Mattinäsäviisas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Yksi suurimpia huomion kohteita tälle kaudelle oli pelaajien kehittäminen. Tässä ketjussa voidaan arvioida, ovatko pelaajat kehittyneet vai menneet taakse päin. Pelaajien kehittyminen on myös merkittävä tekijä arvioidessa valmentajien onnistumista, vaikka toisaalta kehittyminen vaatii pelaajan omaa motivaatiota tehdä töitä kehityksen eteen.
Annan oman top5 näkemykseni eniten kehittyneistä ja taantuneista pelaajista. Jätän ulkomaalaiset pois tästä arvioinnista, koska en ole seurannut riittävästi heidän aiempia tekemisiään voidakseni analysoida kehittymistä. Pidän myös hyvin mahdollisena, että monet pelaajat ovat taustalla kehittyneet eri tavoin, vaikka se ei ole osunut silmiini. Arvioin tässä kehittymistä kaukalossa nähtyjen otteiden perusteella.
Eniten viime kaudesta kehittyneet:
1. Joakim Kemell
Oli erinomainen viime kaudella A-junioreissa ja teki maalin myös ainoassa liiga-pelissään. On kuitenkin ihan eri asia tehdä jatkuvasti tulosta liigassa kuin A:ssa. On entisestään jalostunut maalinteon taidossa, mutta suurin harppaus näkyy kokonaisvaltaisessa pelissä. Pystyy maalien tekemisen lisäksi syöttämään ketjukavereille hyviä paikkoja, tuomaan kiekkoa ylös ja tekemään riistoja. Puolustuspelaaminen on mennyt myös paljon eteenpäin. Merkkaa melko hyvin oman miehensä, taklaa ja blokkaa laukauksia. Ei ole yllätys, että on noussut jo kolmanneksi ensi kesän draftin listoilla.
2. Anttoni Honka
Lahjat ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta tällä kaudella on alkanut täyttää myös odotuksia. Teki viime kaudellakin jo hurjan määrän pisteitä, mutta kokonaisvaltainen pelaaminen oli vielä hukassa ajoittain. Tällä kaudella on hoitanut myös puolustuspään kunnialla. Paria alkukauden peliä lukuunottamatta ei ole juurikaan tehnyt "honkamaisia" virheitä. On harmi että joukkueen kriisitilanteen keskellä Hongan kehitys on jäänyt niin vähälle huomiolle. En yllättyisi, jos Jalonen valitsisi Hongan johonkin EHT-turnaukseen. Siitä puolestaan olen lähes varma, että ensi kaudella Honka pelaa joko KHL:ssä, Ruotsissa tai Sveitsissä. Valitettavasti Anttoni alkaa olla liian hyvä, jotta JYP pystyisi pitämään.
3. Severi Lahtinen
Harvoja ilopillereitä vaikeiden aikojen keskellä. On jatkuvasti vaarallinen kiekon kanssa ja tekee paljon enemmän peliä edistäviä asioita kuin viime kaudella. Kiekon kanssa taiturointi päättyy usein syöttöön oman pelaajan lapaan. Vielä tätä merkittävämpää on puolustuspelin ja peliasenteen kehittyminen. Päivitetty versio Severistä merkkaa miehensä ja tekee hurjan määrän kiekon riistoja. Viime kauden Lahtinen ei vielä harrastanut takakarvausta. Tämän kauden Lahtinen on tehnyt takakarvauksesta suorastaan taidetta. Parantunut puolustuspeli on palkittu myös alivoima-ajalla. Olisi hienoa nähdä Lahtinen tällä kaudella Kemellin kanssa yhdessä. Jos kemiat löytyvät, niin jälki voi olla hurjaa.
4. Patrik Siikanen
Viime kaudella oli vielä vaikeuksia mahtua kokoonpanoon. Tällä kaudella on oppinut hyödyntämään vahvuuksiaan ja lunastanut paikan vakiorosterista. On luonut itsestään työteliään voimahyökkääjän, jolla yritystä riittää. Luulenpa että Kärpät-murskajaisten lopputulos olisi ollut hieman kohtuullisempi, jos Siikanen olisi ollut mukana. Ei luovuta koskaan, minkä ansiosta voittaa paljon kaksinkamppailuita. Nyky- JYP kaipaisi kipeästi Siikasen yritteliäisyyttä. Kiekollinen peli ja erityisesti pelisilmä kaipaa vielä lisää kehittymistä.
