Oliko Hiitelän kommentti lopulta provokatiivinen muuten kuin tyylilajiltaan? (Se on hänelle varsin ominainen tyyli, mutta huolimatta miehen itsensä ärsyttävyydestä, kirjoituksissa on tyypillisesti aina jotain sanottavaa ja jopa pointti). Kirjoitin tästä jo toiseenkin ketjuun, mutta laitetaan tänne hieman tarkemmin.
(Koskien Hiitelän puolueellisuutta, koska Sanoma vs. Hjallis: Ehkä. Ennemmin sanoisin, että kyseessä on nimenomaan Sanoman halu julkaista Jokereista mieluummin negatiivis- kuin positiivissävytteisiä tekstejä, mutta Hiitelää itseään on vaikeaa saada kiinni asioiden vääristelystä).
Niille, jotka eivät tiedä, Ilta-Sanomilla on ollut käynnissä juttusarja, jossa esitellään hallien viihdetarjontaa (wifi, nakkimuki, myymälät jne). Näissä Hiitelä on antanut huutia myös Liigan seuroille).
Yhdellä sun toisella – itseasiassa jokaisella – SM-liigajoukkueella olisi opittavaa Jokerien ottelutapahtumasta. Ihan kaikessa ei voi verhoutua resurssien ja fasilititeettien piikkiin, jotka molemmat toki ovat Jokereilla maan eliittiä.
Alkuun pakollinen kehu. Helppo pitää tätä totuutena; Jokereiden halli äänentoistoineen ja mediakuutioineen on faktisesti parasta mitä Suomesta voi löytää. Onko tämä kuitenkin ns. bullshit before a but?
Kaukalon ulkopuoliset viihde-elementit ovat panimosponsorihallissa kohdallaan – varsinkin jos sattuu pitämään teknojumputuksen kaltaisesta äänisaasteesta.
Tässä on Hiitelän provo numero uno.
Äänisaaste on tunteita herättävä sanavalinta, mutta ei välttämättä valheellinen. Jokereiden pelitapahtumassa on poikkeuksellisen paljon ns. bassojytkettä, joka ei ole peräisin julkaistusta musiikista, vaan on nimenomaan vain biittiä. Olen jättänyt neljästi käymättä kotimatsissa tällä kaudella ja näistä kolme olen katsonut telkkarista. Omien laskujeni mukaan noissa kolmessa matsissa konemusiikkia soitetaan erätaukoja lukuunottamatta n. 2/3.
Kaukalossa ero ei sitten enää ole puhtaasti viihdearvoa tarkasteltaessa yhtä iso, ainakaan nyt, kun SM-liigapelien intensiteetin taso on viime viikkojen aikana kasvanut huimasti.
Yksittäisten otteluiden vertaaminen ei ole lähtökohtaisesti kovin hedelmällistä. Mutta jos sydän ei syki minkään joukkueen tahtiin, pelissä eivät ole kiinni rahat eikä ajattele peliä pelikirjojen vaan puhtaan viihteen kannalta, SM-liigan viime torstain kärkikamppailu HIFK:n ja Tapparan välillä oli viihdearvoltaan korkeampi kuin pari kilometriä pohjoisemmassa tiistaina pelattu KHL:n läntisen konferenssin kärkiottelu Jokerit–Lokomotiv.
Liigaa olen katsonut viime aikoina pari matsia ja lisäksi seurannut muutamaan kertaan puolella silmällä. Tuota kärkimatsia en nähnyt, mutta on helppo uskoa, että fyysinen intensiteetti on ollut kova. Se on sitä Liigassa, eikä tietenkään vähiten siitä syystä, etteivät tuomarit ota koukkuja pois yhtä tehokkaasti kuin KHL:ssä. Tällöin vauhdit eivät pääse kasvamaan ja iholle pääsee helpommin. KHL:stä puolestaan puuttuu Liigan kärkimatseille tyypillinen hampaat irvessä taistelun tuntuma.
Tiistaina Hartwall Arenassa olisi kaivattu oikeusturvalautakunnan sijasta huvitoimikuntaa. Jos ensilumi pääsi yllättämään viikonloppuna VR:n ja junat olivat koko sunnuntain myöhässä, niin Venäjän rautatieyhtiön pyörittämä Jaroslavin lokomotiivi jäi jo lähtöasemalleen.
Tämä on silkkaa asiaa. Lokomotiv oli huono kentän kummassakin päässä. Jokerit oli kentän ainoa hyvin suorittanut osapuoli, joskin maalinteko-ongelma on käsinkosketeltava.
Jokerit pelaa illasta toiseen inhorealistisesti voitosta; tiistainakin joukkue toteutti pelisuunnitelmaansa hyvin ja otti täydet sarjapisteet. Kovin korkeatasoiseksi kiekkoviihteeksi – alleviivaten sanaa viihde – ottelua ei voinut hyvälläkään omallatunnolla sanoa. Kunnon kiekkoviihteeseen tarvitaan kaksi osapuolta, ja kun tiistaina toisen perälauta petti, ei Jokerienkaan pelissä ollut edes pientä kipinää.
Tähänkin on vaikea väittää vastaan. Jesse Joensuu aiheutti omalla panoksellaan pari torikokousta ja vastustajan numero 98:n lanattua Jensenin Kozun kävi antamassa muka jäähyn arvoisen muikkarin. Muutoin tunnepuoli oli matsissa suorastaan kliininen. Jokerit oli pelitapahtumia dominoiva osapuoli, mikä tappoi Lokomotivin yritteliäisyyden halun.
Lokomotiv oli venäläisen jääkiekkotradition irvikuva. Punakoneen suuruuden luonut nallekarhuvalmentaja
Anatoli Tarasov kääntyisi haudassaan, jos näkisin tuon tason luovuuden puutetta. Ja viime talvena menehtynyt stalinistivalmentaja
Viktor Tihonov kääntyisi omassaan, jos näkisi yhtä kuritonta suorittamista.
Stalinistivalmenta on sanana kova, mutta sen ymmärtämistä helpottaa, jos on nähnyt Punakone-dokumentin, joka löytyy mm. Yle Areenasta. On totta että eilinen Lokomotiv on varsin kaukana venäläisen kiekon perinteisistä ihanteista.
Pelissä ei nähty kaksinkamppailua eikä tunnetta, vaan neppailua ja huolimatonta kiekollista pelaamista, joihin etenkin vierasjoukkue syyllistyi. Volttilähtöjä oli enemmän kuin Vermon keskiviikkoraveissa, ja kolmannessa erässä valotaululla esitetyt taklaustilastot – yhteensä 30 tööttiä – olivat yhtä luotettavia kuin edesmenneen itänaapurin viisivuotisohjelman tuotantolukemat.
Tässäkin kappaleessa on provokatiivinen sävy mutta jos unohdetaan se ja katsotaan väitteitä. Kaksinkamppailuita ei juuri ollut, mikä johtuu aiemmin selostamastani pelaamisen luonteesta KHL:ssä. Tunne on jokaisen itsensä määriteltävissä oleva asia, mutta ainakin yleisö hermostui dumareille. Intensiteetti onkin eri asia: Kentän puolella pelaaminen oli kliinistä, ja volttilähtöväite on aivan totta. Jokerit käytti jostain erikoistilanteesta yli puoli minuuttia jätön jättöihin. Mitä tulee taklauksiin, Ohtamaa antoi yhden hyvän persliiman ja Rita töytäisi neljästi, joka kerralla hiljempaa kuin minä yskin.
Lokomotivin kapteenin
Staffan Kronwallin isoveljen, Detroitissa miehiä lanaavan
Niklas Kronwallin mittapuulla pelissä ei nähty ainuttakaan taklausta. Intensiteetti nolla, tunne nolla, viihdearvo nolla.
Tämä on aivan turha kappale. Asia on tullut jo selväksi, eikä Kronwall-namedropping tuo mitään lisää. Lopun provoilukin on vain päälleliimattua provoilua. Nolla on valheellinen lukema, vaikka alhaalla oltaisiinkin noissa oltu.
Isokokoinen kaukalo – ja vuosi sitten suurennettu hyökkäysalue – tekevät pelistä pelistä helposti passiivista. Ja passiivisuus, jos joku, on kirosana missä tahansa pallopelissä.
Sitten päästään syihin, joiden seurauksia Hiitelä on aluksi moittinut. Kaukalon kokoa pienentämällä intensiteetti ja viihdearvo kasvaisivat varmasti. Tästä lienee hyvin vähän epäselvyyttä tai erimielisyyttä. Lentokenttäkiekko valmentaa lisäksi huonosti pelaamaan NHL:ssä, joka lienee jokaisen nuoren pelaajan tavoiteliiga. Seuraaaksi Hiitelä moittii monen KHL-joukkueen valmennusta, josta aiheesta tälläkin palstalla on ollut paljon puhetta. Moni joukkue on hintaansa nähden naurettavan epäorganisoitunut, minkä takia Jokeritkin on niin monesti pystynyt silkkaan dominointiin.
Jääkiekkoa syvällisesti ymmärtävät osaavat arvostaa Jokerien pelaamisen tasoa ja monille myös pelkät voitot riittävät. Mutta SM-liigaseurat ovat avauskierrosten jälkeen vihdoin lopettaneet nyhjäyksen ja kotimaan sarjakiekko on saanut piristysruiskeen, jonka kautta se pystyy kaukalon tasolla haastamaan KHL:n kiekkoviihteenä – ja jälleen alleviivaten sanaa viihde – pää pystyssä.
Tämä on kirjoituksen tärkein kappale. 1. Liiga oli aluksi nyhjäystä 2. Liiga on parantanut viihdearvoaan 3. Jokerit on toimiva paketti urheilullisesti 4. Tasapeli viihteen näkökulmasta on lähellä.
Kaiken kaikkiaan Hiitelä ei oikeastaan edes hauku Jokereita, vaan KHL:ää. Provokaatiota satelee osittain myös Jokereille, mutta varsinainen kritiikki koskee KHL:ää liigana ja joukkueita, kuten Lokomotiv. Hiitelähän käytännössä sanoo, että mikäli kaikki KHL-joukkueet pelaisivat kuten Jokerit, otteluiden viihdearvo olisi huimasti parempi. Lisäksi esitetään perusteltu toive pienemmästä kaukalosta.
On leimallista vetää ns. herne nenään, kun Ilta-Sanomat kirjoittaa negatiivisen kirjoituksen jostain Jokereihin edes välillisesti liittyvästä. On myös perusteltua epäillä, että Sanoma dissaa KHL:ää koska se itse televisioi kilpailevaa tuotetta. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan vaikuta mielestäni millään tavalla Hiitelän henkilökohtaiselta purkaukselta Jokereita kohtaan - varsinkaan kontekstin huomioiden.