Summaroidaanpa tämä kausi muutamalla lauseella. Nämä omia näkemyksiäni, mihin Kärpät kaatui tällä kaudella.
1. Sentteripeli
Nykyjääkiekon tärkein osa-alue kenttäpelaajista. Keskushyökkääjien pitää olla nopeita sekä jalaltaan että peliälyltään. Sentteri Ohjaa hyökkäyspeliä ja mahdollistaa pelaamisen myös keskikaistalta. Kärppien sentteripeli oli hetken uomissaan, mutta silloin joukkueessa pelasi muuan Jokinen ja Turris. "Omat" sentterit olivat Viuhkola, Plihal, Kemppainen ja Norman. Näistä ainoastaan Norman on pelaajatyypiltään nykyaikainen sentteri. Kemppainen erinomainen oman pään sentteri, mutta ei ole kyennyt ottamaan tuloskenttän roolia. Norman vielä liian kokematon, eikä taso riitä tulosyksikön sentterin tehtävään. Viuhkolalla ei riitä jalkanopeus enää puoleksikkaan ja pahat loukkaantumiset ovat aiheuttaneet lisäksi reagoimiseen selvää viivettä, mikä aiheutti paljon huonoja ratkaisuja pelissä. Plihal ei myöskään kyennyt ottamaan roolia tuloskentissä. Olisi ollut välttävä kolmosen sentteri, mutta siihen rooliin oli jo Kemppainen, joten täysin turha hankinta.
Keskushyökkääjät (ensimmäisenä sijoitus SM-liigan pistepörssissä):
124. Joonas Kemppainen 60 7+7=14 (0,23p/o) -1, 13.56 min/o
147. Tomas Plihal 41 6+5=11 (0,27p/o) -2, 13.25 min/o
174. John Norman 28 2+6=8 (0,29p/o) +3, 13.22 min/o
210. Jari Viuhkola 19 3+2=5 (0,26p/o) -9, 16,02 min/o
Jussi Jokinen 21 7+14=21 (1p/o) +3, 19,25 min/o
Kyle Turris 21 7+12=19 (0,9p/o) +8, 19,43 min/o
Kokonaisuutena Kärppien sentterit (pl. NHL miehet) olivat ylivoimaisesti liigan huonoimpia. Jopa Ilvekseltä löytyi parempaa sentteriä liigassa. Huonointahan tässä on se, että sekä Viuhkolan että Plihalin sopimukset ovat voimassa vielä ensi kaudenkin. Ahon pitää ehdottomasti ratkaista tämä ongelma. Viuhkola-Plihal-Kemppainen ei missään nimessä voi olla ensi kauden sentterikärki.
2. Maalivahdit
Sanomattakin lienee selvää, että maalivahtipeli on kohtuullisen oleellinen osa joukkuetta. Kärppien maalivahdit olivat Backlund, Karhunen, (Eskelinen) ja (Wiikman). Maalivahdin tehtävä on antaa joukkueelle mahdollisuus voittaa ottelu. Jälkikäteen arvioituna veskarin tärkein mittari on voitetut ottelut, sitten päästettyjen maalien keskiarvo ja tämän jälkeen torjuntaprosentti.
(Suluissa sijoitus muihin >10 ottelua pelanneihin veskareihin)
Johan Backlund 34o 13v 9tp 11h 2,25ka(8.) 91,90%(14.) 53,03v%(10.)
Tomi Karhunen 24o 9v 3tp 7h 2,39ka(10.) 91,25%(15.) 55,26v%(8.)
Eli malivahtipelissä Kärpät sijoittui samoille sijoille kuin joukkue muutoinkin - jopa hieman heikommin. Eli vankka epäonnistuminen tälläkin tontilla. Molemmat veskareista pelasivat välillä paremmin ja välillä heikommin, mutta selkeää luottoa ei löytynyt missään vaiheessa kautta.
3. Puolustus
Loukkaantumisista huolimatta Kärppien puolustus kesti kyllä vertailun ihan kaikkien liigajoukkueiden kanssa. Sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta, mutta silti jotain jäi puuttumaan. Aravirran pelitapa oli puolustukselle todella riskialtista, mutta toisaalta se varmasti kehitti Ohtamaata, Eklundia, Pokkaa, Emingeriä ja Niemelää kiekollisesti paremmiksi. Mikkola-Boumedienne-Mäntymaa-Lehtonen nelikolla taas oli välillä suuria ongelmia tämän kanssa ja koska liike ei enää täysin riittänyt ongelmia tuli varsinkin omassa päässä. Tuosta nelikosta ainoastaan Lehtonen jatkaa ensi kaudella, mikä on erittäin hyvä asia. Lehtonen tästä nelikosta parhaiten selvisikin, vielä kun pysyisi ehyenä ja motivoituneena kauden läpi.
4. Laitahyökkääjät
Haataja (1.), Huml (5.), Kähkönen (38.), Junttila (55.), Komulainen (83.), Salomäki (85.), Donskoi (125.), Keränen (171.), Mäkilä (172.), Suoranta (208.)
