Juuso Hahl kertoo paikallislehdessä, että kaksi päivää on harjoiteltu suorahyökkäyspelaamista. Ensinnäkin on tärkeä signaali, että peliä yritetään jatkuvasti kehittää; Dufvasta jää aika ajoin julkisuuteen kuva, ettei pelissä olisi mitään kehitettävää. Mies ei ylipäätään tykkää puhua pelistä. Syitä voi jokainen itsekseen miettiä.
Suorahyökkäyspelaaminen on oivallinen teema tähän väliin. Kuten Hahl lehdessä mainitsee, olivat suorat hyökkäykset Jukurien ehdoton ase alkukaudella.
Miten Jukurien suorahyökkäyspelaamista voi kehittää suhteessa alkukauteen tai muihin joukkueisiin? Ensinnäkin jaetaan hyökkäykset organisoituihin (viivelähdöt ja muilla kiekkokontrolliteoilla säädellyt hyökkäykset) ja organisoimattomiin (vastahyökkäykset ja pakki-pakki->tilan voitto) hyökkäyksiin.
Käsitellään nyt tässä enimmäkseen Jukurien organisoituja hyökkäyksiä; asia toki sivuaa myös nopeita vastaavia. Liiga on mennyt siihen suuntaan, että 1-2-2-tyylistä ohjausta vältetään: mieluiten valitaan suoraan prässipelaamisen ja passiivisen trapin välillä. Tämä asettaa organisoiduille hyökkäyksille kovan vaatimuksen. 1-2-2:sta vastaan palautukset ovat rytmityksessä suuressa roolissa, mutta 0-5 trapia vastaan on on vain yksi järkevä keino: viivelähtö. Ja lisäyksenä mainittakoon, jos tänään seuraamme suorien hyökkäyksien laatua, että Kärpät tulee mittaamaan nimenomaan Jukurien viivelähtöjä jatkuvalla träppäämisellään.
No, onko Jukurien kontrollilähdöissä parantamista? Varmasti. Meidän peliläisen viivelähdön käytännöllinen tavoite on luonnollisesti kulmapelin aikaansaaminen, mutta pelinopeuden kiihtyessä voidaan tavoitella laadukkaita suoria hyökkäyksiä jopa trapia vastaan. Jukurit on koko kauden avannut erittäin hyvin keskustaan, sentterin tarjontaan on kiinnitetty paljon huomiota. Tämä on positiivinen asia. Sentteri tarjoaa todella alas, itse asiassa, jos minulta kysytään, välillä jopa liiankin alas, niin ettei kärkikarvaajaa saada ohitettua. Oikeaoppisesti syötön pitäisi tulla hieman ennen vastustajaa, ihannetilanteessa vastustajan "rinnalle". Toki esim. H.Koivisto - joka ehkäpä eniten on noita matalia hakuja harrastanut - pääsee aika ajoin luistelemalla ohi, vaikka avaus turhan alas tulisikin.
Tullaan kuitenkin isoon kysymykseen: miten vauhtieroa saataisiin organisoitua puolustusta vastaan pelatessa luotua lisää? Syöttöketjut kiihdyttävät hyökkäystä, mutta 0-5:sta vastaan syöttösuunnat laidalle menevät keskialueelle tultaessa kiinni. Esittelen muutamia kehitysehdotuksia Hahlille ja kumppaneille:
1) Venyttäjä. Jukurit käyttää 5vs5-pelissä hyvin harvoin ns. haukea/venyttäjää. Oikein pelattu venyttäjä pakottaa vastustajan viisikon levittäytymään ja saa sen väärään liikkeeseen(seisahtumaan, jopa tulemaan hieman vastaan/toiselle puolelle kenttää), jolloin syntyy tilaa määrätyille kentän osa-alueille. Ylivoimalla Jukurit haukea käyttää (kuten käytännössä kaikki muutkin), mutta ehdottomasti kokeilisin elementtiä tasakentällisinkin. Käytännössä taktiikka siis toimii siten, että jos vastustajan trap ohjaa omasta näkökulmastaan vasemmalle, laitetaan venyttäjä (sentteri tai oikea laituri) kiertämään vasemmalla laidalla paitsion kautta omalle kaistalleen, jolloin syntyy tyhjää tilaa painottomalle (hyökkäävän joukkueen näkökulmasta vasemmalle) laidalle. Tällöin ratkaisevaksi muodostuu avaussyötön ja vasemman laiturin välinen ajoitus: syöttö pitää saada lähtemään sopivasti siten, ettei vastustajan trapin "kolmonen" ehdi iskeä vastaan kuten hänen tehtäviinsä kuuluu. Yleisesti voi sanoa, että laiturin pitäisi olla mieluummin liian alhaalla kuin ylhäällä. Avaussyötön tulisi myös lähteä mahdollisimman ylhäältä, siten, että se tulee laitaan sivusuunnassa.
