Jugoslavia

[Toejoen Veikko]

Viime aikoina on tullut pintapuolisesti tutustuttua ammoin Euroopan kartalta hävinneen Jugoslavian loppuvaiheisiin. Vuosikausia kestäneen sotimisen vuoksi Haagiin on tuomiolle raahattu englanninkielisen wikipedian listan mukaan 160 henkilöä, joista etnisiä serbejä 101 eli noin 63%.

Sellainen mielikuva on kehkeytynyt, että nimenomaisesti serbien katsotaan olleen väkivaltaisuuksien aloittajia. Tosin Milosevic oli BBC:n dokumentissa sitä mieltä, että etniset vainot alkoivat Kosovossa albaanien toimesta.

Toimittajana alueella työskennellyt Reijo Rutanen on kirjoittanut vuonna 2002 julkaistun kirjan: ”Serbia – Euroopan sairain mies”. Teoksessa kirjoittaja sysää sotasyyllisyyden Serbian ja Milosevicin niskoille. Kirjoittajan mielestä Jugoslavian armeijan käyttäminen Kroatian itsenäisyyssodassa todistaa Milosecivin pitäneen Jugoslavian armeijaa puhtaasti serbiarmeijana.

Mielestäni tuo logiikkaa ontuu sikäli, että Kroatian serbien ei katsottu omaavan oikeutta irrottaa Kroatiasta oma erillinen valtio, vaikka Kroatialla oli oikeus irrottaa oma valtio Jugoslaviasta. Sama kuvio toistui Bosniassa.

Mikä piti monikulttuurisen liittovaltion vuosikymmenet pystyssä ja mitkä syyt lopulta repivät liittovaltion hajalle? Onko serbien yliedustus Haagin tuomioistuimen edessä perusteltua, vai näkyykö tuossa kenties enemmän länsivaltojen politiikka? Oltiinko tuomioistuimessa huolestuneita mahdollisuudesta, että Milosevicia vastaan ei saada rakennetuksi riittävää näyttöä? Kuoliko Milosevic ns. luonnollisesti vai aiheutettiinko hänen kuolemansa?

Millaisia käsityksiä palstalaisilla on Jugoslaviasta ja erityisesti sen loppuvaiheista sekä tuomioistuimen toiminnasta?

 

[Baldrick]

Kuoliko Milosevic ns. luonnollisesti vai aiheutettiinko hänen kuolemansa?

Muuten en ota aiheeseen kantaa, kun olin liian nuori kiinnostumaan näistä asioista 90-luvun alkupuolella. Vaikken vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenelläkään ollut yhtä kansainvälisten tapahtumien seuraaja kuin nyt olen, niin väittäisin silti, että Milosevic kuoli oman harhaluulonsa takia. Ei ilmeisesti suostunut ottamaan lääkkeitään, kun pelkäsi myrkytystä. Vaikea kuvitella, että länsimaiden toimesta ketään tuolla tavalla myrkytettäisiin. Tai no, en tiedä, että mikä salaliittoteoria tässä on taustalla eli epäilläänkö nimenomaan rakasta itänaapuriamme? Ilmeisesti stressiin oli syönyt muualta saatuja lääkkeitä, joiden voisi näin suhteellisen vähäisesti vihkiytymätön kuvitella tulevan Venäjältä? Kaiketi kuitenkin epäiltävää on, että kuoli nimenomaan sen takia, kun ei syönyt lääkkeitä, joita hänen silloinen terveydentilansa olisi vaatinut.

 

[Merovingi]

Paras Jugoslavian hajoamissotien anti oli ehdottomasti Turbofolkin nousu maailman tietoisuuteen tajuntaa laajentavilla ja suorastaan päräyttävillä biiseillä ties mistä komentajasta ja aiheesta liittyen hajoamissotiin - yleensä tietysti kansan taistelutahdon nostattaminen jokaisella puolella. Todella uniikkia propagandaa ja kansankiihotusta, jota jokainen osapuoli harjoitti, mutta erityisesti serbit ovat viimeistään 2000-luvulla nousseet YouTuben avustuksella maailmantietoisuuteen propagandistisen turbofolkin saralla, joten viestini keskittyy lähinnä niihin. Kaikissa on aikalailla englanniksi tekstitys, jos tahtoo jotain lyriikoista ymmärtää.

"Bog je Srbin" (Jumala on serbialainen) on varmasti kaikkein tunnetuin turbofolk-kappale, jonka varmasti monet ovat kuulleet (ja tuntevat nimellä "Serbia Strong"). Onhan kyseisellä musiikkivideolla esiintyvä hanurinsoittaja noussut legendaariseen maineeseen jäyhän ja hyvin filosofisen ilmeen kera. Kenties hän miettii millä tavalla hän tänään poistaa kebabia (=bosnialaisia) lähialueilta? Ehkä, emme koskaan sitä tiedä, mutta sen tiedämme että kyseisen kappaleen mukaan jumala on serbialainen ja Bosnian serbitasavallan johtaja Radovan Karadzic johdattaa heidät voittoon ja näyttää miten serbialaiset eivät pelkää mitään! Etenkään kroatialaisia Ustašan fasisteja ja turkkilaisia! SERBIA STRONK!

"Serbian tykistöä ohjaa Jumala" on toiseksi tunnetuin turbofolk biisi ja se on nimensä mukaan omistettu itse Jumalan ohjaamalle Serbian tykistölle, jonka murkuloilla on silmät. Täten on serbeillä turha huolehtia osuvatko ne Sarajevoon - kyllä jumalan käsi ne sinne ohjaa. Videon alussa vilahtava herrasmies on ilmeisesti Ratko Mladic, joka on Haagissa odottamassa tuomiolle pääsyä sotarikoksista - aivan kuten edellisessä kappaleessa mainittu Radovan Karadzic.

"Arkanovi Tigrovi" (Arkanin tiikerit) on taasen omistettu Serbian vapaaehtoiskaartille ja sen perustajalle Željko "Arkan" Ražnatovićille, joka oli ennen sotia mafiapomo ja kunnostautui monenmoisessa kolttosessa 70- ja 80-luvulla istuen linnassa niin Saksassa kuin Alankomaissakin. Serbian vapaaehtoiskaarti tunnettiin, ja tunnetaan, paremmin nimellä "Arkanin tiikerit" perustajansa mukaan ja olihan heillä maskottina jostain eläintarhasta nyysitty tiikerinpentu. Valitettavasti Arkanin taidot rikosten saralla eivät muuttuneet sotimistaidoiksi ja Arkanin tiikerit ottivat jokaiselta vähänkään armeijaa muistuttavalta yksiköltä turpaan, joten yksikkö keskittyi rikoksiin. Sekä normaaleihin että sotarikoksiin, joissa Arkan ja hänen tiikerinsä kunnostautuivat oikein urakalla ja saivat siitä jopa ulkomailta huomiota. Arkanin tiikereiden ansioihin sotarikosten saralla kuuluu Vukovarin sairaalamassamurha, Sarajevon piiritys ja Srebrenican ja Bijeljinan massamurhat. Arkan ei lopulta päätynyt Haagiin, vaikka Serbian eduskuntaan kylläkin jo 1992 kansallissankarina, koska mafiapomo salamurhattiin Belgradissa vuonna 2000 hotellin aulassa. Arkanin vaimo oli muuten yksi suosituimpia turbofolk-laulajia Serbiassa, nimittäin Ceca. Jatkaa uraansa vieläkin.

