Keskustelua Ässien organisaatiosta

  • 23 301
  • 195
Suosikkijoukkue
Ässät
Ässien jokainen valmentaja pystyy kertomaan heikolle luistelijalle mitä pitäisi muuttaa. Jokainen halukas pelaaja saa varmasti vaikka Myllymaan Jounilta luisteluvalmennusta videointeineen. Kyse on pääosin pelaajan halusta kehittyä, ei niinkään valmennuksen osaamisen puutteista.
Oukei, no ei siinä sitten tietenkään mitään jos osaaminen jo talosta löytyy. Oikeastiko valmennus ei voi määrätä näitä harjoitteita jos tarve vaatii? Toki sittenkin sitä halua täytyy löytyä, mutta ei kait nämä mitään vapaaehtoisia omalla ajalla tehtäviä lisähommia ole?

Ja nythän meillä on käsissä tasaisen hyvin luisteleva joukkue, eikö? Että tämänkään puoleen asia ei ole kovinkaan ajankohtainen.
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
Jos tarkoitat lajitaidoilla yksilötaitoja, tehdään työ junioreissa. Siellä pitäisi olla erilaisia valmentajia ja harjoituksia tarjolla, niille ketkä haluvat harjoitella.

Suurin työ aikuisten urheilijoiden virheiden korjaamisessa on virheellisestä suoritustavasta poisoppiminen. Tämä vaatii valtavan määrän oikeanlaisia toistoja, mikä taas vaatii yksilöltä kärsivällisyyttä ja intohimoa. Tässä kohtaa käytetään usein esimerkkinä golfin swingiä, jonka oppimiseen tarvitaan 10 000 samanlaista toistoa. Tämän tyylisiä pelaajia on Liigassa vähän ja onkin kyseenalaista käyttää joukkueen resursseja tähän. Jos jollakin pelaajalla on intohimoa tämän tyyliseen erityisharjoitteluun, joukkueen pitäisi mahdollistaa se, mutta pidän esim. pelkän luisteluvalmentajan palkkaamista liigajoukkueeseen resurssien tuhlaamisena.

Joensuun luisteluharjoittelusta tehtiin aikanaan juttua, mutta mitkä olivat tulokset? Joensuu on suoraluistelussa NHL tasoa, mutta käännöksissä ja kaarreluistelussa Liigan keskitasoa. Väittäisin, että tehty työmäärä ei tuonut tavoteltua tulosta. Muistaakseni myös Janne Ojanen yritti parantaa luisteluaan "vanhoilla päivillään" ilman suurempaa tulosta.

Luisteluvalmennus onkin usein toteutettu ulkoisten ammattilaisten ja palvelujen toimesta. Harjoittelun laatu ja määrä vaikuttavat luonnollisesti lopputulokseen ja järkevää olisikin panostaa johonkin muuhunkin kuin siihen suoraluisteluun. Räjähtävyys, kehonhallinta ja koordinaatio sekä erilaiset teränkäyttöharjoitteet ovatkin ne järkevämmät painopisteet. Jessen harjoittelussa nuorempana olikin käsittääkseni enemmän motivaatiota ja kunnianhimoa kuin suunnitelmallisuutta ja järkeä. Lajitaitoja on toki muitakin kuin luistelu ja monia näitä pystyy parantamaan ja todistetusti näin on tehtykin korkeimmallakin tasolla ja ihan veteraanipelaajienkin toimesta.
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
Ässien jokainen valmentaja pystyy kertomaan heikolle luistelijalle mitä pitäisi muuttaa. Jokainen halukas pelaaja saa varmasti vaikka Myllymaan Jounilta luisteluvalmennusta videointeineen. Kyse on pääosin pelaajan halusta kehittyä, ei niinkään valmennuksen osaamisen puutteista.

Varmasti saakin, mutta jos oikeasti jotain tuloksia toivoo niin varmasti huomattavasti parempaakin osaamista maan rajojen sisältä löytyy.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Jessen harjoitteluss nuorempana olikin käsittääkseni enemmän motivaatiota ja kunnianhimoa kuin suunnitelmallisuutta ja järkeä...

Jesse varmasti kärsi siitä, ettei kukaan ottanut huolehtiakseen hänen harjoittelunsa koordinoinnista. Hän vietti nuorena kaikki päivät jäähallilla, kävi aina jäällä kun mahdollista ja teki omia jään ulkopuolisia harjoitteita. Tässä vaiheessa taitopuoli jäi varmasti vajaaksi, fysiikka hän harjoitteli järkyttävän määrän.