5. Aleksi Salonen
Salonen lienee yllätysnimi tällä listalla. Puolustan Salosen paikkaa listalla sillä, että viime kauden surkeuden jälkeen on pelannut paljon paremmin tällä kaudella. Viime kauden lopulla hyökkääjän roolissa Salonen pärjäsi kelvollisesti, mutta arvioin häntä tässä puolustajana. Saloselle tulee edelleen toisinaan merkkausvirheitä, mutta fyysinen peli on ottanut harppauksen eteenpäin. Vaikuttaa siltä, että Salonen on onnistunut siirtämään aggressiivisen hyökkääjäolemuksensa myös puolustuspeliin. Pienestä koostaan huolimatta menee ahtaisiin väleihin ja yrittää loppuun saakka. Julkinen avautuminen joukkueen tilasta kertoo välittämisestä. Sählä ei ole hälläväliä tyyppi.
Bubbling under: Brad Lambert ja Markus Ruusu
Taantuneet top5:
1. Jerry Turkulainen
Välillä tuntuu siltä, että Jerryä ei enää ole. Se pienikokoinen, yritteliäs pörrääjä, joka viime kaudella teki 40 pistettä loistaa poissaolollaan. Tilalla on liian usein pelin ulkopuolella kaarteleva numero 32, joka välillä väläyttelee osaamistaan. Turkulaisen piti olla tällä kaudella johtava pelaaja nuoressa joukkueessa, mutta ei ole kyennyt ottamaan roolia vastaan. Jättivätkö viime kauden siirtokiemurat jotain hampaankoloon? Vai mikä selittää Jerryn flegmaattisuutta? Kaikki taito on edelleen olemassa. Kärsii myös siitä, että ketjussa ei ole takuuvarmaa maalintekijää, jolle syötellä (vrt. Rooba). Taklauksiakin on nähty Jerryltä vähemmän kuin aiemmilla kausilla.
2. Samuel Helenius
Kärsiikö Helenius NHL:stä tutusta Sophomore Jinxistä, vai mikä selittää vaisua toista liigakautta? Tuli viime kaudella ryminällä liigaan taklaten kaikkea liikkuvaa. Teki myös mukavasti pisteitä puolustavasta roolistaan huolimatta. Tällä kaudella on ollut kuin varjo viime kauteen verrattuna. Hoitaa edelleen tunnollisesti puolustusvalvoitteet, mikä on poikkeuksellista tämän kauden JYPissä. On kuitenkin menettänyt nopeuttaan, minkä vuoksi ei ehdi taklaustilanteisiin viime kauden malliin. Onko massaa hankittu liian paljon liian nopeasti? Kädet ovat aivan jäässä. Viime kaudella Hele teki maaleja ja pystyi jakamaan kiekkoja omille. Tällä kaudella kiekollinen Helenius pysäyttää ketjun hyökkäyspelin. Valitettavasti. Lisäksi aloitustilastot ovat edelleen murheellista luokkaa. Erityisesti alivoimalla pitäisi pystyä kaapimaan enemmän aloituksia, jotta vastustaja ei saisi heti pakkopeliä käyntiin.
3. Mikko Salmio
Salmio ei ole koskaan ollut tunnettu peliälystään tai kiekollisista lahjoistaan. Mutta mihin on hävinnyt yritys? Duunariosaston miehiltä kaivattaisiin vaikeina aikoina esimerkin näyttämistä ja taistelua viimeiseen asti. Salmio ei ole kyennyt täyttämään tätä roolia. Ikänsäkin takia Salmion pitäisi kantaa nuorta joukkuetta harteillaan vaikeina aikoina, mutta ei ole tätä tehnyt. On ollut suuri pettymys nähdä kaksinkamppailuja häviävä Salmio kentällä. Jos yritystä ei ole, niin hänellä on hyvin vähän annettavaa joukkueelle.
4. Niko Seppälä
Näytti viime kaudella ensimmäisissä peleissään vahvistukselta. Oli varmaotteinen alakerran isäntä, joka pystyi välillä myös näyttäviin kiekon kuljetuksiin. Tällä kaudella Seppälää ei voi kuvailla termillä varmaotteinen. Miehet hukkuvat maalin edestä ja kiekollinen peli on jatkuva riski omalle joukkueelle. Mitä on tapahtunut?
5. Ville Ottavainen
On aivan yhtä hukassa puolustuspelissä kuin viime kaudellakin. Kiekollinen peli puolestaan on taantunut. Viime kaudella pystyi muutamiin näyttäviin coast to coast kuljetuksiin. Tällä kaudella syöttäminen oman pelaajan lapaan tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Runsaaseen ylivoima-aikaan nähden kolme syöttöpistettä on aivan liian vähän. Pelisilmä ei näytä riittävän peliä edistäviin suorituksiin. Kolme tehtyä maalia on kuitenkin kohtuullinen lukema puolustajalle.