"Hvala ti Arkane" (Kiitos Arkan) on osoitettu kiitokseksi Arkanille ja hänen tiikereilleen Bijeljinan massamurhasta. Mitäpä tästä voisi sanoa? Ihan kivan kuuloista, mutta jäätävää touhua osoittaa tuollaiselle touhulle biisi.

"Roki Vulovic - Crni Bombarder" (Mustat pommittajat) on viesti Yhdysvalloille ja NATO:lle ettei kannata tulla ryppyilemään ylpeille serbeille, sillä me ammutaan teidän ilmavoimat alas, koska ollaan niin kovia jätkiä. Kyllä, tässä biisissä vittuillaan avoimesti USA:n ilmavoimien kyvylle pärjätä Serbiaa vastaan. Kovat oli puheet, näytöt eivät niinkään, sillä yksi kone saatiin alas ammuttua muistini mukaan.

"Roki Vulovic - Garda Panteri" (Pantterikaarti) on jälleen yksi tietylle sotilasyksikölle ja sen johtajalle osoitettu fanitusbiisi, tässä tapauksessa "Pantterikaartille" ja sen johtajalle Ljubiša "Mauzer" Savićille, josta en valitettavasti oikein tietoa löytänyt. Ilmeisesti serbeillä on jokin viehätys isoihin kissaeläimiin yksiköiden nimistä päätellen. Hemmetin hyvä biisi kyllä.

"Sve Dzamije oblake lete" (Kaikki moskeijat lentävät ilmaan) on osoitettu bosnialaisille, että ei olisi kannattanut julistautua itsenäiseksi, sillä nyt täältä tullaan ja räjäytetään kaikki moskeijat sekä leikataan teiltä päät irti. Joo-o, voisin keksiä tästä jotain nasevaa, mutta kuten YouTuben kommenteissa eräs totesi, niin biisihän vaikuttaa ihan kivalta ja mukavan näköinen vanha herra siinä vähän tanssii ja sitten luet sanat..

"Bojna Čavoglave" (Čavoglaven taistelu/puolustus) tämä on serbien sijaan kroaattien antoa turbofolkin saralle. Biisi kertoo Čavoglaven puolustajista ja laulu on tasoa "Janos Valmunen" minun korvaani. Juustoista tämä silti on ja sehän on turbofolkissa tärkeintä.

"Bosanska Artiljerija" (Bosnian tykistö). Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, on oma suosikki turbofolk-kappaleista ja se on bosnialaisten lahja maailmalle. Nimensä mukaan osoitettu Bosnian tykistölle ja sille, kuinka bosnialaiset eivät helposti anna periksi. Syntikkaa tässä biisissä on oikein kunnolla ja se, jos mikä, tekee tästä biisistä suorastaan buenon.

Tässä katsauksessa tuli lähinnä käsiteltyä näitä tunnetuimpia kappaleita, vaikka en tuota Kroatian osallistusmista ennen ole kuullut. YouTubesta näitä löytyy vaikka kuinka julmetusti ja löysin itsekin muutamia uusia biisejä kappaleita etsiessäni, koska koitin löytää jokaiselle tekstityksen englanniksi mahdollisuuksien mukaan. Siinä on nyt sitten vähän kuunneltavaa ja katsottavaa, myöhemmin voisin osallistua aiheeseen muillakin tavoin. Over and out.

 

[Baldrick]

Katselin tuossa itseäni sivistääkseni kuusiosaisen BBC-dokumentin "The Death of Yugoslavia", jossa käydään kronologisesti läpi noita hajoamissotia aina -95 Daytonan sopimukseen asti ja haastateltavina on eri osapuolien päämiehiä läjäpäin, kuten Milosevic, Karadzic, Tudjman, Mladic, jne. jne. Ennen tätä dokumenttia käsitykseni tästä koko Balkanin mylleryksestä on ollut varsin pintapuolista, mutta nyt tämän dokumenttisarjan ansiosta (vajaa 5h) on aika paljon paremmin käsitystä kokonaiskuvasta. Dokumentti on tehty puoli vuotta Daytonan neuvotteluiden jälkeen ja se vaikutti melko mielipideneutraalilta päällisin puolin, vähän länteen kallistaen tottakai, mutta ei kovinkaan paljoa. Jokaisen osapuolen mielipiteet olivat esillä ja jopa yllättävän rehellisesti esimerkiksi Jovic kertoo, kuinka suoraan halusivat provosoida Kroatian vastaamaan aseellisesti kroatianserbien vallankumousliikkeeseen, jolloin Serbialla ja/eli Jugoslavian armeijalla olisi oikeutus hyökätä Kroatiaan suojelemaan serbejä. Muutamaa ensimmäistä jaksoa katsellessani huomasin, että Milosevicin puheet ovat lähes identtisiä nykyisen itänaapurimme johtajan kanssa aina serbien turvallisuuden takaamisesta laittomiin itsenäistymisiin.

Kaiken kaikkiaan dokumentissa mielestäni jätettiin kuitenkin liian vähälle huomiolle siviilien lahtaaminen, vaikka siitä kyllä puhutaankin muutamaan otteeseen. Esim. Srebrenican sairaalalahtaus jätettiin mainitsematta kokonaan, vaikka Srebrenican tapahtumia muuten kerrotiinkin suhteellisen monipuolisesti. Loppujen lopuksi kuitenkin aika yksityiskohtaisesti käydään poliittisia tapahtumia ja niihin vaikuttavia tilanteita, kuten Slovenian alas ampuma elintarvikkeita kuljettanut kopteri, joka oli viemässä tavaraansa piiritettyihin Jugoslavian armeijan tukikohtiin.

Tässä jaksot, jos joku muukin haluaa itseään sivistää:

BBC The Death Of Yugoslavia 1of6 Enter Nationalism - YouTube
BBC The Death Of Yugoslavia 2of6 - The Road to War - YouTube
BBC The Death Of Yugoslavia 3of6 Wars Of Independence - YouTube
BBC The Death Of Yugoslavia 4of6 The Gates Of Hell - YouTube
BBC The Death Of Yugoslavia 5of6 A Safe Area - YouTube
BBC The Death Of Yugoslavia 6of6 Pax Americana - YouTube

Sisältää kyllä raaempaakin kuvamateriaalia, joten ihan heikkohermoisimmille en suosittele.

 

[Kapellimestari]

Ah mielenkiintoinen topic näin serbialaistaustaisen näkökulmasta. Äidin puoleinen suku on Serbiasta joten "muutamat" kerrat allekirjoittanut on saanut kuulla NATO- ja USA-vihaa ja vuodatusta "syyttöminä tuomituista" serbeistä... Haagin oikeudenkäyntejä pidetään täysinä lynkkauksina ja ketään ei kuulemma olisi pitänyt tuomita mistään.

Itsehän en onneksi ole koskaan asunut Serbiassa (tai muun Jugoslavian alueella) enkä kyllä haluaisikaan. Sukulaisia on kyllä joskus mukava käydä moikkaamassa Belgradissa ja voin suositella lomakohteeksikin (kunhan et satu olemaan amerikkalainen tai armoton riidankylväjä). Esimerkiksi jalkapalloa kannattaa käydä katsomassa, ФК Партизан:in ja Црвена звезда:n välisiä derbyjä voin suositella kun ovat tunnelmaltaan suhteellisen huikeita spektaakkeleja näin suomalaisen näkökulmasta.

