Sateentekijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Heti alkuun totean, että tekstini on kirjoitettu tietysti omien mielipiteideni mukaan. Pyrin kirjoituksessani puoleettomuuteen ja neutraalisuuteen (toki aina vähän rapatessa roiskuu, mutta arvoni eivät muutu). Ei tarvitse ottaa niin VAKAVASTI tätäkään tekstiä. Näitä asioita olen jo pitkään pyöritellyt päässäni, joten nyt on aika sanoa mielipiteeni nykymaailman menosta.
Teksti on pääosin asiallinen, toki joitain provoja voi ehkä löytyäkin, mutta kestäkää ne, vaikeudet vain kuuluvat elämään ja sanojahan nämä vain ovat.
---
Nyt itse asiaan.
Kylläpä nousi täysin naurettava kohu jääkiekkopiireissä ja mediassa tässä lähipäivänä, kohta tiedätte mistä- Itse lähinnä nauroin ja en ollut uskoa ihan sitä, mitä tästä mysteeristä asiasta luin - se oli nimittäin vain niin naurettavaa.
Kyse on Ville Peltosesta. Varmasti hieno mies ja muistot nevöfögeteppuSALMINEN95teinisiiderimetallikaposketonmusa -ajasta ovat toki hienoa muisteltavaa.
No joo, menenpä nyt suoraan asiaan - eli siihen, miksi Jukka Jalonen TEKI TÄYSIN OIKEAN JA ITSESTÄÄNSELVÄN ratkaisun, kun hän pudotti Ville Peltosen pois MM-kisoista.
Okei, Ville on kokenut ja erityisesti pelisilmä, joka Villellä on edelleen tallella, on hieno juttu. Mutta kun nykyään pitäisi olla myös jalkoja, ikävä kyllä ja Peltosen jalat eivät kyllä käy enää kuin jollain kakkosvaihteella. Se on fakta. Ei minulla ole mitään Peltosta vastaan, käsittelen tätä asiaa täysin neutraalisti, muualla voin naureskella Villelle ja rantaruotsalaisille IFK-faneille, että on teillä hieno "Juudas" Kapteenina. Meillä taas sielukas IKIJOKERI Ossi Väänänen, jonka chrisprongermainen vaikutus puolustuksessa on huikeaa. Se siitä.
Nykyjääkiekossahan isoin juttu on pelisilmä, unohtamatta tietenkään fyysistä kuntoa, pelokkuutta ja kykyä ottaa taklauksia vastaan. Sitten tulee luistelu ja Ville on ikävä kyllä nykyään täysin lähtötelineissä tämän asian kohdalla. Ja muutenkin se Villen kokonaisvaltainen pelaaminen ei ole sillä tasolla, mitä se MM-tasolla pitää olla, jos halutaan voittaa kisojen paras joukkue. Se ei välttämättä ole todellakaan mikään Kanada, missä pelaa jostain ihme syystä Maailman Surkein Kapteeni Ryan Getzlaf.
Aika mielenkiinoista oli lukea Matti Hagmanin, Petteri Nummelinin ja näiden kahden iltapulun toimittajan Vesa Rantasen ja Tuomas Nyholmin ajatuksia 95-Villestä, joka ratsastaa monen kymmenen vuoden takaisella meriitillä, joka on toki kova (kolme maalia Ruotsia vastaan), mutta nyt ihan oikeasti herätkää tähän nykymaailmaan, joka on vielä joillekin vähän haastellista. Nykyään kun pitää ottaa muitakin asioita huomioon kuin sen, miltä musta tuntuu ja että "kyllä Ville olisi tuonut joukkueeseen kokemusta".
Millä tavalla nykyään voitetaan isoja arvoturnauksia tai Stanley Cupeja? Nykyään, kun kilpailu käy entistä tiukemmaksi, nostan isoimmaksi jutuksi henkisen puolen. Tärkeintä on se, että sä olet henkisesti täyttä timanttia. Turhautuminen on nykymaailmassa niin lapsellista, että se on häviäjien tie. Ja kas kummaa, tästä aasinsillasta päädymme juurikin yhteen isoon crybabeen eli Sidney Crosbyyn. Giroux >>>>> Crosby. Siinä, missä Giroux sanoi, että mä teen maalin, niin hän teki sen heti. Crosby taas halusi todistaa neitimäisyyttään pikkunyrkeillänsä --> turhauten, turhautuen ja vielä kerran turhautuen. Taisi päävammat olla vähän liikaa tälle Crosbylle.
Peltosesta on enää turha puhua, koska mielestäni niin selvä asia, että siihen jo kyllästyy.
---
Tietysti pelkällä hengellisellä havinalla ei voiteta mitää. Mutta se, miksi parhaat yksilöt ovat aina silloin tällöin jääneet nuolemaan näppejään, on se, ettei joukkuepeli ei toimi. Jääkiekko on kuitenkin joukkuelaji, jossa yhteen hiilen puhtalminen on se isoin juttu, se, että jokainen tuntee pelisysteemin kuin omat taskunsa. On joo yksinkertainen peli, mutta jääkiekkojoukkue on vähän kuin armeijan komppania.