Mitä mieltä olette palstaveljet? Olisi kiinnostavaa lukea arvioitanne pelaajien kehittymisestä.
Annan oman top5 näkemykseni eniten kehittyneistä ja taantuneista pelaajista. Jätän ulkomaalaiset pois tästä arvioinnista, koska en ole seurannut riittävästi heidän aiempia tekemisiään voidakseni analysoida kehittymistä. Pidän myös hyvin mahdollisena, että monet pelaajat ovat taustalla kehittyneet eri tavoin, vaikka se ei ole osunut silmiini. Arvioin tässä kehittymistä kaukalossa nähtyjen otteiden perusteella.
Eniten viime kaudesta kehittyneet:
1. Joakim Kemell
Oli erinomainen viime kaudella A-junioreissa ja teki maalin myös ainoassa liiga-pelissään. On kuitenkin ihan eri asia tehdä jatkuvasti tulosta liigassa kuin A:ssa. On entisestään jalostunut maalinteon taidossa, mutta suurin harppaus näkyy kokonaisvaltaisessa pelissä. Pystyy maalien tekemisen lisäksi syöttämään ketjukavereille hyviä paikkoja, tuomaan kiekkoa ylös ja tekemään riistoja. Puolustuspelaaminen on mennyt myös paljon eteenpäin. Merkkaa melko hyvin oman miehensä, taklaa ja blokkaa laukauksia. Ei ole yllätys, että on noussut jo kolmanneksi ensi kesän draftin listoilla.
2. Anttoni Honka
Lahjat ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta tällä kaudella on alkanut täyttää myös odotuksia. Teki viime kaudellakin jo hurjan määrän pisteitä, mutta kokonaisvaltainen pelaaminen oli vielä hukassa ajoittain. Tällä kaudella on hoitanut myös puolustuspään kunnialla. Paria alkukauden peliä lukuunottamatta ei ole juurikaan tehnyt "honkamaisia" virheitä. On harmi että joukkueen kriisitilanteen keskellä Hongan kehitys on jäänyt niin vähälle huomiolle. En yllättyisi, jos Jalonen valitsisi Hongan johonkin EHT-turnaukseen. Siitä puolestaan olen lähes varma, että ensi kaudella Honka pelaa joko KHL:ssä, Ruotsissa tai Sveitsissä. Valitettavasti Anttoni alkaa olla liian hyvä, jotta JYP pystyisi pitämään.
3. Severi Lahtinen
Harvoja ilopillereitä vaikeiden aikojen keskellä. On jatkuvasti vaarallinen kiekon kanssa ja tekee paljon enemmän peliä edistäviä asioita kuin viime kaudella. Kiekon kanssa taiturointi päättyy usein syöttöön oman pelaajan lapaan. Vielä tätä merkittävämpää on puolustuspelin ja peliasenteen kehittyminen. Päivitetty versio Severistä merkkaa miehensä ja tekee hurjan määrän kiekon riistoja. Viime kauden Lahtinen ei vielä harrastanut takakarvausta. Tämän kauden Lahtinen on tehnyt takakarvauksesta suorastaan taidetta. Parantunut puolustuspeli on palkittu myös alivoima-ajalla. Olisi hienoa nähdä Lahtinen tällä kaudella Kemellin kanssa yhdessä. Jos kemiat löytyvät, niin jälki voi olla hurjaa.
4. Patrik Siikanen
Viime kaudella oli vielä vaikeuksia mahtua kokoonpanoon. Tällä kaudella on oppinut hyödyntämään vahvuuksiaan ja lunastanut paikan vakiorosterista. On luonut itsestään työteliään voimahyökkääjän, jolla yritystä riittää. Luulenpa että Kärpät-murskajaisten lopputulos olisi ollut hieman kohtuullisempi, jos Siikanen olisi ollut mukana. Ei luovuta koskaan, minkä ansiosta voittaa paljon kaksinkamppailuita. Nyky- JYP kaipaisi kipeästi Siikasen yritteliäisyyttä. Kiekollinen peli ja erityisesti pelisilmä kaipaa vielä lisää kehittymistä.
