Yhteiskunta, hoidapa action
I can't get no satisfaction.
Haastattelusta ilmenee myös, että Göstan mielestä Tuomari Nurmion ensilevy oli "karmea". Aika monen musiikki-ihmisen mielestä tuo levy oli ilmestyessään käänteentekevä ja myöhemmin klassikko. Miten vaan, makuasioita nämä loppujen lopuksi ovat, mutta erakkomaisen Sundqvistin näkemys antaa syyn epäillä hivenen hänen arvostelukykyään. Tuo Leskisen dissaaminen oli ainakin haastattelun perusteella Göstalta aika heikko esitys, joka haiskahtaa jonkinmoiselta ammattikateudelta. Vai miltä kuulostaa "Ja kun Suomessa puree keskinkertaisuus Matti ja Teppo -tyyliin, tekee Juicekin musiikkia liian halvoilla keinoilla. Sinne tännä kirosana niin johan myy. On sama mitä teet, jos olet vain Juice. Kaikki myy." Toki myöhempinä vuosina Gösta Sundqvist harrasti itsekin näitä "halpoja keinoja" ihan kiitettävästi. Useammallakin Göstan levyllä esiintyi monen sortin alapääjuttuja, ja varsinkin Bulebule oli niitä suht täynnä. Osa nokkelia, osa ei. Ymmärrän kyllä hyvin, että Göstan lailla montaa muutakin suomalaista lauluntekijää saattoi kokea Juicen myyntilukuja kohtaan kateutta 80-luvun puolivälin haminoissa. Göstankin kohdalla kaupallisesti parhaat ajat olivat tuolloin vielä edessä päin. Veikkaan, että Göstaa ja montaa muuta kollegaansa saattoi vituttaa lukea Grand Slamin Sivilisaation levytystouhuista Abbey Road -studiolla, jossa yhtye keskittyi lähinnä tuhoamaan baarin viinavarastoa. Soundissa sitten kehuttiin, että biiseistä ei Englantiin saavuttaessa ollut monestakaan vielä mitään tietoa, ja että levystä tuli silti paras kolmen promillen kännissä sutaistu albumi. Levyllähän oli muun muassa - etten sanoisi halpahintaisen oloinen - kupletti nimeltä Villi länsi, joka sai myös älyttömästi radiosoittoa julkaisunsa aikoihin.Gösta ja Juice ilmeisen suosittuja. No, en sinänsä ihmettele miksi.
Näissä kahdessa on se hauska juttu, että luin muistaakseni jonkun Göstan haastattelun netistä, missä kertoi, että välit Juicen kanssa oli kai aika viileät. Eivät kai lopulta tulleet kovin hyvin toimeen (ilmeisesti jotain yhteistyötä oli viritelty) ja jäi käsitys, että Gösta ei niin suuresti arvostanut Juicea muusikkona ja sanoittajana ja Juice oli kai tuosta vähän ottanut nokkiinsa kun Gösta oli jossain sanonut vähän kriittisempään sävyyn hänestä.
Tämä nyt ulkomuistista. Voisi tietysti etsiä sen haastattelun. Palaan asiaan jos löydän (ellei joku muu ehdi ensin.)
Edit. Tuolla se Göstan haastattelu Soundi-lehdessä. Puhuu Juicesta siellä loppupuolilla, eikä niin mairittelevasti siis.
Näistä ajatuksista olen aivan samaa mieltä. Kaikki kunnia myös monille kynäniekoille, myös Gösta Sundqvistille, mutta näiden raskaimman sarjan sanoittajien rinnalle ei esimerkiksi Göstalla ole mitään asiaa. Luova ja tuottelias ukko hänkin oli, ei siinä mitään.Norjalaisessa villapaidassa Juice ei tunnusta jatketta perinteen mutta Helismaa-Vainio-Leskinen jatkumoa tuskin kukaan kiistää ja siinä ne kolme kovinta onkin kronologisessa järjestyksessä. Vexi Salmi on lähellä mutta pidän Vexiä enemmäm leipätekstin tekijänä vaikka monia hauskoja juttuja häneltä löytyykin.
No ilmankos Saarelan henki väreili vahvana sanoituksessa, kun Saarela on sen tehnyt. Ovet on / Soweton on kyllä ehtaa Mikkoa. Mutta kerrankos sitä sattuu. Onkohan tässä aineksia kansanviisaudeksi; jos teksti kuulostaa Mikko Saarelalta, niin se myös on sitä.Search result for lyricistsMyllykoski Pekka Johannes
@Pisin Kääpiö 186cm ,minua on johdettu harhaan. Kuten kirjoitin olin vuosia siinä uskossa että Buuri on Saarelan teksi ja olin hyvässä uskossa. Sitten luin jostakin että se olisikin Myllykosken mutta ainakaan äänitearkisto ei tue tätä käsitystä. Tähän sopii vanha sanonta:" Kerran luulin olevani väärässä mutta erehdyin." Kyllä se on sittenkin Saarelan kynästä, asia rupesi vaivaamaan joten oli pakko tarkistaa.
Itse kyllä pidän paljolti (en tosin läheskään kokonaan) Leevien tuotannosta, mutta hiukan on Göstan kilpeä himmentänyt silmissäni sittemmin se, että hänkin aika häikäilemättömästi varasteli melodioita..
– Niin. Itse Leavingsillahan ei ole esikuvia. Jokaiselle piisille löytyy sensijaan esikuva jostain muusta piisistä tai bändistä. David Bowie sanoi aikanaan, ettei hän ole kovin omaperäinen jätkä vaan hyvä varastamaan. Minussa on samaa vikaa. Varastan paljon härskistikin, ja kun aineisto menee Leavings-tuutin läpi, ei se enää kuulosta alkuperäiseltä. Voin jopa inhota niitä yhtyeitä, joilta varastan ideoita, mutta lohduttaudun sillä, että se palvelee päämäärää. Siinä on vihje aloittelevillekin bändeille: kannattaa lainata suruttomasti, kyllä omailmeisyys tulee ajan mittaan esille.
Muistuu mieleen kun tuo Buuri Johannesburgista julkaistiin niin kaikki huumorintajuttomat tantat kauhistelivat kuinka noin rasistista laulua voidaan soittaa radiossa. Tämä ironian taju ja lahja on läsnä monissa Saarelan sanoituksissa.
Minulla kesti aikoinaan hetken verran oivaltaa, mikä ihmeen juttu kätkeytyi Saarelan taannoiseen yhtyeeseen nimeltä U-Bayou. Sitten oivalsin, juupa juu.
Mikä ihmeen juttu siihen nimeen kätkeytyi?
Useammallakin Göstan levyllä esiintyi monen sortin alapääjuttuja, ja varsinkin Bulebule oli niitä suht täynnä.
Mielestäni tästä on puhuttu muuallakin ja olen joskus bongannut vanhempia ulkomaalaisia pop/rock-sävellyksiä joiden melodiat menee lähes yks yhteen tiettyjen Leevi & the Leavingsin vastaavien kanssa. Nyt en juuri äkkiseltään muista kappaleita tässä, mutta on ihan ilmiselvää, että Gösta harrasti plagiointia.