Tulevaisuudessa, 20 vuoden päästä viimein pelikirjoja tuskin silti tulee olemaan. Nykymaailma kehittyy aurinkoisen kovaa vauhtia, pelikirjat ovat jo silloin sulaneet. Silloin, kun ihmiset tajuavat ottaa tämän maailman tarkasti, nöyrästi ja dominoivat ensin itseään, niin sittenhän meillä onkin mikroskooppisen huikeaa lätkää tarjolla. Tähän voi mennä 30 vuotta.
Ai miksi ja miten ne pelikirjat nyt sulavat?
Kaiken A ja O on, että toiminta tulee selkäytimestä ja kun joukkuehenki on hyvä, kiekottelu tulee tappamaan vaikka minkälaisen juche-aatteen nimeen vannovan kilpikonnapuolustuksen.
Isoin juttu ehkä, mitä minä olen elämästä ylipäänsä oppinut on se, että jotta ihminen saavuttaa sen kirkkaimman potentiaalinsa (väitän, että monet käyttävät maksimistaan aika vähän, menee taas tällaiseksi, heh), siihen vaaditaan ensin paljon isoja vaikeuksia ja kaikenlaisia muitakin kokemuksia, niin se vaan on. Juttuahan tästä riittäisi vaikka kuinka paljon, joten antaa tämän kappaleen olla.
Lopuksi vielä sellainen juttu, että mikä teki Tiger Woodsista maailman parhaan urheilijan. Jokainen tietää Tigerin uskomattomat ennätykset. Se on se ylivoimainen keskittymiskyky. Kun dominoit ensin itseästi, voit dominoida muitakin asioita. Tätä ei tienkään pidä sekoittaa ylimielisyyteen. Tai monethan sortuvat ylimielisyyteen ja siinähän se keskittymiskyky hiipuukin. Toki, vaikea tässä on puhua Tigerista sen enempää hänen elämäkertaansa tuntien, täydellinen poikkeuslahjakkuus tyyliin Usain Bolt.
USA:n VALTAVA huipputeknologia sodankäynnissä ja Pohjois-Korean Kimin kaltainen järkyttävän ISO maailman kehitys tulee näkymään jääkiekossakin ja kilpailu kiristää kaikkialla valtavalla sykkeellä. No, Mikko Metallica-mies voi toki kuunnella omaa metskua koneella istuen ja mikäs siinä, antaa hänen olla, mutta kilpailu on kovaa ja kilpailu älyttömän tiukasi ja silloin jyvät erottuvat akanoista.
No niin, asiaa tuli laidasta laitaan, sellaista se on... se elämä.
Teksti on pääosin asiallinen, toki joitain provoja voi ehkä löytyäkin, mutta kestäkää ne, vaikeudet vain kuuluvat elämään ja sanojahan nämä vain ovat.
---
Nyt itse asiaan.
Kylläpä nousi täysin naurettava kohu jääkiekkopiireissä ja mediassa tässä lähipäivänä, kohta tiedätte mistä- Itse lähinnä nauroin ja en ollut uskoa ihan sitä, mitä tästä mysteeristä asiasta luin - se oli nimittäin vain niin naurettavaa.
Kyse on Ville Peltosesta. Varmasti hieno mies ja muistot nevöfögeteppuSALMINEN95teinisiiderimetallikaposketonmusa -ajasta ovat toki hienoa muisteltavaa.
No joo, menenpä nyt suoraan asiaan - eli siihen, miksi Jukka Jalonen TEKI TÄYSIN OIKEAN JA ITSESTÄÄNSELVÄN ratkaisun, kun hän pudotti Ville Peltosen pois MM-kisoista.
Okei, Ville on kokenut ja erityisesti pelisilmä, joka Villellä on edelleen tallella, on hieno juttu. Mutta kun nykyään pitäisi olla myös jalkoja, ikävä kyllä ja Peltosen jalat eivät kyllä käy enää kuin jollain kakkosvaihteella. Se on fakta. Ei minulla ole mitään Peltosta vastaan, käsittelen tätä asiaa täysin neutraalisti, muualla voin naureskella Villelle ja rantaruotsalaisille IFK-faneille, että on teillä hieno "Juudas" Kapteenina. Meillä taas sielukas IKIJOKERI Ossi Väänänen, jonka chrisprongermainen vaikutus puolustuksessa on huikeaa. Se siitä.
Nykyjääkiekossahan isoin juttu on pelisilmä, unohtamatta tietenkään fyysistä kuntoa, pelokkuutta ja kykyä ottaa taklauksia vastaan. Sitten tulee luistelu ja Ville on ikävä kyllä nykyään täysin lähtötelineissä tämän asian kohdalla. Ja muutenkin se Villen kokonaisvaltainen pelaaminen ei ole sillä tasolla, mitä se MM-tasolla pitää olla, jos halutaan voittaa kisojen paras joukkue. Se ei välttämättä ole todellakaan mikään Kanada, missä pelaa jostain ihme syystä Maailman Surkein Kapteeni Ryan Getzlaf.
Aika mielenkiinoista oli lukea Matti Hagmanin, Petteri Nummelinin ja näiden kahden iltapulun toimittajan Vesa Rantasen ja Tuomas Nyholmin ajatuksia 95-Villestä, joka ratsastaa monen kymmenen vuoden takaisella meriitillä, joka on toki kova (kolme maalia Ruotsia vastaan), mutta nyt ihan oikeasti herätkää tähän nykymaailmaan, joka on vielä joillekin vähän haastellista. Nykyään kun pitää ottaa muitakin asioita huomioon kuin sen, miltä musta tuntuu ja että "kyllä Ville olisi tuonut joukkueeseen kokemusta".
Millä tavalla nykyään voitetaan isoja arvoturnauksia tai Stanley Cupeja? Nykyään, kun kilpailu käy entistä tiukemmaksi, nostan isoimmaksi jutuksi henkisen puolen. Tärkeintä on se, että sä olet henkisesti täyttä timanttia. Turhautuminen on nykymaailmassa niin lapsellista, että se on häviäjien tie. Ja kas kummaa, tästä aasinsillasta päädymme juurikin yhteen isoon crybabeen eli Sidney Crosbyyn. Giroux >>>>> Crosby. Siinä, missä Giroux sanoi, että mä teen maalin, niin hän teki sen heti. Crosby taas halusi todistaa neitimäisyyttään pikkunyrkeillänsä --> turhauten, turhautuen ja vielä kerran turhautuen. Taisi päävammat olla vähän liikaa tälle Crosbylle.
Peltosesta on enää turha puhua, koska mielestäni niin selvä asia, että siihen jo kyllästyy.
---
Tietysti pelkällä hengellisellä havinalla ei voiteta mitää. Mutta se, miksi parhaat yksilöt ovat aina silloin tällöin jääneet nuolemaan näppejään, on se, ettei joukkuepeli ei toimi. Jääkiekko on kuitenkin joukkuelaji, jossa yhteen hiilen puhtalminen on se isoin juttu, se, että jokainen tuntee pelisysteemin kuin omat taskunsa. On joo yksinkertainen peli, mutta jääkiekkojoukkue on vähän kuin armeijan komppania.
Tulevaisuudessa, 20 vuoden päästä viimein pelikirjoja tuskin silti tulee olemaan. Nykymaailma kehittyy aurinkoisen kovaa vauhtia, pelikirjat ovat jo silloin sulaneet. Silloin, kun ihmiset tajuavat ottaa tämän maailman tarkasti, nöyrästi ja dominoivat ensin itseään, niin sittenhän meillä onkin mikroskooppisen huikeaa lätkää tarjolla. Tähän voi mennä 30 vuotta.
Ai miksi ja miten ne pelikirjat nyt sulavat?
Kaiken A ja O on, että toiminta tulee selkäytimestä ja kun joukkuehenki on hyvä, kiekottelu tulee tappamaan vaikka minkälaisen juche-aatteen nimeen vannovan kilpikonnapuolustuksen.
Isoin juttu ehkä, mitä minä olen elämästä ylipäänsä oppinut on se, että jotta ihminen saavuttaa sen kirkkaimman potentiaalinsa (väitän, että monet käyttävät maksimistaan aika vähän, menee taas tällaiseksi, heh), siihen vaaditaan ensin paljon isoja vaikeuksia ja kaikenlaisia muitakin kokemuksia, niin se vaan on. Juttuahan tästä riittäisi vaikka kuinka paljon, joten antaa tämän kappaleen olla.
Lopuksi vielä sellainen juttu, että mikä teki Tiger Woodsista maailman parhaan urheilijan. Jokainen tietää Tigerin uskomattomat ennätykset. Se on se ylivoimainen keskittymiskyky. Kun dominoit ensin itseästi, voit dominoida muitakin asioita. Tätä ei tienkään pidä sekoittaa ylimielisyyteen. Tai monethan sortuvat ylimielisyyteen ja siinähän se keskittymiskyky hiipuukin. Toki, vaikea tässä on puhua Tigerista sen enempää hänen elämäkertaansa tuntien, täydellinen poikkeuslahjakkuus tyyliin Usain Bolt.
USA:n VALTAVA huipputeknologia sodankäynnissä ja Pohjois-Korean Kimin kaltainen järkyttävän ISO maailman kehitys tulee näkymään jääkiekossakin ja kilpailu kiristää kaikkialla valtavalla sykkeellä. No, Mikko Metallica-mies voi toki kuunnella omaa metskua koneella istuen ja mikäs siinä, antaa hänen olla, mutta kilpailu on kovaa ja kilpailu älyttömän tiukasi ja silloin jyvät erottuvat akanoista.
No niin, asiaa tuli laidasta laitaan, sellaista se on... se elämä.