Anteeksi jos meni hieman ohi aiheen mutta ainakin Serbiasta tuli avauduttua.

 

[Baldrick]

Ah mielenkiintoinen topic näin serbialaistaustaisen näkökulmasta. Äidin puoleinen suku on Serbiasta joten "muutamat" kerrat allekirjoittanut on saanut kuulla NATO- ja USA-vihaa ja vuodatusta "syyttöminä tuomituista" serbeistä... Haagin oikeudenkäyntejä pidetään täysinä lynkkauksina ja ketään ei kuulemma olisi pitänyt tuomita mistään.

Miten siellä suhtaudutaan noin yleisesti tuohon silmittömään lahtaamiseen? Onko siitä kaikesta edes tietoa, eikö ulkoa tulleeseen tietoon uskota vai pidetäänkö muslimien joukkoteloituksia ihan oikeutettuina vai mitenkä päin? Kuvittelisi, että jos Suomi jatkosodassa olisi hävittänyt Karjalassa joka kylän venäläistaustaiset osin teloittamalla raaoilla tavoilla ja loput lähettämällä eteenpäin, niin kyllä voisi kuvitella täälläkin tuomittavan sellaisesta vastuussa olevat. Tuossa linkkaamassani dokumentissa kerrotaan mm. elävältä polttamisesta ja näytetäänkin ruumis, kun jotain vanhusta on lyöty kirveellä päähän. Myös Srebrenican(?) kylästä luvattiin siirtää siviilit busseilla pois ja yön yli kestäneen matkan aikana bussit oli pysäytetty ja kaikki miehet otettu ulos ja viety pellolle teloitettavaksi. Ei siinä, etteikö kroaattien ja muslimienkin toimesta teloituksia tehty, mutta käsittääkseni merkittävän suuri osa on kuitenkin serbien tehtailemia.

 

[kahden suunnan sentteri]

Kuvittelisi, että jos Suomi jatkosodassa olisi hävittänyt Karjalassa joka kylän venäläistaustaiset osin teloittamalla raaoilla tavoilla ja loput lähettämällä eteenpäin, niin kyllä voisi kuvitella täälläkin tuomittavan sellaisesta vastuussa olevat.

"Jatkosodan alkaessa Suomi aloitti hyökkäyksen edeten Laatokan pohjois- ja itäpuolitse Itä-Karjalaan. Suomalaisten joukkojen edetessä, alueen väestö jaoteltiin kansallisuuden perusteella. Ylipäällikkö oli ennen Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamista 8. heinäkuuta 1941 antanut käskyn määräten vallatun alueen väestön käsittelystä. Sissisodan estämiseksi epäkansallinen väestö oli vangittava ja toimitettava internointileireihin. Näihin ei tullut lukea suomalaisista tai karjalaisista vanhemmista polveutuvia asukkaita, jotka halusivat liittyä kansalliseen väestöön."

Kansalliseen väestöön kuulunut sai vihreän oleskeluluvan, epäkansalliseen punaisen kortin. Tarkoituksena oli ”Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan”. Näin vallatun alueen väestö eroteltiin suomensukuisiin yhteistyökumppaneihin ja vihollismaan väestöön, joka siirrettiin internointileireihin.

Itä-Karjalan ”epäkansalliset” oli (tiettävästi äänisniemenvenäläisiä lukuun ottamatta) tarkoitus vaihtaa Natsi-Saksan miehittämille alueille joutuneisiin suomensukuisiin (inkerinsuomalaisiin, kenties virolaisiin tai muihin kansallisuuksiin). Muun muassa tästä syystä heidät oli koottu yhteen. Siviili-internoitujen luovuttaminen toisen valtion sotavoimille oli tosin jo Suomen ulkoministeriön kotijoukkojen esikunnan keväällä 1942 kansainvälisen oikeuden asiantuntija E. Castrénilta pyytämän lausunnon mukaan arveluttavaa Haagin IV yleissopimuksen perusteella, mikäli luovutettavien omaa suostumusta ei ollut.

Itä-Karjalan keskitysleirit – Wikipedia

Harvoinpa jatkosodastakaan mitään paheksuntaa kuulee, ylistystä lähinnä. Totuuskin yleensä selviää suurelle yleisölle vasta historiantutkimuksen kautta sitten kun osalliset kasvavat jo horsmaa tai odottavat sitä tv-visailuja katsellen. Niin varmasti monin osin Jugoslaviankin tapauksessa.

 

[Baldrick]

Harvoinpa jatkosodastakaan mitään paheksuntaa kuulee, ylistystä lähinnä. Totuuskin yleensä selviää suurelle yleisölle vasta historiantutkimuksen kautta sitten kun osalliset kasvavat jo horsmaa tai odottavat sitä tv-visailuja katsellen. Niin varmasti monin osin Jugoslaviankin tapauksessa.

Se oli kyllä tiedossa, että suomalaiset pitivät noita leirejä, mutta asettelin sanani vähän huonosti, sillä pääosin tarkoitin tuota siviilien lahtaamista ja talojen polttamista, jottei ihmiset palaa enää seuduilleen. En jaksa uskoa, etteikö tällaistakin pienessä mittakaavassa olisi tapahtunut, mutta serbit tekivät tuota melko järjestelmällisesti. Suomalaiset kuitenkaan tuskin kovin montaa vanhusta teloitti ihan vain koska voi.

 

[kahden suunnan sentteri]

Se oli kyllä tiedossa, että suomalaiset pitivät noita leirejä, mutta asettelin sanani vähän huonosti, sillä pääosin tarkoitin tuota siviilien lahtaamista ja talojen polttamista, jottei ihmiset palaa enää seuduilleen.

Voihan se olla ettei suomalaisia sopisi syyllistää, ovathan he vain vilpittömästi voineet kuvitella, että natsit varmaan järjestävät niille epäkansallisille jotain kivaa tekemistä eivätkä laittaisi uuniin.

 

[Stonewall]

Se oli kyllä tiedossa, että suomalaiset pitivät noita leirejä, mutta asettelin sanani vähän huonosti, sillä pääosin tarkoitin tuota siviilien lahtaamista ja talojen polttamista, jottei ihmiset palaa enää seuduilleen. En jaksa uskoa, etteikö tällaistakin pienessä mittakaavassa olisi tapahtunut, mutta serbit tekivät tuota melko järjestelmällisesti. Suomalaiset kuitenkaan tuskin kovin montaa vanhusta teloitti ihan vain koska voi.

Suomalaisia voi kommentoida sen verran, että neljäkymmentä luvun alussa koko maailma uskoi rotuoppeihin ja vahvemman oikeuteen, joten olisi ollut ihmeellistä jos Suomi olisi ollut poikkeus niin hyvässä kuin pahassa.

