Pelitapaketjussahan nimimerkki siffa oli näitä lähtöjä laskenut ja lukemat olivat aikalailla samaa kuin Jalosen aikanakin. Tosin enemmän pelattiin päätykiekoilla nyt. Eli sinänsä aika turhaa meuhkaamista kuinka nyt pelattaisiin nopeammin kuin Jalosen aikana.Summanen ei kyllä ole nimennyt Meidän Peliä. Taidat nyt sekoittaa termit Meidän päivä ja Meidän Peli toisiinsa. Meidän Peliä on muistaakseni ollut keksimässä ja kehittelemässä kolmikko Jalonen, Rautakorpi ja Westerlund. Sinänsä hassua, että Erkka nyt pyrkii ainakin puheissaan irtautumaan Meidän Pelin traditiosta, vaikka hän itse on ollut kyseistä peli-identiteettiä luomassa.
Vai että Raimo Summanen on nyt keksinyt Meidän pelin... Kaikkea sitä kuulee. Meidän peli oppi-isä Erkka Westerlund aloitti tosiaan odotetusti Leijonapestinsä sillä, että voitti pelaajat ja yleisön puolelleen. Suomi voitti pelejä eikä ollut enää hidas vaan pelasi korostetun nopeaa jääkiekkoa. Tavoite numero yksi, työrauha, saavutettu.
Katselin eilen sitä Tshekki-matsia ja kyllähän Suomen pelissä on jotain outoja elementtejä. Esimerkiksi parjatut viivelähdöt varioituivat tosi paljon ja hyökkääminen olikin todella hampaatonta aina siihen Aaltonen-Kontiola-duon tähtihetkeen asti. Plussana tietysti voi nähdä, että joukkueesta löytyi yksilöitä jotka pystyivät tekemään tilanteita tyhjästä (tuossakin siis Konna karkasi syötöllä joka tuli ohjauspelimuodostelman läpi!).
Itse olen tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, ja olen siitä aika varma, että Westerlund tuo Meidän pelin elementtejä koko ajan lisää kohti olympialaisia. Toki joitain eroja Jalosen pelikirjaan varmasti tulee, ainakin retoriikassa. Halutaan olla leimallisesti suoraviivaisia, nopeita ja "reagoida". Ja mikäs siinä, yleisöön ja mm. Don Tammiseen uppoaa kuin häkä.
Tshekkiä vastaan pari ensimmäisen erän aikaan kävi selväksi, että Kontiolan ja Lehterän ketjuissa johtajansa taisivat Meidän pelin sentteripelaamisen, muilla oli sen sijaan vaikeuksia. Suomi kuitenkin hyökkäsi paljon alivoimaisena kun se käänsi peliä nopeasti väärässä kohtaa. Ymmärrän, että tuossa voi olla pyrkimys jatkuvan paineen tunteen tuottamiseen mutta onko se pitkässä juoksussa kuitenkaan paras vaihtoehto?
Mitä Sotshiin tulee niin tuollaisella jääkiekolla en usko Suomen mahdollisuuksiin. Kyllä pelin pitäisi nojata enemmän viisikkotason pelaamiseen, siihen yhteistyön jääkiekkoon. Minusta Suomen joukkue ei ole niin huono kuin jotkut väittävät. Siellä on ihan legitiimejä NHL:n ykkösketjun pelaajia, loistavat veskarit ja paljon erikoisosaamista. On mielenkiintoinen pohdinta tosiaan, että ottaisiko joukkueeseen vaikka Jere Karalahden tai Petteri Nummelinin, ymmärrät molemmat näkökannat. Minun jengiini ei pääse kumpikaan sillä siellä pelaavat Olli Määttä ja Rasmus Ristolainen, jos ja kun vielä keväällä pitävät pelipaikkojaan NHL:ssä.
Sotshia ajatelleen kannattaa muistaa sekin, että joukkueemme todennäköinen kapteeni ja liideri, Mikko Koivu, on osoittanut, että ymmärtää ja hyväksyy jaloslaisen Meidän pelin. Sillä voitettiin maailmanmestaruus. Siinä mielessä esimerkiksi Vancouverin tapahtumia ei voi suoraan verrata enää tähän.
No, Westerlundilla on haasteet hyökkäyksen organisoinnissa, puolustamisen Suomi varmasti taitaa. Erkan ehdoton etu on tuo hyvä asema pelaajien silmissä, eli häntä kuuntelevat primadonnatkin. Itse kyllä olen sen linjan edustajia, että pelaajat pitävät turpansa kiinni ja pelaavat mutta joskus on parempi luopua periaatteistaan asian hyväksi.