Taitovalmentajat ovat ehdottomasti hyväksi, mutta kun pitää miettiä myös resursseja (aikaa ja rahaa), heidän kohdallaan pitää puhua myös tehokkuudesta. Tässä yhtälössä pelaajan intohimo ja kärsivällisyys on tärkein juttu, ilman pelaajan halua tehdä töitä, taitovalmentajaan panostettu raha menee hukkaan.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Varmasti saakin, mutta jos oikeasti jotain tuloksia toivoo niin varmasti huomattavasti parempaakin osaamista maan rajojen sisältä löytyy.

Kuten sanoin, tärkeintä on pelaaja halu kehittyä. Uskoisin, että siinä vaiheessa kun Ässien valmentajien osaaminen loppuu intohimoisen pelaajan kohdalla, hänelle hommataan Porissakin lisävalmennusta. Usein nämä jutut vaan liittyvät pelaajien selittelyihin, olisin ollut parempi jos olisi ollut parempia valmentajia.
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
Jesse varmasti kärsi siitä, ettei kukaan ottanut huolehtiakseen hänen harjoittelunsa koordinoinnista. Hän vietti nuorena kaikki päivät jäähallilla, kävi aina jäällä kun mahdollista ja teki omia jään ulkopuolisia harjoitteita. Tässä vaiheessa taitopuoli jäi varmasti vajaaksi, fysiikka hän harjoitteli järkyttävän määrän.

Taitovalmentajat ovat ehdottomasti hyväksi, mutta kun pitää miettiä myös resursseja (aikaa ja rahaa), heidän kohdallaan pitää puhua myös tehokkuudesta. Tässä yhtälössä pelaajan intohimo ja kärsivällisyys on tärkein juttu, ilman pelaajan halua tehdä töitä, taitovalmentajaan panostettu raha menee hukkaan.

Totta kyse on juurikin kehitysmahdollisuuksien ja ohjauksen tarjoamisesti niille joilla on halukkuutta ja potentiaalia kehittyä. Harvalla organisaatiolla on varaa päätoimisesti palkata isoa määrää minkään alan asiantuntijoita.

Tärkeintä on aina pelaajasta itsestään lähtevä halu kehittyä ja tehdä tarvittava työ. Heille pitäisi olla saatavilla tietoa ja ohjausta, joka mahdollistaa tavoitteet. mielestäni esimerkiksi Jouni Myllymaa ei edusta riittävää osaamista huipulle pyrkivälle ammattilaisurheilijalle.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... mielestäni esimerkiksi Jouni Myllymaa ei edusta riittävää osaamista huipulle pyrkivälle ammattilaisurheilijalle.

Käsittääkseni Myllymaa on jossain vaiheessa tehnyt töitä luisteluvalmennuksen parissa myös ammattilaisurheilijoiden kanssa. On totta, että Suomesta löytyy paljon laadukkaampaakin valmennusta. Edelleen korostan pelaajan roolia tässä kuviossa. Väitän, että jos vaikka Aleksi Mäkelä haluaisi kehittää luisteluaan, Ässien valmennuksen osaaminen riittäisi tähän.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Yhteenvetona voisi sanoa, että mielestäni valmentajalistan pituutta tärkeämpää on hyvän harjoittelun mahdollistaminen. Eli pelaajan kanssa käydään jatkuvaa keskustelua kehityskohteista ja siitä miten niiden kanssa toimintaan. Tämä vaatii myös pelaajalta aktiivisuutta, oman kehittymisen ensimmäinen edellytys on oma halu.

Olen aika kyyninen näiden "olisin kehittynyt, jos olisi ollut kunnon valmennusta" lausuntojen kohdalla. Useimmiten näiden takaa paljastuu pelaaja, jolta puuttuu se ensimmäinen edellytys kehitykselle, oma halu.
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
Olen aika kyyninen näiden "olisin kehittynyt, jos olisi ollut kunnon valmennusta" lausuntojen kohdalla. Useimmiten näiden takaa paljastuu pelaaja, jolta puuttuu se ensimmäinen edellytys kehitykselle, oma halu.

Aika harva varmasti tuollaista silti suustaan päästää tai laittaa kehittymättömyyttään valmennuksen piikkiin. Vastapainoksi on tietenkin niitä, jotka ovat vain autuaan tietämättömiä laadukkaan harjoittelun vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Heille olisi hyvä jostain se esimerkki saada ajoissa ja yleensä se herätys tulee joukkueen sisältä jos on tullakseen.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Aika harva varmasti tuollaista silti suustaan päästää tai laittaa kehittymättömyyttään valmennuksen piikkiin...

Kyllä näitä kuule riittää. Aika vähän on niitä, jotka myöntävät olleensa laiskoja tai ettei taidot riittäneet.