Jugoslavian hajoamissodissa esiintyneet raakuudet ovat sen sijaan hyvin mielenkiitoisia. Kovin paljoa ei tarvinnut raaputtaa sivistyksen pintasilausta, kun ihmiset ryhtyivät toimimaan tavalla, jota mielellään kutsuisi primitiiviseksi. Toisaalta ihmiskunnan historiassa on kahdenlaisia sotia: sellaisia missä soditaan esim. alueen tai jonkun tavoitteen saavuttamiseksi, ja sellaisia missä on paljon etnisen puhdistuksen piirteitä. Oletan, että asiaa tullaan jatkossa tutkimaan laajasti. Periaatteessa tuollakaan ihmiset eivät aina edes tienneet olivatko serbejä, kroaatteja vai bosniakkeja, mutta niin vain verinen sota saatiin aikaiseksi ja nyt kaikki tietävät hyvin mihin kansanryhmään kuuluu. Voisikin väittää, että taipumus vastustajan tuhoamiseen ei ole kovin vierasta kenellekkään olosuhteiden ollessa oikeat. Ja toki näkökulmasta riippuen se voisi olla onnistuessaan rationaalistakin. (Joskin maailman nykyisessä moraali ympäristössä seuraukset voivat kyllä olla katastrofaaliset)

Itsekin olen entisessä Jugoslaviassa pyörinyt ja muiden nykyisten maiden tilannehan on aika selvä, mutta Bosnia on sellainen sekasotku, että mitenköhän se tulee aikaa kestämään? Kansanryhmien välit ovat kaukana normaalista, mutta niin vain bosniakkien, serbien ja kroaattien pitäisi pystyä pistämään sota taakseen. Serbia yritti kokeilla kepillä lähettäen Srebrenican 20v muistotilaisuuteen ulkoministerinsä sovinnon eleenä. Luonnollisesti paikalla ollut yleisö yritti kivittää hänet hengiltä (pääsi kuitenkin pakoon). Piiiiitkä on matka luonnolliseen rinnakkaiseloon. Ja vielä kun väki Balkanilla on niin saamarin pitkävihaista. Jugoslavian hajoaminenhan kärjistyi todenteolla Kosovo Poljen taistelun 600v. muistotilaissuudesta. Jugoslavian hajoamissodat eivät todennäköisesti myöskään unohdu ainakaan ensimmäiseen kuuteensataan vuoteen.

 

[sampio]

Voihan se olla ettei suomalaisia sopisi syyllistää, ovathan he vain vilpittömästi voineet kuvitella, että natsit varmaan järjestävät niille epäkansallisille jotain kivaa tekemistä eivätkä laittaisi uuniin.

Ei Suomen osuutta kannata silotella, mutta en mä näe erityisen järkevänä lähteä viemään Suomea natsi-Saksan kanssa samalle viivallekaan. Lisäksi jos aivan tarkkoja ollaan, ei Suomen johto todennäköisesti voinut tietää uunin laittamisesta vuonna -42, koska ekat vangit kaasutettiin ja poltettiin vasta tuolloin. Tuskin asialistalla ensimmäisenä oli esitellä osin hiukan skeptiselle liittolaiselle siviilien joukkomurhan finaalivaihetta. Ja kuten RäpyläRepe edellä totesi, ei Suomi kuitenkaan syyllistynyt järjestelmälliseen kansanmurhaan natsien tavoin tai edes hiukan organisoimattomampaan light-versioon serbien tavoin. Aika selkeä peli sen suhteen, ero on selkeä ja puolueetonta tietoa serbeillä on asiasta olemassa vaikka kuinka paljon, jos sattuisi kiinnostamaan.

 

[Kapellimestari]

Serbiahan on tällä hetkellä EU-kandidaatti ja ilmeisesti kovalla tohinalla koitetaan kiillottaa julkisivua Unionin vaatimalle tasolle. Vaan osaatko kertoa, millainen suhtautuminen on kansan syvissä riveissä?
Käsittääkseni yhtenä ehtona hakemusprosessin käyntiin saamiselle on ollut sotarikoksista epäiltyjen passittaminen Haagiin.

En nyt koko kansan mielipiteistä osaa hirveästi sanoa mutta monet sukulaiset ja tuttavat eivät ole vähääkään kiinnostuneita siitä pääseekö Serbia EU:n jäseneksi. Itse tietysti olen muualla kasvaneena sitä mieltä että Serbian tulisi eurooppalaistua ja laittaa sotarikoksia tehneet vastuuseen teoistaan. Taustastani huolimatta en arvosta hirveyksiä tehtailleita sotarikollisia vähääkään.

Ja @RäpyläRepe, monet serbit pitävät muslimien teloituksia jos nyt ei hienona juttuna niin vähintäänkin oikeutettuina. Muslimit nähdään todellisina vihollisina (on aina nähty) ja kansallinen temperamentti on mitä on.

 

[Thusberg]

Se on ollut kuuluisankin kovaa. Temperamentti siis.

 

[Thusberg]

Jugoslaviassa tosiaan oli melkoisen mielenkiintoista historiaa elettävänä ja sittemmin myös jälkipolvillekin jäljet jäivät. Mielenkiintoisinta on ollut viime päivinä lähinnä Jovankan perintöasiat ja sitten Valkoisen Palatsin ns. Mukava Ongelma siitä mitä tulee sen hallintaan. Periaatteessa kun viimeinen kuningas ei koskaan luopunut kruunustaan vaan syrjäytettiin ja sittemmin kuningas ja suku jäivät paitsioon. Tosin kuningaskunnan palauttaminen olisi tosiasiallisesti ja äärimmäisen teoreettisen juridisen oikeustaistelun pohjalta mahdollista vain Serbiaan. Näin siis nykyään.

Kuningaskuntakin oli melkoisen riitaisan elon alla joskin ilman 1930-luvun lamaa, aivan liian ylihysteeriseksi käynyttä oikeistoinnostusta joka johti natsismiin tai vähintään ainakin natseja tai fasisteja suosivaan ideologiaan muun maan jakautumisen ohella se olisi voinut olla verrattavankin merkittävä maa ehkä onnistuen säilyttämään laman loppumisen seurauksena alkaneen ja oikeistohysterian ainakin aluksi selättäneen kansallisen yhtenäisyytensä jonka johdossa olisi ollut ainakin suhteellisen reilusti kaikkia maan lukuisia kansallisuuksia ja niiden etuja ajatellut kuningas.

Joskin puolueettomana maa ei ollut onnistunut pysymään oikeastaan ennen Toista Maailmansotaakaan ja natseille myötämielinen hallituskin syrjäytettiin jo muutoin tosiasialliseksi nukkehallitsijaksi muuttuneen kuninkaan ohella. Sinänsä tosin Kuningaskunnan armeija onnistui uskomattomasti torjumaan Italian hyökkäykset tiettyyn rajaan saakka ja aiheuttamaan ainakin rajallisesti merkittäviä tappioita ja ainakin ennen kaikkea viivästystä Kolmannen Valtakunnankin joukoille joskin Valkoisen Palatsin portin metallisina portsareina toimineet Koiviston Kylän Hyökkäyksen Jugoslaaviset virkaveljet olivat kovinkin tehottomia pelotevaikutteiltaan.

 

[Thusberg]

Toisen Maailmansodan jälkeenkin Jugoslaviassa oli aikamoinen painajainen meneillään kun maata olisi pitänyt jälleen rakentaa ja maassa oli käytännössä menossa jo keskellä Toista Maailmansotaa ollut oma Jugoslavian Sisällisota josta on tullut melko paljon vuosien varrella luettua kun maassa taisteli muutama todella suuri ryhmittymä ja lukematon määrä pienempiä ryhmittymiä.

Kun Jugoslavian Sisällisota ja muutenkin maan jälleenrakennus päättyi kansalliseen eheyttämiseen presidentti Ivan Ribarin ja pääministeri Titon johdolla niin sitten alkoikin aivan oma lajinsa. Ribar oli toki presidentti, mutta lähinnä muutamaa tärkeää päätöstä huomiomatta keulakuva Titon viedessä kaiken huomion itselleen.