5. Aleksi Salonen
Salonen lienee yllätysnimi tällä listalla. Puolustan Salosen paikkaa listalla sillä, että viime kauden surkeuden jälkeen on pelannut paljon paremmin tällä kaudella. Viime kauden lopulla hyökkääjän roolissa Salonen pärjäsi kelvollisesti, mutta arvioin häntä tässä puolustajana. Saloselle tulee edelleen toisinaan merkkausvirheitä, mutta fyysinen peli on ottanut harppauksen eteenpäin. Vaikuttaa siltä, että Salonen on onnistunut siirtämään aggressiivisen hyökkääjäolemuksensa myös puolustuspeliin. Pienestä koostaan huolimatta menee ahtaisiin väleihin ja yrittää loppuun saakka. Julkinen avautuminen joukkueen tilasta kertoo välittämisestä. Sählä ei ole hälläväliä tyyppi.
Bubbling under: Brad Lambert ja Markus Ruusu
Taantuneet top5:
1. Jerry Turkulainen
Välillä tuntuu siltä, että Jerryä ei enää ole. Se pienikokoinen, yritteliäs pörrääjä, joka viime kaudella teki 40 pistettä loistaa poissaolollaan. Tilalla on liian usein pelin ulkopuolella kaarteleva numero 32, joka välillä väläyttelee osaamistaan. Turkulaisen piti olla tällä kaudella johtava pelaaja nuoressa joukkueessa, mutta ei ole kyennyt ottamaan roolia vastaan. Jättivätkö viime kauden siirtokiemurat jotain hampaankoloon? Vai mikä selittää Jerryn flegmaattisuutta? Kaikki taito on edelleen olemassa. Kärsii myös siitä, että ketjussa ei ole takuuvarmaa maalintekijää, jolle syötellä (vrt. Rooba). Taklauksiakin on nähty Jerryltä vähemmän kuin aiemmilla kausilla.
2. Samuel Helenius
Kärsiikö Helenius NHL:stä tutusta Sophomore Jinxistä, vai mikä selittää vaisua toista liigakautta? Tuli viime kaudella ryminällä liigaan taklaten kaikkea liikkuvaa. Teki myös mukavasti pisteitä puolustavasta roolistaan huolimatta. Tällä kaudella on ollut kuin varjo viime kauteen verrattuna. Hoitaa edelleen tunnollisesti puolustusvalvoitteet, mikä on poikkeuksellista tämän kauden JYPissä. On kuitenkin menettänyt nopeuttaan, minkä vuoksi ei ehdi taklaustilanteisiin viime kauden malliin. Onko massaa hankittu liian paljon liian nopeasti? Kädet ovat aivan jäässä. Viime kaudella Hele teki maaleja ja pystyi jakamaan kiekkoja omille. Tällä kaudella kiekollinen Helenius pysäyttää ketjun hyökkäyspelin. Valitettavasti. Lisäksi aloitustilastot ovat edelleen murheellista luokkaa. Erityisesti alivoimalla pitäisi pystyä kaapimaan enemmän aloituksia, jotta vastustaja ei saisi heti pakkopeliä käyntiin.
3. Mikko Salmio
Salmio ei ole koskaan ollut tunnettu peliälystään tai kiekollisista lahjoistaan. Mutta mihin on hävinnyt yritys? Duunariosaston miehiltä kaivattaisiin vaikeina aikoina esimerkin näyttämistä ja taistelua viimeiseen asti. Salmio ei ole kyennyt täyttämään tätä roolia. Ikänsäkin takia Salmion pitäisi kantaa nuorta joukkuetta harteillaan vaikeina aikoina, mutta ei ole tätä tehnyt. On ollut suuri pettymys nähdä kaksinkamppailuja häviävä Salmio kentällä. Jos yritystä ei ole, niin hänellä on hyvin vähän annettavaa joukkueelle.
4. Niko Seppälä
Näytti viime kaudella ensimmäisissä peleissään vahvistukselta. Oli varmaotteinen alakerran isäntä, joka pystyi välillä myös näyttäviin kiekon kuljetuksiin. Tällä kaudella Seppälää ei voi kuvailla termillä varmaotteinen. Miehet hukkuvat maalin edestä ja kiekollinen peli on jatkuva riski omalle joukkueelle. Mitä on tapahtunut?
5. Ville Ottavainen
On aivan yhtä hukassa puolustuspelissä kuin viime kaudellakin. Kiekollinen peli puolestaan on taantunut. Viime kaudella pystyi muutamiin näyttäviin coast to coast kuljetuksiin. Tällä kaudella syöttäminen oman pelaajan lapaan tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Runsaaseen ylivoima-aikaan nähden kolme syöttöpistettä on aivan liian vähän. Pelisilmä ei näytä riittävän peliä edistäviin suorituksiin. Kolme tehtyä maalia on kuitenkin kohtuullinen lukema puolustajalle.
Mitä mieltä olette palstaveljet? Olisi kiinnostavaa lukea arvioitanne pelaajien kehittymisestä.
Viimeksi muokattu: