Ant-Man tuijoteltu 3D;nä. Ei mitään hajua etukäteen kuka/mikä tuo päähahmo oikein oli, lähinnä vain herätti huvitusta. Mutta se nyt oli lopulta ihan keskinkertainen genrensä elokuva, joka ei keksinyt pyörää uudelleen. Mietin aika ankarasti kuka oli naissivuosassa ja paljastui vasta lopputeksteistä, että sehän oli Evangeline Lilly. Näköjään heti osaksi seuraavaa leffafranchisea. Perinteistä pikkuhuumoriahan tässä leffassa oli hetkittäin, joista tutusti aika iso osa meni hieman ohi ja vaikutti väkisinkin väännetyltä, mutta muutaman kerran löysi huumori maalinsa omassakin tapauksessani. Marvelin leffa, joten lopputekstien aikana tuli peräti kaksi eri pikkuklippiä vielä.
Pieni rantti sitten 3D:stä... Miten näissä Marvelin leffoissa se 3D on tuntunut kovin vaisulta? Tässä leffassa oli ensinnäkin hemmetisti "sumennoksia" (suomenkielinen termi on mikä?), eli välillä oli etuala sumennettu, välillä vasen osa ruutua, oikea, takaosa, välillä vain yksi ihminen oli fokuksessa. Ihan jumalattoman ärsyttävää. Eikö tuon nyt kuitenkin pitäisi antaa tilan ja elävyyden tunnetta. Mutta suurinpiirtein jokaisessa kohtauksessa ohjataan katsetta kuin avutonta pikkulasta ja osa katsojan näkökentästä sumennetaan. Hieman kyseenalaista 3D-leffoissa, koska se särähtää välittömästi silmiin kun osa omaa näkökenttää sumennetaan. Toki tämäkin leffa on jälkikäteen vasta muunnettu 3D:ksi. Ruudulta ei hypännyt/leijaillut mitään ulos, vaikka passeleita tilanteita löytyi muutama. Kameran liike/vauhti oli tietyillä pikkuhetkillä vähän liian suuri, jolloin ei oikein tahdo hahmottaa mitään. Ja valoisuuskin oli vaihtelevaa tasoa. Avengers Ultron oli samanlainen suoritus. Herättää lievää ihmetystä.
Arvosana varmaankin tasoa 6,5. En oikein osaa päättää kumpi. Haisisi hieman kutoselta kotona katseltuna, mutta teatterikokemus melkeinpä aina nostaa suotuisana ja ideaalina ympäristönä sillä yhdellä ylöspäin. Odotukset oli olemattomat ja olihan tuo ihan kelvollista perusviihdettä, sekä suorittamista läpikotaisin. Paul Ruddkin meni lopulta "supersankarista" ilman hampaiden kiristelyä. Eikä yllättäen nämä leffat juuri vaadi mitään ihmeellisiä suorituksia näyttelypuolella. Nuo kutistumiskohtaukset ja pienenä oleminen olivat ihan nätisti tehtyjä. Jopa hieman sykähdyttäviä, ainakin ihan eka.