Titon aikana maassa ei vuosina 1948-1980 eikä Titon kuolemankaan jälkeen vuosina 1981-1986 maassa ollut käytännössä lainkaan rikollisuutta vuonna 1948 maan kaikkien osavaltioiden merkittävimpien rikollispomojen kanssa vietettyjen suurpämppäjäisten jälkeen. Valkoisen Palatsin Sopimuksessa Tito käytännöllisesti katsoen ulkoisti maan rikollisuuden ulkomaille.

Muun muassa turistien ryövääminen muista ryöväilyistä puhumattakaan ei ollut hyväksyttävää ja naisten häiritseminen, yleinen naisrauhan rikkominen ja raiskailu ei käytännöllisesti katsoen tullut kuuloonkaan. Ulkomaalaisten kimppuun hyökkääminen sukupuolesta riippumatta tuntui olevan Titon aikana etenkin anteeksiantamattoman oloinen rikos.

Katurosvous ja väkivalta oli myös hyvin vähissä kaikkiaankin pois lukien nuorison ja nuorisorikollisten riehumista. Ja sekin ongelma pidettiin jopa yliväkivalloinkin kurissa.

Omana aikanaan se oli erikoista kun siihen asti Jugoslaviassa oli ollut rikollisuutta liikaakin joka ei hävinnyt edes Kuningaskunnan hyvänäkään aikana ja jota pidettiin ongelmana myös Jugoslavian Sisällissodan aikana ja muissa Euroopan maissa pelättiin Jugoslavian Gangstereita.

Yleisesti ottaen tosin Jugoslavian parhaimpanakin aikoina tosin Gangsterien valtaa eivät silti kyenneet rajoittamaan siviilipoliisit tai edes vastaavat sisäministeriön miliisit vaan pitkälti maan hallitus ja ennen kaikkea UBDA:n, UDBA:n tai myöhemmin myös huomattavasti otteiltaan lievemmän DB:n nimellä tunnettu turvallisuuskomitea. Ja tietenkin myös salainen Liittoarmeijan erikoisosasto URDA.

URDA yhdessä näiden järjestöjen kanssa syyllistyi Titon aikana ja myös Titon jälkeen vielä ainakin Mika Spiljakin presidenttikaudella useisiin saalistus ja pyövelitehtäviin ennen kaikkea Jugoslavian siirtoyhteisöissä ulkomailla.

Kumrovecin Suuren Lukkosepän aikana ainoastaan muutaman muun varakkaan länsimaan ohella vain Suomi säästyi käytännössä joitakin luonnollisia ja äärimmäisen tarkasti tuolloin valvottuja yksittäisiä kiintiökansalaisia ja tuolloin Suomen etuja palvelleessa kiintiömaahanmuutossa myös kansainvälisiä sopimuksia noudattaen ja joskus ääritapauksessa niitä huomioimatta tuolloin ja tulevaisuuttaan varjellen samanlaisilta ongelmilta, ns. Sanktioiden Operaatioilta ja monilta muilta lieveilmiöiltä mitä pahimmillaan tapahtui jopa Ruotsissa.

Muun muassa jopa Palmen murhaan yhdistettiin aikanaan UBDA tai URDA joskin nykyään jopa Valtion Turvallisuuslaitos Die Taalin tai Ruotsin oma mahdollinen sekaantuminen Palmen murhaan on todennäköisempää kuin UBDA, URDA tai näiden järjestöjen kouluttama tai rahastama jalkavaivainen ruotsalainen sala-ampuja.

 

[Thusberg]

Jonkin verran Jugoslaviassa toki harjoitettiin eräänlaisia salakauppoja etenkin silloin kun Titon hallinto oli rakentumassa Toisen Maailmansodan jälkeen ja kun miestä pidettiin vielä Stalinin seuraajana merkittävimpänä uhkana länsimaailmalle. Silloinkin jo muun muassa muutamaa vuotta aiemmin maasta käytännössä poistuneet rikollisliigojen pomot tai vaihtoehtoisesti muutoin rikollisina pidettävät roistojoukot aloittivat ensimmäiset integroitumiset yhteiskuntiin.

Italia, Itävalta ja Länsi-Saksa saivat aivan ensimmäisenä kärsiä rikollisista vaikka toki jonkin verran Titon levottomina aikoina Italiaan ja Länsi-Saksaan tuli myös maasta muutoin paenneita jugoslaaveja joille ei kelvannut Titon komento tai joita Tito itse piti ongelmana.

Vuoteen 1965 mennessä turkkilaisten ohella Jugoslavian tai sen alueelta tulevat kansalaiset olivat käytännössä ensimmäisiä jotka loivat vierastyöläisyyden muodossa osan nykypäivänkin Saksan talouden peruskiviä.

Toisaalta ensimmäinen aalto oli työteliäämpää ja kaikkiaankin tiettyyn rajaan asti myös eniten kunnioitetuin maahanmuuttoryhmä kun mikään näistä sen jälkeen joskin juurikin vuonna 1965 ja hieman sen jälkeen alkoivat tulla ensimmäiset ongelmat ja muun muassa myös ns. Pimeät Operaatiot esiin joskin Pimeiden Operaatioiden uhrit yleensä olivatkin vain paenneita jugoslaaveja tai pitkälti serbitaustaisten muiden vainoamia kansallisuuksia joskin URDA:n Pimeiden Operaatioiden merkittävimmistä komentajista ja rivimiehistä lähes kaikki olivat joko kroaatteja tai sloveeneja. Mikä sekin on ollut merkittävä poikkeus kun paljon on mennyt Jugoslavian jälkeisistä ongelmista myös serbien piikkiin.

 

[Thusberg]

Aikanaan Jugoslavian Gangsteriliigoista puhuttaessa eräs merkittävimpiä alkuaikojen tekoja oli Titon aiheuttamalla maanpaon ajalla vuosina 1948-1986 suhteellisen onnistuneesti ja parhaimmillaan täysin onnistuneesti estää tuolloinen Dalmatian ja Istrian laakson tuottoisan rikosalueen joutuminen Italian Mafian käsiin ja lisäksi myöhemmin pitää onnistuneesti pelkoa yllä sitä aiemmin väkivaltamonopolia Balkanilla ja muutoin raja-Euroopassa harjoittaneen Turkin Gangsterien Järjestöä vastaan.

Onhan silläkin järjestöllä oma turkin kielinen nimikin, mutta yleensä puhutaan Lazoneista, Trabzoneista, Turkin Susista tai sitten ja etenkin sen vaikutusvallan ollessa mahtavimmillaan jopa itse Turkin Mafiasta.

Turkin Gangsterien Järjestö ja Jugoslavian Gangsteriliigoilla oli lukemattomia piensotia ja muutama isompi sota Titon aiheuttamalla rikollisten maanpaon vuosina 1948-1986 ja Istrian ja Dalmatian rikollisalueen tuottoisan hallinnan lisäksi Jugoslavian Gangsteriliigat onnistuivat aikanaan saamaan myös erittäin kasvavan ja tuottoisan heroiinimarkkinan itselleen haltuun vaikka toki ulkopuolisia yksittäisiä laitapuolen diilereitä ja heidän ringissään pyörineitä junkkareita oli näiden käskyvallan alla.

Yksittäiset diilerit ja heidän käskyvallan alla olleet junkkarit ottivat apua huumetaisteluihinsa myös siirtomaidenkin rikollisilta kuten vaikkapa Länsi-Saksan rikollisilta vastaan.