... Vastapainoksi on tietenkin niitä, jotka ovat vain autuaan tietämättömiä laadukkaan harjoittelun vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Heille olisi hyvä jostain se esimerkki saada ajoissa ja yleensä se herätys tulee joukkueen sisältä jos on tullakseen.

Tänä päivänä tietoa laadukkaasta valmennuksesta on mm. netti ja urheilupiirit täynnä. Poristakin löytyy lukematon määrä amatööriurheijoita ja -valmentajia, jolla on valtavat määrät tietoa uusimmista harjoittelutavoista ja -tutkimuksista. Aika erakkona täytyy urheilijanalun elää, jos pysyy tietämättömänä laadukkaan harjoittelun vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Tässäkin kaupungissa on valtava määrä valmennustietoa, jos pelaajalta vaan löytyy sitä halua.
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
Kyllä näitä kuule riittää. Aika vähän on niitä, jotka myöntävät olleensa laiskoja tai ettei taidot riittäneet.

Nykypäivänä kuitenkin taitavat hakeutua sen paremman valmennuksen piiriin, jos näkevät siinä parannettavaa. Noita "uran" jälkeisiä avautumisia ei tosiaan ole syytä ottaa kovin tosissaan.

Tänä päivänä tietoa laadukkaasta valmennuksesta on mm. netti ja urheilupiirit täynnä. Poristakin löytyy lukematon määrä amatööriurheijoita ja -valmentajia, jolla on valtavat määrät tietoa uusimmista harjoittelutavoista ja -tutkimuksista. Aika erakkona täytyy urheilijanalun elää, jos pysyy tietämättömänä laadukkaan harjoittelun vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Tässäkin kaupungissa on valtava määrä valmennustietoa, jos pelaajalta vaan löytyy sitä halua.

Kyllä nuoret urheilijanalut osaavat olla jopa yllättävän tietämättömiä asioista. Harjoitteluakin on niin monen tasoista, että monesti ne silmät saattavat avautua kokonaan vasta myöhemmin, vaikka olisi kuvitellutkin harjoittelevansa hyvin.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Kyllä nuoret urheilijanalut osaavat olla jopa yllättävän tietämättömiä asioista. Harjoitteluakin on niin monen tasoista, että monesti ne silmät saattavat avautua kokonaan vasta myöhemmin, vaikka olisi kuvitellutkin harjoittelevansa hyvin.

Totta, nuoruus on vaiva, joka parantuu vanhemmiten. Tässä kuitenkin korostuu taas se urheilijan vastuu, haluun kehittyä sisältyy myös halua tietää miten kehittyä. En usko, että nykypäivänä on enää montaa sellaista nuorta urheilijaa, joka uskoo ehdottomasti kaiken minkä valmentaja sanoo. Jos olet lahjakas, olet mukana maajoukkueissa ja erilaisissa valmennusryhmissä, joissa tietoa jaetaan, Jos tämä tieto sotii oman valmentajan puheita vastaan, urheilija yleensä kyseenalaistaa tämän sanomiset.

Ja kun nyt puhutaan Ässien organisaatiosta, niin väitän, että siellä on viimeisin tieto valmennuksesta. Ässien nuoret pelaajat eivät varmasti jää kehityksessä jälkeen tietämättömyyden takia. Se, että saako esim. Kärki parempaa luisteluvalmennusta Tapparassa onkin jo eri asia. Tapparalla on paremmat resurssit ja tätä kautta siellä on varmasti helpompi saada henkilökohtaista luisteluvalmennusta. En tiedä kaipaako Kärki luisteluvalmennusta, käytin häntä vaan esimerkkinä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Yhteenvetona voisi sanoa, että mielestäni valmentajalistan pituutta tärkeämpää on hyvän harjoittelun mahdollistaminen. Eli pelaajan kanssa käydään jatkuvaa keskustelua kehityskohteista ja siitä miten niiden kanssa toimintaan. Tämä vaatii myös pelaajalta aktiivisuutta, oman kehittymisen ensimmäinen edellytys on oma halu.