2) Nopea kontrollilähtö tuoreella viisikolla. Tämä idea tuli Pennasen Antin HPK:sta tovi sitten. HPK pelaa viivelähtöjä hienosti siten, että hyökkäyskolmikko ryhmittyy suoraan vaihdosta kaistoilleen ja kohtullisen ylös. Hyökkääjät toisin sanoen tarjoavat syöttöpaikkaa luistellen sivuttain ennen kääntymistään kohti hyökkäystä, sen sijaan, että välttämättä haettaisiin perinteisillä lenkeillä. Näin HPK saa hyökkäyksen nopeasti kasaan ja aika hyvin syöttöjä kärjen taakse, jos vastustaja on vähänkin epäjärjestyksessä. Toki tuon voi vastustaja pelata pois ryhmittymällä tiiviisti alemmas, mutta silloinpa voi taas itse muuttaa pelaamistaan.
3) Parempi kenttätasapaino<->Enemmän kaistanvaihtoja. Syöttösuuntia pystyy luomaan viisaalla liikkumisella, ja tätä Jukurit harrasti alkukaudesta paljon. Ei koske pelkästään organisoituja lähtöjä vaan myös vastahyökkäyksiä. Sen sijaan että pelataan itseltä tila pois ryntäämällä vastustajan syliin, pitää pystyä tarjoamaan alemmas ja jos ei sittenkään ole pelattavissa, vaihtaa esim. kaistaa kaverin kanssa ennalta sovitulla tavalla. Jukurit toki täyttää systemaattisesti kaikki kolme kaistaa, joka nyt onkin aivan perusasioita. Tosin pakin tukeminen on heikohkoa, johtunee osittain materiaalinkin rajoittuneisuudesta. Periaatteessa pakin pitäisi pystyä se vajaa kaista täyttämään aina kun alapuolelle jää kaksi omaa puolustusvalmiuteen.
4) Jätönjätöt? Tämä on hieman sellainen asia, että joko valmentaja näitä peluuttaa tai sitten ei. Voisiko kuitenkin kokeilla? Oikein (ja oikeissa tilanteissa) pelattuna ennalta sovittu jättöpelaaminen tuottaa kovaa vauhtieroa. Vaatii luonnollisesti hieman erilaista rakennetta viisikolta.
Mitä tulee yleisesti ottaen syöttösuuntiin, niin mahdollisimman leveällä ja leveyssuunnassa pitkillä syötöillä pitäisi peliä pelata. Jukurien alkukauden suorahyökkäyspelaamisessa aivan olennainen tukiranka oli, että painoton puoli saatiin jollain kikalla aina avattua pelattavaksi. Tähän pitää jatkossa löytää keinot. Kiveen hakattu totuus kuuluu, että aina pitää pyrkiä avaamaan keskustaan. Kuitenkin kokemuksesta jätän oman statementini: tietyissä tilanteissa ristipisto toiselle puolelle - silloin kun saadaan vastustaja pelaamaan yli - on ihanteellisin tilanne suorassa hyökkäyksessä. Toivon, että näitä nautintoa tuottavia ristipistoja pakilta painottomalle laiturille nähdään jo tänään.
Vastahyökkäyspelaaminen ja hyökkäysten päättäminen jäi ajanpuutteen vuoksi käsittelemättä (ajanpuutteen vuoksi niitä tuskin kovin moni olisi lukenutkaan..), mutta todettakoon kuitenkin, että joka osa-alueella riittää Dufvan Jukureilla parannettavaa. Katsotaan mitä tänään tapahtuu, saadaanko niitä ylivoimaisia tai edes tasavoimaisia hyökkäyksiä luotua.