Sihvonen kirjoitti ihan osuvan artikkelin tuosta Westerlundin puijaustaktiikasta, jota ilmeisesti käytettiin jo legendaarisessa Torinon turnauksessa. Samasta asiasta lienee tässäkin prosessissa kysymys, on tärkeää saada pelaajat uskomaan, että he päättävät miten pelataan.
EDIT. Nimimerkki erkulle vielä, että myös Jukka Rautakorpi on ottanut alkukaudesta lähes fanaattisesti eroa Meidän pelin PAHP-teemoihin, joskin hiljalleen taas palautellut niitä pelitapaan.
Takerrut syyttä suotta nimim. IceWalkerin erheelliseen tulkintaan. Kiekko-professori Westerlundilla, jolla oli näppinsä pelissä myös "meidän pelissä" ei ole yhtään sen kummempaa työrauhaa jos peli tökkii. Nämä EHT- höntsäturnauksien voitot sinänsä ovat yhtä tyhjän kanssa, eivätkä lämmitä esim. olympiapeleissä millään muotoa, se on oma joukkueensa ja oma turnauksensa, jonne on päätavoitteet paineineen ladattu. Toki tietenkin pelejä on aina mukavampi voittaa, kuin hävitä turnauksen tasoista riippumatta.
Nuo ns. viivelähdöt eivät luojankiitos enää Westerlundin aikana ole sitä, että peli pysäytetään oman maalin taakse kiekkoa leipoen ja samalla laulaen "näin kulutan aikaa, maatessani alla tämän taivaan.." joukkueesta löytyy kyllä pelaajia, jotka pystyvät nopeaan pelintekemiseen.
Höpinää! Ei Westerlund siihen mitään enää tuo, pelitapa on tämä, mitä on parissa turnauksessa jo nähty. Mies sanoi itse tänään haastattelussa, että vastustajat alkavat oppia jo Suomen nykyisen pelitavan.. Westerlundin arsenaaliin kuuluu kyllä tarkoitusenmukainen viivelähtöpelaaminenkin, mutta hänen pelitavassaan se ei ole mikään asioita määräävä ja hallitseva pointti, kuten oli Jaloslaisessa kiekossa. Erkka on lopuksi melkoinen welho, hän antoi Jalosen toteuttaa ja kokeilla pitkälti itse kehittämäänsä pelisysteemiä ja poimii siitä omaan pelusysteemiinsä rusinat pullasta..
Tämä oli täysin oma turnauksensa miehistöllä, josta ei kovin montaa pelaajaa ole hyökkääjistössä Sotshissa, puolustuksessa voi olla enimmillään puolet näistä EHT-pakeista Sotshissa. Erkan pelitapa antaa NHL-tähdille paljon enemmän vapauksia, kuin Jalosen meidän peli ja kaiken lisäksi Jukka itse antoi myös lausuntoja, joista NHL-tähtemme eivät liiemmin pitäneet. Sotshi on se päämäärä, muista se! Erkka haluaa kipeästi jättää puumerkkinsä jääkiekkohistoriaan ja lähti vielä haalarihommiin nähden olympialaiset isona mahdollisuutena.
Näen nykyisellä pelitavalla huomattavasti paremmat mahdollisuudet, kuin Jalosen aikaisella oman maalin takana seisoskelulla. Olympialaisissa paperila kovimmat Kanada, Venäjä etc. on lyötävissä vain heidän omilla aseillaan, pelinopeudella ja oikeaikaisella karvaamisella ja taklauksilla, tiiviin viisikkopelin lisäksi, Suomen Joukkue tulee olemaan vertailukelpoinen minkä maan kanssa tahansa. Nimet selässä ja paperilla eivät merkkaa yhtään mitään noissa kinkereissä, se on nähty niin monessa olympiaturnauksessa aikaisemminkin. Määttä & Ristolainen ja tietyin varauksin Vatanenkin ilmanmuuta kisoihin jos pysyvät terveinä, se on maajoukkueelle kuin rahaa pistäisi pankkiin tuleviakin turnaukia varten. Erkka sanoi jossain haastattelussa, että puolet pakeista tullee NHL:stä ja puolet Euroopan liigoista.
Turhaa verrata 2011 maailmanmestaruuttakaan. Kuten sanottua, mestaruuksia voidaan voittaa Suomen kohdallla vain joukkueena omaan vallitsevaan pelitapaan valmennuksen ja pelaajien taholta luottaen. Erkka ei tule milloinkaan tekemään sellaista virhettä, että alkaisi saatuaan joukkueen tähtineen kasaan syöttää heille erilaista pelisysteemiä.. Mikko Koivu on veljensä Sakun kanssa Suomen maajoukkueen henkisiä johtajia ja leadereita pelitavasta huolimatta, heidän lisäkseen tätä on myös muutama muukin konkari.
