Noniin, nyt taitaa olla sopiva hetki avata tämäkin ketju. Pettymys on jo takana ja kausi on ohi, vaikka jotkut sissit kaiketi jatkavatkin sitä junnujen parissa. Itse olen Matinkyläni jo lusinut, joten junnujatkot jäävät juhlimatta. Kun kausi on siis ohi, voisi tässä purkaa enemmänkin sitä mikä toimi ja mikä ei, mutta koska teen juuri nytkin "töitä", vetelen mutkat suoriksi ja listaan vaan plussia sekä miinuksia. Viitseliäämmät sitten analysoikoon tarkemmin.
Plussia kaudella 12-13
+ Joukkueen peli-ilme runkosarjan alussa: aivan huikeaa lentoa ja dominointia, joka sohva-analyytikkona ja kaiken tietävänä besserwisserinä katson katkenneen lähinnä joukkueen henkiseen heikkouteen. En usko Marjamäen olevan (vielä) sen kaltainen persoona ja auktoriteetti, että jengi uskoisi häneen ihan täysillä. Blues ei selvästikään kyennyt käsittelemään henkisesti asetelmaa, jossa se marssi kentällä lähes kaikkien yli. Siitä alkoikin sitten kierre, joka ei katkennut kuin hetkellisesti joskus joulun jälkeen.
+ Miro Aaltonen: aivan hurja esiinnousu ja upea vastaus huutoon pelaajalta, jonka useimmat sijoittivat osastoon "ynnämuut" ennen kauden alkua. Harmillinen loukkaantuminen katkaisi kauden, mutta jos saa kesällä vahvan pohjan rakennettua, tulee olemaan ensi kaudella yksi joukkueen parhaista hyökkääjistä. Vaikka sinne hankittaisi keitä tahansa rinnalle.
+ Tommi Huhtala: Hotsi harppasi eteenpäin ja teki maaliennätyksensä. Oli Blegi-tasolla muutenkin, ihan historiaankin peilaten, maalintekijä isolla M:llä ja jatkaa toivottavasti ensi kaudella samasta.
+ Fanikatsomo: koko kauden ylivoimainen ykkönen oli espoolaisittain uusi fanikatsomo ja sen meininki. Harppaus edelliseen kauteen nähden oli niin valtava, ettei uskoisi olevansa samassa hallissa kun tota menoa katteli ja kuunteli. Ei lopulta haitannut edes se, että joutui luopumaan hallin parhaista paikoista laajentuvan seisomakatsomon tieltä, niin hyvää toi meno oli.
+ Seuran ilme: markkinointi yleisesti meni myös todella paljon eteenpäin ja Bluesin näyttäytyi ainakin omiin silmiin freesinä ja virkeänä seurana.
Mutta ei tätä kautta pelkkiin plussiin voi päättää kun sijoitus sarjassa oli sanalla sanoen paska ja koko loppukausi pelkkä pannukakku. Siispä,
Miinukset kaudella 12-13
- Pelaajakauppa kesken kauden: hyvästä joukkueesta tehtiin heikko päästämällä ensin seuraikoni, tämän jälkeen ykkössentteri ja sitä myöten myös ykköslaituri pois. Tilalle tuli paperilla ihan hyviä miehiä (ja paperilla vähän huonompia miehiä) jotka kaikki enemmän tai vähemmän kuitenkin epäonnistuivat. Jälkiviisaus on helppoa, mutta nyt jo voi sanoa, että vain Dravecky olisi pitänyt hankkia.
- Arto Laatikainen: ei voi mitään. Kaikki kunnia Ladalle ja paluulle Espooseen, mutta ensi kauden on oltava merkittävästi parempi. Tää oli ihan hirveää katottavaa, eikä Arto varmaan itsekään ole kovin tyytyväinen siihen, että "pääsi" pelaamaan puoli tuntia joka ilta.
- Marjamäen potkut: Vaikka tehtäessä tuntui siltä, että "pakkohan tää oli tehdä", nähtiin sen jälkeen, ettei potkuista ollut mitään hyötyä - päinvastoin. Joukkue jatkoi potkujen jälkeen tappioputkeaan ennätyksellisiin mittoihin ja tunaroi itsensä lopulta pois pudotuspeleistä. Pelitapa muuttui Hantta Virran aikaiseen "reaktiokiekkoon", jossa mitään suunnitelmaa ei oikeastaan ollut. Oltiin vaan aina tosi lähellä voittoa, mutta jostain syystä ei ikinä voitettu.
