Loistavaa tämän kauden Tapparassa on se ettei sitä voi kutsua enään "Kahvaraksi". Rautakorven uusi näkemys on mullistanut tämän.
Näin Sihvosen analyysia kopioiden, Tapparasta puhuttaessa tästä lähtien ihmisten pitäisi mainita ainakin seuraavat seikat kahvauksen ja hitauden sijasta:
1. Hyökkäävä menttaliteetti. Rautakorpi pyrkii tällä kaudella suomalaisen jääkiekkoiluun hyökkäyspelisuunnitelman ja ylipäätään hyökkäämisen kunnianpalauttamiseen.
2. Liikkuva kiekko. Tappara onnistuu lähes ainoana SM-liigassa kolmen putkeen lavasta lapaan perille menevien syöttöjen syöttöketjuissa.
3. Agressiivinen kulmapeli. Tapparassa näkyy korostuvan se, että kulmapelistä syntyvät irtokiekot pyritään vetäytymisen sijaan voittamaan ahneesti takaisin itselle.
4. Tiivis viisikko pelaaminen. Tapparalla on selkä takakarvan ja –paineen teema pelaamisessaan. Viisikko palaa omiin todella tiukassa nipussa. Valmius auttamiseen ja pelin kääntämiseen on erinomaista luokkaa.
5. Pohjois-Amerikkalaismainen karvaus. Sikäli että joukkue antaa surutta painetta vastustajalle melko syvällekin. Idean ”pohjoisamerikkalaisuutta” on se, että karvaus – epäonnistunutkin ja ohi mennyt – ikään kuin vain jatkuu edellä mainitulla takakarvalla. Tällä tavoin Tappara on löytämässä pelaamiseensa tiettyä non stop –elementtiä, jossa peli aktiivinen virtaaminen tamperelaisten osalta ei katkea. Kun Tapparan peli käy, vastustajalle tulee ilkeä tunne siitä, että tamperelaisia on kaikkialla kaukalossa.