Eihän noin saa tehdä. Tai ainakaan niin ei kuulu tehdä. Se ei ole järkevää. Turvallista. Ei moista ole aiemminkaan tehty.
Eihän kukaan voi pysäyttää hyökkäystä hyökkäyssiniviivalla ja kääntyä takaisin omaan kenttäpäätyyn. Jättää, jättää ja jättää. Siinähän kuuluu haastaa vastustajan puolustus. Vaikka heillä olisi alueellinen miesylivoima. Tai vähintään kiekko täytyy lyödä päätyyn. Ja sinne sitten on mentävä painivaan. Sillä tavalla näytettävä, että antaa kaikkensa. Ylipäätään siinä kuuluu mennä ylöspäin.
Se vasta on jääkiekkoa.
Vaan entä jos on lähtökohtaisesti huonompi kuin vastustaja? Jos jää väistämättä isompiensa puristuksiin? Jos jatkuvasti häviää? Silloinhan kannattaa kehittää jotain erilaista.
Tällä kaavalla - tekemällä asioita uudella tavalla - kotimaisen huippujääkiekkoilun sylkykuppi Kalevan Pallo teki toviksi itsestään mestarikandidaatin. Kun kuluva syksy on palauttanut kuopiolaiset SM-liigan kriisi- ja jumbojoukkueeksi, on puhuttu katastrofista. Romahduksesta.
Osuvampaa olisi puhua realismista.
KalPa on SM-liigan kokonaisuudessa väliinputoaja. Kuriositeetti, joka on helppo sivuuttaa. Vähän kuin Pelicans, mutta ilman kaisuikkasia ja pasinurmisia. Kaukana Etelä-Suomesta asuva pikkuseura, jolla ei ole Lukon rahoja, Ässien historiaa eikä HPK:n ja JYPin menestystä. SaiPa ilman sympatiapisteitä. SaiPa, joka ei ole ponnistanut vaatimattomista lähtökohdista ajoittaisiin yllätyksiin, vaan rämpinyt vuosia mudassa ja pudonnut Suomi-sarjaan.
KalPa nousi ensimmäisen kerran pääsarjaan vuonna 1986. 13 vuotta kestäneen silloisen SM-liigataipaleen aikana seura saavutti Juha Junnon johdolla hopeaa, mutta myös karsi neljästi sarjapaikastaan, vaihtoi logoaan sekä pelipaitansa väritystä ja ajautui kahdesti konkurssiin. Jälkimmäinen pudotti pohjoissavolaiset kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Konkurssiin hakeutuneen KalPa-Kuopio ry:n veloiksi ilmoitettiin 13. heinäkuuta 1999 viidestä kuuteen miljoonaa markkaa.
"Imagossamme on historian rasitteita", seuran toimitusjohtaja Toni Saksman tunnustaa. "Huono alkukausi tuntuu nostavan menneisyyden möröt esiin. Että KalPa on taas se vanha paska-KalPa. Tappiot näkyvät täällä yleisömäärissä ja yleisessä mentaliteetissa herkemmin kuin joillain muilla liigan paikkakunnilla". KalPa on kerännyt toistaiseksi liigan pienimmän kotiottelujen yleisökeskiarvon - noin 3 200 katsojaa. Kuopiolaisjoukkue on myös ehtinyt hävitä kahdeksan kertaa peräjälkeen.
Seuran oma kasvatti ja silloinen NHL-tähti Sami Kapanen osti jälkimmäisen konkurssin jälkeen perustetun KalPa Hockey Oy:n osake-enemmistön vuonna 2003. Kaksi vuotta myöhemmin kuopiolaiset palasivat SM-liigaan. Maailman huipulta kotiin palanneiden tähtipelaajien rahalliset panostukset kasvattajaseuroihinsa ovat edelleen varsin tuore ilmiö suomalaisessa jääkiekkoilussa. Kapanen tuli ryminällä sekä seurajohtajaksi että tähdeksi kaukaloon.
Kapanen muutti Yhdysvalloista ja NHL:stä takaisin Kuopioon vuonna 2008. KalPan toiseksi viimeinen sija muuttui vuodessa seurahistorian toiseen aikuisten SM-mitaliin, pronssiin. Kapanen oli joukkueen tehokkain pelaaja. Hänet valittiin liigan tähdistökentälliseen. Erinomaisen inspiroivan ja osaavan johtotähden lisäksi savolaisten aseeksi muodostui päävalmentaja Pekka Virran kehittämä äärimmäinen kiekkokontrolli.
A-juniorien peräsimessä tammikussa 2005 KalPa-pestinsä aloittanut nouseva valmentajakyky innovoi legendaariseen Niiralan monttuun pelitavan, joka minimoi lajille niin tunnusomaisen kouhottamisen ja räiskimisen. Pelitapa sopi täydellisesti paikalliseen, kädentaitoja ja vikkelyyttä korostaneeseen perinteeseen. Joukkue tiedosti olevansa haavoittumaisimmillaan pienessä tilassa ilman kiekkoa, joten se pyrki kontrolloimaan kiekkoa isossa tilassa. Samalla syntyi kalpalainen identiteetti.