Olen aika kyyninen näiden "olisin kehittynyt, jos olisi ollut kunnon valmennusta" lausuntojen kohdalla. Useimmiten näiden takaa paljastuu pelaaja, jolta puuttuu se ensimmäinen edellytys kehitykselle, oma halu.
En ole ihan samaa mieltä valmentajalistan pituuden merkityksestä, enkä @Chickendinner kommentista, että harvalla seuralla olisi varaa palkata täysipäiväisiä asiantuntijoita useammalle alalle. Tietenkin me voidaan tuudittautua tälle linjalle, mitä tekin sanotte, että kaikki lähtee pelaajan omasta halusta kehittää itseään ja pelaajan on se työ tehtävä. Mutta onko oikeasti mitään järkeä sysätä näin isoa vastuuta pelaajalle ja toivoa parasta? Toki joku Myllymaa voi käydä pelaajan kanssa videot läpi, näyttää missä on parannettavaa ja jopa tehdä treeniohjelmankin samaan syssyyn. Mun mielestä tuo ei riitä. Lisäksi harjotteita täytyy seurata, sovittaa ne alati muuttuvaan muuhun ympäristöön ja muihin vaikutteisiin, pelaajaa motivoida, tuloksia mitata ja tarvittaessa reagoida ja muuttaa harjoitteita. Tämä vaatii aikaa ja resursseja ja siksi olenkin TPSin pitkästä asiantuntijalistasta erittäin kateellinen.

Varsinkin Ässien budjetin joukkueilla, jokaisella pelaajalla täytyisi olla(vai onko?) oma kehityspolku missä on tavoitteet, seuranta ja reagointi tarvittaessa.

Enkä sano tätä tällä kertaa ihan vain tylsyyttäni kinatakseni :D Mielestäni sijoitusta täyspäiväisiin pelaajan kehitykseen sitoutuneisiin ammattilaisiin täytyy käsitellä nimenomaan sijoituksena joka maksaa itsensä monin kertaiseksi takaisin, eikä kulueränä. Ennemmin koen asian niin, että pienen/keskitason budjetin joukkueilla ei ole varaa jättää palkkaamatta näitä asiantuntijoita. Tämä on tietenkin sinäänsä ihan höpöhöpöä, sillä harvalla näitä asiantuntijoita on ja silti seurat ovat pärjänneet.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En ole ihan samaa mieltä valmentajalistan pituuden merkityksestä, enkä @Chickendinner kommentista, että harvalla seuralla olisi varaa palkata täysipäiväisiä asiantuntijoita useammalle alalle. Tietenkin me voidaan tuudittautua tälle linjalle, mitä tekin sanotte, että kaikki lähtee pelaajan omasta halusta kehittää itseään ja pelaajan on se työ tehtävä. Mutta onko oikeasti mitään järkeä sysätä näin isoa vastuuta pelaajalle ja toivoa parasta? Toki joku Myllymaa voi käydä pelaajan kanssa videot läpi, näyttää missä on parannettavaa ja jopa tehdä treeniohjelmankin samaan syssyyn. Mun mielestä tuo ei riitä. Lisäksi harjotteita täytyy seurata, sovittaa ne alati muuttuvaan muuhun ympäristöön ja muihin vaikutteisiin, pelaajaa motivoida, tuloksia mitata ja tarvittaessa reagoida ja muuttaa harjoitteita. Tämä vaatii aikaa ja resursseja ja siksi olenkin TPSin pitkästä asiantuntijalistasta erittäin kateellinen.

Varsinkin Ässien budjetin joukkueilla, jokaisella pelaajalla täytyisi olla(vai onko?) oma kehityspolku missä on tavoitteet, seuranta ja reagointi tarvittaessa.

Enkä sano tätä tällä kertaa ihan vain tylsyyttäni kinatakseni :D Mielestäni sijoitusta täyspäiväisiin pelaajan kehitykseen sitoutuneisiin ammattilaisiin täytyy käsitellä nimenomaan sijoituksena joka maksaa itsensä monin kertaiseksi takaisin, eikä kulueränä. Ennemmin koen asian niin, että pienen/keskitason budjetin joukkueilla ei ole varaa jättää palkkaamatta näitä asiantuntijoita. Tämä on tietenkin sinäänsä ihan höpöhöpöä, sillä harvalla näitä asiantuntijoita on ja silti seurat ovat pärjänneet.

Tässä keskustelussa täytyy muistaa aina, että tärkein lahjakkuuden muoto on halu harjoitella. Jos pelaajalla on ominaisuuksia kehittyä huippupelaajaksi, häntä pitää tietysti patistella eteenpäin ja tarjota hänelle hyvää valmennusta. Mutta kuten sananlasku sanoo, kannettu vesi pysy kaivossa. Aikanaan Porissa oli lupaava kolmikko nuoria pelaajia, Savinainen, Niemi ja Salminen. He ovat myöhemmin kertoneet, miten he pelleilivät omatoimisella harjoittelukaudella mm. nostamalla punttitreeneissä tarvittavat toistot kaljapullon korkeilla. Tämän kolmikon piti kasvaa henkisesti, ennen kuin kehittyminen oli mahdollista. Kivi kertoi tuolloin, että hän haluaa antaa Niemelle kunnon mahdollisuuden kehittymiseen, vaikka moni oli jättämässä hänet ilman sopimusta. Hän ymmärsi, että Niemen kohdalla pakottaminen ei toimisi vaan hänen pitäisi kasvaa ihmisenä.