Laituriosasto oli myös liigan ehdotonta kärkeä, Huml:n ja Haatajan johdolla. Loukkaantumiset sekoittivat toki tätäkin tonttia läpi kauden, mutta niin se nykyään on. liian iso ero tuli kuitenkin kärjen perässä. TOP 20 sakkiin olisi pitänyt saada vähintään 1 ukko lisää, jotta tämä osasto saisi "erinomainen" arvosanan.
5. Valmennnus
Suurimmat ongelmat täällä liittyi peluuttamiseen sekä pelitavan soveltamiseen toisin pelaavie joukkueita vastaan. Kärppien pelitapa toimi kohtalaisen hyvin kiekkokontrolliin perustuvia joukkueita vastaan (Esim. Jokerit ja KalPa). Sen sijaan keskialueen träppiä pelaavia joukkueita vastaan oltiin suurissa ongelmissa (esim. Tappara, Jyp ja Lukko keväällä). Pelaajat toteuttivat mielestäni Aravirran pelitapaa niin hyvin kuin se oli mahdollista tuolla ryhmällä. Jo aiemmin mainittu keskushyökkääjien vajaavaisuus kuitenkin aiheutti ongelmia, kun pakit aikansa pelattuaan avasivat peliä, ainoat keinot oli joko nousta punaiselle ja vetää ristikulmaan tai avata laiturien kautta peliä. Keskikaistan hyödyntäminen oli läpi kauden vajaavaista. Välillä siellä tapahtui valonpilkahduksia, mutta kokonaisuutena se oli heikkoa. Tämä kontrolloitu "meidän peli" aiheutti ongelmia, jos vastustaja karvasi korkealta ja puolustusalueella annettiin yksikin heikompi syöttö. Kivahan se on kiekkoa pitää, mutta ylivoimahyökkäyksiä ei nähty edes jokaisessa ottelussa. Käytännössä ylivoimahyökkäyksiä saatiin ainoastaan, jos karvaava laituri sai kiekon vastustajalta punaviivan yläpuolella. Jos peli valui punaisen omalle puolelle, Kärpät ei kääntänyt peliä nopeasti ollenkaan. Hitailla lähdöillä ei jääkiekossa juuri maaleja saa aikaan.
Peluuttamisesta päällimmäisenä on mielessä Aravirran täydellinen nukahtaminen Lukkoa vastaan. 7 erää kymmenestä vastustajan parasta ketjua ei edes yritetty pimentää, vaan peluutettiin ketjuja "omaan tahtiin". Ja tuloksena oli turpaan kahdesti ja kesäloma. Jos Kemppaiset olisivat pelanneet Azevedoja vastaan läpi sarjan, Kärpät olisi voittanut sarjan. Toinen suuri virhe oli, että ykkönen peluutettiin puhki tällä kaudella ja bensa loppui nyt keväällä, kun pelejä olisi oikeasti pitänyt alkaa voittamaan. Jos peluuttaminen olisi ollut viimeisten pelien kaltaista läpi kauden, tuskin oltaisiin jouduttu edes säälejä pelaamaan, vaan joukkue olisi pystynyt tasaisempaan suorittamiseen ja pisteitä olisi saatu se muutama enemmän. Toki Haataja olisi menettänyt maali- ja pistepörssin voittonsa.
Erikoistilannepelaaminen
Alivoima toimi läpi kauden erinomaisesti. Siitä sulka sille jolle se kuuluu --> Pasi Mustoselle. Toki Kärppien rosterissa oli paljon hyviä alivoimapelaajia, mikä tietenkin mahdollisti sen. Joka tapauksessa tämä oli hyvällä tasolla.
Ylivoima sitten vastaavasti ei toiminut. Jälleen joutuu palaamaan senttereihin ja niiden puutteeseen. Kun ei löydy luonnollisia rooleja ketjussa, ylivoimakaan ei voi toimia. Ylivoima toimi silloin, kun Haataja-Huml kaksikko oli kovassa vireessä. Kiekko meni maaliin, vaikka selkä kohti maalia ja jalkojen välistä rystyvipillä. Sitten kun tämä kaksikko oli huonommassa tikissä, ylivoimalla ei tehty kuin satunnaisia osumia.
Tässäpä minun näkemyksiä tästä kaudesta. Toivottavasti ensi kaudella joukkue olisi järkevämmin rakennettu ja virheistä olisi opittu. Joukkueessa oli kuitenkin myös paljon hyvää, mikä usein tahtoo unohtua. Nuorten esiinmarssi varsinkin pakistossa oli yksi asia, mikä pitää kyetä hyödyntämään ensi kaudella. Myös Haataja-Huml parivaljakon loistava runkosarja toivottavasti saa jatkoa ensi kaudella ja vieläpä jos siihen saadaan oikea sentteri keskelle, ketju voisi olla yksi kaikkien aikojen parhaista. Sentterit ja maalivahtipeli kuntoon ensi kaudeksi ja toivotaan toivotaan hankinnat pois, niin mahdollisuuksia on mihin tahansa.