Itse vastaavasti uskon Pärssiseen lujasti - ja pelkään pikemminkin Niko Kapasen pärjäämisen puolesta. Pärssinen on tarpeeksi taitava kompensoidakseen muita puutteitaan.
Itse ihmettelen aivan kauheasti Rintasen ja Helmisen laittamista samaan ketjuun. Kentällä on vain yksi kiekko ja vastaavasti Suomen nykyinen joukkue vaikka mikkihiiri -joukkue onkin, on yllättävänkin puukätinen. Minusta on erikoista, että joukkueen parhaat kädet pannaan samaan ketjuun. Kallio-Helminen tai Kallio-Rintanen sen sijaan kyllä miellyttää tämän nojatuolikoutsin silmää.
Kapanen-Ylönen-Lind vaikuttaa vastaavasti hyvältä. Valitettavan harvat tuntuvat tietävän miten Kapanen on pisteensä änärissä tehnyt ja siksi ihmettely miehen tehottomuudesta maajoukkueessa tuntuu olevan jokseenkin vakio. Ylönen on kuitenkin tuossa joukkueessa kohtalaisen hyväkin maalineduspelaaja, ja siksi hyvä ketjukaveri joka paikasta ampuvalle Kapaselle, joka tarvitsee jonkun maskimieheksi ja tarttumaan reboundeihin saadakseen juuri mitään aikaan. Toivottavasti suomalaiset - lähinnä siis ensikädessä Mertaranta - tajuavat, että Kapanen laukoo aina ja joka paikasta ja niin hän vain pelaa. Aravirta varmasti tämän tiesi Kapasen valitessaan, eikä ole moksiskaan "hukatuista paikoista" ja "hätäisistä ratkaisuista", enkä ole minäkään. Kapanen tuo mukavaa vaihtelua ja ennalta-arvaamattomuutta muuten helposti kiekon pyörittämiseen laidoilla sortuvaan joukkueeseen.
Nelosketjuun jää sitten Ruutu ja Sihvonen, sekä Virta tai Laaksonen. Laaksosesta en oikein vieläkään uskalla sanoa mitään - ei sillä, etteikö hän olisi hyvä, en vain tiedä. Ruutu ja Virta kyllä pärjäävät ja ovat kenties hyväkin pari, jos pelaavat yhdessä. Ruutu on kehittynyt aivan ykkösluokan karvaajaksi ja Virta on paitsi hyvä karvaaja myös taitava ja opportunistinen ratkaisija. Hyvä pari siis nimenomaan nelosketjuun. Vanha suosikkini Sihvonen sen sijaan - no, toivotaan parasta.
Teletapeista ei varmasti tarvitse kenellekään kertoa. Toivotaan että Ara peluuttaa varmoja pakkeja ja omissa käy vähän tuurikin, sillä ainakin vastustajan päässä verkko tulee soimaan. Toivotaan myös, ettei tahti hyydy kovien pelien koittaessa. Itse en ole niinkään huolissani Pärssisestä, itseasiassa häneen luotan tässä vaiheessa kolmikosta kaikkein eniten, vaan koko ketjun keveydestä ja toisaalta tuosta hurlumhei-meiningistä, joka voi huonona päivänä osua Suomen nilkkaan pahastikin.