Minusta organisaation tärkein ominaisuus on kyky motivointiin ja yksilön oman kehityspolun löytäminen. Tähän ei tarvita valtavaa määrää valmentajan nimiä edustusjoukkueen listalla vaan ammattitaitoisia valmentajia, jotka osaavat ohjata pelaajaa oikeaan suuntaan. Kimmo Rintanen ja Sami Salo pystyvät varmasti opettamaan pelaajille lajitaitoja, mutta muu osaaminen onkin sitten hämärän peitossa.
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
En ole ihan samaa mieltä valmentajalistan pituuden merkityksestä, enkä @Chickendinner kommentista, että harvalla seuralla olisi varaa palkata täysipäiväisiä asiantuntijoita useammalle alalle. Tietenkin me voidaan tuudittautua tälle linjalle, mitä tekin sanotte, että kaikki lähtee pelaajan omasta halusta kehittää itseään ja pelaajan on se työ tehtävä. Mutta onko oikeasti mitään järkeä sysätä näin isoa vastuuta pelaajalle ja toivoa parasta? Toki joku Myllymaa voi käydä pelaajan kanssa videot läpi, näyttää missä on parannettavaa ja jopa tehdä treeniohjelmankin samaan syssyyn. Mun mielestä tuo ei riitä. Lisäksi harjotteita täytyy seurata, sovittaa ne alati muuttuvaan muuhun ympäristöön ja muihin vaikutteisiin, pelaajaa motivoida, tuloksia mitata ja tarvittaessa reagoida ja muuttaa harjoitteita. Tämä vaatii aikaa ja resursseja ja siksi olenkin TPSin pitkästä asiantuntijalistasta erittäin kateellinen.

Varsinkin Ässien budjetin joukkueilla, jokaisella pelaajalla täytyisi olla(vai onko?) oma kehityspolku missä on tavoitteet, seuranta ja reagointi tarvittaessa.

Enkä sano tätä tällä kertaa ihan vain tylsyyttäni kinatakseni :D Mielestäni sijoitusta täyspäiväisiin pelaajan kehitykseen sitoutuneisiin ammattilaisiin täytyy käsitellä nimenomaan sijoituksena joka maksaa itsensä monin kertaiseksi takaisin, eikä kulueränä. Ennemmin koen asian niin, että pienen/keskitason budjetin joukkueilla ei ole varaa jättää palkkaamatta näitä asiantuntijoita. Tämä on tietenkin sinäänsä ihan höpöhöpöä, sillä harvalla näitä asiantuntijoita on ja silti seurat ovat pärjänneet.

Olet kyllä oikeassakin, mutta oman kokemukseni mukaan kehitys lähtee pelaajasta. Vain motivoitunut pelaaja asettaa itsensä tilanteisiin ja ympäristöön jossa kehitys on mahdollista. Ja sen lisäksi on toistuvasti mentävä sinne epämukavuusalueelleen ja rajojensa yli, mitä ei vain tapahdu ilman todellista motivaatiota.

Seuraavaksi tulee sitten se organisaation vastuu. Mahdollisuudet on toki luotava, siitä olen samaa mieltä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Olet kyllä oikeassakin, mutta oman kokemukseni
mukaan kehitys lähtee pelaajasta. Vain motivoitunut pelaaja asettaa itsensä tilanteisiin ja ympäristöön jossa kehotys on mahdollista. Ja sen lisäksi on toistuvasti mentävä sinne epämukavuusalueelleen ja rajojensa yli, mitä ei vain tapahdu ilman todellista motivaatiota.

Seuraavaksi tulee sitten se organisaation vastuu. Mahdollisuudet on toki luotava, siitä olen samaa mieltä.
Joo, siis tottakai kehitys lähtee pelaajasta ja aika hemmetin monet asiantuntijat nostaa jossei tärkeimmäksi lahjakkuudeksi, niin yhdeksi tärkeimmistä lahjakkuuksista nimenomaan lahjakkuuden harjoitella. Pointtina tuossa oli ehkä se, että Ässille olisi mittavaa hyötyä jos saataisiin puskettua eteenpäin myös sitä ainesta, jolla harjoittelutaito ei ole huippuluokkaa. Ja uskoakseni myös ne lahjakkaimmatkin harjoittelijat hyötyvät henkilökohtaisesta ohjauksesta ja tuesta.

