Tottakai Liigaan tarvitaan pelaajia erilaisiin rooleihin. On kuitenkin tärkeää, että jokaiselle joukkueelle löytyisi myös niitä huippuja, aivan kärkipelaajia. Nämä taidokkaat kärkipelaajat ovat menestyksen ohella tärkein yleisömagneetti. Nyt, ikävä kyllä, Suomessa eivät riitä rahat, eivätkä pelaajat omasta tuotannosta takamaan tarpeeksi kärkiosaamista 15 liigajoukkueen, saati 20 liigajoukkueen tarpeisiin. Ei se auta, vaikka näitä kädettömiä käyttöpelaajia olisi pilvin pimein. Taso laskee.
Minä en halua mitään kokeilusarjaa, vaan tasokkaan ammattilaissarjan. Se on mahdollista Suomessa vain, jos joukkuemäärä on tarpeeksi pieni.
Tärkeää mielestäni olisi pitää Liiga kansainvälisesti kilpailukykyisenä sekä tasokkaana ja Mestis laadukkaana "kokeilupaikkana." Tämä onnistuu mielestäni kaikista parhaiten avoimella maksimissaan 12 joukkueen Liigalla. Tällöin myös Mestiksessä on laatua, merkitystä ja kilpailullisuutta.
Voi olla, että minä olen liian muutosvastarintainen ja konservatiivinen tällaiseen ehdottamaasi uuteen, kokonaisvaltaiseen toimintamalliin. Näin urautuminen estää minua näkemästä Liigan laajenemisen hyvät puolet. Olen kanssasi kovin erimielinen Liigan laajenemisen ja Jukureiden nostamisen vaikutuksista Liigan tasoon. Mutta hei, ei haittaa!
Kiitokseni hyvästä ruodinnasta, tässä erilaiseen lopputulokseen johtaa varmaankin asian tarkastelutapa eikä sinun mielipiteissäsi ole mitään konservatismia sinänään: Liigahan on jatkuvasti hakenut kovatasoista ammattilaissarjan statusta 12-14 joukkueelle ja onnistunut siinä ihan kohtalaisesti tähän asti, silti kuitenkin sekään ei ole riittänyt pitämään suurta joukkoa ns. ykköskorin pelimiehiä suomessa. Vaikka meillä siis on ollut maailmanmestaruuksien välisenä aikana huippuaikoja, ollaan oltu samojen ilmiöitten äärellä koko ajan: Kovempia miehiä saa hakea, ja siirtymää on riippumatta joukkuemäärästä tai liigan koosta. Voisimme pitää liigan edelleen 12 joukkueessa, mutta ympäristön tilanne on silti pysyvästi muuttunut siten että esimerkiksi KHL:n nousu ja virran lisääntyminen atlantin taakse verottavat yhä enemmän suomalaista kiekkokapasitettiamme myös liigassa. Eli toisinsanoen, ns. vanhoilla toimintamalleilla ei kotisuomessa enää ole niin suurta vaikutusta kansallisen tason nousuun tai pysymiseen. Tämä ei tarkoita etteikö kova ja pieni liiga, huipputasokas sellainen, olisi itsessään hyvä asia,sille oli pakollinen tilaus kun oltiin köyhiä ja nouseva uusi kiekkomaa jossa oli pakko liigassakin keskittää voimat jatkuvasti jotta nousu tapahtui ja läski-villen piti pelata kakkosta,mutta sen synergia ei ole enää nykypäivänä riittävä koska kansallisen tason ja liigan elinvoimaisuuden takaaminen elävät selkeää muutosta, jossa uusia sidosryhmiä, yhteistyökumppaneita ja operoijia ilmestyy koko ajan isoon kuvaan mukaan, kuten koko maa muiltakin osin nyt on menossa.
