Kyllä koko kauden olen ainakin itse muistanut että tämä on se ensimmäinen kausi eikä virallisesti odoteta kuin jumbosijan välttämistä (mikä on täysin luonnollista ja oikein). Lisäksi en ole missään vaiheessa odottanutkaan varsinaisia nimimiehiä (ehkä pienellä jerekaralahtivarauksella kun syksyn huhumylly kävi kuumimmillaan ja hepun pääsi näkemään pariinkin otteeseen livenä hallilla). Tilanne on kuitenkin että toteutuva pelaajabudjetti on jopa suunnitellusta lähes puoli miljoonaa vajaa ja se näkyy todella ikävästi kentällä. Jukurien kentälliset ei kuitenkaan hirveän paljoa ole kustantaneet (olisiko kalleimmat pelaajat Turre ja M. Koivisto?), joten edes sadan tuhannen lisäinvestoinnilla olisi varmasti saanut 2-4 ketjujen tasoisen kolmikon lisää pelkästään rotaatioon. Rahaa toki sekin, mutta jos pudotuspelipaikka (jota ei toki olisi osannut odottaa edes kesällä ja näin ollen sitä silmälläpitäen tuskin olisi hankintoja tehty) menetetään tuon säästön takia, niin riski olemassa että menetetyt tulot ovat reilusti suuremmat. Lisäksi suurin riski on uskottavuuden menetyksellä. Luonnollisesti ensivaikutelma on tärkein ja Jukureiden ensivaikutelma Liigassa oli täydellinen, mutta jos heikko tulostaso (vaikkakin hyvillä yksittäisten otteluiden/erien taisteluilla maustettuna) jatkuu koko kevätkauden, tulee tuulipukuväelle helposti mielikuva että homma on luovutettu ja piruako sitä mennä sitten katsomaan. Finaalipelit 2020 vaatii liigayleisöä edeltäville kausille ja yleisölle on joka tapauksessa myytävä tämänhetkistä joukkuetta esityksineen.
Jälkiviisaana voisi jälleen kerran miettiä minkä takia esimerkiksi Rannalle ei sopimusta annettu kun tuskin olisi montaa rahaa vaatinut ja ikävimmässäkin tilanteessa olisi saanut viettää koko kauden lainassa Mestiksessä. Ihan varmasti pystyisi stunttaamaan liigajoukkueen riveissä ja olisi tuonut mukavasti variaatiota ketjuihin (semmoinen rightin puolen Kumpulainen kuitenkin). Esimerkkitapauksia viime kauden Jukureista löytyy muitakin ja toisaalta Suomikin on täynnä edullisia pelaajia joista osa pystyisi jopa täyttämään ainakin muutamaksi hetkeksi tonttinsa myös Liigassa.
Ja tuurista (tai siis sen puutteestahan) ainakin näyttää usea peli olleen kiinni, tolppia kolistellaan kun pitäisi tehdä maalit. Toisaalta nyt tulee jo niin monta esimerkkitapausta mieleen näistä (ainakin JYP, Tappara, SaiPa matsit viimeisten muutaman pelin ajalta) että mieleen tulee filosofinen pohdinta josko tuuria on olemassakaan, vai onko onnelta näyttävä asia ansaittava? Esimerkiksi JYP matsissa 5v3 ylivoimalla laitettiin tosiaan parikin kertaa tolppaan takakulmalta, miksi ei kuitenkaan edes senttiä enemmän oikealle kun tilaa olisi ollut (itse asiassa reilusti) pistii sinne maaliinkin? Toki tolppa on lähellä ja aiheuttaahan se kilahdus kohahduksen ja draamaa, mutta parempi se olisi silti pistää tyhjästä paikasta maaliin (mikä on luonnollisesti nopeassa tilanteessa helvetin paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta onnistuu todennäköisesti paljon paremmin pelaajalta joka on saanut riittävästi lepoa pystyäkseen maksimaaliseen suoritukseensa kentällä. Eli jälleen levysoittimeni junnaa paikallaan kohdassa "liian kapea rosteri".)