Ässien ei välttämättä tarvitse tavoitella pelkästään niitä NHLään tavoittelevia pelaajia. Myös heikommasta aineksesta voidaan muovata Liiga tason tähtiä.

E: Oho, @TosiFani olikin vastannut tuossa ennen sinua, about samasta asiasta...
 

Padas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Itse korostaisin valmennuksessa tietynnaista "isä-poika" asetelmaa, jossa valmentaja ottaa nuoren pelaajan sivuun, opastaa ja auttaa. Pitää keskustella, mitä pelaaja haluaa ja mitä hänen tarvitsee tehdä päästäkseen tavoitteeseensa. Suomessa on tapana treenata joukkueena, mikä on tosin ymmärrettävää, mutta mitäpä jos harjoittelua keskitettäisiin enemmän eri osa-alueisiin. Toiset menisivät laukaisukouluun ja toiset luistelukouluun, kukin tarpeen mukaan. Kuulostaa melko turhalta, että eri tasoiset ja eri asioita tarvitsevat pelaajat tekevät jäällä samat asiat peräkanaa. Kyllä joukkuepelin harjoitteluunkin jäisi varmasti aikaa. Tällainen suunta on ollut Pohjois-Amerikan junnusarjoissa iät ja ajat.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Pointtina tuossa oli ehkä se, että Ässille olisi mittavaa hyötyä jos saataisiin puskettua eteenpäin myös sitä ainesta, jolla harjoittelutaito ei ole huippuluokkaa...

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, onko Ässien tasoisella joukkueella aikaa odotella tämän tyylisten pelaajien kasvamista aikuiseksi? Niemen ja Savinaisen kohdalla Ässät odotti ja sai palkinnon, Salminen päästettiin lähtemään, Jyrkkiö ja Mäkilä etsivät motivaatiota edelleen. Pakottamalla kenestäkään ei tule huippua, pelaajan oma motivaatio täytyy löytyä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Itse korostaisin valmennuksessa tietynnaista "isä-poika" asetelmaa, jossa valmentaja ottaa nuoren pelaajan sivuun, opastaa ja auttaa. Pitää keskustella, mitä pelaaja haluaa ja mitä hänen tarvitsee tehdä päästäkseen tavoitteeseensa. Suomessa on tapana treenata joukkueena, mikä on tosin ymmärrettävää, mutta mitäpä jos harjoittelua keskitettäisiin enemmän eri osa-alueisiin. Toiset menisivät laukaisukouluun ja toiset luistelukouluun, kukin tarpeen mukaan. Kuulostaa melko turhalta, että eri tasoiset ja eri asioita tarvitsevat pelaajat tekevät jäällä samat asiat peräkanaa. Kyllä joukkuepelin harjoitteluunkin jäisi varmasti aikaa. Tällainen suunta on ollut Pohjois-Amerikan junnusarjoissa iät ja ajat.

Junnupuolella näin pitäisi toimia ehdottomasti ja tehdä touhusta vielä vapaaehtoista, ne harjoittelee, joita kiinnostaa. Liigatasolla tämä ei tietenkään toimi, siellä vaatimukset ovat erilaiset.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Tässä keskustelussa täytyy muistaa aina, että tärkein lahjakkuuden muoto on halu harjoitella. Jos pelaajalla on ominaisuuksia kehittyä huippupelaajaksi, häntä pitää tietysti patistella eteenpäin ja tarjota hänelle hyvää valmennusta. Mutta kuten sananlasku sanoo, kannettu vesi pysy kaivossa. Aikanaan Porissa oli lupaava kolmikko nuoria pelaajia, Savinainen, Niemi ja Salminen. He ovat myöhemmin kertoneet, miten he pelleilivät omatoimisella harjoittelukaudella mm. nostamalla punttitreeneissä tarvittavat toistot kaljapullon korkeilla. Tämän kolmikon piti kasvaa henkisesti, ennen kuin kehittyminen oli mahdollista. Kivi kertoi tuolloin, että hän haluaa antaa Niemelle kunnon mahdollisuuden kehittymiseen, vaikka moni oli jättämässä hänet ilman sopimusta. Hän ymmärsi, että Niemen kohdalla pakottaminen ei toimisi vaan hänen pitäisi kasvaa ihmisenä.

