B.B King 1925 - 2015
Perjantaina Lucille vaikeni johtuen pitkälti pidemmän ajan sairastelusta ja yläkerran orkesteri sai sen tason vahvistuksen, joka voisi siirtyä samantien ns. orkesterin johtajaksi. B.B Kingin ansiot olivat paljon muutakin kuin pelkkä blues, sillä mies on ollut mentorina ja esikuvana monelle muusikolle ja musiikin parissa työskentelevälle, joille välttämättä blues ei edes olisi kovin läheinen juttu. Miten lie moni kitaristi aloittanut kitaran soiton Kingin myötä, lukema on hurja. Blues Boyn juurethan olivat gospelissa, mutta sittemmin legenda siirtyi bluesin pariin, kun hän kuuli T-Bone Walkerin sähköistä bluesia ja sille tielle oli B.B:n jääminen. King oli näitä viimeisiä mohikaaneja, jotka vaalivat bluesin alkulähteiden voimaa musiikissaan ja kappaleista kuuli puuvillapeltojen ja orjuuden hengen ihan koko uran ajalta, joista vanhassa mustassa bluesissa ennen kaikkea oli kyse.
Kingin soitosta pitää aina nostaa esille persoonallinen vibrato ja olihan King bluesin sektorissa pioneeri myös laulun ja soiton välisen yhteyden ymmärtämisessä, parhaimmillaan Kingin soittoa vain kuunteli ja kuunteli ja musiikki antoi mennä, monen muusikon kohdalla tätä ei voi sanoa. King saattoi vallata pelkällä karismalla koko salin vain saapuvalla lavalle ennen kuin päästeli Lucillestaan yhtä ainutta ääntä. Kingin kokoonpanojärjestelythän olivat kunniaa vanhoille rhythm & blues - ajoille, joissa takana oleva soittokunta oli laaja. Kingin keikoilla flyygeli tai puhallinsektio ei ollut lainkaan vieras näky. Vaatimattomaan tapaansa King vain totesi ahkeran keikkailun syyksi "bluesin ilosanoman levittämisen" ja onhan se aina ollut bluesissa selvää, että duuni ei lopu koskaan ja rakkaudesta lajiin mennään melkeinpä hautaan saakka niin kuin B.B:n kohdalla myös kävi. Kinghän myös kiinnitti myöhempinä aikoina huomiota myös terveytensä eteen, joka saattoi olla myös syy todella pitkälle uralle. Kaiken kaikkiaan King ehti käydä Suomessa 18 kertaa, joten tilaisuuksia blues-fanaatikoille nähdä B.B oli paljon aina Puistobluesista Tavastiaan. Mestari ei siis lainkaan vieroksunut isänmaatamme. Omat King-suosikkini ovat 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta pääosin, joihin on helppo aina palata. Lisäksi erilaisia King-kokoelmia löytyy hyllystä, joista mestarin suurimpia hittejä löytyy kasapäin.
Viime aikoina vanhan polven mestariluokan soittajia ja muusikoita on lähtenyt keskuudestamme valitettavan tiheään, ikää rytmimusiikin nestoreilla alkaa olla sen verran, että syyt lähtöön ovatkin jo pitkälti luonnollisia. Johnny Winter lähti about vuosi sitten, Joe Cocker joulukuussa ja nyt B.B. Anyway. Kingin hyvä ystävä, Buddy Guy, lieneekin jos nyt ei varsinainen kruununperijä, niin omaa nyt varmaankin bluesin vanhimman valtiopäämiehen - arvonimen.
Mestari on leponsa ansainnut, thrill is gone. Lähtö oli ilmeisen rauhallisen kunniakas. King jätti suuren suuren bluesjalanjäljen ja elämän mittaisen elämäntyön, joista tulevat sukupolvet voivat ammentaa paljon musiikkiin ja kulttuuriin ylipäätään.
The blues will never be the same again.