Turkin Gangsterien Järjestö ei saanut kunnolla apua edes heidän perinneystävistään ja perinnevihollisistaan eli Bulgarian Mafialta Jugoslavian Gangstereita vastaan vaan monet Järjestön jäsenistä joutuivat leikkimään pinnan päällä sivistysheppuja ja piilottelemaan korruptiopoliitikkojen tai korruptiopoliisien takana jugoslaaveilta piilossa. Toisaalta Jugoslavian Gangsteriliigoilla oli jonkin verran omaa kilpailunhalua ja erimielisyyttä tuottoisan pysyvästä huumekaupan hallinasta ja Turkin Susilla oli käytössään muutamia varsin kyvykkäitäkin iskumiehiä joista yksi kuuluisimmista oli tuolloin vielä melko nuorikin.

Lisäksi Järjestön toimintaa vaikeutti länsimaiden paremman, ammattitaitoisemman ja pois lukien aivan välittömiä sodan jälkeisiä vuosia myös korruptoitumattoman poliisin lisäksi siirtomaissa Jugoslavian Gangsteriliigoista poiketen sisäiset ongelmat Järjestön kurditaustaisten johtajien kanssa.

 

[Thusberg]

Kaikkiaankin Italian Mafiasta tai Turkin Järjestöstä poiketen Jugoslavian Gangstereilla oli melkoisen pitkälle säädelty ja valtionkin suojeluksessa tapahtunut vallan erikoinen rosvokulttuuri vuosina 1948-1986. Hieman tuota pidempään tai muutenkin aina Titon kuolemaan asti melko pitkälti muutamia alkuaikojen merkittäviä ongelmia ja myöhemmin lähinnä UBDA:n tai URDA:n Pimeiden Sanktioiden mentyä pieleen ja niitä lukuun ottamatta länsimaiden kohdemaissa Yhdysvallat ja muut NATO:n maat suhtautuivat ystävällisesti Jugoslaviaan ja Titoon kun Moskovaan asenne Belgradista oli keskimäärin huono.

Ennen pitkää Titon puututtua pimeästi maan sisäisissä valtataistoissa asioihin myös vielä kaikkiaankin melko levottomat Istrian ja Dalmatian rannikkoalueet joista varsinkin Dalmatia muuttui suosituksi turistiranta-alueeksi ja länsimaiset turistit ja jopa aivan kotimaisetkin jugoslaavit alkoivat olla onnellisia ja tuoda valuuttaa jota tarvittiin.

Tyypilliseen tyyliin Belgrad onnistui rahoittamisessaan myös toiseen suuntaan ajoittain raskaistakin palveluksista huolimatta myös Gangsteriliigoille joista lähinnä vain niidenkin osalta kaikkein merkittävimmille pomoille. Lievempänä hienona asiana rikollisille rannikoilla oli hienoja huviloita ja Belgradissa komeita kartanoita.

Taloussotkuja Jugoslaviassa myös riitti osin toki Titoismin ja kommunisminkin joista jälkimmäisen osalta ongelmat lieventyivät kun talousoppineisuutta alkoi levitä maahan tavalla johon ei ennen vuotta 1965 osattu Itäblokissa vastata melkein mitenkään ja joka ei ennen vuotta 1970 tuonut mitään todella konkreettisen näkyvää tulosta talouteen ja Itäblokin maista tämä edes jollakin tavalla Titon Jugoslaviaa myötäillyt talouspolitiikka näkyi ensin Unkarissa mikä myös tavallaan oli häpeä itse suurelle ja mahtavalle eli Neuvostoliitolle.

Jatkuvat ulkomaanvaluutan virrat ja myöhemmin niiden ehtyessä otetut järkyttävät luottolainat aina surullisen kuuluisiin Titon IMF:n suurluottolainoihin asti pitivät maata ja sen kulisseja melkoisen paljon pystyssä vaikka toki Titon vanhetessa muitakin ongelmia oli jo näkyvissä.

Muun muassa UBDA alkoi käydä hyvinkin kärkkääksi sisäpoliittisena elimenä ja URDA vaati muun muassa huomattavankin kireästikin suojelurahaa rikollispomoilta ja valitettavasti ns. Sanktiot ulottuivat myös tavallisiinkin siirtolaisväestön uhreihinkin. Kun maan rahoitusongelmat sitten alkoivat todella pahentua MASPOK:n ja ns. Kroatian Kevään jälkeen ainakin väliaikaisesti niin muun muassa UBDA:n pomojen eläkevarat kartutettiin joko suojelurahalla tai käytännöllisesti katsoen rikollisten ja syyttömien siirtoyhteisön tai jopa satunnaisten Jugoslaviaa arvostelleiden ja poliittisesti merkittävien länsiuhrien päänahoilla verirahoin.

Vaikka monikin johtaja syyllistyi merkittäviin väkivallan tekoihin niin eräänlainen virallinen valvoja ja Titon sijainen väkivallan koneiston merkittävyydessä alkuvuosien jälkeen, Ivan Ribarin siirryttyä syrjään ja Titon alkaessa jatkuvasti miehittää presidentin istumapaikkaa oli sloveenitaustainen Stane Dolanc. Dolanc oli muun muassa niitä miehiä jotka halusivat ehdottomasti tehdä jotakin Jugoslavian turvallisuustilanteen parantamiseksi ja lisäksi Dolanc myös ehdotti itse Titolle aivan alun perin Titon aluksi erittäin paljon vierastamaa ajatusta kutsua koolle kaikki maan johtavat rikollispomot uskomattoman pitkäkestoisiin Valkoisen Palatsin Suurpämppäjäisiin vuonna 1948.

Dolanc oli kuitenkin myös melkoisen väkivaltaan taipuvainen mies ja erittäinkin tiukka ja temperamenttinen mies yleisesti järkimiehiksi mielletyistä sloveeneista.

 

[Thusberg]

Kun Jugoslaviaa sitten miettii muutoin vuosien 1948-1986 maan sisäisen rikollisuuden kannalta niin hyvin, hyvin vähän oli varsinaisesti kannattavaa rikollisuutta.

Korruption lisääntyessä maassa ja 1980-luvun lähestyessä tai Titon vanhenemisen ja kuoleman lähestyessä yleensäkin kannattavaan mahdolliseen rikollisuuteen luettiin muun muassa prostituutio, mutta siinäkin Jugoslavian poliisi ja ennen kaikkea Sisäministeriön Miliisit pitivät erittäinkin kovaa säätelyä ja kuria yllä.

Liian säädytöntä aineistoa ei saanut esiintyä eikä ulkomaisia kullanmurujakaan liikaa. Lisäksi Miliisit torjuivat myös ulkomaisia sutenöörejä tulemasta markkinoille. Muutamaa sankaria ja välittäjää huomioimatta sutenöörit pysyttelivät jopa länsimaissa kun menivät Jugoslaviaan tai Itäblokkiin muualle ainakaan silloin kun kuri oli kovimmillaan vanhimman ammatin harjoittajien rumempaa osapuolta kohtaan.

Jugoslavian ja Suomen poliisikorruptiolla oli sikäli mielenkiintoinen tekijä tuohon aikaan, että rivipoliisin oma korruptoitumattomuus parani, mutta ylemmät poliisipomot tuntuivat veljeilevän liikaakin tiettyjen rikollisten ja merkittävien poliittisten bulvaanien kanssa. Suomessa oli poliiseilla keskinäistä kilpailua mikä pahimmillaan oli tietenkin murto-osia Jugoslavian vastaavaan verrattuna.