Minusta organisaation tärkein ominaisuus on kyky motivointiin ja yksilön oman kehityspolun löytäminen. Tähän ei tarvita valtavaa määrää valmentajan nimiä edustusjoukkueen listalla vaan ammattitaitoisia valmentajia, jotka osaavat ohjata pelaajaa oikeaan suuntaan. Kimmo Rintanen ja Sami Salo pystyvät varmasti opettamaan pelaajille lajitaitoja, mutta muu osaaminen onkin sitten hämärän peitossa.
En voi väittää seuranneeni läheltä ammattilätkä joukkueen toimintaa, mutta minusta tuntuu, että äkkiä siltä valmennukselta loppuu aika kesken, Kaikille pelaajille pitäisi mielestäni kuitenkin pystyä antamaan yksilöllistäkin aikaa. Se mikä minulle luo uskoa Salon, Koivun ja muidenkin huippuammattilaisten pärjäämiseen myös valmennustehtävissä on oikeastaan juurikin tuo aiemmin mainittu lahjakkuus harjoitella. Yksinkertainen fakta on, että kukaan ei pääse jääkiekossa lajin terävimmälle huipulle ilman huipputason harjoittelulahjakkuutta. Siis kykyä suhtautua omaan tekemiseen analyyttisesti ja itseä huijaamatta , suorittaa kehitystyötä määrätietoisesti ja äärimmäistä ahkeruutta. Nämä ominaisuudet yhdistettynä lajitaidolliseen huippuosaamiseen on hyvä yhtälö, jonka lopputulos jää toki vielä nähtäväksi. Uskon Turun poikien luovan piin kovan kokonaisuuden ja TPS tulee palaamaan kulta-aikoihinsa. Toki seuran suhmuroinnit tuntien, ei tähänkään voi ihan varauksetta uskoa.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, onko Ässien tasoisella joukkueella aikaa odotella tämän tyylisten pelaajien kasvamista aikuiseksi? Niemen ja Savinaisen kohdalla Ässät odotti ja sai palkinnon, Salminen päästettiin lähtemään, Jyrkkiö ja Mäkilä etsivät motivaatiota edelleen. Pakottamalla kenestäkään ei tule huippua, pelaajan oma motivaatio täytyy löytyä.
Yksi pääpöinteista valmennusresurssien lisäämisessä on nimenomaan juuri se, että ei vain odoteta näiden kaverien kasvamista aikuiseksi, vaan tehdään määrätietoisesti työtä sen eteen, että pelaajien kasvu ammattilaiseksi on nopeampaa ja todennäköisempää. Pakottamalla ei varmaan kenestäkään tule huippua, mutta motivoinnilla ja aktiivisella valmentamisella ja seurannalla haluttu lopputulos voidaan saavuttaa odottamista nopeammin.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Itse korostaisin valmennuksessa tietynnaista "isä-poika" asetelmaa, jossa valmentaja ottaa nuoren pelaajan sivuun, opastaa ja auttaa. Pitää keskustella, mitä pelaaja haluaa ja mitä hänen tarvitsee tehdä päästäkseen tavoitteeseensa. Suomessa on tapana treenata joukkueena, mikä on tosin ymmärrettävää, mutta mitäpä jos harjoittelua keskitettäisiin enemmän eri osa-alueisiin. Toiset menisivät laukaisukouluun ja toiset luistelukouluun, kukin tarpeen mukaan. Kuulostaa melko turhalta, että eri tasoiset ja eri asioita tarvitsevat pelaajat tekevät jäällä samat asiat peräkanaa. Kyllä joukkuepelin harjoitteluunkin jäisi varmasti aikaa. Tällainen suunta on ollut Pohjois-Amerikan junnusarjoissa iät ja ajat.
Näinhän se karrikoidusti kannattaisi juurikin tehdä. Joensuu veti 16 vuotiaana samoja reenejä kuin joukkueen veteraanit ja jokainen voi maalaisjärjellä miettiä, onko siinä mitään järkeä.
 

Chickendinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oksettavat ja flegmaattiset omat kasvatit
Itse korostaisin valmennuksessa tietynnaista "isä-poika" asetelmaa, jossa valmentaja ottaa nuoren pelaajan sivuun, opastaa ja auttaa. Pitää keskustella, mitä pelaaja haluaa ja mitä hänen tarvitsee tehdä päästäkseen tavoitteeseensa. Suomessa on tapana treenata joukkueena, mikä on tosin ymmärrettävää, mutta mitäpä jos harjoittelua keskitettäisiin enemmän eri osa-alueisiin. Toiset menisivät laukaisukouluun ja toiset luistelukouluun, kukin tarpeen mukaan. Kuulostaa melko turhalta, että eri tasoiset ja eri asioita tarvitsevat pelaajat tekevät jäällä samat asiat peräkanaa. Kyllä joukkuepelin harjoitteluunkin jäisi varmasti aikaa. Tällainen suunta on ollut Pohjois-Amerikan junnusarjoissa iät ja ajat.

