Ilmoitukset
  • Nimimerkit Lätkäfani66 ja palli gunnar huilaavat viikon sääntöjen 4§:n perusteella.
  • Nimimerkit peterra ja Teikel huilaavat viikon sääntöjen 9§:n perusteella.
  • Nimimerkki kiekko-ollie huilaa viikon sääntöjen 18§:n perusteella.
  • Nimimerkki Zemgod#28 huilaa viikon sääntöjen 6§:n perusteella.
  • Nimimerkki kausi huilaa kolme kuukautta sääntöjen 4 ja 6§:n perusteella. Aiemmat rikkeet samoista syistä vaikuttivat pelikiellon pituuteen.
  • Nimimerkki Taikajim huilaa kolme kuukautta sääntöjen 4, 5 ja 18 §:n perusteella. Aiempi rikehistoria vaikutti tässäkin tapauksessa.

Nimimerkki nahkis huilaa viikon sääntöjen 9§:n perusteella.

Jukka Jalonen Jokereiden päävalmentajana 2016–2018

Viestiketju osiossa 'Jokerit' , aloittajana Theofilus, 03.09.2015 klo 13.06.

  1. SatanicBunny Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Punakeltaiset, Stadin ykköset
    Suurin haaste joka näkyi pelaamisessa koko kauden ja josta Jalonenkin puhui lähestulkoon jokaisen ottelun jälkeen oli tasaisuuden puuttuminen. Silloin kun systeemi toimi niin otteet olivat välillä loistavia, muttakun se ei auta jos näiden hyvien jaksojen välissä on pitkiä hetkiä - pahimillaan jopa eriä tai kokonaisia otteluita- jolloin peli ei kulje ollenkaan ja homma menee ahdistuneeksi yli- ja aliyrittämiseksi.

    Alkuvaiheessa kautta tätä oli helpompi ymmärtää kun uuden valmentajan myötä muuttuva systeemi vaatii aikansa totuttelua. Missään vaiheessa ei kuitenkaan päästy siihen pisteeseen, että se legendaarisen kliseinen 'oma peli' olisi näyttänyt luontevalta joukkueelle.

    Jalosen pelisysteemistä on puhuttu ja puhutaan paljon, mutta mielestäni olennaisempi kysymys on se, missä määrin Jalonen toimi oikein hakemalla pelisysteemiä kohdilleen lähinnä ketjumuutoksilla. Ts. oliko Jalosen haluama pelitapa realistisesti omaksuttavissa joukkueen materiaalilla? Jos oli, onko vika valmennuksen heikkoudessa saada systeemi perile pelaajille, vai pelaajien korvien välissä. vai molempia?

    Karkeasti ajateltuna on kahta koulukuntaa: yksi, jonka mukaan valmentajan tulee ensisijaisesti saada joukkue noudattamaan pelitapaa, ja toinen, jonka mielestä valmentajan tulee räätälöidä pelitapa joukkueen materiaalin mukaan. Mielestäni Jalonen edustaa vahvasti ensimmäistä ryhmää ja se muodostaa haasteen, koska voidaan realistisesti kysyä saadaanko Jokereiden käytettävissä olevilla varoilla KHL-tasolle sellainen rosteri, joka pystyy systemaattisesti Jalosmaista pelitapaa noudattamaan?

    Ja jos ei saada, jos ensi kaudella meininki jatkuu yhtä rikkonaisena kuin tällä kaudella, olisiko Jalosenkin järkevää hieman nöyrtyä prinsiippiensä kanssa ja muuttaa 'pelikirjaansa'? Ehkä, ehkä ei. Osa minusta haluaa uskoa siihen, että kun Niemet ja kumppanit korvataan hieman kädellisemmällä porukalla niin palaset voivat loksahtaa kohdalleen ja Jokereista tulee kurinalaisemmin pelaava joukkue.

    Raipen rooli on ihmetyttänyt myös itseä, jotenkin vaikuttavat Jalosen kanssa olevan niin erityylisiä valmentajia että en ole missään välissä saanut kiinni siitä, mikä on raipen tuoma lisäarvo Jokereiden peliin? Lisäksi, kenen vastuulla on pelaajien henkinen valmentaminen ja olisiko syytä pohtia tähän lisäpanostusta? Raipelle kenkää ja tilalle urheilupsykologi?
     
  2. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Hyvä kirjoitus @SatanicBunny Jokereista, Jalosesta ja pelitavasta.

    Mun silmin tärkein syy epäonnistumiseen hyökkäyspelaamisessa oli se, että Jalosen Jokerit ei kyennyt käyttämään sentteripelaamista Jalosen pelitavan mukaisesti. Jos oikein ilkeästi sanoisi, eihän siellä ollut kuin Regin, joka pelasi keskustan a) puolustusalueelta lähdettäessä oikein ja b) piti edes lavan jäässä ja luisteli kohti maalia kiekottomanakin hyökkäysalueella. Muiden senttereiden hyökkäyspelaaminen varsinkin kiekottomana oli välillä aivan karmeaa, kun lapa oli luistelussa polven korkeudella tai luistimet vetivät liian usein keskustasta kohti laitaa ja kiekkoa sen sijaan, että olisivat ottaneet Reginistä mallia.

    Tätä on syytä ihmetellä. Kiekoton ja kiekollinen peruspelaaminen Jalosella menee niin, että sentteri tarjoaa itsensä pelattavaksi joko puolustusalueen eri kohdista tai tekee nopean nousun lähemmäksi keskustaa, jonne kiekko syötetään. Periaate on, että jos tilaa ei ole, sitä tehdään hakeutumalla syöttöpaikkaan. Regin osasi tämän hyvin ja en osta ihan heti väitettä, jonka mukaan Jalosen hyökkäyksiinlähdöt olivat liian vaativia muille senttereille. Mikä sitten oli syynä hapuiluun, sen tietävät lähinnä Jalonen ja Helminen. Totta kai vastustajat pelasivat sentterin usein pois, mutta silloin sentteri toimii kuten Regin: haetaan sitä vapaata syöttöpaikkaa alempaa tai ylempää.

    Olen sanonut tämän ennenkin ja voin olla täysin väärässä, mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Helmisen ja Jalosen käsitys jääkiekosta poikkeaa liikaa toisistaan. Tämä voisi - ja vaan voisi - selittää osan siitä, miksi perusasioissakin on ongelmia. Jo mainitun sentteripelaamisen lisäksi viisikon sijoittuminen hyökkäyspäässä oli usein väärä, kun pakit eivät aja riittävän syvään edes silloin, kun kotona oli vastassa heikon maalinteon omaava rupujoukkue. Tällöin viivasta ei saada toimitettua pahimmillaan yhtään kiekkoa sen hyökkäyksen aikana kohti maalia, koska viivassa ei ole ketään pakkien päivystäessä metrin viivan väärällä puolella läpiajoa peläten. Jalonen kantaa silti vastuun kokonaistuloksesta, tästä ei kahta sanaa.