Ei tässä äkkisellään muuta tule mieleen. Muut jatkakoot jos siltä tuntuu. Itselläni on turhanpäiväisen pään aukomisen lisäksi fiksua sanottavaa varmaan vasta 29.4. kun ensi kauden joukkueen runko julkaistaan. Jos silloinkaan.
Plussia kaudella 12-13
+ Joukkueen peli-ilme runkosarjan alussa: aivan huikeaa lentoa ja dominointia, joka sohva-analyytikkona ja kaiken tietävänä besserwisserinä katson katkenneen lähinnä joukkueen henkiseen heikkouteen. En usko Marjamäen olevan (vielä) sen kaltainen persoona ja auktoriteetti, että jengi uskoisi häneen ihan täysillä. Blues ei selvästikään kyennyt käsittelemään henkisesti asetelmaa, jossa se marssi kentällä lähes kaikkien yli. Siitä alkoikin sitten kierre, joka ei katkennut kuin hetkellisesti joskus joulun jälkeen.
+ Miro Aaltonen: aivan hurja esiinnousu ja upea vastaus huutoon pelaajalta, jonka useimmat sijoittivat osastoon "ynnämuut" ennen kauden alkua. Harmillinen loukkaantuminen katkaisi kauden, mutta jos saa kesällä vahvan pohjan rakennettua, tulee olemaan ensi kaudella yksi joukkueen parhaista hyökkääjistä. Vaikka sinne hankittaisi keitä tahansa rinnalle.
+ Tommi Huhtala: Hotsi harppasi eteenpäin ja teki maaliennätyksensä. Oli Blegi-tasolla muutenkin, ihan historiaankin peilaten, maalintekijä isolla M:llä ja jatkaa toivottavasti ensi kaudella samasta.
+ Fanikatsomo: koko kauden ylivoimainen ykkönen oli espoolaisittain uusi fanikatsomo ja sen meininki. Harppaus edelliseen kauteen nähden oli niin valtava, ettei uskoisi olevansa samassa hallissa kun tota menoa katteli ja kuunteli. Ei lopulta haitannut edes se, että joutui luopumaan hallin parhaista paikoista laajentuvan seisomakatsomon tieltä, niin hyvää toi meno oli.
+ Seuran ilme: markkinointi yleisesti meni myös todella paljon eteenpäin ja Bluesin näyttäytyi ainakin omiin silmiin freesinä ja virkeänä seurana.
Mutta ei tätä kautta pelkkiin plussiin voi päättää kun sijoitus sarjassa oli sanalla sanoen paska ja koko loppukausi pelkkä pannukakku. Siispä,
Miinukset kaudella 12-13
- Pelaajakauppa kesken kauden: hyvästä joukkueesta tehtiin heikko päästämällä ensin seuraikoni, tämän jälkeen ykkössentteri ja sitä myöten myös ykköslaituri pois. Tilalle tuli paperilla ihan hyviä miehiä (ja paperilla vähän huonompia miehiä) jotka kaikki enemmän tai vähemmän kuitenkin epäonnistuivat. Jälkiviisaus on helppoa, mutta nyt jo voi sanoa, että vain Dravecky olisi pitänyt hankkia.
- Arto Laatikainen: ei voi mitään. Kaikki kunnia Ladalle ja paluulle Espooseen, mutta ensi kauden on oltava merkittävästi parempi. Tää oli ihan hirveää katottavaa, eikä Arto varmaan itsekään ole kovin tyytyväinen siihen, että "pääsi" pelaamaan puoli tuntia joka ilta.
- Marjamäen potkut: Vaikka tehtäessä tuntui siltä, että "pakkohan tää oli tehdä", nähtiin sen jälkeen, ettei potkuista ollut mitään hyötyä - päinvastoin. Joukkue jatkoi potkujen jälkeen tappioputkeaan ennätyksellisiin mittoihin ja tunaroi itsensä lopulta pois pudotuspeleistä. Pelitapa muuttui Hantta Virran aikaiseen "reaktiokiekkoon", jossa mitään suunnitelmaa ei oikeastaan ollut. Oltiin vaan aina tosi lähellä voittoa, mutta jostain syystä ei ikinä voitettu.
Ei tässä äkkisellään muuta tule mieleen. Muut jatkakoot jos siltä tuntuu. Itselläni on turhanpäiväisen pään aukomisen lisäksi fiksua sanottavaa varmaan vasta 29.4. kun ensi kauden joukkueen runko julkaistaan. Jos silloinkaan.