Sehän se keskeinen pointti minulla onkin ollut, eli harjoittelun yksilöllistäminen. Kaikille ei kannata tehdää samaa treeni- ja ravinto-ohjelmaa. Kaikkien ei tarvitse käydä pelitapoja läpi yhtä monesti ja kaikki tarvitsevat eri määriä harjoituksia eri osa-alueilla. Tässä tulee monesti resurssit vastaan, mutta valmennuksen laaja-alainen ammattitaito ja sen sekä ulkoisten palvelujen tehokas hyödyntäminen riittää jo pitkälle.
 

Pata-Ässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
West Coast Titans
Minä kannatan erittäin vahvasti panostamista pelaajien yksilötaitojen kehittämiseen. Lähtökohdat ja mahdollisuudet pelaajien kehittämiseen ovat kuitenkin aivan erilaiset juniori- ja kasvatussarjoissa kuin Liigassa, joka on miesten ammattilaissarja, jossa pelataan tuloksesta.

Liiga-joukkueen toimintaa määrittää puhtaasti sen toiminnan päämäärä eli urheilullinen menestys. Menestys taas vaatii läpi kauden voittoja ja pisteitä. Kaikki muu on merkityksetöntä, jos pisteitä ja voittoja ei tule. Kaikki tehdään tulos edellä ja tuloksen eteen. Pelejä on läpi kauden noin 2-3 viikossa ja jokaisessa niistä pelaajien pitää olla fyysisesti valmiita, jotta pystytään voittamaan niitä elintärkeitä pisteitä, jotka ovat koko touhun tarkoitus. Pelitahti ja palautuminen määrittelevät raamit, joissa harjoittelu on toteutettava. Pelien välillä on vain lyhitä 1-2 päivän välejä joissa kaikki harjoittelu toteutettava. Ja kun kerran päämääränä on joka pelissä olla fyysisesti ja pelillisesti siinä iskussa, että pisteitä kertyy, nousee yksilön kehittämistä tärkeämmäksi palautuminen ja huoltavat harjoitukset, fyysisen suorituskyvyn ylläpito ja pelitilanneharjoittelu. Ei tuonne yksinkertaisesti mahdu kovin laajaa ja yksilöllistä yksilönkehitysohjelmaa, kun tuloksesta pelataan.

Kaikki liigaympyröissä pyörivät nuoret pelaajat ovat pelanneet juniorisarjoissa joissa päämääränä pitäisi olla pelaajien kehittäminen. Siellä he ovat 10-20 vuoden ajan opetelleet, harjoitelleet ja kehittäneet yksilötaitojaan herkkyysikäkaudet huomioiden. Herkkyysikäkaudet ovat ne pienet aikaikkunat, joissa tietyt ominaisuudet kehittyvät herkimmin ja tehtyä harjoittelua kohden saadan suurin hyöty. Nämä juniorivuodet ovat sitä aikaa, jolloin kannattaa panostaa täysillä yksilötaitojen kehittämiseen. Jos luistelu, kiekonkäsittely, laukaisu yms. lajitaidot eivät tällä vuosikausien opettamisella ja harjoittelulla kehity liigatasolla riittäviksi, ei siihen enää kannata tuhlata liigajoukkueen ja valmentajien aikaa. Silloin pitää vaan harjoitella ja kehittää heikkouksiaan omatoimisella harjoittelulla omalla ajalla. Näinhän toimi viime kaudella esim. Niko Peltola, joka jäi harjoitusten päätteksi omatoimisesti harjoittelemaan laukaustaan.

Junioreista liigaan nousevien nuorten pelaajien suurin kehityspotenttiaali on fysiikassa ja urheilijan kurinalaisen elämäntavan omaksumisessa. Kun ollaan huipulla, pienet asiat tekevät suuret erot. Esim. ravinto, tunnollinen lihashuolto ja halu omatoimiseen harjoitteluun. Vaikka lajitaidot olisivat huippuluokkaa, voima ja työkapasiteetti ovat lapsen kengissä verrattuna kokeneempiin pelureihin. Voimaharjoittelu ja fysiikkaharjoittelu yleensäkin voidaan hyvin toteuttaa ryhmäharjoitteluna vaikka kaikki olisivatkin eri lähtötasolla. Koska laji on kaikilla sama, sopii sama ominaisuuksien harjoitusrytmi kaikille. Saman harjoitusrungon toistomäärät ja kuormat voidaan määrittää yksilöllisesti jokaisen henkilökohtaisen lähtötason mukaisesti. Tämä siis sillä oletuksella, että kaikki osallistujat ovat kuitenkin urheilijoita eivätkä sohvaperunoita. Uskoisin nimenomaan tämän alueen olevan Aholla hyvin hallussa ja nuorten pelaajien hyötyvän siitä.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös