Kukkivilla kedoilla
Laidunmailla
Harhateille läpi tiheikön ja ryteikön
Jäätiköllä
Vaarallisia hetkiä
Huipulla
Näky
Sumu nousee
Aurinko pimenee vähitellen
Elegia
Hiljaisuus ennen myrskyä
Rajuilma ja myrsky
Auringonlasku
Valon viimeinen kajo
Yö

Alppien maisemissa oli illan teema, tässä hieman käsiohjelmasta lainattua, tuttuun tyyliin. Muutama sana illan kapellimestarista ja solistista:" Vuoden 2012 kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun voittaja Rafael Payare on yksi kiinnostavimmista nuorista kapellimestareista. Kapellimestariopintonsa hän aloitti vuonna 2004 Jose Antonio Abreun johdolla, ja Abreu onkin edelleen hänen tärkein mentorinsa. Muita tärkeitä oppaita orkesterin johtamisessa ovat olleet Gustavo Dudamel ja Claudio Abbado joiden avustajana hän on toiminut, sekä Daniel Barenboim. Venezuelalaiskapellimestari on kotimaansa merkittävien orkestereiden lisäksi vieraillut johtamassa mm. Copenhagen Philharmonic Orchestraa, Gothenburg Symphony Orchestraa ja RTE National Orchestraa.

Vikingur Olafssonissa yhdistyvät intohimoinen musikaalisuus, intellektuelli uteliaisuus ja virtuoosisuus. Hänen ohjelmistonsa kattaa musiikkia renesanssista nykyaikaan. Nuori pianisti on tehnyt yhteistyötä nimekkäiden kapellimestarien kuten Vladimir Ashkenazyn, Petri Sakarin, Rumon Gamban, Ilan Volkovin ja Pietari Inkisen kanssa ja valloittanut mm. Turun Filharmonisen Orkesterin, Norjan radion orkesterin, Ulster Orchestran ja Islannin sinfoniaorkesterin solistina. Vikingur toimii perustamansa Reykjavik Midsummer Music-festivaalin taiteellisena johtajana ja hänellä on oma levymerkki Dirrindi. Juillardista valmistunut pianisti on palkittu kotimaassaan useilla musiikkialan palkinnoilla.

Ilta avattiin Ludwig van Beethovenin ensimmäisellä pianokonsertolla, jonka säveltäjä kirjoitti 1790-luvun puolivälissä kahdenkymmenenviiden vuoden iässä. Saksalaisnuorukainen asusteli tuolloin Wienin kulttuurikehdossa kasvattaen mainettaan pianistina, säveltäjänä ja mielikuvituksellisena improvisoijana. "Konsertto on vasta ensimmäisiä Beethovenin isoja sävellyksiä, mutta teosta kuunnellessa voi helposti ymmärtää, mitä kaikkea suurta hänen mielessään liikkui sitä kirjoittaessa", illan kapellimestari Payare pohtii."

Lähes tulkoon kaikki vauvasta vaariin tietävät Beethovenin isot hitit mutta tämä teos ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta. Siinä ei ollut mitään kovin vahvoja melodioita joita löytyy miehen kuuluisimmista teoksista, se oli ikäänkuin sormiharjoitus pianolle ja orkesterille. Solisti Olafsson oli kyllä aivan loistava ja hänet taputettiinkin lavalle neljästi ja soittipa hän pari encoreakin. Sitten illan päättäneeseen teokseen:" Vielä paljon kypsytellympi on konsertin jälkipuoliskon jättiteos, vuonna 1915 valmistunut Alppisinfonia, joka on Richard Straussin viimeisin suuri orkesteriteos. Kypsällä, asemansa vakiinnuttaneella sävelten mestarilla oli pokkaa. Kuten tänään nähdään, on orkesterikokoonpano poikkeuksellisen suuri, eikä tätä teosta olekaan siksi mahdollista kuulla kovin usein. Esitystä varten Ison salin lavalle onkin haalittu joukko keikkamuusikoita. Vierailijoita tarvitaan aina, kun säveltäjä on kirjoittanut soitettavaa tavallista useammalle muusikolle, tai kun orkesteriin on iskenyt flunssa-aalto. Tänään on kysymys molemmista." Olen tätä Alppisinfoniaa soittanut erilaisissa paikoissa useaan otteeseen, muun muassa Radion sinfoniaorkesterissa ja viimeksi Turussa Leifin kanssa. Se on massiivinen teos, upea teos, tykkään siitä. Tällaisissa isoissa kokoonpanoissa on hauska soittaa, ja Tampere-taloon on aina mukava tulla, sillä tänne ääni mahtuu paremmin kuin esimerkiksi Turun saliin, jonka seinät tulevat toisinaan vastaan. Kyllä tamperelaiset saavat olla onnellisia tästä salista", sanoo Turun filharmonisen orkesterin konserttimestari Juha-Pekka Vikman, joka on hänkin tullut täksi viikoksi Tampereelle jättikonserttiin.

Tänään kuultava Alppisinfonia vie nimensä mukaisesti vaellukselle pysäyttävien maisemien ja ihmeellisen luonnon keskelle. Tämä massiivinen, sinfoninen kuvaus ei syntynyt tyhjästä tai puhtaasti mielikuvituksen tuotteena, vaan Alpit olivat tärkeä ympäristö Straussille. Hän rakennutti jylhiin maisemiin, Baijerin Garmisch-Partenkircheniin ihastuttavan huvilan itselleen ja temperamenttiselle sopraanovaimolleen 1900-luvun alussa. Nämä olivat Straussin omat maisemat ja niihin hänen tuhkansakin haudattiin 1900-luvun puolivälissä."

Teos oli tosiaankin massiivinen kuten oli orkesterin miehityskin, yli 120 soittajaa lauteilla. Ja kaikki eivät mahtuneet lavalle, osa torvista oli sijoitettu lavan sivuilla oleville parville. Vaskia ja lyömäsoittajia oli varmasti tuplamäärä normikokoonpanoon verrattuna ja varsin erikoisia soittimiakin nähtiin. Rajuilma ja myrsky-osassa tuulen suhina tehtiin jollain ihmeellisellä tahkon ja käsikäyttöisen mankelin risteytyksellä jota yksi lyömäsoittajista veivasi. Lyömäsoittajathan ovat orkesterissa ihan takana ja sieltä löytyi myös noin 1x2 metrinen ohut peltilevy jota toinen lyömäsoittaja ravisteli ja sai aikaan moikuvan äänen. Alppisinfonia oli loistava lopetus illalle, massiivinen ja mahtipontinen teos joka teki suuren vaikutuksen.

 

[MustatKortit]

Lähes tulkoon kaikki vauvasta vaariin tietävät Beethovenin isot hitit mutta tämä teos ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta. Siinä ei ollut mitään kovin vahvoja melodioita joita löytyy miehen kuuluisimmista teoksista, se oli ikäänkuin sormiharjoitus pianolle ja orkesterille....

Yleinen ilmiö monen ihan huippusäveltäjänkin kohdalla, ensimmäiset vedot ovat vielä haparoivia ja tyyliä etsitään.

Oma suosikkini LvB:n pianokonsertoista on nro. 5, joka myös Keisarikonserttona tunnetaan.

 

[bebeto]

Tämän päivän Aamulehdessä on kriitikko Harri Hautalan kuvaus perjantain konsertista:" Kaikkein herkimmän kätensä Olafsson paljasti vasta ensimmäisenä ylimääräisenä soittamassaan Rameaun "Le Rappel des Oiseaux"issa. Yleisön lämpimästä vastaanotosta innostunut Olafsson soitti vielä toisenkin ylimääräisen, Franz Lisztin sovituksen Schumannin "Widmung"-laulusta.

"Alppisinfoniassa Strauss loi joitakin kaikkein huumaavimpia sointikeskityksiään, mutta myös hauraita ja äärettömän kauniita kamarimusiikillisia keskusteluja. Tampere Filharmonialle ilta oli komea-taas kerran. Harjoituksissa oli tehty tuloksekasta työtä, koska kapellimestari Payare saattoi konsertissa heittäytyä niin vapautuneesti musiikin sisään. Payaren pääansiona oli se, että esitys kasvoi edetessään yhä vaikuttavammaksi huipentuen Huipulla-osan henkeäsalpaaviin vaskisointeihin."

 

[MustatKortit]

Tv-sarja Klassinen Suomi on ollut mielenkiintoista seurattavaa, Sibelius-jakso oli hyvä.

Lang Lang näemmä tulossa taas Suomeen, pakkohan tätä rokkistarbaa on pakko käydä katsomassa. Vai mitä @bebeto ?