Kun mietitään, missä määrin vaikutusta on ollut muutoksilla tv-palveluissa tai muissa tekijöissä, on hyvä katsoa hieman mitä muualla on tehty.
Yleisömäärävertailussa KalPan kanssa pohjaa pitävät HPK ja Sport. Näiden seurojen tilanteita en oikeastaan tunne, joten ne sivuutan heittämällä pari mutua: HPK:n sponsorituloihin finanssikriisi iski muita rajummin, ainakin viimeiset viisi vuotta joukkue on ollut aika nimetön vrs. takavuodet. Ymmärrettävää, ettei yleisöä löydy. Vaasassa puolestaan taisi käydä niin, ettei Liigassa pelaaminen ollutkaan niin erityistä kuin Mestiksessä kuviteltiin ja kun nousu tapahtui kabineteissa, ei kunnollista nousubuumia päässyt syntymään. Noh, nämä ovat arvailujani.
Se mistä osaan enemmän sanoa, on yleisövertailussa neljänneksi viimeisenä oleva JYP. JYPillä menee kaukalossa todella lujaa, mutta yleisöä on käynyt vain vajaa 100 katsojaa KalPaa enemmän. JYP painii samojen yleisömääräongelmien kanssa kuin KalPa, vaikka tappelee tänäkin vuonna kannusta tosissaan.
Ei olekaan yllätys, että seurojen toiminnasta löytyy yhtäläisyyksiä viime vuosilta. Pohjamudista sarjan kärkiseuroiksi noustiin aikalailla samoihin aikoihin. Hallit pullisteli ääriään myöten täynnä, mikä tulkittiin molemmilla paikkakunnilla väärin ja tehtiin vääriä ratkaisuja. Menestyshuuman luultiin jatkuvan ikuisesti. TV-näkyvyydellä ja Liigan/seurojen ulkopuolisilla tekijöillä on ollut vaikutusta kaikkiin seuroihin, mutta on tuskin sattumaa että yleisömäärissä pohjasakan joukosta lyötyy kaksi seuraa, joita yhdistää seuraavat asiat.
Seisomokatsomot muutettiin istumapaikoiksi
Sekä KalPa että JYP muuttivat menestyshuumassa ison osan halliensa seisomokatsomoista istumakatsomoiksi. Kuten ylläpuolella joku Kuivalaisen Pasia lainasikin: eihän yleisömäärä merkkaa vaan tulot. Niinhän se onkin silloin, kun KalPa/JYP on kaupungissa kaikkien huulilla, on parempi myydä 4500 lippua keskihintaan 20€ kuin 5000 hintaan 15€ (luvut esimerkinomaisia). Ero lipputuloissa on iso, eikä nuo 500 lisäkatsojaa edes lisää oheismyyntiä, kun eivät tupaten täysissä halleissa pääse palveluita käyttämään. Näinhän se on. Ja niin katosi kummastakin hallista tunnelman ydin, koko päädyn laajuinen seisomokatsomo hyökkäysmaalin takaa.
Molemmissa kaupungeissa kuitenkin ilmeisesti kuviteltiin, että kansansuosio jatkuu ikuisesti mitään tekemättä. Kun tulikin suvantokausi ja KalPan/JYPin menestyminen ei ollut enää niin huikea uusi juttu, menestyshuumassa tehdyt ratkaisut alkoivat kostautua. Kaikille istumapaikoille ei enää ollutkaan tulijoita, vaan se paikka joka ennen seisomokatsomona oli pohja huikealle tunnelmalle koko hallissa ja siten loi yhteenkuuluvuutta saaden ihmiset viihtymään hallissa olikin enää rivi tyhjiä penkkejä. Jäljellä olikin enää se vajaa 4000 katsojaa istumapaikoilla ja muutama hassu faniukkeli hc-faneille leimatussa seisomokatsomossa. Siellä sitä sitten istuttiin läpsyttimiä heilutellen ja ihmeteltiin, ettei tämä nyt enää tunnu samalta kuin ennen. KalPan/JYPin ottelutapahtuman tunnelma laimeni, puheet kahvipöydissä väheni samaan tahtiin kun huikea tunnelma hallissa ei enää buustannut innostusta. Kun edullinen tv-tarjonta laajeni, olikin jo helppo jäädä kotiin, kun hallilla pelin katsominen muodostui usein pettymykseksi.
Tunnelma molemmissa halleissa kuoli seisomokatsomojen supistamisen myötä, pikkuhiljaa. Tämän vaikutus runkosarjapeleissä on ollut Jyväskylässä paljon voimakkaampi kuin Kuopiossa, jossa sentään vallitsee edelleen jonkinlainen taputtamisen ja kannustamisen kulttuuri.
Joukkueen ja pelitavan muuttuminen tylsemmäksi
Tämäkin on tapahtunut aikalailla yhtäaikaisesti molemmissa seuroissa. Alkuun KalPan kiekottelu oli piristävää, mutta iso tekijä oli että sitä toteuttamassa oli sellaisia taitureita kuin Kapanen, Kiiskinen ja Salminen. Joukkueessa oli myös erilaisia pelaajia ja persoonia jotka kiinnostivat: oli Strömbergiä, Jalasvaaraa, Hartikaista. Pelitapaa on viilailtu, mutta yhtä kaikki se ei ole enää uusi, raikas eikä kiinnostava, väittääpä seuran somevastaava mitä tahansa. Se on vain pelitapa, joka edelleen on täydellisesti toimiessaan huikeaa katsottavaa upeine syöttöketjuineen. Mutta niin on moni muukin pelitapa kivaa katsoa, silloin kun peli kulkee. Nyt kun joukkueessa ei ole enää poikkeuksellista yksilötaitoa eikä persoonia, ei ole ihme että pelit tuntuu usein tylsiltä.
Myös Jyväskylässä on ilmennyt laajaa tyytymättömyyttä pelin kehitykseen. Enää ei JYP paina satalasissa karvaamaan, niin että timoseppäset peruuttaa päätylaidan läpi pakoon. Laidat ei rytise eikä AJA-huutoa kajauta katsomossa enää kuin pari höyrypäätä. Kolme sekuntia JYPin omassa päässä tekemän kiekonriiston jälkeen harvemmin enää Jyväskylässä tuuletellaan maalia, koska kiekkoa pitää kontrolloida. Pelaajamateriaali on JYPilläkin muuttunut, tähtiä ja persoonia puuttuu, mutta ennen kaikkea JYPinkin peli on muuttunut entistä kiekottelevammaksi ja kyttäilevämmäksi, tapahtumat kaukalossa on vähentyneet. Se ei ole sitä, mitä katsojat Jyväskylässä haluavat.
Tässä on sama kuin yleisesti tunnelman osalta: katsoja aina vertaa tapahtumaa omiin odotuksiinsa, jotka pohjautuvat aiempiin kokemuksiin. Vaikka tulokset kummallakin seuralla ovat edelleen ihan hyviä kaukalossa, ne tulevat paljon takavuosia tylsemmillä suorituksilla.
Seurajohdon ylimielisyys
Kumpikin seura syyllistyi menestyshuumassa katsojien aliarvointiin. Käsittääkseni JYPillä on ollut omat tapauksensa, joista yleisölle on jäänyt kuva ettei heitä arvosteta. Ei toki ihan KalPan "hyvänpäivänfani"-tapauksen veroista, kai.
Olen tästä ennenkin paasannut: menetetyn asiakkaan hankkiminen takaisin on hankalaa. Kumpikin seura aliarvioi toiminnassaan yksittäisten katsojien merkitystä, ilmeisesti ajateltiin että jatkossakin on kyllä tulijoita tilalle. Eipä vain olekaan, kun se entinen innokas kausikorttilainen ei enää kahvipöydissä hehkutakaan KalPaa eikä houkuttele mukanaan hallille kavereita/perheenjäseniä.
Kaikki nämä kolme tekijää vaikuttavat hitaasti, mutta vaikutukset kertautuvat. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, kuinka innoissaan peleissä kävijät ovat kokemastaan ja kuinka paljon he luovat innostusta ympärilleen, kasvattaen/kutistaen potentiaalisten lipunostajien joukkoa.
Mikä ratkaisuksi?
Mistä minä tiedän, jos tietäisin olisin jo kertonut. Itse asiassa, nostan käden pystyyn virheen merkiksi.
Syksyllä 2014 olin sitä mieltä, ettei mitään ihmeempiä tarvitse tehdä, yleisö kyllä löytää floppikauden jälkeen pikkuhiljaa takaisin Niiralaan, voitot kaukalossa riittää. Ei löytänyt. Jälkikäteen ajatellen, tuolloin jos koskaan olisi pitänyt panostaa markkinointiin ja pyrkiä täyttämään halli illasta toiseen.
Nythän kumpikin seura on pyrkinyt lisäämään yleisömääriä edullisten lippujen avulla. Kumpikin taitaa myydä opiskelijoille seisomolipun 5 eurolla ja istumaan pääsee kuka vaan 15 eurolla, Jyväskylässä osaan peleistä jopa 10e hintaan. Valitettavasti pelkästään näillä toimenpiteillä ei satoja lisäkatsojia houkutella eikä kassa kilise, koska myös vakikatsojat hyödyntävät alennuksia.
Rakennetaan seisomokatsomot takaisin, painostetaan valmennus muuttamaan peliä viihdyttävämmäksi ja lisätään markkinointia?
Voi kun ratkaisu olisikin noin yksinkertainen. Periaatteessa mainitut keinot ovat ihan oikeita, mutta muutos ei tapahdu nopeasti. Ylipäätään tästä yleisökato-ongelmasta ei kovin helpolla enää nousta Kuopiossa. KalPa on tällä hetkellä varsin näivettynyt tuote ja jälleen kaivataan ihmettä ("Sami Kapasen paluu") kutsumaan ihmisiä lippuluukuille. Jollain keinolla KalPasta pitäsi tehdä taas koko Kuopion yhteinen juttu. Ilman ihmettä edessä on hidas näivettyminen pikkuhiljaa keskikastin seurasta takaisin sinne pohjalle. Isoon riskinottoon en usko.
JYPin kohdalla tilanne ei ole aivan yhtä paha, vaikka samoja virheitä on tehty ja yleisömäärät ovat tällä hetkellä samaa luokkaa. Jyväskylässä menestys ylläpitää kiinnostusta ja esimerkiksi ensi kaudelle on odotettavissa hytösten paluita. JYPin tulevaisuudessa vielä tällä vuosikymmenellä siintää myös kokonaan uusi halli, joka tulee ainakin hetkellisen yleisöpiikin myötä olevaan pelastava enkeli, jolleivät mitään muuta siihen mennessä keksi.
KalPaa ei pelasta lähivuosina uusi halli, mutta finaalipaikka voisi pelastaa - se tosin olisi ihme. Jos näivettyminen jatkuu sopivaa tahtia, voi Kiiskisen ja Hartikaisen paluu jumboseuraan luoda pienoisen buumin. Näitä ei kuitenkaan parane jäädä odottelemaan vaan jotain pitäisi keksiä. Puolesta Savonmaan, tanssitytöt ja 14e liput ei olleet se jotain, valitettavasti.