Erkka on osoittanut jo parissa turnauksessa varsin kattavasti hyökkäyksen organisointinsa ja oma kädenjälkensä siinä näkyy toki myös hyökkääjiä peluuttavalla Lauri Marjamäellä. Erkka on fiksu kaveri ja tiesi mikä pitää olla kupletin juoni jos halusi kaikki potentiaaliset NHL-konkarimme palasiksi joukkuueen rakennuspalapelin paloiksi.
Sihvonen on kujalla asioista kuin lumiukko, käsittääkseni siirtymässä muihin hommiinkin. Eivät NHL-pelaajat mitään tyhmiä ole, heillä on Erkan kanssa oma historiansa, eikä Erkka vanhoja sotaratsujaan ala pettämään, vaan antaa heille tiettyyn rajaan asti vapaudet pelata. Omaa sovittua pelisysteemiään tulee toki Suomen joukkueen noudattaa jos aikovat menestyä, mihinkään venäläis-tyyliseen sooloiluun Suomi ei tule kaatumaan. .
Kirjoitin jo, että Erkka käyttää...no olkoon sitten vaikka hybridikiekossaan myös tilanteen mukaan rusinoita pullasta, eli meidän pelistä. Rautakorpikin on alkukauden korpivaelluksen jälkeen siirtynyt peluutuksessaan tälle linjalle.
Pihlström oli oma itsensä eli hyvin energinen.
Muuten samaa mieltä, mutta Philström menetti nyt mahdollisuutensa olympialaisiin. Itse olisin halunnut nähdä Philströmin olympilaisissa luistelunsa takia, mutta kun Euroopassakin neloseen on parempia vaihtoehtoja mm. Komarov, Hagman, Hartikainen ja varauksin Osala niin en näe Pihlströmillä käyttöä jos puolustaminen on tuolla tasolla.
MM-tasolla täyttää paikkansa hyvin, mutta olympialaistet ovat ihan eri laki ja liikutus.
Kyllähän tuo Pihlströmin kritisoiminen näyttää menevän överiksi. Ei pelkkä koohottaja ratkaise Suomelle MM-pronsseja sai syötä voittomaalia MM-finaalissa. Onhan Pihlströmillä omat puutteensa jääkiekkoilijana, mutta kyllä hän nyt heittämällä MM-kisatason pelaaja on.
Totta kai ja sitä oli tarkoitus alleviivatakin - MM-kisoissa Pihlström on kelpo hyökkääjä, joissain tilanteissa/otteluissa jopa Suomen kärkipäätä niillä omilla rajallisillakin vahvuuksillaan.
Mutta Sotshiin eväät tuskin riittävät, tai sitten hyvin pieneen rooliin. Olympiaturnauksessa, näin lyhyellä valmistautumisajalla, ihan eri kaliiberin miehistä koostuvassa joukkueessa ja uuden (ok, uusvanhan) valmentajan systeemien alaisuudessa sillä, miten on pelannut EHT-höntsissä ja harjoitusleireillä vuonna önnönnöö, ei enää ole (samaa) painoarvoa.
Niin mutta eikö Pihlström nimenomaan tuossa rajatussa roolissa olisi parempi vaihtoehto kuin Joensuu tai Hartikainen? Etukäteen mietittynä tempoa tulee olemaan ihan kivasti matseissa.
Lisäksi Pihlströmin paikkaa puoltaa tuo pitkä historia (nyky)maajoukkueessa, eli tuntee pelin periaatteet jo hyvin, ja on osa sitä runkoa.
Paitsi ettei Sotshin rungolla ole käytännössä juuri mitään tekoa näiden aiempien kisajoukkueiden, saati EHT-höntsien ja leirittelyjen kanssa. Olympialaiset on ihan eri kaverien ja tason leikkikehä. Mikäli pakkaa jostain syystä unohtumaan, valmennuskin on tässä vaihtunut.
Joensuu, Hartikainen ja Osalakin ovat vielä olleet senkin ulkopuolella, joten matka lienee pitkä.
Niin ovat - mutta jostain syystä kaksi jälkimmäistä olivat Karjalan näyttöryhmässä samalla viivalla muiden kanssa, ja todennäköisesti ovat Moskovassakin. Sävelet valinnoissa kulkevat muutenkin nyt vähän eri prioriteeteilla ja periaatteilla.
Edelleen: niin vaikealta kuin se voi tuntuakin, Leijona-joukkuetta valmentaa nyt Erkka Westerlund oman johtoryhmänsä ja päätösvaltansa kanssa, ja se joukkue on menossa olympialaisiin.
