Itseluottamusta ja työmoraalia täytyisi saada nyt joillain poppaskonsteilla eheytettyä. Helpommin sanottu kuin tehty. Hankalaa, että viimeinen EHT-tauko menetettiin ilman, että tehtiin peluuttamiseen tai pelitapaan muutoksia - tai jos tehtiin, niin ainakaan ne eivät näy katsomoon asti. Nyt on kymmenisen peliä aikaa saada muutos aikaan, jos jatketaan nykymenolla ja syöksykierre kiihtyy tähän tahtiin, niin Ilves saattaa siirtyä keväällä Mestis-aikaan.
Pelaajavaihtoja kun ei enää voi tehdä, niin lähtisin uudistamaan joukkueen pelaamista ja tuomaan pelaajistoon uutta energiaa ottamalla nykyisistä laitureista parhaat ja sopivimmat kokeilemaan pelaamista keskikaistalla. Nyt meillä on sikälikin huono tilanne, että joukkueen tänään parhaat ja potentiaalisimmat hyökkääjät, pl. Antti Kangasniemi, pelaavat kaikki laidassa ja senttereiden tasossa annamme aivan liikaa tasoitusta suhteessa muihin. Onneksemme meillä pelaa laidassa pelaajatyyppejä, joita voisi luontevasti peluuttaa myös keskellä.
Esimerkiksi Joonas Rask ja Jesse Niinimäki tarvitsevat uutta intoa pelaamiseensa. Loppukauden mittainen haaste sentterinä pelaamisesta voisi olla juuri tälläinen. Ehkä kuitenkin toisen on edelleen jatkettava laidalla, sillä ketjuja muokattaessa täytyy miettiä myös Ilveksen maalintekopotentiaalia ja yv-koostumuksia. Meidän on jossain määrin laitettava "kaikki munat samaan koriin", jotta saamme muodostettua kaksi maalintekoon säännöllisesti kykenevää ketjua.
Henri Tuominen ei valitettavasti ole liigan vaatimalla tasolla, ja kun 20-v kaveri liikkuu noin kankeasti, on vaikea nähdä, että komeasta varresta huolimatta hänestä koskaan tuleekaan liigapelaajaa. Tärkeää kuitenkin olisi, että meilläkin olisi karsinnoissa oma luotettava Filip Riskamme tai Siim Liivikkimme, joka ottaisi roolia av-pelaamisesta ja oman pään aloituksista. Tähän rooliin Kai Kantolalla on parhaat eväät nykyjoukkueesta.
Antti Kangasniemi on pelannut koko kauden tasaisesti omalla tasollaan, ja on selvää, että häntä kannattaa jatkossakin peluuttaa keskellä. Matias Myttynen on rajatapaus. Ominaisuuksiltaan selkeästi sentteri, mutta tällä kaudella vahvuudet ovat jääneet taka-alalle ja näkyvä piirre on ollut lähinnä voimattomuus kaksinkamppailuissa, joka on sentteriroolin puolustuspelaamisen kannalta hankala yhtälö. Kokonaisuuden kannalta Myttysen on jatkettava keskellä, mutta hänen ketjunsa vastuu tulee putoamaan selkeästi vähäisimmäksi. Peliajasta Matias saa taistella Henri Tuomisen kanssa.
Michael Keränen on jo lähtökohtaisesti selkeä laiturityyppi, joka joutuu fyysisesti keskentekoisena pelaajana aivan liian hankalaan asemaan, kun hän joutuu pelaamaan sentterinä. Hänelle oikea paikka on ilman muuta laidassa, jossa hän saa rohkeasti toteuttaa itseään hyökkäyssuuntaan ja pääsee omassa päässä pienemmällä energialla.
Kun keskikaistalle saataisiin vahvempaa tekemistä, niin olisi työkalut olemassa laadukkaampaan viisikkohyökkäämiseen. Eilen SaiPa näytti oman pään hakujen yksinkertaista mallia, jossa neljä kiekotonta tekee itseään aktiivisesti pelattavaksi. Keskialueen yli päästiin kiihtyen, eikä tarvittu kivikovaa materiaalia. Hyökkääjistön roolimuutoksilla Ilveksenkin täytyy pystyyä samaan.
Näillä ajatuksilla muokkaisin ketjut näin:
Rajala-Niinimäki-Marjamäki
Rask-Kangasniemi-Kivimäki
Korhonen-Kantola-Keränen
Välimaa-Myttynen(/Tuominen)-Pellinen(/Sointu)
YV1:
Rajala-Niinimäki-Marjamäki
YV2:
Rask-Kangasniemi-Kivimäki
AV1:
Korhonen-Kantola
AV2:
Välimaa-Pellinen/Sointu
Marjamäen poissa ollessa sovellettava esim. siten, että Tuominen nousee kolmosen keskelle ja Kantola Jessen laidalle.