Liiga-nimisen tuotteen kuluttajien kysynnässä on tapahtunut selkeä muutos,nyt halutaan paikallisuutta ja alueellisuutta jossa esim. Kymenlaakson lippulaiva lähtee liigaan varsin vakuuttavat taustavoimat takanaan, määrätietoisena ja erittäin painavilla argumenteilla ja pitkän linjan lasketuilla suunnitelmilla. Kovuutta ja tason pysyvää nousua on siis pakko hakea muilla resepteillä, ja se joudutaan osin tekemään uudestaan nykyisen tasonlaskun tapahtumien aikana. Tässä nykyisessä isossa kuviossa kaikki keskitetty ja rajattu voima, tässä tapauksessa liigan ehdoton valikoitu ja rajattu pieni joukkuemäärä, palvelee vain osa-alueita koko jääkiekon skaalassa: Haetaan kovia pelimiehiä suomeen, harvoille paikoille harvoisiin joukkueisiin, jonka johdosta pieni liiga kyllä kehittyy ja taso nousee mutta sen antama hyöty realisoituu vain joillekin osa-alueille valtakunnan tasolla. Suppea ja kova liiga on vain yksinkertaisesti liian pieni palvelemaan maan uusia, laajempia tarpeita.Harrastajamäärät ovat kasvaneet jääkiekon parissa vuosien saatossa ja olemassaolevan kapasiteetin määrä on selkeästi kasvanut, mutta vanhoilla resepteillä toimien se kapasiteetti jää edelleen piiloon aikana, jolloin uutta verta tarvitaan rajusti lisää ja sen toimintamahdollisuuksille pitää tehdä reilusti lisää tilaa valtakunnassa. Toki, jos kaikki nämä huiput saadaan survottua leijoniin niin hyvä juttu, mutta maajoukkuekin on aika kuvaava esimerkki kotimaan liigan paineista tällähetkellä: Leijonissa on ollut jo vuosia vain pari parasta liigasta, muut niitä ulkomaitten kävijöitä. Tämä tilanne olipa liiga 12 tai 18 joukkuetta. Mieluiten leijonalaumankin kokoaisi helposti kotimaan kovasta liigasta mutta koska se ei tänä päivänä onnistu MM- mitalia jahdattaessa, otetaan ulkoa. Tavoite täytyisi olla suunta, jossa maajoukkue voitaisiin lähinnä kasata 18 liigajoukkueen parista ja Teemua vaivattaisiin enää korkeintaan 90-vuotispäiville asti.
Kanada-maljakin lähetettiin atlantin takaa kaiketi tänne aikoinaan juuri siksi, että älyäisimme pysyä omissa peleissämme ja jättäisimme jenkit ynnä kanukit rauhaan, ja lakkaisimme himoamasta muitten pönttöjä. Ei vai?
En puhu liigasta harjoittelupaikkana, vaan näiden ns. käyttöpelaajien uran todellakin vakavana rakennuspaikkana jossa todella saadaan se piilossa oleva ja tällähetkellä piiloon jäävä kapasitetti käyttöön. En yritä nyt leipoa 18 joukkueen sarjasta maailman kovinta heti kättelyssä, se ei ole tässäkohtaa kiekkohistoriaa tarkoituskaan, eikä edes mahdollista vaan hakea se aloituspohja uudestaan kovalle 18 joukkueen tulevalle sarjalle, jossa monipuolisuus ja rikas tarjonta vetää ja imee rahaa, pelaajia, sijoittajia ja koko valtakunnan kattava joukkuejakauma täydentää toisiaan, jossa jokaisen seuran paras anti kehittää laajempaa pelaajakatrasta ylöspäin. Leveyttä koko maan rosteriin voidaan saada vain laajentamalla sinne, missä kapasiteettia piilossa on.
Mitä sanoit siitä että jokaisessa joukkueessa pitää olla kovia miehiä ja johtotähtiä on täysin totta, ja tämä välttämättömyyshän toteutuu tänäkin päivänä, kaikissa ensikaudella aloittavissa liigajoukkueissa on ainakin muutama kova luu, jotka joukkoa vetävät.
Ehkäpä emme ole sittenkään, parahin Mc, niinkään kaukana mielipiteissämme perimmäisistä tavotteista: Mahdollisimman kova liiga,
lahjakkuudet etunenässä esille, kansainvälinen kilpailukyky paremmmaksi. Töllötämme vain asiaa aitauksen eri kulmista, meikäläinen yhteiskunta/kuluttajasidonnaiselta makkaransyöjän alueellisen hegemoniaviritelmän kautta, koska oman kylän pojat- prosessit ovat koko ajan niin uljaasti kaatuneet omaan räkäänsä juuri siksi, ettei meidän porsas mahdu samaan karsinaan laatusikojen kanssa vaikka lato on jo tulessa ja kinkun maailmanhinta alhaalla.
Mykistin ainakin itseni joten riittäköön tälle päivälle, kiitos ajatuksistasi.