Tavallinen poliisi Jugoslaviassa joutui usein ohitetuksi käskyketjussa ja todistamaan liikaakin rikollisuutta. Sen sijaan Miliisillä Jugoslaviassa ei ollut lähimainkaan näin paljon omantunnon tuskia ja Miliisi oli Jugoslaviassa suhteessa moniin muihinkin Itäblokin maihin verrattuna erittäinkin korruptoitunutta ja väkivaltaista sakkia.

Liittovaltion Poliisi ja Sisäministeriön Miliisit olivat myös ongelmissa myöhempinä vuosina pitkälti oman keskinäisestä kilpailusta johtuvan kommunikaatiokyvyttömyytensä johdosta ja lisäksi myös Liittovaltion Poliisikin valitsi Jugoslaviassa ennen pitkää lahjusten tien.

Ja näistä poiketen Suomessa homma alkoi muuten rauhoittua tai pikemminkin ongelmat lakaistiin maton alle ja asioista alkoi tulla hyssyttelylinjan mukaisesti melkein kansantarua vaikka onhan niistä ennenkin kirjoitettu valtavia määriä ja tottahan toki muutenkin 1970-luvun muulta osalta puhuttaessa Suomen Poliisin korruptio sitten vähenikin.

Ja varsinaista yleistä rahalahjontakorruptiota Suomen Poliisia kohtaan hyväksytysti ilman seurauksia ei ole ollut paljonkaan sitten sotien jälkeen tai sitten asiat on hoidettu ns. Ruskealla Kirjekuorella tai ns. Pullolinjalla.

Paikallisilla osavaltioilla Jugoslaviassa vuosina 1948-1986 taas oli ongelmia salakuljettajien kanssa joista kaikki eivät halunneet liittyä Liittovaltion Poliisin ja Sisäministeriön Miliisin ylläpitämään Kartellina tunnettuun organisaatioon joka määritti parhaimpina vuosinaan 80-95 % kaikista Jugoslaviaan virranneista pimeistä tavaroista, hyödykkeistä ja raaka-aineista joita ei ollut muutoin korvamerkitty valtiolle.

Suurimman osan tästä ajasta Kartelli pystyi torjumaan niin omat heikossa asemassa olleet salakuljettajatkin kuin myös ulkomaiden rikollisten suorittamat monopolin rikkomisyritykset, mutta myöhemmin Kartelli ei kyennyt enää pitämään kuria muun muassa tarkkaan määrätyissä eri hintaluokissa, yleisessä tuotevalvonnassa ja lopulta muutenkaan ilman todella mittavaa korruptioavustusta Jugoslavian muilta turvallisuustahoilta.

Toki aina välillä etenkin Titon kuoleman lähestyessä ja Jugoslavian Dinaarin kurssin käännyttyä laskuun UBDA oli jo jonkin verran avustanut silloin tällöin Kartellia raivaamaan sen vihollisia tai muita vihamiehiä ja sen vastineeksi Kartelli pesi muun muassa Kyproksella ja muilla entisillä turkkilaisten rikollisten vaikutusalueilla UBDA:n pimeää rahaa tai toteutti iskuoperaatioita länsimaisten talousrikollisbulvaanien toimin turvallisissa maissa kuten Länsi-Saksassa UBDA:n suojeluksessa. UBDA:n yleisten talous ja eläkevarojen kokonaispotin vaikutuksesta Kartellin osuus oli lopulta melko pieni, noin 10-25 % luokkaa, mutta suurimmillaan varsinkin valuuttakriisin vuosina jopa melkein 70 %!

Välillä etenkin sitten jo 1980-luvun lopun lähestyessä Kartellin johtomiehet joutuivat pyytämään muun muassa silloisen DB:n pomoilta rahaa ja lopulta DB, Liittovaltion Poliisi ja Sisäministeriön Miliisit kokosivat tarvittavia summia muun muassa omista rikollisvaroistaan, ammattiyhdistysrahoista ja monista muista kohteista asianmukaisen avustussumman.

Yleisesti ottaen kuitenkin muun kuin valtion tai Titon itsensä harjoittama sorto tai väkivalta oli kielletty vuosina 1948-1986 Jugoslaviassa siis.

 

[Thusberg]

Vuonna 1987 Jugoslavian poliittinen ja valtiollinen mureneminen alkoi joskin vielä tuolloin ja vuosina 1987-1989 olisi vielä oikein jämäköin ottein ja kaikkien kansojen todellista oikeaa etua painottaen voinut ehkä vielä olla pienenpieniä mahdollisuuksia pitää koko Liittovaltiota pystyssä. Ikävä kyllä Radovan Vlajkovicin ja Sinan Hasanin presidenttikaudet käynnistivät turmion tien jota ei voinut pysäyttää.

Näistä erityisesti tuhoisa oli varsinkin Hasanin kausi jolla Vlajkoviciin verrattuna tehtiin paljon toimia, mutta enteellisesti luotiin myös omat tiensä rasismille erityisesti albaaniväestöä kohtaan. Hasani itse oli albaani alkuperältään joten sinänsä jo ennen tulevaa politiikan kyseenalaista tähteä eli Slobodan Milosevicia hajaannuksen tila alkoi vaivata Jugoslaviaa.

Slovenia ja Kroatia halusivat irrota jo Liittovaltiosta varsinkin kun näille uhkasi tulla liikaa maksupuolta toteen käyväksi. Makedoniassa vuorossaan uhattiin kansannousulla ja omalla sisällissodalla jonka UBDA apunaan URDA kukisti tai yritti kukistaa väkivalloin. Vlajkovicin presidenttikausi vaikutti oikeastaan Jugoslavian omalta Brezneviläisyydeltä eli Pysähtyneiden Ajalta jolloin ei järkevästi sanoen tehty mitään valtion ongelmien ratkaisemiseksi.

Milosevicin kunnianhimoiset ajatukset eivät sopineet Jugoslavian Politbyroolle ja hyvin pian seuraukset alkoivat näkyä. Milosevicin onnistui poliittisista heikkouksista huolimatta puhua paljon puolelleen joitakin vaikutusvaltaisia poliitikkoja erityisesti Serbiasta, mutta tätäkin paremmin Milosevicin onnistui puhua puolelleen uusia, nuoria ja johtaviin asemiin nousseita tai nousevia Jugoslavian Gangstereita vastineeksi siitä, että he saisivat palata kotimaahansa mistä he käytännössä tiettyjä ehtoja huomioimatta olivat pysyneet poissa aina Valkoisen Palatsin Sopimuksesta ja vuodesta 1948 asti. Kaikkein merkittävimmät rikollispomot palasivat maahan rosvoilemaan jo samana vuonna kun maailmankirjoissa ja Belgradissa ei piitattu paljoakaan miehestä nimeltä Slobodan Milosevic...

 

[Thusberg]

Vuoteen 1989 mennessä Jugoslaviassa oli tapahtunut lopullisesti monia asioita:

Aluksi vuonna 1988 Presidenttinä oli toiminut Lazar Mojsov jonka onnistui oikeastaan ainoana merkittävänä tekonaan presidenttinä rauhoittamaan Makedonian levottomuudet ja lupaamaan alustavia helpotuksia Slovenialle ja Kroatialle niiden maksuvaatimustenkin osalta. Ikävä kyllä Mojsov ei kuitenkaan juuri onnistunut missään muussa asiassa ehkä senkin vuoksi, että Mojsov oli huomattavasti taitavampi muunlaisena diplomaattina ja poliitikkona kuin valtionpäämiehenä ja tätäkin Milosevic tulisi hyödyntämään paljon ennen pitkää...