Onko sinulla faktaa tuosta lihavoimastani kohdasta? Vai perustuuko se tuohon luuloosi siitä, että Westerlund haluaa ottaa täydellisen pesäeron Jukka Jaloseen "oman johtoryhmänsä ja päätösvaltansa" kanssa.
Eipä siinä sen kummempaa "pesäeroa" ole kuin reaalimaailman fakta, että valmentaja ihan todella on vaihtunut ja joka ikinen valmentaja tekee ihan omat päätöksensä. Näin ollen sillä, mitä edellinen käskijä mahdollisesti nyt valitsisi, ei lähtökohtaisesti ole enää minkään valtakunnan merkitystä.
Ellei sitten pidä Erkka Westerlundia reptiliaanina, joka äärimmäisen ovelasti puijaten ei olekaan Westerlund, vaan kahdessa paikassa yhtä aikaa elävä Jukka Jalonen valepuvussa (mikä ei yhä epätoivoisemmaksi käyvässä selitysviidakossa sinänsä yllättäisi - ja Kuiviksesta tulisi muutenkin hyvä reptiliaani:).
Niin arvelinkin... No, olipas taas mukava rupatella.
Mitä tulee sitten omaan kommenttiisi Erkan tavasta ottaa pelaajat huomioon pelitavasta päätettäessä, siinä jälleen puhuu Sihvosen ääni. Kas kun sihvoslainen olettaa, että jääkiekkoa pelataan pelitavalla ei pelaajilla. Pelaajat ovat vain jotain robotteja, joita ei tarvitse ottaa lainkaan huomioon pelitapaa mietittäessä. Vaan kun mietitään, mitä Dettman teki koripallossa viimekin kisoissa, niin huomataan, että Erkka oli tässäkin suhteessa aikaansa edellä. Dettman luottaa pelaajiensa ratkaisuihin kentällä, eikä luo etukäteen tiukkaa raamia sitä, mitä kentällä tulee tehdä. Tulevaisuudessa voi olla niinkin, että kaikki kentät pelaavat hieman eri tavalla, riippuen pelaajien vahvuuksista.
Ilo oli minun puolellani. Ja muiden, as usual. Mutta toki jokaisella on oikeus omaan rinnakkaistodellisuuteensakin (helvetti, nyt se ajatus reptiliaanista ei jätä rauhaan:).
Siinä kuuluu j.grönvallslainen ääni. Toki Torinon voi tulkita muullakin tavalla mutta minä en kuulu niihin joiden mielestä Suomen pelaajat satumaisesti kehittyivät yksilöinä huikealle tasolle ja "henki" toi voittoja. Enkä usko sitäkään, että Suomen pelitavan keksivät Saku Koivu ja Teemu Selänne.--- Se siitä offtopicista kuitenkin, loput tekstistä olivat sitä samaa mustamaalaamista mitä lueskeltu jo vuosikaudet. Robotteja, pelinappulat, pelaajien arvostus, blaa, blaa ja vielä kerran blaa.
Sanohan IceWalker, kun puhut noista "tiukoista raameista" niin onko pystysuunnan jääkiekossa tiukemmat vai löysemmät raamit kuin esimerkiksi Jalosen pelikirjassa? (Vihje: tämä on johdatteleva kysymys).
Ylitulkintaa, liioittelua, tahallista väärinymmärrystä mukaanluettuna muutama blaa blaa osoituksena sihvolaisesta tavasta ymmärtää jääkiekkokeskustelu. En ole lainkaan yllättynyt kommenteistasi. Ja kun siihen lisätään ne lapsellisuudet, jotka tietysti osoittavat sinun aliarvioivan tietämystäni Sihvosen kirjoituksista niin koossa on taas rakentavan keskustelun ainekset. Vaan kun minä en taas suostu keskustelemaan siinä ympäristössä, jossa lähtökohtana on lähinnä se, pelataanko nyt 16 tai peräti 17 viivelähtöä, jotta varmasti voitetaan matsi. Minusta on jo sitovasti todistettu, että on useita eri voittavia pelitapoja, joten silloin kysymys siitä, miten paljon EW onnistuu muovaamaan pelitapaansa Jalosen pelitapaa muistuttavaksi on täysin irrelevantti.
Annapa itsellesi seuraava kysymys märehdittäväksi: missä olosuhteissa, millä tavalla voisit osoittaa itsellesi olevasi väärässä? Vasta kun olet vastannut tähän kysymykseen voit ikäänkuin henkistyneenä ottaa vastaan muitakin näkemyksiä kiekosta kuin omasi.
Ja niin, minua oikeasti huvitti tuo kommenttisi ammattilaisten potentiaalista.