7.9.2011 Mehtimäellä. Jokipojat - SaPKo:
Lyhyesti:
1. erä: Löysää, Löysää, Löysää.
2. erä: Yritystä ja joitain onnistumisia.
3. erä: Iloista hyökkäyskiekkoa. Jokipoikia piristivät ketjumuutokset.
Maalivahdit ja luokaton viimeistely takasivat jalkapallolukemat. Ensimmäisessä erässä kaukalossa viiletti sellaista spagettiporukkaa puolin ja toisin että hirvitti. Ei kovuuden häivääkään. Toisessa erässä molemmat lisäsivät vähän energiaa ja kovuuden yritystä, mutta ihme kyllä peliälykin pysyi mukana eikä pelirakenne hajonnut. Kolmannessa peli näytti välillä hyvältä mutta sen takasi se, että molemmat olivat päättäneet satsata hyökkäykseen.
Lukemat kertovat lähes kaiken. Liian hyviä maalivahteja molemmat. Liian hienoja kuvioyrityksiä tehokkaaseen viimeistelyyn. Molempien taitavat pelaajat ovat liian pehmeitä kaksinkamppailuihin. Kun on tilaa niin hienolta näyttää, mutta tuhoa ei saada aikaiseksi. Jokipojilla ei riitä käsiä maalin edestä viimeistelyyn ja sinne yritetään. 3. erässä Jokipoikien ylivoimassa alkoi näkyä häivähdys kiekon nopeasta liikuttamisesta. Silti ylivoima on kivaa neppailua.
Tasaväkiset porukat ja jos näin mennään niin taistelevat sarjataulukossa samoista sijoituksista. Ilman Orea... En uskalla kuvitellakaan.
Valitettavasti pelkään, että kun Jokipojille tulee vastaan joukkue, joka oikeasti paineistaa hyökkäyksiinlähtöjä niin peli tyssää tuolla pelisysteemillä ennen punaviivaa.
Jos Jokipoikien Ykkös- ja Kakkoskentällisille annetaan tilaa ottaa kunnon vauhti niin todella nätisti ja hyvin äijät löytävät toisensa ja syöttöketjut ovat hienoja. Mutta tämänkin jälkeen tulee ongelma. Jos suora hyökkäys ei tuota tulosta niin pehmeys on jälleen ongelma. Kun pitäisi alkaa kunnolliseen hyökkäysaluepeliin niin kaksinkamppailuja hävitään liikaa. Tai jos laidoissa saadaan tilaa aikaa, niin maalin eteen ei oikein tuolla kalustolla ole asiaa. Tai jos onkin niin tehot ovat valitettavan huonot.
Koko paketin pirtein ja paras tähän mennessä on mielestäni ollut Samu Pitkänen. Ei hän mitään näyttävää esitä, mutta hänellä riittää kovuus ja jonkun verran taitoa. Nämä yhdistettynä väitän häntä pirteimmäksi.
Esim. Rajala oli tänään todella pehmeä. Pitkänen kuitenkin teki hommia ja tilaa muille. Puustiin ei tähän ole oikein pystynyt kun on usein niin paljon pelin ulkopuolella eli liian kaukana viisikosta. Karevaara taisi yrittää pelissä taklata 2kertaa. No, ei kannatakaan kun tussahtaa veltosti laitaan.
Kun Puustiin heitettiin Häikiön ja Silvastin kanssa samaan ketjuun niin ihan kuin homma olisi pelannut paremmin. Vitja liikkui enemmän samalla tasolla, yhdessä ja pelitapa oli kaikille tutumpi. Tämä sakki voi saada jotain aikaankin.
Jos Ruohomaasta haluaa jotain sanoa niin hän tarvitsee voimaa vierelleen. Hän ei pärjää muuta kuin kiekon kanssa ja mahtuu pyörimään taitavastikin kun hänelle raivataan tilaa. Vielä kun se syöttö tai laukaus lähtee niin, että vastustaja ei ole odottanut sitä jo sen 5sekuntia niin tehojakin voi tulla. Maalivahtikin ehtii varmasti aina katsoa sitä lataamista, joten tehoja ei ole tullut.
Halosen kolmikko pelasti kohtuullista tasavahvaa peliä. Ei herkkuja hyökkäyspäässä, muttei uuvahtamisia tai nukkumisia omassakaan.
Jos Näppilästä meinataan jonkinlaista pelinrakentajapelotetta niin mistäs hänelle sopivat kaverit? Ei Näppilä toilaile ja pelaa peruspeliä, mutta olenko käsittänyt väärin että hänestä haluttiin kiekollista peliätekevää pakkia? Toivottavasti noita ominaisuuksia alkaa hiljalleen ilmetä. Tarviiko Näppilä kaverikseen Ahosen tekemään tilaa? Kenties.
Oinonen onnistuu välillä hyvinkin kiekollisessa roolissa, mutta tahtoo jäädä kiekko lapaan liian pitkäksi aikaa. Eli syöttöpaikat jäävät käyttämättä hyvän rakentamisen jälkeen ja kiekko on viskattava päätyyn. Immonen kaipaisi jotain ryhtiliikettä. Onko liian kova harjoittelu puuduttanut? Sitäpä en tiedä. Immonen on ylivoimassa maalinedessä mutta kysyn, miksi? Näyttää kovin kevyeltä isosta koostaan huolimatta maalineduspelotteena.
Mutta ei ole puolustuksella huolta kun on ORE!!! Mikä rauhallisuus. Kiekkovarmuus. Sijoittuminen. Ohjaa puolustusta puheella. Ei puutu turhaan kiekonkulkuun, mutta tekee sen tehokkaasti ja varmasti kun siihen on aihetta.
Väitän että tänään Oinonen oli SaPKon maalissa erittäin hyvä. Mutta Ore oli loistava. Ei siksi että hän olisi tehnyt näyttäviä torjuntoja tai ollut muuten näkyvä. Ei siksi vaan sen takia että häntä ei juuri näkynyt. Sitä on maalivahtin varmuus ja se heijastuu koko joukkueeseen. No, viimeinen veto jatkoajan viimeisillä sekunneilla oli lurpsahtaa räpylän kautta ja yli maaliin. Ehkä Ore halusi näyttää että näinkin voisi olla tai on joskus ollut.
Tässä amatööritarkkailijan havaintoja. Kuten aina ennenkin, nämä kaikki voidaan kyseenalaistaa ja kumotakin, koska myös jääkiekkopelin kauneus tai kauheus on katsojan silmistä kiinni. No, tietenkin myös siitä, miten niitä silmiä liikutta, mihin ne suuntaa ja miten sen näkemän suodattaa.