Vajaan vuoden aikana valitettavasti IMF:n valuuttalainat erääntyivät jälleen valtavalla summalla joka oli 21 miljardia silloista Yhdysvaltain Dollaria ilmeisesti jo pelkältä erältään koska todelliset loppusummat olivat Jugoslavian osalta järkyttävää luokkaa. Samoin pitkään jäytänyt inflaatio pomppasi kerralla 217 %:iin mikä söi käytännössä niin Slovenian kuin Kroatiankin maksuhelpotusrahatkin. Tämän myötä ympäri maata alkoivat laajat levottomuudet uudelleen ja tällä kertaa varsinkaan Makedonian erovaatimuksia tai muita levottomuuksia ei saatu enää kuriin.

Presidentiksi ennen pitkää vuonna 1989 tullut Raif Dizdarevic oli käytännössä viimeinen toivo Jugoslavian kannalta koska Milosevic oli jo siirtynyt täydellä painolla tuomaan rikollisia maahan säilyttäen toki nk. Puhtaan Kansanmiehen peilikuvan serbien silmissä ja vaikka Dizdarevicillä oli kannattajansa niin suurena ongelmana Dizdarevic ei kuitenkaan ollut Tito ja lopullisesti vuoteen 1989 mennessä oli peruuttamattoman myöhäistä oikein enää saada Jugoslavian selkeäksi, oikeaksi ja yhdeksi Presidentiksi todella järkevää ehdokasta. Erityisesti kun Dizdarevic tai muut puoluejohtajat eivät vain kyenneet saamaan helpotusta tilanteeseensa länsimailta, takaamaan UBDA:n tai URDA:n pyöveleille heidän vaatimiaan maksusummia ja lopullisena ikävänä asiana tietenkään eivät toki yhtenäisyyttä sinänsä vaalineina halunneet myöskään purkaa Presidenttineuvostoa ja sen erikoista vallanjakoa jossa jokaisen Liittovaltion osasta kukin vuorollaan pystyi päättämään kaikista Jugoslavian asioista.

Dizdarevicin valtiovierailukiertuekin oli eräässä vaiheessa vuotta kerran pakko keskeyttää koska Kosovossa oli sattunut yksi ensimmäisistä ellei melkein peräti ensimmäinen järjestetty rettelö ja paradoksisesti ja järjellisestikin serbiverta vuodattanut yhteenotto jonka nk. Isänmaalliset järjestivät käytännössä Milosevicin tilauksesta ja nämähän olivat näitä Jugoslavian Gangstereiden aseistettuja Syndikaattien sotilaallisia tai puolisotilaalisia joukkoja joskin näissä kyllä oli vähäisimmillään käytännössä joskus mukana vain toisen luokan turvansoittajia jotka kyllä lähtivät viimeistään aseiden laulaessa hyvin etäälle tosipaikan tullen ja joilla ei muutenkaan ollut kovin kehuttava hyökkäyskunto...

Vuonna 1989 Jugoslaviassa lopullisesti muiden johtajien vielä yrittäessä sosialismia tai Titoismia tavallaan ei Milosevic palvellut muuta kuin rahaa, väkivaltaa ja oikein viime kädessä itseään. Toisaalta taas vuonna 1989 olisi ollut todennäköisesti jo liian myöhäistä saada Milosevicia oikein terveille poluille aiemmin miehen vannoman sosialismin ja muun tielle muutenkaan edes selvästi aikaa pelaamalla tai valehtelemallakaan. Gangsteripomot kun vielä lisäksi olivat päässeet palaamaan maahan lopullisen vapaasti vuoden 1987 ja 1988 rajoitetun palaamisen sijaan niin tie sisällissodalle tai ainakin Liittovaltion hajoamiselle myöskin länsimaiden nihkeyden takia oli taattu. Länsimaiden nihkeys liittyi lähinnä taloudellisiin asioihin ja osin muun Euroopan mullistuksissa vuonna 1989 Jugoslavia jäi hieman hämärän peittoon.

Jugoslavian tulevia sotia ennakoiden pieni ihme oli, että vaikka Slobodan Milosevic sittemmin reaalista valtaa maassa käyttävänä esitti aluevaatimuksia ja jatkuvia hyökkäyksiä sittemmin itsenäistyneeseen Makedoniaan niin missään vaiheessa vuoden 1991 itsenäistymisen ja siitä jonkin aikaa pituudeltaan seurannutta Makedonian Rajasotaa huomioimatta Jugoslavia tai myöhemmin Tynkä-Jugoslavia ei koskaan sinänsä hyökännyt Makedoniaan kunnolla. Vielä vähemmän edellytyksiä Milosevicilla oli Kosovon Sodan aikaan kun ennakkoluuloistaan huolimatta Makedonia salli alueitaan annettavan NATO:n ja tarvittaessa YK:n joukoillekin käyttöön.

 

[Zalmonella]

Viime aikoina on tullut pintapuolisesti tutustuttua ammoin Euroopan kartalta hävinneen Jugoslavian loppuvaiheisiin. Vuosikausia kestäneen sotimisen vuoksi Haagiin on tuomiolle raahattu englanninkielisen wikipedian listan mukaan 160 henkilöä, joista etnisiä serbejä 101 eli noin 63%.

Sellainen mielikuva on kehkeytynyt, että nimenomaisesti serbien katsotaan olleen väkivaltaisuuksien aloittajia. Tosin Milosevic oli BBC:n dokumentissa sitä mieltä, että etniset vainot alkoivat Kosovossa albaanien toimesta.

Toimittajana alueella työskennellyt Reijo Rutanen on kirjoittanut vuonna 2002 julkaistun kirjan: ”Serbia – Euroopan sairain mies”. Teoksessa kirjoittaja sysää sotasyyllisyyden Serbian ja Milosevicin niskoille. Kirjoittajan mielestä Jugoslavian armeijan käyttäminen Kroatian itsenäisyyssodassa todistaa Milosecivin pitäneen Jugoslavian armeijaa puhtaasti serbiarmeijana.

Mielestäni tuo logiikkaa ontuu sikäli, että Kroatian serbien ei katsottu omaavan oikeutta irrottaa Kroatiasta oma erillinen valtio, vaikka Kroatialla oli oikeus irrottaa oma valtio Jugoslaviasta. Sama kuvio toistui Bosniassa.

Mikä piti monikulttuurisen liittovaltion vuosikymmenet pystyssä ja mitkä syyt lopulta repivät liittovaltion hajalle? Onko serbien yliedustus Haagin tuomioistuimen edessä perusteltua, vai näkyykö tuossa kenties enemmän länsivaltojen politiikka? Oltiinko tuomioistuimessa huolestuneita mahdollisuudesta, että Milosevicia vastaan ei saada rakennetuksi riittävää näyttöä? Kuoliko Milosevic ns. luonnollisesti vai aiheutettiinko hänen kuolemansa?

Millaisia käsityksiä palstalaisilla on Jugoslaviasta ja erityisesti sen loppuvaiheista sekä tuomioistuimen toiminnasta?

Itse pidän näitä Jugoslavian oikudenkäyntejä yhtä naurettavina kuin aikanaan nurnbergin oikeudenkäyntejäkin.