Vaikka Kapaset kernaasti toisin julistavat, KalPa on pitkälti heidän perheensä omaisuutta. Totta kai se on. Sami on KalPa Hockey Oy:n pääomistaja, hallituksen puheenjohtaja ja joukkueen nimekkäin pelaaja. Hänen veljensä Kimmo on urheilutoimenjohtaja ja entinen toimitusjohtaja. Isä-Hannu on entinen hallituksen jäsen ja nykyinen monitoimimies. Samin poika Kasperi on seuran suurin tulevaisuuden lupaus ja ex-vaimo Petrakin ehti vaikuttaa vahvasti fanituotemyynnin räjähtämiseen.
"KalPa on todella iso osa meidän perheemme elämää. Mutta emme me täällä saatana mitään juoni! Emme istu saunassa ja mieti, että palkataanpa tänne vanhoja kavereitamme. Yritämme tehdä tätä seuralle ja yleisölle, emme itsellemme", Kimmo Kapanen vaahtoaa. Yhden perheen valtakeskittymmä on poikinut puheita epäammattimaisesta harrastelusta. Puhutaan Kapasten klaanista.
Ja onhan heidän aikakaudellaan tehty isojakin virheitä. Joukkueeseen on pestattu kokeneita paluumuuttajia ja lupaavia nuoria on päästetty kilpailijoiden riveihin, mikä konkretisoituu armotta tämän hetken miehistössä. Virran jälkeiset päävalmentajat ovat olleet hyvin kokemattomia. Pääomistaja ei ole osannut täysin erottaa seurajohtajan ja pelaajan rooleja toisistaan. Se on heijastunut paitsi hänen peliesityksiinsä myös pukuhuoneeseen. Kimmon kaksoispesti toimitusjohtajana ja urheilutoimenjohtajana päättyi viime tilikauden 750 000 euron talodelliseen tappioon.
Lisäksi kiekkokontrollia on ihannoitu seurassa liikaakin. Ei ole osattu seurata pelin evoluutiota.
"Kyllähän täältä lähtee valtavasti junioreita yhdestä ja samasta muotista. Pieniä ja taitavia pörrääjiä. Kasvatusta olisi pitänyt pystyä monipuolistamaan jo aikaisemmin, koska eihän kyse selvästikään ole voittavasta kaavasta", liigajoukkueen päävalmentaja Jari Laukkanen suomii. "Kyllä perinteemme hieman määrittää junioripuolemme painotuksia, mutta pyrimme nykyään tuottamaan myös isokokoisia raatajia. Isotkin pelaajat liikkuvat nykyään niin ketterästi, etteivät pienikokoiset saa välttämättä enää nopeudestaan aiemman kaltaista hyötyä", urheilutoimenjohtaja Kapanen myöntää.
Kuuluvin älähdys Kapasia vastaan nousi viime syksynä, kun seura irtisanoi edellisen päävalmentajan Tuomas Tuokkolan jo ennen sarjakauden alkua. "Se kuvaa toimintakulttuuria. Vain pieni piiri tietää ratkaisun oikean syyn. Sitä voi kuvailla myös perhepiiriksi. Niin tässä seurassa toimitaan", nimettömänä pysyvä sisäpiiriläinen sanoo Urheilusanomille.
Mutta toisaalta: mitä KalPa olisi ilman Kapasia? Olisiko se parempi jääkiekkoseura? Tai edes ligaseura? Kapasethan - eritoten Sami - pelastivat KalPan. "Olisiko KalPa olemassa ilman Samin panostuksia? Ei ainakaan liigatasolla. Hän on luonut nykyisyytemme omilla rahoillaan", Kimmo Kapanen sanoo.
Viime vuosien ennennäkemätön menestys on ollut Kuopiossa sikäli valheellista, etteivät sen mahdollistaneet nimekkäät joukkueet ole selittyneet varsinaisesti seuran vetovoimalla, vaan Kapasen vetovoimalla. Toki aktiivinen pelitapa sekä äkillinen voittokulku ovat pönkittäneet houkuttelevuutta.
Nyt samoja valttikortteja ei enää ole. Ikä on vienyt parhaan terän Kapasesta, innovatiivinen pelitapa ei ole enää innovatiivinen ja voitot ovat kääntyneet tappioiksi. Viime tilikauden kairahdus tuli siksi arkaan aikaan. Organisaatio oli juuri onnistunut kerryttämään pienen taloudellisen puskurin, kunnes joutuikin palaamaan lähelle lähtöruutua.
Sami Kapasen pääomistajuutta edeltänyt KalPa ja nyky-KalPa ovat toiminnaltaan kuin kaksi eri seuraa. Vain nimi on sama. Viime vuodetkin ovat olleet sikäli tempoilevia, että seurajohdossa on tapahtunut useita henkilöstömuutoksia, maalilaulu sekä maskotti on vaihdettu ja fanitoiminta vasta kehittynyt, mutta toiminta ei ole ollut vain hetkellisen piristyksen hakemista, vaan kaikki on liittynyt uuden seurakulttuurin synnyttämiseen. Myös kotihallia on saneerattu, fanituotevalikoimaa päivitetty ja urheiluun liittymätöntä toimintaa kaikkinensa aktivoitu.
Viime tilikausi ja kuluva syksy ovat olleet isoja pettymyksiä, mutta eivät katastrofi. Juhlat vain ovat ohi. Niiralan montussa on palattava arkeen. Realismiin siitä, mitä KalPa on.
Pikkuseura, joka on toiminut SM-liigassa nykyisellään vasta kahdeksan toimikautta.